Zoom/Meet/Skype/yms. ahdistaa!!
Ahdistaako ketään muuta nämä etäjutut? Nyt on kaikki töistä lasten harrastuksiin siirretty kameran välityksellä hoidettavaksi. Koti on minulle pyhä paikka. Siellä saa olla omassa rauhassa piilossa ihmisiltä. En ota vastaan yllätysvieraita ja kaikki käynnit pitää olla reilusti ennalta sovittu. Nyt kuitenkin pitäisi olla kamera päällä melkein 12 tuntia päivässä! Tuntuu kuin ihmiset tunkeutuisivat kotiini ja ainoa turvallinen paikka häpäistään jatkuvilla etätapaamisilla. Minulla kestää aikansa palautua sosiaalisten tilanteiden jälkeen, mutta nyt ainoa paikka missä olen voinut palautua tuntuu myös kuormittavalta.
Onko muilla samaa vai olenko ainoa?
Kommentit (54)
Etäopiskelijana samaistun. Alkuun oli ihan kiva, kun ei tarvinnut lähteä kotoa luennoille ja jotenkin sitä alkuun myös pystyi pitämään kameraa päällä. Aamukahdeksan tunneilla oli hupaisaa, kun breakoutroomissa kaveri laittaa kameran päälle ja ruudussa näkyy suurinpiirtein juuri herännnyt peikko. Näin 3kk jälkeen alkaa hajottaa. Koko elämä pyörii tän peevelin tietokoneen ympärillä, ja parhaimmillaan kun oli 8 tuntia luentoja päivässä niin kyllä sitä aika uupunut on. Kyseessä on (onneksi) toinen tutkinto, jonka koronapaniikin keskellä aloitin, koska omalla alalla meni kaikki keväällä kiinni (ei ravintola-ala).
Nyt alkaa vaikuttaan siltä, että oman mielenterveyden vuoksi olis melkein helpompi jättää vaan homma kesken. Ei kukaan jaksa päivittäin olla 11 tuntia koneella kuunnellen loputtomia luentoja ja tehden tehtäviä. Vaikka olenkin introvertti kotihiiri, niin silti alkaa ahdistaa, kun aiemmin koti oli mullekin juuri se turvasatama, jossa voi olla niin kuin haluaa, ja nyt tämä kotona oleminen onkin jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MS Teamsissa voi valita valmiita sisustuskuvia tai maisemakuvia taustalle, saa kämppä olla vaikka kaatopaikka, kukaan ei näe :D
Miten tuo taustakuvan vaihto tehdään?
Käynnistä Teams-kokous/liity kokoukseen => kolmen pisteen alla yläpalkissa (siinä samassa rivissä mistä käynnistetään kamera ja mikrofoni) on valikko, joka avautuu kun klikkaat niitä pisteitä. Sieltä löytyy joku komento, jota nyt en muista ulkoa mutta siitä käy kyllä ilmi että sieltä voi vaihtaa taustan. Valitse haluamasi tausta ja ota se käyttöön.
Jos haluat ihan itse kehittämäsi taustan niin siihenkin löytyy netistä ohjeita, mutta tuolla on jo useampia vaihtoehtoja. Ja siis toimii vain Teams-sovelluksella, ei verkkoselaimella.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olenkin introvertti kotihiiri, niin silti alkaa ahdistaa, kun aiemmin koti oli mullekin juuri se turvasatama, jossa voi olla niin kuin haluaa, ja nyt tämä kotona oleminen onkin jotain ihan muuta.
Tässä on se ongelman ydin mitä ei korjata teams taustoilla tai laastarilla kameran päällä. Kun työt, koulu, harrastus ja muut tuodaan kotiin, niin kodin rooli muuttuu. Se ei enää ole paikka minne pääsee maailmaa karkuun. Jotkut ihmisistä oikeasti tarvitsee oikeaa yksin oloa palautuakseen. Näistä etäjutuista kotiin tulee semmoinen ihmisen haju, että tekisi mieli hylätä koko pesä.
Vierailija kirjoitti:
Terapia vaihtui keväällä etäversioksi. Ei toiminut lainkaan.
Mulla luultavasti sama edessä, terapian aloitin kesällä ja olen alusta alkaen käynyt paikan päällä. Mulla on estynyt persoonallisuus ja kaikenlaiset normi puhelut ja varsinkin videopuhelut on vaikeita. Olen tehnyt etätyötä jo 5 vuotta ja en ole tottunut vieläkään. Nyt kun pitäisi alkaa puhua aremmista asioista noin, ei tuu onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia vaihtui keväällä etäversioksi. Ei toiminut lainkaan.
Mulla luultavasti sama edessä, terapian aloitin kesällä ja olen alusta alkaen käynyt paikan päällä. Mulla on estynyt persoonallisuus ja kaikenlaiset normi puhelut ja varsinkin videopuhelut on vaikeita. Olen tehnyt etätyötä jo 5 vuotta ja en ole tottunut vieläkään. Nyt kun pitäisi alkaa puhua aremmista asioista noin, ei tuu onnistumaan.
