Duunariperheestä yliopistoon lähteneet? Onko täällä?

Mun yliopistoajoista on jo yli 10 v aikaa, mutta en muista että olisi ollut mitenkään erityistä se, että olin duunariperheestä. Ehkä jälkeenpäin olen vähän harmitellut sitä, etteivät vanhemmat tai kukaan suvusta osannut antaa neuvoja suuntautumisen tai koulun valinnan suhteen - vaikka tokkopa heitä olisin 18-19-vuotiaana kuunnellut... Eikös sosiaalinen nousu ole Suomessa aika tavallista? Minusta on vaan hienoa, että olen itse tehnyt elämäni. Duunarilähtökohdat antavat perspektiiviä siihen, millaista on elää köyhempänä. Ilman tätä taustaa olisin varmaan äärikokoomuslainen ja sitä mieltä, että kaikki sosiaaliedut pois! Ilman pohjoismaista hyvinvointivaltiota en olisi nyt tässä. Mielelläni maksan veroja, että muutkin voivat tehdä samoin.

Kaikki me kolme sisarusta olemme vähintään maistereita, (yksi tekee väikkäriä, toinen post-docia)  vaikka vanhemmat ovat amispohjaisia duunareita.

Tunnen itsekin paljon työläisperheestä lähtöisin olevia akateemisia. Oma isäni on myös duunari ja äitini toimihenkilö. Perheeni on alempaa keskiluokkaa ja varakkaampia kuin suomalaiset keskimäärin. Suvussa on sekä duunareita, että juristeja ja lääkäräreitä, joten akateemisuus ei sinänsä ole koskaan ollut todella vieras asia. Kotona kannustettiin opiskelemaan, ja kaikki sisarukseni ovat korkeasti koulutettuja. Äiti on tietysti ylpeä lapsistaan, jotka etenivät elämässään pidemmälle kuin hän itse omasta mielestään.

En oikeastaan edes ymmärtänyt omien lähtökohtien merkitystä kuin vasta yliopistossa. Työskennellessäni ihmisten parissa olen voinut hyödyntää myös omaa elämänkokemustani. Sosiaaliluokka ei määritä ihmisen arvoa, mutta sillä on suuri merkitys sille, miten ihminen elää, miten käyttäytyy ja ajattelee asioista. Suomessa sosiaaliluokka on tabu. Jossain vaiheessa jopa häpesin taustojani, mutta nykyään en häpeä ollenkaan. Lapsi ei voi valita, millaisten vanhempien lapseksi syntyy. Suurempi työ on luokkaretkeillä itsensä työläistaustoista porvaristoon kuin pysytellä siellä sukupolvesta toiseen. Tausta on kuitenkin asia, joka seuraa meitä läpi elämämme. Emme koskaan ole vapaita taustoistamme.

Itse opiskelen hammaslääkäriksi 'duunaritaustalla'. N. 1/3 koulukavereista on duunaritaustalla, kolmasosa lääkärien/hammaslääkärien lapsia ja kolmasosa esim. yrittäjien etc lapsia. Taustan huomaa siinä että varakkaammista perheistä lähtöisin olevat reissaa paljon lomillaan mutta eipä paljon muuten. Eipä ole siis kovin erikoista enää duunariperheen lapsen opiskella yo:ssa.

Duunia kai kaikki työntekijät tekevät ja yrittäjät myös.

Siihen aikaan kun oli vielä sisäänheittoammatteja mm.teknologisen kehityksen alhaisemman asteen vuoksi, oli tällaisella jaolla ehkä enemmän merkitystä. Nykyään lähes kaikkeen pitää olla koulutus ja ihmisiä ei voi samalla tavalla jakaa kouluttautuneisiin ja kouluttamattomiin. Yleissivistyksen kehitys loppuu lukion jälkeen, joten on ihan sama onko erikoislääkäri lukiopohjalta vai sähköasentaja kaksoistutkinnon kautta; kumpikaan ei voi tehdä toisen työtä ilman lisäkoulutusta. Jotkut ihmiset haluavat kuitenkin mielellään hämärtää tämän tosiasian kiillottaakseen omaa kuvaansa.

