Duunariperheestä yliopistoon lähteneet? Onko täällä?

Aloitin yliopisto-opiskeluni jo 60-luvulla. Molemmat vanhemmat olivat tehdastyöläisiä ja kumpikin oli käynyt vain kansakoulun.

Päätin ihan itse 10-vuotiaana mennä oppikouluun, samaan kouluun, jota myös opettajani oli käynyt. Itse hain tarvittavan virkatodistuksen, mutta ilmoittautumisessa piti olla huoltaja mukana. Vanhemmat eivät vastustaneet, mutta eivät erityisemmin kannustaneetkaan. Taisin olla naapurustossa vähän outo, mutta sen jälkeen myös muutamat naapurien lapset pantiin oppikouluun.

Koskaan en yliopisto-opintojeni aikana tuntenut olevani mitenkään poikkeava taustani vuoksi, vaikka monilla opiskelukavereilla oli koulutetut vanhemmat. Omien lasten kohdalla olen jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että hankitaan mahdollisimman hyvä koulutus, ja siihen olen aina kannustanut. Ilmeisesti myös lapsille on ollut itsestään selvää, että kun molemmilla vanhemmilla on korkeakoulututkinto, myös he ovat sellaisen hankkineet.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:03"]

Onko täällä muita ns. duunariperheestä lähtöisiä, jotka ovat opiskelleet itselleen yliopistokoulutuksen?

Olisi kiva kuulla onko täällä muita samantaustaisia ihmisiä? Oletteko kokeneet jotain sisäisiä konflikteja asian tiimoilta?

[/quote] Täällä yksi. Vanhemmilla alin mahdollinen ammattikoulutus, itse maisteri. Sinusta poiketen en saanut kotoa mitään opastusta tai kannustusta, itse asiassa lukionkin pystyin käymään vasta täysi-ikäisenä (en voinut mennä peruskoulun jälkeen, kun vanhemmat sanoivat että on liian kallista).

Olen kyllä monesti miettinyt kuinka paljon helpompaa olisi ollut, jos vanhemmilta olisi saanut tietoa opiskelusta tai edes sitä kannustusta (henkistä ja/tai rahallista). Itse jouduin selvittämään aivan kaiken, opiskelemaan ilman mitään tukea, ja opinnot rahoittaakseni olin käytännössä sen ~ 8 vuotta koko ajan vain koulussa tai töissä (kävin iltalukion ja senkin aikana töissä päivät). Kerran pääsin opiskelijabileisiin ja välillä oli kuukausien putkia ettei ollut yhtä ainoaa vapaapäivää...

Oma opiskeluala oli onneksi sellainen, että kaikki eivät suinkaan olleet akateemisten lapsia vaan iso (?) osa ihan ns. normaali-ihmisten lapsia. Pelkäsin siis etukäteen erottuvani joukosta enemmän kuin erotuinkaan, niin syvään oli kotona istutettu se "olet huonompi kuin muut". Ainoa ns. sisäinen konflikti tulikin siitä, kun tajusin että olen ihan yhtä hyvä ja arvokas kuin muutkin, eikä koulutetutkaan ole mitään "helvetin porvareita" niinkuin vanhemmat ajattelee.

Sinne suuntaan en nykyään yhteyttä pitele, vaikkakaan ei toki tuen puute opiskellessa ollut ainoa syy välien katkaisuun. Mutta minkäs teet jos eivät hyväksy sitä että olen onnellinen, koulutettu työssäkkäyvä keskituloinen ihminen. En jaksa jatkuvasti kuunnella siitä kuittailujakaan ja puolustella olemistani.

