Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Nyt on jo metsä täynnä mustikkaa. Sinne vaan poimimaan ja myymään saalista torille. Valitettavasti itsekkyys ja lihavuus ovat esteitä tähän. Helpompi kattoa telkkaria ja nostaa tukia.
Luulen, että siinä tulee melkoiset tukielinvaivat ja ehkä puutostiloja, kun huonolla ravinnolla elävä köyhä juoksee päivittäin kymmeniä kilometrejä metsään ja takaisin kuljettaen pienen määrän marjoja reppuselässä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eläkeläinen. Yksi vuosi takana. 40 v työuraa. Maailma muuttuu ja työpaikat ja työllistäjät muuttuu. Vaatimukset muuttuu. Jos olet vailla töitä, mieti nyt mitä taitoja ja osaamista vaaditaan 5- 10 vuoden päästä.
No, ei lähes mitään? Jotkut ihmiskäsien taitavuutta vaativat hommat jäävät, esimerkiksi putkimiehen ja kampaajan ja niin edelleen, kunnes robotit "taipuvat" näihinkin. On aivan turha jonkun viiskymppisen lukea lakimieheksi, paitsi jos itseä kiinnostaa niin paljon että huvikseen haluaa opiskella.
Muutenkin se että jatkuvasti käsketään muokkautumaan ja opiskelemaan ja uudistumaan alkaa olla tosi väsyttävää noin kuudennen "opiskelen uutta"-kerran jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Tällaisen litanian kirjoittaa nuori ihminen, joka ei usko ikinä itse sortuvansa moiseen tilaan. Samasta tuutista kuin nämä että kun pitää huolta itsestään, ei rupsahda nelikymppisenä ym.
Olen niin täysin samaa mieltä. Koko litania oli suorastaan pervo.
Vierailija kirjoitti:
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Oukki doukki.
Vierailija kirjoitti:
Vasemmisto, Vihreät, ja Demarit haluavat koululttaa niin pitkälle, että kaikki pääsevät eläkkeelle suoraaan koulun penkiltä. Siihenhän tämä nyky suuntaus tähtää"!
SDP nimenomaan painottaa sitä että yhteiskunnan huoltotöitä tekevien palkkauksen täytyy pysyä ajan tasalla. Se on oikeisto joka aina kiekuu että jokainen voi kouluttautua vaikka ekonomiksi tai miksi vaan välistävetäjä-välikädeksi finanssialalla ja näin näppärästi rikastua muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SubMarin kirjoitti:
Ei se "hyvä" koulutus takaa tässä yhteiskunnassa vielä mitään, jos aiot mesnestyä.
Niillä "vihervassari" papereilla tehdään ainostaan pätkätöitä, tai jotain huuhaa nolla-tutkimuksia.
Kuten tuossa aiemmin todistellaan, niin kyllä se vaan heittäydyttävä markkinavoimien- ja elämän vietäviksi, ja testattava omakohtaisesti että mihin ne omat rahkeet todellisuudessa riittävät.
Olen asemassa, jossa itsevaltiaasti pääsee päättämään "otetaanko- vai jätetäänkö"... kiinnitän suurta huomiota siihen, minkälainen ihminen siellä vastapuolella oikein on. Haen ensisijassa hyviä aihioita ja oppimiselle avointa mieltä.
Nimittäin, se joka tietää sen, että "enhän minä tiedä tästä vielä oikeastaan paskaakaan", tietää jo aika hemmetin paljon.
Käytän myös vertausta: "Voi ne oppiarvot- ja CV:t olla miten vakuuttavia tahansa, mutta miten on, osaatko keittää kaurapuuroa".
T
Kuulostaa vähän omituiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Tällaisen litanian kirjoittaa nuori ihminen, joka ei usko ikinä itse sortuvansa moiseen tilaan. Samasta tuutista kuin nämä että kun pitää huolta itsestään, ei rupsahda nelikymppisenä ym.
