Lihava, miksi olet lihava?

Aloin seurustelemaan kaksi vuotta sitten ja lihoin 15kg. Mies lihonut samassa ajassa 20kg.

Tykkään syödä. Karkki ja sipsi on hyvää.

Lihoin psyykelääkkeiden myötä 40 kg. Nyt ei lääkitystä juuri ole, mutta ahdistaa ja masentaa niin, että tekis vaan mieli hyppiä seinille ja usein päädyn lääkitsemään oloani syömällä. Käyn salilla ja harrastan hyötyliikuntaa, mutta en enää ollenkaan usko, että paino laskisi.

up

Koska pidän itsestäni sellaisena kuin olen.

Huono itsekuri. Olen aikamoinen herkkusuu :(

Miksi en olisi?

Ruoka on liian hyvää ja liikuntaa vaan ei jaksa

Olen masennuksen ja unettomuuden vuoksi lihonut 12 kiloa, lievästi ylipainoinen olen nyt. Masennus lamaannuttaa, en ole vuoteen käynyt töissä ja työni oli fyysistä. Pahimmassa vaiheessa kaikenlainen aktiivisuus oli mahdotonta. Tietyt lääkekokeilut lisäsivät ruokahalua järjettömästi, toinen aiheutti ahmimiskohtauksia toinen laski verensokerin alas jolloin teki vaan mieli syödä reilummin. Unettomuus lisää myös ruokahalua ja aktiivisuustaso laskee kun ei päivällä sitten valvotun yön jälkeen jaksa mitään. Ilmeisesti unettomuus lisää myös rasvanhimoa, minulla ainakin. Sairaslomallani aloin myös syömään kolme kertaa päivässä entisen kahden sijaan. Minulle se ei sovi, mitä useammin päivässä syön sitä kovempi ruokahalu tulee ja siten kalorimäärä lisääntyy 3000 ja ylikin asti. Lisääntyneestä ruokamäärästä johtuen vatsalaukkuni on suurentunut joten en tule enää kylläiseksi kuin isosta annoksesta. Vaikka en tuota toista lääkettä syönyt kuin pari viikkoa lihosin sinä aikana 4 kiloa ja siitä jäi muistoksi epävakaa verensokeri.

Tällä hetkellä yritän laihduttaa hitaasti, mutta miinuskalorit pahentavat unettomuutta, herään yöllä nälkään. Liikuntaa harrastan runsaasti aina kun vointi sallii, jopa 13 tuntia viikossa vaihtelevia lajeja. Liikunta on ainoa lääke mikä auttaa hirveään henkiseen tuskaani. Mutta liikunta ei minulla laihduta, päinvastoin ruokahalu on liikuntojen jälkeen reipas, enkä oikein palaudu liikunnoista jos syön vain kevyesti, jos syön liikunnan jälkeen liian kevyesti seurauksena on seuraavana päivänä hirveät kivut ja suorastaan krapulamainen olotila. 

On aikamoista tasapainoilua elämä että selviytyisi edes päivästä kerrallaan.

Syön liikaa. Nam nam!

Olen ollut ihan pienestä asti lihava, ihan kuten vanhempani ja sisaruksenikin. Kun kotona saa sellaisen tunnesyömisen mallin ja keho on tottunut tiettyyn painoon, niin painonpudotustakaan on hyvin vaikea pitää. Kerran olen onnistunut itsekseni laihduttamaan normaalipainoon, mutta asuin silloin vielä vanhempieni kanssa ja sain siitä heiltä runsaasti negatiivista palautetta.

Siksi minulle ei ole mitään apua työterveyden patenttiratkaisuista. Yksi hoitaja jopa suositteli suoraan lihavuusleikkausta. Niin, kaltaiselleni ihmiselle sellainen toimenpide olisi todennäköisesti hengenvaarallinen. Pää ei kestäisi uusia syömisrajoituksia. Kaikkia ylipaino-ongelmia ei vain voi parantaa kehottamalla punnitsemaan, laskemaan kaloreita ja lääkkeisiin tai toimenpiteisiin. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus.