Isä autokorjaaja, äiti lähihoitaja. Kannustaneet aina opinnoissa ja auttaneet taloudellisesti kun pääsin maailmalle arvostettuun, mutta kalliiseen yliopistoon. Valmistuin oikeustieteen maisteriksi 23v, sen jälkeen työelämään ja joka pennin maksoin takaisin, nyt saavat lomailla. :) Mulla oli yliopistossa pelkästään akateemisia vanhempia luokkakavereilla muttei se mitään haitannut. Hyvin mä siellä seassa menin. Itse tein 'duunarihommia' ennen valmistumistani noin 6 vuoden ajan (siivousta, tarjoilua, vanhainkodissa avustajana jne). Sisarukseni ovat amiksia/AMK, mieheni on amis. :) 

Tiedän itseni. Opistotutkinto äidillä, isällä ei mitään. Väittelen pian. On kyllä ollut vaikeaa kun koko masilmankatsomus vähän erilainen (suppeampi ehkä). Ei kannustettu muttei lytättykään.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:18"]

Voi miten onnekas olet että sun vanhempasi ovat kannustaneet ja toivoneet sun pääsevän eteenpäin! 

Itse olen myös duunariperheestä akateemiselle uralle ponnistanut: erona vain se, ettei mua ole kannustettu ollenkaan. Päinvastoin. Yritetty paremminkin painaa alaspäin ja lannistaa, etten vain "luulisi itsestäni liikoja" tai "kuvittelisi olevani parempi". Erityisesti henkisesti sairaalle isälleni pyrkimykseni ovat olleet kuin punainen vaate, hänellä on jatkuva tarve todistaa että olen kaikilla tavoilla huonompi kuin hän, ajatelkaa!

Minkäänlaista tukea, en taloudellista mutta mikä pahinta, en myöskään henkistä, ole saanut. Kertaakaan ei ole osoitettu minkäänlaista kiinnostusta opintojani kohtaan, ne joko vaietaan tai sitten suoraan ilkeillään "ikuiselle opiskelulleni".

[/quote]

Luin nyt vasta nämä aiemmat vastaukset (olen 47) ja voih, meitä on siis muitakin... Kuulostaa hyvin tutulta nämä kertomasi, mullakin on äiti "kannustanut" just tuolleen että "noniin nyt sinustakin tulee niiiin hieno ihminen, älä silti kuvittele olevasi jotenkin parempi", "koulutus ei kerro yhtään mitään mistään", tai "ai sitä äänestit, no sinähän tietty vihaat köyhiä nykyään" jne jne. Ihan kuin pitäisi pyydellä anteeksi sitä että on saanut vakituisen työpaikan...

Samoin tuo vaikeneminen, yhtä AINOAA kertaa ei kumpikaan vanhemmista kysynyt yhtään mitään mun opiskeluista. Siis oikeasti, ei kertaakaan! Ei sitä miten menee, mitä opiskeluihin sisältyy, milloin valmistun, millä rahalla elän... Luonnollisesti mitään valmistujaisjuhliakaan ei ole pidetty, isä ei edes kertonut omalle äidilleen (eli mun mummolle) kun valmistuin yliopistosta.

Surullista, että tällaisia tarinoita on muillakin. Mutta hyvä me, vähänkö me ollaan hyviä kun on näistä lähtökohdista päästy näin pitkälle! Ja varmasti osataan arvostaa saavutuksiamme ihan eri lailla.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:29"]

eli sulla on duunariasenne koulutukseen ja nihilistinen ajatusmaailma?

[/quote]

Kyllä. Koulutus jolla et elätä itseäsi on vain sen paperin arvoinen ja yhteiskunnallisesti katsoen hukkainvestointi. "Mutta kun mä haluun olla akateeminen ja yleissivistynyt...."

Eräs lapsuudenkaverini, todellinen outolintu, lukee (luki?) itsensä filosofian tohtoriksi, aiheena (muinais)sanskriitin tohtoriksi. Mitäs veikkaat hepun koulutuksella olevan virkaa edes yliopistomaailmassa?

[/quote]näkisitkö sä hänellä kykyjä esimerkiksi sähkötöissä? Sairaanhoitajana?

Minä opiskelen luokanopeksi, vanhemmat kouluttamattomia maanviljelijöitä. Kotona kyllä aina kannustettu opiskelemaan. Itsekin olen lähtenyt yliopistoon ammattikoulupohjalta.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:29"]

eli sulla on duunariasenne koulutukseen ja nihilistinen ajatusmaailma?

