Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa-aika työ vaate liikkeeseen 4-10h/vko, en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille! Tärkeintä on, että yrittää hakea töitä. Valitettavasti tilanne nyt on mikä on. Yritetään ymmärtää ja kannustaa toisiamme. Kesä ja auringonpaiste tulossa. Nautitaan elämän pienistä asioista. Jokainen on tärkeä ja ainutlaatuinen. Työ ei määrittele millaisia olemme ihmisinä. Olemme kukin yksilöitä ja arvokkaita. Pidetään toisistamme huolta. Yhdessä.
Miksi poistatit kysymykseni? Kenelle tai mille jokainen on tärkeä ja arvokas? Minä en ole tuottanut tälle yhteiskunnalle vuosikausiin mitään muuta kuin menoja, ja ainoat ihmiset, jotka tunnen, ovat kaksi sosiaalityöntekijää, jotka soittavat minulle viikoittain työsnä puolesta. Onko mielipiteeni sinulle väärä vai ehkä tyhjänpäiväinen? Harmittaako, kun unelmahöttösi ei olekaan totta?
Sosssut soittelevat sulla joka viikko? Otan lämpimästi osaa.
Se tästä vielä puuttuisi että joku sossu soittelisi joka viikko. Käskisin aika pian painumaan fidduun.
Vierailija kirjoitti:
Vaativat, että työttömät pitäisi saada töihin.
Asiaa auttaisi paljon, jos edes töissä olevat saataisiin töihin.http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000005106668.html
No lisääntyisikö työpaikkojen tarjonta sillä, että nykyiset työntekijät lisäisivät työaikansa tuottavuutta?
Karu totuus on, että työnantajat koettavat selvitä mahdollisimman vähällä (ja mahdollisimman pienipalkkaisella) työntekijämäärällä. Jää enemmän rahaa osingonmaksuun.
(huomautettakoon että tämä ei ole kannanotto työssä lorvimisen puolesta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
osa-aika työ vaate liikkeeseen 4-10h/vko, en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa.
Pitääkö itkeä vai nauraa, kun joku ei osaa kirjoittaa oikein?
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole tarvetta mennä töihin kun ptikäaikaistyöttömänä mulle on kertynyt pankkitilille jo 2400e ylimääräistä rahaa, ja joka kuukausi Kelasta putkahtaa tilille asumistuki ja työttömyysturva. Kohta pankkitilillä jo semmoset 3000e ylimääräistä rahaa.
Voitkin sitten kohta saada tuien leikkauksen, koska vain alle 2000 euroa katsotaan käyttörahaksi. Voi tulla myös epämieluisaa postia verottajalta samasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyyttä on niin erilaista. Jotkut saa yt-arpana kenkää ja löytää uuden työn kuukaudessa, toiset ei ole koskaan olleet töissä. Tähän väliin mahtuu koko skaala erilaisia työttömiä.
Itse jouduin tänä vuonna työttömäksi yrityksestä jossa olin ollut töissä yli 10 vuotta. Onneksi sain hyvä paketin ja alle kahdessa kuukaudessa Löysin uuden työpaikan. Oon enemmän kuin tyytyväinen miten lopulta kävi ja monet entistä työkavereista on hieman katkeria että "tienasin" yli 40 000 euroa potkuilla. Olisivat kuulemma itsekin halunneet lähteä mutta vapaaehtoisia paketteja ei tarjottu kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle tai mille jokainen on tärkeä ja arvokas? Minä en ole tuottanut tälle yhteiskunnalle vuosikausiin mitään muuta kuin menoja
Tuotat tuloja kaikille joiden tuotteita ja palveluita ostat. Olet tärkeä kuluttaja kansantaloudelle. Maksat veroja vähintään ALVin muodossa (ja työttömyystuesta muistaakseni otetaan myös verot). Et ole turhake.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat vievät ihmisen työkyvyttömäksi usein aikaisemmin kuin esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet. 2015 mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä oli 45,2 vuotta. Se on yli kuusi vuotta aiemmin kuin työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä.
No olen sitten aika oikea-aikaisesti pääsemässä irti tästä määräaikaisten "kuntoutus"tukien ketjusta, kun olen 41-v. ja pysyvä kansaneläke alkaa 10 päivän päästä. Tosin on myös fyysistä kremppaa (selkä hajosi kahdeksan vuotta sitten ja aina silloin tällöin tekee elämästä helvetin kivuliasta) joka ihan itsessään on haitannut töiden saantia.
Vierailija kirjoitti:
osa-aika työ vaate liikkeeseen 4-10h/vko, en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa.