Olen niin täysin samaa mieltä. Koko litania oli suorastaan pervo.
Siinä puhutaan työssäkäyvistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Tällaisen litanian kirjoittaa nuori ihminen, joka ei usko ikinä itse sortuvansa moiseen tilaan. Samasta tuutista kuin nämä että kun pitää huolta itsestään, ei rupsahda nelikymppisenä ym.
Siis kai nuoret uskovat joskus saavansa töitä? Tuossahan puhutaan työssäkäyvistä.
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Nyt on jo metsä täynnä mustikkaa. Sinne vaan poimimaan ja myymään saalista torille. Valitettavasti itsekkyys ja lihavuus ovat esteitä tähän. Helpompi kattoa telkkaria ja nostaa tukia.
Tätä hölmöyttä usein näkee esitettävän ja vaikka kyseessä on trolli niin käydään tämä asia läpi noin niinkuin käytännön kautta. Mustikan kilohinta on noin 4 euroa kilolta ja yhden ämpärin hinta on noin 20-25 euroa. Jotta sillä ansaitsisi tuhat euroa pitäisi niitä kerätä ja myydä noin 250 kiloa, tähän ei ole huomioitu sitä että ei torillakaan saa ilmaiseksi myydä tai sitä että bussikyydilläkö tai polkupyörällä meinasit tuommoisia marjamääriä liikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Tällaisen litanian kirjoittaa nuori ihminen, joka ei usko ikinä itse sortuvansa moiseen tilaan. Samasta tuutista kuin nämä että kun pitää huolta itsestään, ei rupsahda nelikymppisenä ym.
Olen niin täysin samaa mieltä. Koko litania oli suorastaan pervo.
Siinä puhutaan työssäkäyvistä..
Otsikkoa muutettiin! Aiempi koski työttömiä!
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Nyt on jo metsä täynnä mustikkaa. Sinne vaan poimimaan ja myymään saalista torille. Valitettavasti itsekkyys ja lihavuus ovat esteitä tähän. Helpompi kattoa telkkaria ja nostaa tukia.
Tätä hölmöyttä usein näkee esitettävän ja vaikka kyseessä on trolli niin käydään tämä asia läpi noin niinkuin käytännön kautta. Mustikan kilohinta on noin 4 euroa kilolta ja yhden ämpärin hinta on noin 20-25 euroa. Jotta sillä ansaitsisi tuhat euroa pitäisi niitä kerätä ja myydä noin 250 kiloa, tähän ei ole huomioitu sitä että ei torillakaan saa ilmaiseksi myydä tai sitä että bussikyydilläkö tai polkupyörällä meinasit tuommoisia marjamääriä liikuttaa?
Sieltä metsästä voi ottaa myös risuja mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Nyt on jo metsä täynnä mustikkaa. Sinne vaan poimimaan ja myymään saalista torille. Valitettavasti itsekkyys ja lihavuus ovat esteitä tähän. Helpompi kattoa telkkaria ja nostaa tukia.
Tätä hölmöyttä usein näkee esitettävän ja vaikka kyseessä on trolli niin käydään tämä asia läpi noin niinkuin käytännön kautta. Mustikan kilohinta on noin 4 euroa kilolta ja yhden ämpärin hinta on noin 20-25 euroa. Jotta sillä ansaitsisi tuhat euroa pitäisi niitä kerätä ja myydä noin 250 kiloa, tähän ei ole huomioitu sitä että ei torillakaan saa ilmaiseksi myydä tai sitä että bussikyydilläkö tai polkupyörällä meinasit tuommoisia marjamääriä liikuttaa?
Sieltä metsästä voi ottaa myös risuja mukaan.
Metsästä voi ottaa myös sieniä ja vihtamateriaalia ja sammalta ja sitten voi mennä Ullanlinnaan myymään niitä ovelta ovelle. Jos kutsutaan sisään asti, kannattaa viedä kämpästä hopeat.