[/quote]

Kyllä. Koulutus jolla et elätä itseäsi on vain sen paperin arvoinen ja yhteiskunnallisesti katsoen hukkainvestointi. "Mutta kun mä haluun olla akateeminen ja yleissivistynyt...."

Eräs lapsuudenkaverini, todellinen outolintu, lukee (luki?) itsensä filosofian tohtoriksi, aiheena (muinais)sanskriitin tohtoriksi. Mitäs veikkaat hepun koulutuksella olevan virkaa edes yliopistomaailmassa?

[/quote]

Kannattaako ottaa noin tarkkoja esimerkkejä? Montako kuvaukseen sopivaa väitellyttä indologia arvelet olevan? Mulla ei tuu kuin pari mieleen. Luulitko, ettei kyseisellä laitoksella  opiskelleet käy av:lla?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:35"]

Eräs lapsuudenkaverini, todellinen outolintu, lukee (luki?) itsensä filosofian tohtoriksi, aiheena (muinais)sanskriitin tohtoriksi. Mitäs veikkaat hepun koulutuksella olevan virkaa edes yliopistomaailmassa?

[/quote]

Kannattaako ottaa noin tarkkoja esimerkkejä? Montako kuvaukseen sopivaa väitellyttä indologia arvelet olevan? Mulla ei tuu kuin pari mieleen. Luulitko, ettei kyseisellä laitoksella  opiskelleet käy av:lla?

[/quote] Kauheeta, joku saa nyt tietää että tuolla tohtorilla on ollut.... lapsuuden kavereita :o! Omg, hei hirveetä :D!

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:35"]

Eräs lapsuudenkaverini, todellinen outolintu, lukee (luki?) itsensä filosofian tohtoriksi, aiheena (muinais)sanskriitin tohtoriksi. Mitäs veikkaat hepun koulutuksella olevan virkaa edes yliopistomaailmassa?

[/quote]

Kannattaako ottaa noin tarkkoja esimerkkejä? Montako kuvaukseen sopivaa väitellyttä indologia arvelet olevan? Mulla ei tuu kuin pari mieleen. Luulitko, ettei kyseisellä laitoksella  opiskelleet käy av:lla?

[/quote] Kauheeta, joku saa nyt tietää että tuolla tohtorilla on ollut.... lapsuuden kavereita :o! Omg, hei hirveetä :D!

[/quote]

Täytyy olla edelleen tekemisissä, että tietää kuulumiset? Nimittelee todelliseksi outolinnuksi ja koko maailmalle kuuluttelee, ettei hepulle tule löytymään töitä? Kyllä mulle tommonen kaveri olisi ikävä yllätys, mutta ehkä sun ystäväpiirissä naureskellaan toisten elämäntyölle selän takana ihan vakiona?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:35"]

Eräs lapsuudenkaverini, todellinen outolintu, lukee (luki?) itsensä filosofian tohtoriksi, aiheena (muinais)sanskriitin tohtoriksi. Mitäs veikkaat hepun koulutuksella olevan virkaa edes yliopistomaailmassa?

[/quote]

Kannattaako ottaa noin tarkkoja esimerkkejä? Montako kuvaukseen sopivaa väitellyttä indologia arvelet olevan? Mulla ei tuu kuin pari mieleen. Luulitko, ettei kyseisellä laitoksella  opiskelleet käy av:lla?

[/quote] Kauheeta, joku saa nyt tietää että tuolla tohtorilla on ollut.... lapsuuden kavereita :o! Omg, hei hirveetä :D!

[/quote]

Täytyy olla edelleen tekemisissä, että tietää kuulumiset? Nimittelee todelliseksi outolinnuksi ja koko maailmalle kuuluttelee, ettei hepulle tule löytymään töitä? Kyllä mulle tommonen kaveri olisi ikävä yllätys, mutta ehkä sun ystäväpiirissä naureskellaan toisten elämäntyölle selän takana ihan vakiona?