Suoraa 'ylemmyyden' tai 'alemmuuden' vertailua voi tehdä lähinnä hyvin lähisukuisten ammattiryhmien välillä; esim.merkonomi vastaan tradenomi tai tradenomi vastaan kauppatieteen maisteri.

Minä opiskelen lääketiedettä, olen duunari/maanviljelijäsuvusta. Moni täällä opiskeleva ei ole koskaan tehnyt, eikä tule tekemäänkään, ns. perustason töitä. On päästy suoraan lukiosta lääkikseen, tai välivuosi on vietetty intissä tai pääsykokeisiin lukien tai reppureissaten (vanhempien rahoilla). Jo 1. opiskeluvuonna pääsee halutessaan palkatuksi tutkimusapulaiseksi ja myöhemmin esim. amanuenssiksi. Koen olevani totaalisesti ulkona "kuvioista". Muut opiskelijat ovat ivanneet ja nauraneet viikonlopputyötäni siivoojana. Tutkimustyöhön en uskalla lähteä, sillä en tiedä miten siinä työssä pärjäisin näin vähillä opinnoilla. Minulla ei ole rahaa mennä muiden mukana esim. golfaamaan tai laskettelemaan (en edes osaa). Bileissäkin on varaa käydä vain harvoin, jonka vuoksi osa opiskelijoista pitää minua tylsänä tosikkona, baariin lähden todella harvoin.

Olen myös ollut akateemisessa tilaisuudessa täysin alipukeutuneena, sillä en ymmärtänyt koko tilaisuuden luonnetta juhlavana tilaisuutena, kukaan ei kertonut tai selostanut asiaa.  Muutenkin yliopistolla on lukemattomia käyttäytymissääntöjä ja kompia, joihin tunnun vähän väliä kompastuvan. 

Kotona koulutustani ihaillaan, mutta ennenkaikkea kadehditaan ja halveksitaan. Olen nyt "herroja" ja "lääkäreitä", vaikka niissä piireissä olen ulkopuolinen.

Sopeuduin mielestäni hyvin yliopistomaailmaan. Suurin osa oli tietysti akateemisesti koulutettujen lapsia. Heidänkin olemuksestaan suurimmalla osalla huokui keskiluokkaisuus, harvemmin mikään porvariston hillitty charmi. Toki opin aistimaan senkin, mutta minusta ei koskaan voisi tulla sellaista.

Minä en ole käynyt yliopistoa, vain opiston ja amk:n, mutta olen joskus ajatellut tehdä aloituksen siitä, että suku on täynnä akateemisia, vaikka vanhempanne ovat käyneet vain kansakoulun. Me olemme jo vähän vanhempaa väkeä, yli nelikymppiisiä.

Serkkuni on lääkäri, professori ja erittäin arvostettu niissä piireissä. En muista mitä isänsä teki, jossain rakennushommissa kuitenkin. Äitinsä oli kotona. Toinen serkkuni on hum.kand, äiti postinkantaja ja isä sekatyömies alkoholisti. Omat vanhempani ovat käyneet kansakoulun, äiti oli siivooja ja isä varastomies. Veljeni on opiksellut ulkomailla ekonomin tutkintoa vastaavan koulutuksen. Sitten toisen suvun puolelta isä oli kansakoulupohjalta joku pikkutyönjohtaja ja äiti hoiti lapsia kotona, myös vieraita. Siitä perheestä serkut ovat kaikki ekonomeja.  Eli meillä on todella vähäisen koulutuksen vanhempien omaavat lapset kouluttautuneet. Sitten jää vielä muutama, joita en maininnut, kaikilla yhtä lukuunottamatta on vähintään opistotasoinen tutkinto, vaikka vanhemmat kansakoulun käyneitä. Siis vanhanajan opisto, mikä on vähän enemmän kuin ammattikoulu. 