Joku opiskelija tienaa viikon kaljarahat noilla työtunneilla. Ei noin pienillä tunneilla elä eikä työttömän kannata hukata aikaansa tollaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että kehityksestä mennään eteenpäin eikä taaksepäin ennen oli paremmin asiat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle tai mille jokainen on tärkeä ja arvokas? Minä en ole tuottanut tälle yhteiskunnalle vuosikausiin mitään muuta kuin menoja
Tuotat tuloja kaikille joiden tuotteita ja palveluita ostat. Olet tärkeä kuluttaja kansantaloudelle. Maksat veroja vähintään ALVin muodossa (ja työttömyystuesta muistaakseni otetaan myös verot). Et ole turhake.
Erikoinen näkökulma. Asumiseni ja työmarkkinatukeni maksetaan verovaroista, ja se pieni verosumma, jonka maksan tuesta ja ostamastani ruoasta, ei valtiota paljon lämmitä. Koko monimutkaisuudessaan vien valtiolta (ja kaupungilta) noin 1800 euroa kuukaudessa ja maksan veroina takaisin noin satasen. Töissä, varsinkin oman alani töissä, maksaisin tuon saamani summan jo silkkana tuloverona, mutta eipä noita töitä näytä olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle tai mille jokainen on tärkeä ja arvokas? Minä en ole tuottanut tälle yhteiskunnalle vuosikausiin mitään muuta kuin menoja
Tuotat tuloja kaikille joiden tuotteita ja palveluita ostat. Olet tärkeä kuluttaja kansantaloudelle. Maksat veroja vähintään ALVin muodossa (ja työttömyystuesta muistaakseni otetaan myös verot). Et ole turhake.
Erikoinen näkökulma. Asumiseni ja työmarkkinatukeni maksetaan verovaroista, ja se pieni verosumma, jonka maksan tuesta ja ostamastani ruoasta, ei valtiota paljon lämmitä. Koko monimutkaisuudessaan vien valtiolta (ja kaupungilta) noin 1800 euroa kuukaudessa ja maksan veroina takaisin noin satasen. Töissä, varsinkin oman alani töissä, maksaisin tuon saamani summan jo silkkana tuloverona, mutta eipä noita töitä näytä olevan.
Maksanet kuitenkin vuokraa, veden, sähkön, ruuan, internet-yhteyden, puhelimen käytön, muita kuluja (julkisen liikenteen maksuja), jne.? Mihin saat 1800 euroa uppoamaan kuukaudessa jos et maksa kaikesta elämisestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistelen haikeudella työttömyyttäni. Rahaa ei ollut hupeihin, mutta en ole ollut kertaakaan eläessäni niin onnellinen kuin sen 4 kk aikana, kun sain tehdä mitä halusin. Heräsin aamulla aikaisin, urheilin, deittailin... kesä tuntui pitkältä ja kauniilta. Nyt kun teen 50-h työviikkoa ja rahaa on kuin roskaa, en mitään muuta haikaile kuin niitä neljää kuukautta kahdeksan vuotta sitten. Köyhyys ei haitannut yhtään, koska vastineeksi oli vapaa. Toisaalta siis ymmärrän elämäntapatyöttömiä, toisaalta taas ärsyttää että joutuu paiskimaan töitä niska limassa elättääkseen ne.
Raha ei tuo onnea. Vapaus tuo. Valitettavasti eivät kulje käsi kädessä, ellei ole perijä tai lottovoittaja.
Vaihdetaanko elämiä? Minä otan sinun työsi, asuntosi, eläkkeesi, puhtaat luottotietosi ja irtaimistosi, ja sinä tulet tänne asuntolaan elämään viidensadan euron työmarkkinatuella mukanasi pari vaatekertaa, vanha kannettava tietokone ja henkihieverissä oleva puhelin.
Pitkäaikaistyöttömyys 26 vuoden katkeamattoman työnteon jälkeen vei minulta muutamassa vuodessa aivan kaiken. Edes omaiseni eivät halua enää olla tekemisissä kanssani. Olen hakenut koko ajan työtä, suorittanut uuden tutkinnonkin, mutta minua ei haluta minnekään. Näistä oloista olisi aika hankala edes lähteä töihin, mutta kun eläkeikään on vielä toistakymmentä vuotta, olisi pakko päästä sitä eläkettä keräämään.
Ainoastaan raha voi tuoda minulle minkäänlaista toivettakaan onnentunteesta. Mitä pitemmälle tilanne kehittyy, sitä enemmän rahaa tarvittaisiin. Sitä rahaa vain ei ole tulossa mistään suunnasta. Mutta sinä haikailet työttömäksi, minä taas töihin, joten vaihdetaanko?