Töitä on tarjolla nyt poikkeuksellisen runsaasti – Näillä aloilla työvoimapula on suurin
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/toita-on-tarjolla-nyt-poikkeuksellis…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.
On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee.
Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?
Sincc
Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.
.
Työntekijät eivät sitoudu koska työnantajat eivät sitoudu! Halutaan nollasopimuksilla ja 4h/vk sopimuksilla työntekijöitä. Kenellä on varaa sitoutua tuollaiseen? Minulle tarjottiin pätkätyön jälkeen nollasopimusta josta tylysti kieltäydyin. Luojan kiitos! Olisin isossa pulassa tällä hetkellä, en saisi mistään euron euroa ja olisi mennyt luottotiedot ja koti alta.
Itselläni oli sama tilanne. En suostunut nollasopimukseen, joten työnantaja alkoi syyttämään kaikkien kuullen "tuottamattomuudesta ja hitaudesta". (Kun opiskelin työn ohella, ja sain koulutustukia, hänellä ei ollut mitään valittamista - tai sitten niitä ei minulle kerrottu.)
Lopulta minut "savustettiin" ulos työpaikalta.
Kaksi muuta työntekijää, pienessä tilitoimistossa, suostuivat nollasopimukseen. Heidät vakinaistettiin, kuinkas ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Sinun tutut nyt eivät ole välttämättä ihan edustava otos ihmisistä. Onko käynyt mielessä. Toiseksi, todella harva kertoo elävänsä mieluummin tuilla, mutta ei käytännössä tee asialle mitään. Aika kapea elämänkokemus nyt kuitenkin saa olla, ettet ole koskaan tavannut yhtään tuilla eläjää.
Toki valtaosa työttömistä hakee töitä varmasti. Suurin osa varmasti myös tosissaan. Mutta ei se sitä muuta, että joukossa on ihmisiä, jotka elää vain tuilla tai on itse asettanut itselleen työnhakuun ehtoja, jotka rajaa hakemista - ei vuorotyötä, ei ulkotyötä, palkkavaatimus reilusti yli TES:n jne. jne. Voidaan toki sanoa, että työ kelpaisi, jos joku räätäöisi just sen täydellisen työn.
Itse kuulun noihin mainitsemiisi vaikeasti työllistettäviin.
Rajoja on pakko vetää, kun ei ole fyysisesti terve. Sairastan laaja-alaisia allergioita, minulla on keskivaikea keuhkoastma, ja jo lapsuudessa alkaneet iskiasvaivat.
Tämän vuoksi en voi ottaa vastaan muita kuin toimistotöitä. Ja palkalla jolla tulee toimeen.
Vai meinaatko että työn kuin työn pitäisi kelvata? Terveydestä viis kunhan on vaan töissä "ja lopettaa teeskentelyn", kuten minulle on sanottu kaltaistesi henkilöiden toimesta.
Olisin jo (ja mieluiten) terve, jos ja kun kaikki kuulemani vähättelyt, ilkeilyt, ja mollaamiset olisivat siihen jotenkin vaikuttaneet...
Ja tiedoksesi, allergia-, ja astmalääkkeet poistavat vain oireet, astma ja allergiat pysyvät lääkkeistä huolimatta! Eikä siedätyshoito & allergeeneille altistuminen paranna sairauksiani. Sitäkin on ehdotettu lukemattomia kertoja.