Miksi meidän suvussa näin. Vanhempamme ovat sitä ikäluokkaa, että kouluja ei käyty jos synnyit köyhiin oloihin. Kuitenkin esim. isäni on melko älykäs. Hän hoksaa asioita nopeasti ja tietokoneen käytön estää vain heikkonäköisyys. Olen huomannut, että isä tajuaa asioita insinöörimäisesti itsestään. Hän on rakennellut ja suunnitellut kaikenlaista omaan käyttöön itse. Suvussamme on paljon matemaattista lahjakkuusta ja intoa opiskella. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 16:59"]

Minä opiskelen lääketiedettä, olen duunari/maanviljelijäsuvusta. Moni täällä opiskeleva ei ole koskaan tehnyt, eikä tule tekemäänkään, ns. perustason töitä. On päästy suoraan lukiosta lääkikseen, tai välivuosi on vietetty intissä tai pääsykokeisiin lukien tai reppureissaten (vanhempien rahoilla). Jo 1. opiskeluvuonna pääsee halutessaan palkatuksi tutkimusapulaiseksi ja myöhemmin esim. amanuenssiksi. Koen olevani totaalisesti ulkona "kuvioista". Muut opiskelijat ovat ivanneet ja nauraneet viikonlopputyötäni siivoojana. Tutkimustyöhön en uskalla lähteä, sillä en tiedä miten siinä työssä pärjäisin näin vähillä opinnoilla. Minulla ei ole rahaa mennä muiden mukana esim. golfaamaan tai laskettelemaan (en edes osaa). Bileissäkin on varaa käydä vain harvoin, jonka vuoksi osa opiskelijoista pitää minua tylsänä tosikkona, baariin lähden todella harvoin.

Olen myös ollut akateemisessa tilaisuudessa täysin alipukeutuneena, sillä en ymmärtänyt koko tilaisuuden luonnetta juhlavana tilaisuutena, kukaan ei kertonut tai selostanut asiaa.  Muutenkin yliopistolla on lukemattomia käyttäytymissääntöjä ja kompia, joihin tunnun vähän väliä kompastuvan. 

Kotona koulutustani ihaillaan, mutta ennenkaikkea kadehditaan ja halveksitaan. Olen nyt "herroja" ja "lääkäreitä", vaikka niissä piireissä olen ulkopuolinen.

[/quote]

vielä mielestäni huvittava yksityiskohta: aloittaessani opinnot yliopistossa suoraan lukion jälkeen (toisella opiskelualalla), en tiennyt mikä on YTHS tai sitä, miksi luennot alkoivat aina n. vartin myöhässä.

Hassua.. tiedän monta jotka oikein meuhkaavat vanhempiensa duunariammateista asenteella ''en oo syntynyt kultalusikka suussa vaan ite ponnistellu''. Ovat todella ylpeitä siitä, että ovat "perheen fiksuimmat" ja ajattelevat olevansa jotenki parempia sen vuoksi, että ovat ponnistelleet "huonoista oloista" yliopistoon. Mutta ihmisiä on monenlaisia :)

Täällä! Kanditutkinnollani olen sukuni korkeimmin koulutettu jäsen. Aika hauskaa. :D Maisterin paperit vielä kiikarissa... Itsekään en monia opiskelukavereita tiedä, joiden vanhemmat olisivat tavallisia duunareita.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:13"]

Hassua.. tiedän monta jotka oikein meuhkaavat vanhempiensa duunariammateista asenteella ''en oo syntynyt kultalusikka suussa vaan ite ponnistellu''. Ovat todella ylpeitä siitä, että ovat "perheen fiksuimmat" ja ajattelevat olevansa jotenki parempia sen vuoksi, että ovat ponnistelleet "huonoista oloista" yliopistoon. Mutta ihmisiä on monenlaisia :)

[/quote]

Meidän suvussa ei tuollaista ole, vaikka on kouluttamattomat vanhemmat. Samat pääsykokeet ne kaikilla muillakin on ja lukiossa saa arvosanoja ihan omalla toiminnallaan ja lukupäällään. Ei siinä vanhempien ammatit paina. 

Olen itse ekonomi, ukkini oli kirjoitustaidoton työmies (pitkä tarina). Hän oli hemmetin ylpeä, kun minusta tuli ylioppilas ja kun pääsin yliopistoon.

Tämä Suomen systeemi, että opiskelu ei kaadu kalliisiin lukukausimaksuihin, on hieno ja kannatettava. Kaikilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus. Tämä kokoomusvetoinen hallitus leikkaa mielestäni omaa oksaansa uusilla kiristystoimillaan.Jos joka toimeen vaaditaan nykyään työhönottoehdoksi koulutus, kuten vaikka siivoojaksi laitoshuoltajan tutkinto, niin minne pääset tienaamaan opiskelurahaa? Et mihinkään? Jos opiskelusta pitää valmistua nopeasti, sinä aikana ei voi hommata saman alan työkokemusta. Jos ei ole yhtään työkokemusta, työnantajat eivät pääsääntöisesti ota sinua töihin, koska pitävät laiskana.... Ja jos ei ole duunia, eletään sossun ja Kelan rahoilla...

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:12"]

vielä mielestäni huvittava yksityiskohta: aloittaessani opinnot yliopistossa suoraan lukion jälkeen (toisella opiskelualalla), en tiennyt mikä on YTHS tai sitä, miksi luennot alkoivat aina n. vartin myöhässä.

[/quote]

En edes tiennyt, että jotkut tämän opintojen alussa tietäisivät. En muista ainakaan omasta vuosikurssilaisistani kenenkään tienneen ja kaiken tällaisen tuutorit ensimmäisen viikon aikana opastivat.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:12"]

vielä mielestäni huvittava yksityiskohta: aloittaessani opinnot yliopistossa suoraan lukion jälkeen (toisella opiskelualalla), en tiennyt mikä on YTHS tai sitä, miksi luennot alkoivat aina n. vartin myöhässä.

[/quote]

En edes tiennyt, että jotkut tämän opintojen alussa tietäisivät. En muista ainakaan omasta vuosikurssilaisistani kenenkään tienneen ja kaiken tällaisen tuutorit ensimmäisen viikon aikana opastivat.

[/quote]

no varmaan vaihtelee tuo. Kaikki omassa tutor-ryhmässäni kyllä tiesivät asian jo alussa, kuten myös muutamat opiskelukaverit joille myöhemmin kerroin asiasta. Tosin niin taisivat tietää lähes kaikki muutkin, sillä pari kertaa istuin tasalta lähes yksin luentosalissa, ihmetellen missä kaikki muut ovat.

Luin nyt vasta nämä aiemmat vastaukset (olen 47) ja voih, meitä on siis muitakin... Kuulostaa hyvin tutulta nämä kertomasi, mullakin on äiti "kannustanut" just tuolleen että "noniin nyt sinustakin tulee niiiin hieno ihminen, älä silti kuvittele olevasi jotenkin parempi", "koulutus ei kerro yhtään mitään mistään", tai "ai sitä äänestit, no sinähän tietty vihaat köyhiä nykyään" jne jne. Ihan kuin pitäisi pyydellä anteeksi sitä että on saanut vakituisen työpaikan...

Samoin tuo vaikeneminen, yhtä AINOAA kertaa ei kumpikaan vanhemmista kysynyt yhtään mitään mun opiskeluista. Siis oikeasti, ei kertaakaan! Ei sitä miten menee, mitä opiskeluihin sisältyy, milloin valmistun, millä rahalla elän... Luonnollisesti mitään valmistujaisjuhliakaan ei ole pidetty, isä ei edes kertonut omalle äidilleen (eli mun mummolle) kun valmistuin yliopistosta.

Surullista, että tällaisia tarinoita on muillakin. Mutta hyvä me, vähänkö me ollaan hyviä kun on näistä lähtökohdista päästy näin pitkälle! Ja varmasti osataan arvostaa saavutuksiamme ihan eri lailla.

[/quote]

Niin sama stoori mulla..! Kukaan Ei Koskaan kysyny mitään mun opinnoista eikä mun mutsi tiedä vieläkään mitä mä opiskelin ('se on jotain niin hienoo etten mie sitä ymmärrä') 'Kiva' et meitä monta samanlaista. Tosiaan, hyvä me!!