Etäterapia kuulostaa minulle täysin mahdottomalta. Ensin pitäisi rakentaa luottamus, enkä usko sen onnistuvan ruudun välityksellä tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ihan pirusti. Vihaan esiintymistä ja jouduin lopettamaan koulun kevään jälkeen kun etäopetusjakso oli niin raskasta. Kaikki eivät tietenkään reagoi näin, mutta kun ikää on jo yli 30, ei nykyajan tekniikka ole niin hyvin hallussa. Nyt käyn toista koulua ja etäopetusta taas luvassa. Yritän selvitä. Töitä ei ole löytynyt etsinnöistä huolimatta ja aika monella työpaikalla etätyöskennellään ainakin pk-seudulla. Sitten pitäisi olla niin sosiaalista ruudun välityksellä. Ei kaikki ole.
Et ole tosissasi? Minä olen kohta 60 ja todellakin on nykyajan tekniikka sen verran hyvin hallussa, että osallistun ja pidän esityksiä Teamsissa ja Zoomissa (Skypeä en tiedä kenenkään käyttävän).
Kameraa meillä ei pidetä päällä kuin poikkeustapauksissa.
Täällä toinen eläkeikää lähestyvä, joka opastaa nuorempia tietotekniikan käyttöön... Melko asenteellista arvioida iän perusteella kenenkään IT-taitoja.
Terkkuja, kohta kuuskymppinen koodari ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ihan pirusti. Vihaan esiintymistä ja jouduin lopettamaan koulun kevään jälkeen kun etäopetusjakso oli niin raskasta. Kaikki eivät tietenkään reagoi näin, mutta kun ikää on jo yli 30, ei nykyajan tekniikka ole niin hyvin hallussa. Nyt käyn toista koulua ja etäopetusta taas luvassa. Yritän selvitä. Töitä ei ole löytynyt etsinnöistä huolimatta ja aika monella työpaikalla etätyöskennellään ainakin pk-seudulla. Sitten pitäisi olla niin sosiaalista ruudun välityksellä. Ei kaikki ole.
Et ole tosissasi? Minä olen kohta 60 ja todellakin on nykyajan tekniikka sen verran hyvin hallussa, että osallistun ja pidän esityksiä Teamsissa ja Zoomissa (Skypeä en tiedä kenenkään käyttävän).
Kameraa meillä ei pidetä päällä kuin poikkeustapauksissa.
Täällä toinen eläkeikää lähestyvä, joka opastaa nuorempia tietotekniikan käyttöön... Melko asenteellista arvioida iän perusteella kenenkään IT-taitoja.
Terkkuja, kohta kuuskymppinen koodari ;D
Ja kameraa en pidä päälle yhdessäkään palaverissa. Enkä välitä nähdä muidenkaan naamoja/kämppiä palaverin yhteydessä, eli jos joku ei juuri jaa jotain katson ihan muuta. Eli surffaan tai lueskelen jotain.
Olen ollut etäterapiassa yli vuoden, todella vaikeaa, kaikkea on tapahtunut.
En ymmärrä, miksi kamera pitäisi olla päällä. Itse en pidä koskaan päällä, vaikka olen päivittäin Teams-palavereissa. Ei moni edes näytä luonnolliselta kamerassa, joten ihan yhtä luonnollista on kuulla pelkkä ääni. Käsiteltävä asia on muutenkin se oleellinen, eikä kenenkään pärstä.
Mihin kohtaan ruutua te katsotte, jos puhutte? Vai katsotteko siihen kameran valoon? Minä en ikinä tiedä, mihin katsoa. Varsinkin jos on paljon naamoja ruudulla...
Puistattaa ajatus, että puhuessani muille lävähtää koko ruudun kokoinen naamatauluni tuijotettavaksi. Silloin, jos joku jakaa ruutunsa, naamat pysyvät sentään pienikokoisina, mutta parempi pitää koko kamera pois päältä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kamera pitäisi olla päällä. Itse en pidä koskaan päällä, vaikka olen päivittäin Teams-palavereissa. Ei moni edes näytä luonnolliselta kamerassa, joten ihan yhtä luonnollista on kuulla pelkkä ääni. Käsiteltävä asia on muutenkin se oleellinen, eikä kenenkään pärstä.
Meillä ei yleensä ole. Mutta sitten on välillä näitä "no niin, kaikki voisi vuorollaan laittaa kameran päälle ja esitellä itsensä" 🥴
Jos mahdollista kannattaa työpiste sijoittaa paikkaan, jossa ei tarvitse muuten oleskella tai sen saa piiloon. Erillinen työhuone olisi paras, mutta kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Sellainen kaappi pöytä jolloin koneen saa piiloon on myös hyvä ja jos sen voi vielä asettaa sermin taakse tai jotenkin niin, ettei siellä kokouksessa näy sinun koti. Toki vaikeaa jos niitä työpisteitä pitää olla jokaisella perheen jäsenelle.
Ymmärrän kyllä, että ahdistaa, kun työ tulee kotiin. Siksi on tärkeää, että iltaisin tai ainakin vapaapäiviksi ne työvälineet laitetaan piiloon kaappiin. Kännykästäkin voi sulkea sähköpostit ja vastaavat.
hox se ei toimi selaimen kautta teamsia käyttäessä. pitää olla se itse ohjelma auki