Sitä paitsi, siedätyshoito ei todellakaan kuulu perusterveydenhuollon piiriin, ainakin 100 - 200 euroa / kuukausi pitäisi olla itsellä siihen sijoittaa. Minulla ei ole semmoisia rahoja. Kelalta ja sossustakin sanottiin etteivät siedätyshoidot ole välttämättömiä, eivätkä niin ollen korvattavia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen työtön koska sain laittomat potkut perhevapaalla. Tää on muuten tavattoman yleistä, asiasta ei vaan puhuta juurikaan kun luullaan että laki suojelee perhevapaalla olevaa. Ei suojele, ei ole edes velvoitetta ottaa takaisin äippäloman jälkeen. Lainkohta menee näin (ei sanantarkka kopio): ”työnantajan on mahdollisuuksien mukaan tarjottava vanhaa tai vastaavantasoista työtä, jos se ei ole mahdollista niin muuta työtä, ja jos se ei ole mahdollista niin sitten irtisanominen äitiyslomalta palatessa”
Mut irtisanottiin kesken äitiysloman.
Kiva kuunnella esim vanhempieni ja suvun sättimistä miten itse olen syypää työttömyyteeni ja miten olen laiska ja saamaton kun en vaan kävele firman ovesta sisään ja MENE töihin.
Niinpä! Tai sitte nämä vakitusissa töissä olevat, kunnalla / kaupungilla, väittävät että "kunta /kaupunki hommaa sinulle uuden työn, ellet viihdy nykyisessä työssäsi / pysty työtäsi tekemään." 😉
Tämähän pätee vain vakinaistettujen työntekijöiden kohdalla, tai entisten yrittäjien kohdalla - me "rupusakki", joilla ei ole ns. "suhteitakaan" , saadaan selvitä tästäkin asiasta ihan itse. Meitä varten ei todellakaan ole mitään "suojatyöpaikkoja!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikein hetki on se, kun on jäänyt työttömäksi ja on kuitenkin pitänyt uuden paikan löytymistä vain ajan kysymyksenä, kun on hyvä työkokemus ja korkeakoulutus, huomatakseen, että kaikki puheet ikäsyrjinnästä pitävätkin paikkansa. Ja se on se asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Omalla alallani joutuu lisäksi toistuvasti seuraamaan kollegoiden toimintaa tiedotusvälineiden kautta ja toteamaan, että tuotakaan virhettä en olisi tehnyt. Mutta en silti halua viedä työpaikkaa nuoremmiltakaan. Ehkäpä he tarvitsevat sitä vielä itseänikin enemmän. Ja onhan tuo ruhtinaallinen työmarkkinatuki apuna..
Lähde hoivakotiin apulaiseksi. Palkka on yli triplasti sen mitä työmarkkinatuki, eikä tarvii olla koulutusta. Kaikki osaa auttaa, jos haluaa. Ei muuta kuin luuri käteen heti maanantaina ja soitto lähimpään hoivakotiin, tarjoudut keikkaa tekemään. siitä se lähtee ...
Ilman alan koulutustako? 🤭
Nykyään hoitoalalle vaaditaan vähintään se että olet opiskelemassa lähihoitajaksi. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Sinun tutut nyt eivät ole välttämättä ihan edustava otos ihmisistä. Onko käynyt mielessä. Toiseksi, todella harva kertoo elävänsä mieluummin tuilla, mutta ei käytännössä tee asialle mitään. Aika kapea elämänkokemus nyt kuitenkin saa olla, ettet ole koskaan tavannut yhtään tuilla eläjää.
Toki valtaosa työttömistä hakee töitä varmasti. Suurin osa varmasti myös tosissaan. Mutta ei se sitä muuta, että joukossa on ihmisiä, jotka elää vain tuilla tai on itse asettanut itselleen työnhakuun ehtoja, jotka rajaa hakemista - ei vuorotyötä, ei ulkotyötä, palkkavaatimus reilusti yli TES:n jne. jne. Voidaan toki sanoa, että työ kelpaisi, jos joku räätäöisi just sen täydellisen työn.
Itse kuulun noihin mainitsemiisi vaikeasti työllistettäviin.
Rajoja on pakko vetää, kun ei ole fyysisesti terve. Sairastan laaja-alaisia allergioita, minulla on keskivaikea keuhkoastma, ja jo lapsuudessa alkaneet iskiasvaivat.
Tämän vuoksi en voi ottaa vastaan muita kuin toimistotöitä. Ja palkalla jolla tulee toimeen.
Vai meinaatko että työn kuin työn pitäisi kelvata? Terveydestä viis kunhan on vaan töissä "ja lopettaa teeskentelyn", kuten minulle on sanottu kaltaistesi henkilöiden toimesta.
Olisin jo (ja mieluiten) terve, jos ja kun kaikki kuulemani vähättelyt, ilkeilyt, ja mollaamiset olisivat siihen jotenkin vaikuttaneet...
Ja tiedoksesi, allergia-, ja astmalääkkeet poistavat vain oireet, astma ja allergiat pysyvät lääkkeistä huolimatta! Eikä siedätyshoito & allergeeneille altistuminen paranna sairauksiani. Sitäkin on ehdotettu lukemattomia kertoja.
Sitä paitsi, siedätyshoito ei todellakaan kuulu perusterveydenhuollon piiriin, ainakin 100 - 200 euroa / kuukausi pitäisi olla itsellä siihen sijoittaa. Minulla ei ole semmoisia rahoja. Kelalta ja sossustakin sanottiin etteivät siedätyshoidot ole välttämättömiä, eivätkä niin ollen korvattavia.
Minulla on samantapainen tilanne: kehotetaan lähtemään muun muassa siivoojaksi, lähihoitajaksi, kouluavustajaksi ja marjametsään, vaikka selkäni vuoksi en pysty tekemään fyysistä työtä ollenkaan. Jollei minua tyrmätä heti laiskuriksi, selitetään, että ei lähihoitajan tarvitse välttämättä nostella tai kouluavustajan kumarrella ja että siivoamisessa on paljon apuvälineitä ja poimureissakin pitkät varret.
TE-toimisto ymmärtää tilanteen ja työnantajatkin varmasti, mutta maallikot eivät. Parempi tietysti näin päin, mutta en jaksaisi kuunnella tuota "kyllä tekevälle työtä löytyy" -mantraa.
Sitten kun olet ollut todella kauan työttömänä, puhutaan kymmeniä vuosia - niin teet jotain vielä radikaalimpaa eli sinulla ei ole enää "kokemusta". Pidät itseäni jo aivan tavallisena, normaalina ihmisenä etkä ajattele koko työttömyysasiaa enää ollenkaan. Kun joku puhuu työttömistä, niin sinusta alkaa tuntua kuin he puhuisivat jostakin muusta, kuin sinusta. Sinulla ei ole enää työttömän identiteettiä. Sanot sossussakin, että olet aivan tavallinen, normaali ihminen, ja saat työntekijän hämmentymään.
Ne haluaisivat sanoa sinulle että olet epänormaali, mutta ihan ei pokka riitä. Ajattelevat että miltä se kuulostaisi. Olen ollut kymmeniä vuosia työtön enkä enää edes ajattele koko asiaa. Ei mitään jaksa ajatella koko elämäänsä, oli ja meni.
Alue: Aihe vapaa
Toinen on CV- kurssien läpikäynti, itse olen ollut kolmella eikä niistä ole mitään apua. Taas sähköpostiin tuli ilmoitus että olisi kaksi erinimistä ulkoisten konsulttifirmojen vetämää CV- koulutusta alkamassa. Montakohan niitä pitäisi käydä jotta niiden tarjoaminen loppuisi?
Eivät kai ne itsekään voi uskoa että noilla kursseilla on mitään työlliistävää vaikutusta muuta kuin sille konsulttifirmalle. Turhauttavaa on kun työhaluja olisi vaikka kuinka mutta ei pääse edes haastatteluun ja mitään muuta ei ole tarjolla TE- toimiston puolelta kuin noita loputtomia CV- kursseja tai yhdeksän euron kuntouttavia työtoimintoja jotka ovat oikeasti tarkoitettu niille ketkä eivät normaaliin työhön kykene.