Omasta opiskeluajastani on jo aikaa, mutta en kyllä ikinä pohtinut koko asiaa - siis sitä, millaisista perheistä opiskelukaverit tulivat! Äitini oli yh. Tarjoilija. Monet kaverini, jotka olivat myös duunariperheistä, opiskelivat yliopistossa, enkä muista, että heistäkään kukaan olisi hävennyt taustaansa tai vaiennut siitä.

Olen yrittäjäperheestä, vanhempien koulutuksena kansakoulu. Suvussani kannustettu opiskelemaan ja serkuistani ainakin parillakymmenellä vähintään maisterin paperit, löytyy yksi proffakin. Omalla kurssillani oli pilvin pimein aivan tavallisista kodeista tulevia. En ole koskaan pitänyt taustaani mitenkään erikoislaatuisena akateemisiin ympyröihin. Mutta täytyy myöntää, että taustani vaikutti siten, että en tajunnut pohtia mahdollisuuksien kirjoa kovin laajasti. Enkä varmaan ymmärtänyt akateemisia hienouksia, mutta eipä se minua haitannut. 

Mullakin on vanhemmat duunaritaustaisia ja isä kävi aikoinaan vain kansakoulun ja lisäksi opiskeli duunariammattiinsa. Äitikään ei oppikoulua pidemmälle saanut opiskella nuorena, jos ammatillista koulutusta ei lasketa mukaan. Siitä huolimatta meidän perheen lapsista kaikki 3 on päätyneet yliopistolle. Minä valmistui muutama vuosi sitten maisteriksi ja nuoremmat sisarukset vielä painivat omien opintojensa kanssa.

Meidän vanhemmat ovat toisaalta olleet aina todella kannustavia koulun suhteen. Kotitehtävien tekoa on seurattu ja niiden kanssa on autettu. Meitä lapsia kannustettiin aina tekemään parhaamme ja tähtäämään mahdollisimman korkealle ja olimmekin aina luokkiemme parhaita oppilaita. Koulutus on siis ollut meidän perheessä korkeassa arvossa,vaikka vanhemmilla oma koulu jäikin vähäiseksi. Ehkä toisaalta juuri sen vuoksi, sillä varsinkin äitini olisi halunnut nuorena opiskella enemmän, mutta ison ja köyhän maatilanpyörittäjäperheen lapsena, siihen ei ollut juurikaan mahdollisuuksia. Ovat siis halunneet antaa meille lapsille ne mahdollisuudet, mitä heillä ei aikoinaan ollut.

Äitini haaveilee muuten, että eläkkeelle päästyään lukisi itsensä ylioppilaaksi. En voi muuta kuin olla ylpeä äidistä, jos hän näin tulee tekemään :)

Olen lääketieteen yo. ja koen "alaluokkaisen" taustani vaikuttavan paljonkin. Ensimmäiset tentit meni huonosti opintojen alussa, sillä en oikein tiennyt miten yliopistossa opiskellaan. Kuvittelin, että tenttikirjat pitäisi opetella ulkoa lukiomalliin. No aikahan siinä loppui aina kesken ja osa tenttialueista jäi lukematta. Onnistuin myös muutaman kerran nolaamaan itseni kunnolla harjoitustöissä "kyselemällä tyhmiä". En ymmärtänyt, että siellä pitää näytellä ymmärtävänsä asiat, vaikkei ymmärtäisikään, ja että kaikki muutkin tekevät niin. Sain jonkinlaisen idiootin leiman, ja se pysyy, vaikka opinnot sujuu nyt hyvin. Asiaa ei myöskään helpota se, että pääsin vasta neljännellä yrittämällä sisään opiskelemaan. Vasta sillä hakukerralla minulla oli varaa valmennuskurssiin. Useat hakukertani nähdään myös jonkinlaisena tyhmyyden merkkinä. Minua kutsutaan lempinimillä valelääkäri, daiju etc.