[/quote] Kuulumisiin nyt riittää se, että ko. heppu ei ole vaihtanut nimeään ja on linkedinissä tai facebookista. Kyllähän sieltä koulutuksen näkee vaikkei ihmistä olisi tavannutkaan vuosikymmeniin. Ei tartte olla siis lähipiirissä. Ja se, ettei tuolla koulutuksella oikeita töitä saa, tuskin on yllätys edes henkilölle itselleen. Tai se, että on jonkin mielestä "outo". Kyllä oudot ihmiset tietää olevansa outoja eikä yleensä ota sitä mitenkään epäkohteliaisuutena, nimim. itsekin outo enkä loukkaantuisi pätkääkään jos joku sen totuuden ääneen sanoo.

"Täytyy olla edelleen tekemisissä, että tietää kuulumiset?"

Hepusta tuli televisiossa ohjelma, noin 10 vuotta sitten ja tuossa vaiheessa hän vielä opiskeli/valmisteli väikkäriään. En ole nähnyt häntä 35 vuoteen, mutta muistan jo pikkupenskana havainneeni kuinka erilainen hän oli mutta ihan kulki mukana siinä missä muukin melukylän sakki. Tuossa ohjelmassa hänen äitinsäkin mainitsi että lapsena kaverini "niin erilainen ja herkkä". 

Mutta kuten sanottua,  hänen tohtoriudellaan ei välttämättä ole mitään lisäarvoa yhteiskunnallisesti katsoen. On hyvin vaikea saada apurahoja mihinkään tutkimukseen, jos mainitsee olevansa indologian tohtori (kiitos sille joka tämän termin kaivoi esiin)

Äiti oppisopimuksella kouluttautunut, muuten pelkkä peruskoulutausta. Isä ammattikoulun suorittanut. Itse olen omin päin valinnut lukion ja sen jälkeen yliopiston. Muutenkin olen sukuni outolintu juuri koulutuksen ja elämäntyylini vuoksi. Opintojen ohella teen jo niin paljon töitä, että tienaan jo äitiäni enemmän. Tämä näkyy sitten siinä, että jo opiskelijana lienen laskettavissa ylempään keskiluokkaan erityisesti kiinnostuksen kohteideni, elämäntyylini, kulutustottumusteni ja ulkoisen habituksen myötä. Toisaalta, opiskelijan status antaa myös paljon anteeksi esimerkiksi opiskelija-asunnon ja -alennuksien ansiosta. Valmistuttuani palkkatuloni kylläkin nousevat 1000-1500 euroa nyt vähintään.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:11"]No en itse ole vielä yliopistossa, mutta nyt lukiossa. Äitini rakennussiivooja, isäni rekkakuski, eli niin duunari, kuin duunari voi olla. Eikä siinä, duunarinhommat ovat arvostettavaa, kovaa, rehellista työtä. Itsekin olen tähän ikään asti ollut duunarinhommissa, mutta ajattelin katsoa miten pitkälle älli riittää näissä "pelkän duunarin" aivoissa :) nyt siis lukiossa, toiveena amk tai yo sitten aikanaan. Lukion kurssikeskiarvo nyt 8,4. Tiedä häntä, mitä sitten kunhan kirjoitan.

[/quote] Huomioi se, että nykyään kilpailu suosituille aloille on tosi kovaa. Ns. Suojatuille ammattinimikkeille kuten lääkärit on vaikea päästä mutta valmistaudu pääsykokeisiin hyvin ja laadi suunnitelma b jos et pääse. Edim avoin yliopisto tms. Nythän tiukkeni opintotukisäännötkin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:35"]

Eräs lapsuudenkaverini, todellinen outolintu, lukee (luki?) itsensä filosofian tohtoriksi, aiheena (muinais)sanskriitin tohtoriksi. Mitäs veikkaat hepun koulutuksella olevan virkaa edes yliopistomaailmassa?