Se oli minun kokemukseni työttömyydestä. Ikävää, että siitä alkoi tyypillinen suomalainen kisa kurjuuden maksimoinnista. Parjauksestasi johtuen päätin täsmentää, että olin siis kolmen vuoden työttömyyden jälkeen lähtenyt opiskelemaan uuden ammatin, en saanut kesäkursseja enkä siten opintorahaa. Olin tuolloin opiskelija, ei kesäkursseja eikä työtä, sain vain toimeentulotukea enkä mitään lisiä tai muita tukia. Vuokran, puhelinlaskun ja lääkkeiden jälkeen jäi muistaakseni satasen verran koko kuuksi. Huolimatta siitä, että dissasit kokemustani, pysyn silti kannassani. Tuo neljä kuukautta oli mahtavaa aikaa. Ei sillä, en kyllä valittanut siitä 3 vuoden "oikeasta" työttömyydestäkään, edelleen samalla vapausteemalla. Tuon 4kk setin jälkeen olenkin ottanut vastaan kaikki ns. hanttihommat, pätkätyöt ja muut huolimatta siitä, että käteen jäi pahimmillaan saman verran kuin tuona aikana. Sain ensimmäisen hyväpalkkaisen vakityöni 2 vuotta sitten 38-vuotiaana. Ei tässä mitään unelmaelämää ole koskaan eletty, jos nyt pitää kurjuudesta kilpailla. Nyt on sitten sitä rahaa mitä kaipasin joskus, mutta ei se onni siitä tule. Ja miksi vaihtaisin paikkaa? En kai minä tyhmä ole. Voisin kyllä jakaa työaikani ja palkkani jonkun kanssa 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle tai mille jokainen on tärkeä ja arvokas? Minä en ole tuottanut tälle yhteiskunnalle vuosikausiin mitään muuta kuin menoja
Tuotat tuloja kaikille joiden tuotteita ja palveluita ostat. Olet tärkeä kuluttaja kansantaloudelle. Maksat veroja vähintään ALVin muodossa (ja työttömyystuesta muistaakseni otetaan myös verot). Et ole turhake.
Erikoinen näkökulma. Asumiseni ja työmarkkinatukeni maksetaan verovaroista, ja se pieni verosumma, jonka maksan tuesta ja ostamastani ruoasta, ei valtiota paljon lämmitä. Koko monimutkaisuudessaan vien valtiolta (ja kaupungilta) noin 1800 euroa kuukaudessa ja maksan veroina takaisin noin satasen. Töissä, varsinkin oman alani töissä, maksaisin tuon saamani summan jo silkkana tuloverona, mutta eipä noita töitä näytä olevan.
Maksanet kuitenkin vuokraa, veden, sähkön, ruuan, internet-yhteyden, puhelimen käytön, muita kuluja (julkisen liikenteen maksuja), jne.? Mihin saat 1800 euroa uppoamaan kuukaudessa jos et maksa kaikesta elämisestäsi?
En maksa, vaan kaupunki maksaa asumisen, veden ja sähkön (yhteensä reilut 800 euroa), minkä lisäksi sillä on monen sadan euron muut kulut maksettavanaan, mutta niistä en kerro. Käytän työmarkkinatukeni yksinomaan ruokaan ja tietoliikenteeseen. Mieluummin olisin töissä ja tuottaisin sekä itselleni että yhteiskunnalle, mutta kun en kelpaa töihin, on tyydyttävä tähän ratkaisuun, vaikka pää hajoaakin tähän vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistelen haikeudella työttömyyttäni. Rahaa ei ollut hupeihin, mutta en ole ollut kertaakaan eläessäni niin onnellinen kuin sen 4 kk aikana, kun sain tehdä mitä halusin. Heräsin aamulla aikaisin, urheilin, deittailin... kesä tuntui pitkältä ja kauniilta. Nyt kun teen 50-h työviikkoa ja rahaa on kuin roskaa, en mitään muuta haikaile kuin niitä neljää kuukautta kahdeksan vuotta sitten. Köyhyys ei haitannut yhtään, koska vastineeksi oli vapaa. Toisaalta siis ymmärrän elämäntapatyöttömiä, toisaalta taas ärsyttää että joutuu paiskimaan töitä niska limassa elättääkseen ne.
Raha ei tuo onnea. Vapaus tuo. Valitettavasti eivät kulje käsi kädessä, ellei ole perijä tai lottovoittaja.
Vaihdetaanko elämiä? Minä otan sinun työsi, asuntosi, eläkkeesi, puhtaat luottotietosi ja irtaimistosi, ja sinä tulet tänne asuntolaan elämään viidensadan euron työmarkkinatuella mukanasi pari vaatekertaa, vanha kannettava tietokone ja henkihieverissä oleva puhelin.
Pitkäaikaistyöttömyys 26 vuoden katkeamattoman työnteon jälkeen vei minulta muutamassa vuodessa aivan kaiken. Edes omaiseni eivät halua enää olla tekemisissä kanssani. Olen hakenut koko ajan työtä, suorittanut uuden tutkinnonkin, mutta minua ei haluta minnekään. Näistä oloista olisi aika hankala edes lähteä töihin, mutta kun eläkeikään on vielä toistakymmentä vuotta, olisi pakko päästä sitä eläkettä keräämään.
Ainoastaan raha voi tuoda minulle minkäänlaista toivettakaan onnentunteesta. Mitä pitemmälle tilanne kehittyy, sitä enemmän rahaa tarvittaisiin. Sitä rahaa vain ei ole tulossa mistään suunnasta. Mutta sinä haikailet työttömäksi, minä taas töihin, joten vaihdetaanko?
Se oli minun kokemukseni työttömyydestä. Ikävää, että siitä alkoi tyypillinen suomalainen kisa kurjuuden maksimoinnista. Parjauksestasi johtuen päätin täsmentää, että olin siis kolmen vuoden työttömyyden jälkeen lähtenyt opiskelemaan uuden ammatin, en saanut kesäkursseja enkä siten opintorahaa. Olin tuolloin opiskelija, ei kesäkursseja eikä työtä, sain vain toimeentulotukea enkä mitään lisiä tai muita tukia. Vuokran, puhelinlaskun ja lääkkeiden jälkeen jäi muistaakseni satasen verran koko kuuksi. Huolimatta siitä, että dissasit kokemustani, pysyn silti kannassani. Tuo neljä kuukautta oli mahtavaa aikaa. Ei sillä, en kyllä valittanut siitä 3 vuoden "oikeasta" työttömyydestäkään, edelleen samalla vapausteemalla. Tuon 4kk setin jälkeen olenkin ottanut vastaan kaikki ns. hanttihommat, pätkätyöt ja muut huolimatta siitä, että käteen jäi pahimmillaan saman verran kuin tuona aikana. Sain ensimmäisen hyväpalkkaisen vakityöni 2 vuotta sitten 38-vuotiaana. Ei tässä mitään unelmaelämää ole koskaan eletty, jos nyt pitää kurjuudesta kilpailla. Nyt on sitten sitä rahaa mitä kaipasin joskus, mutta ei se onni siitä tule. Ja miksi vaihtaisin paikkaa? En kai minä tyhmä ole. Voisin kyllä jakaa työaikani ja palkkani jonkun kanssa 50/50.
Luepas nyt oma suitsutuksesi, haikailusi ja dissailusi uudelleen ja mieti, miltä se näyttää. On hyvin helppo kehua, että ei raha onnea tuo, kun kuitenkin sitä rahaa on omiksi tarpeiksi. Ja vielä helpompaa kehuminen on vakituisen työpaikan päältä huudellessa - aika pitkälti sama juttu kuin jos menisit teho-osastolle kertomaan, että on niin kiva kävellä tuolla kevätsäässä, kun ei ole enää mistään kohdasta kipeä. Paitsi tietysti päästä.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että kehityksestä mennään eteenpäin eikä taaksepäin ennen oli paremmin asiat
Mitkä asiat "ennen" oli paremmin? Ruoka maksoi tavalliselle työntekijällekin paljon enemmän kuin nykyään, eikä työttömille jaeltu mitään vastikkeettomia korvauksia. Hätäaputöillä piti tienata tukiaisrahat, joilla häthätää pysyi hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että kehityksestä mennään eteenpäin eikä taaksepäin ennen oli paremmin asiat
Mitkä asiat "ennen" oli paremmin? Ruoka maksoi tavalliselle työntekijällekin paljon enemmän kuin nykyään, eikä työttömille jaeltu mitään vastikkeettomia korvauksia. Hätäaputöillä piti tienata tukiaisrahat, joilla häthätää pysyi hengissä.
Kirjoittaja taisi viitata 80-lukuun, jolloin työttömyystuillakin oli vielä ostovoimaa ja pitkäaikaistyötön pääsi tukitöihin määräajan jälkeen hankkimaan ansiosidonnaista.
Vaativat, että työttömät pitäisi saada töihin.
Asiaa auttaisi paljon, jos edes töissä olevat saataisiin töihin.
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000005106668.html