Olen laiduntaja, jos jääkaapissa on ruokaa niin pakkomielle kokoajan puputtaa jotain. Jos jääkaappi tyhjä (niinkuin nykyään sitä pidän) niin syön yhden todella ison annoksen päivässä, mutta koska liikunta ei yleensä nappaa niin ei laidu ja muutenkin aineenvaihdunta ei tällälailla tarpeeksi toimi. Ruokarytmeissäni on siis aina ollut suuria ongelmia lapsesta lähtien, eikä pitkäjännitteisyyttä ole jatkaa suuntaa terveellisempään. Luovutan yleensä viikossa. En kuitenkaan liiemmin murehdi asiaa, sillä saan paljon rakkautta tällaisenakin. Ehkä joku päivä kuitenkin laihdun.. :)

Miten lihava voi tehdä vastuullista työtä, jos ei pysty pitämään itseään kunnossa. En palkkaisi ikinä lihavaa ihmistä.

Olen vaan liian lyhyt painooni nähden.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:04"]

Miten lihava voi tehdä vastuullista työtä, jos ei pysty pitämään itseään kunnossa. En palkkaisi ikinä lihavaa ihmistä.

[/quote]

Siitä vaan et palkkaisi. Minä huomattavasti ylipainoisena teen kolmen hengen tiimissä suurimman osan töistä ihan työtehtävien määrällä ja laajuudella mitattuna, en ole koskaan ollut edes päivääkään sairaslomalla. Oma on tappiosi. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:52"]Koska polttelen kukkaa usein ja sillon tulee valtavat makean mässyt. Selvin päin tykkään myös karkista mutta en pysty syömään sitä niin paljon kuin mässyissä
[/quote]
Et siis polttele vielä tarpeeksi. Jossain kohtaa kun on kauan poltellut päivittäin, ainoa näläntunne on juurikin tuo "mässy". Selvänä ei ole nälkä enää ollenkaan eikä kyllä mässytkään niin pahat. Laihtuminen on taattu! Joskaan ei se suositeltavin tapa.

Siksi että lohtusyön. Sokeri ja rasvainen mättö tuo edes sen suullisen ajaksi vähän hyvää oloa, minkä seurauksena suussa pitäisikin sitten koko ajan olla jotain. Nyt näläntunne on hävinnyt uuden lääkityksen myötä ja yritän käyttää sitä hyväkseni. On muuten vaikeaa, kun siitä (syömättömyydestä) tulee oikeasti tyhjä olo. Yksi ilo vähemmän elämässä taas. Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin. Mutta sitten kun siinä taas pääsee kiinni siihen että paino laskee joka päivä se motivoi hurjasti. Kun lähtee helposti 1-2kg/viikko niin päivittäiset grammamäärätkin motivoi. Joo; suo siellä, vetelä täällä. T. Syömishäirikkö

En pidä liikunnasta. Herkuttelen sokeripitoisilla ruuilla enemmän kuin olisi hyväksi. Minulla on 15 kiloa ylipainoa. Lisäksi minulla on pitkäaikaissairaus, jonka lääkityksen sivuvaikutus on turvotus ja ylipaino ja myös melko voimakas väsymys, mikä lisää liikunnan vastenmielisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:41"]

Olen ollut uupunut vuosia, enkä pääse millään laihduttamisen alkuun. Masennusta on ollut lapsesta asti, ja aikuisena aloin elää suurimmaksi osaksi suklaalla, syön vähän, ja liikun vähän. Se vähä mitä syön on sitten sokerimössöä.

[/quote]

Oletko ajatellut että tuo "uupumus" todennäköisesti johtuu vääränlaisesta ravinnosta ja siitä että sun insuliinintuotanto on kovilla? Samoin masennus, sitäkin voi hyvin helpottaa oikealla ravinnolla.

Hiilarit pois niin varmasti helpottaa. Oikeaan uupumukseen on olemassa diagnoosikin CFS mutta syyt muualla kuin ylensyömisessä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 15:44"]

Työstressiä, perhestressiä ja parisuhdestressiä >> liikunta jäänyt vähemmälle + hiilarit, rasva jne maistuu.

Jos sattumalta olisi edes hitunen itsekuria niin vaimo pakottaa syömään herkkuja ja juomaan viiniä.

[/quote]

Miten voi pakottaa syömään?? Onko vaimosi feederi? Ja sinä täysin munaton?