[/quote]

Kannattaako ottaa noin tarkkoja esimerkkejä? Montako kuvaukseen sopivaa väitellyttä indologia arvelet olevan? Mulla ei tuu kuin pari mieleen. Luulitko, ettei kyseisellä laitoksella  opiskelleet käy av:lla?

[/quote] Kauheeta, joku saa nyt tietää että tuolla tohtorilla on ollut.... lapsuuden kavereita :o! Omg, hei hirveetä :D!

[/quote]

Täytyy olla edelleen tekemisissä, että tietää kuulumiset? Nimittelee todelliseksi outolinnuksi ja koko maailmalle kuuluttelee, ettei hepulle tule löytymään töitä? Kyllä mulle tommonen kaveri olisi ikävä yllätys, mutta ehkä sun ystäväpiirissä naureskellaan toisten elämäntyölle selän takana ihan vakiona?

[/quote]

En nyt ole mikään aikaisemmista kommentoijista, mutta akateemisena täytyy sanoa että Suomen ulkopuolella voi olla yliopistoissa tai tutkimushommissa mahdollista tehdä hyvin onnistunut ura jopa muinaiskielien kuten sanskriitin tutkijanakin. Toisekseen tutkijoille ja tohtorikoulutetuille on hyvin tavallista hyppiä omaa tutkimusalaansa sivuaviin projekteihin, joten olen aika varma että Suomen ulkopuolelta kyllä työtä löytyy arvostetuista piireistä jos vain lähtee.

En itse edes muista opetetaanko Suomessa tai Helsingissä tuollaista ainetta, mutta kyllä täältä aina muualle työhön pääsee.

Minun äitini on käynyt vain peruskoulun ja isä ammattikoulun. Itse olen juristi. Olen menestynyt kohtuullisen hyvin työelämässä. Muistan kun jo lapsena ajattelin, että köyhyydestä pääsee vain kouluttautumalla.

Minun äitini on käynyt vain peruskoulun ja isä ammattikoulun. Itse olen juristi. Olen menestynyt kohtuullisen hyvin työelämässä. Muistan kun jo lapsena ajattelin, että köyhyydestä pääsee vain kouluttautumalla.

Isä on käynyt ammattikoulussa pari eri tutkintoa ja äiti on ekalta koulutukseltaan lomittaja ja toiselta merkonomi. Eli duunariperheestä tulen, mutta itse olen yliopistossa suorittamassa maisterintutkintoa. En usko, että enää nykyään olisi niin selvä yhteys vanhempien koulutustaustalla ja lasten koulutustaustalla.

Minä olen. Ei tullut puhuttua opiskelukavereiden kanssa vanhempien ammateista. Yhden tytön isä oli kai pappi, muista ei ole mitään tietoa. Vaikka olisi ollut puhettakin, en olisi edes ymmärtänyt hävetä vanhempieni ammatteja. Minut on kasvatettu niin, että kunnon ihminen tekee työtä niin hyvin kuin taitaa ja ahkeruus maan perii jne. Enemmän olisin hävennyt, jos vanhempani olisivat olleet jotain tukilöysäilijöitä ja työnvieroksujia.

On, mutta aikuisena opiskelleena en edes tiedä, mikä oli opiskelukavereitten vanhempien ammatti. Joku oli professorin lapsi, mutta se tuli ilmi joskus myöhemmin.

Aikuisten kesken ei muutenkaan niin suuresti kiinnitetty huomiota perheisiin, kun meillä itse kullakin oli jo omaa ammattia ja taustaa. En tuntenut itseäni millään tavalla "erikoiseksi", vaikka kaikissa kouluissa kansakoulun ensimmäiseltä alkaen olen ollut enimmäkseen omillani enkä ole kuulunut luokan sisäpiireihin.

Minua on kannustettu opiskelemaan mahdollisimman pitkälle jo lapsena, mutta erinäisistä syistä tavoitin yliopistotason vasta hyvinkin aikuisena. Ehkä tässä on joku ero nuorilla ja aikuisilla, sillä itse en ole kokenut mitään samanlaista eroa taustan suhteen kuin siinä eräässä Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa.