Lue keskustelun säännöt.
Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Tämmöiselle omaa rauhaa rakastavalle, hitaasti kiiruhtavalle, virikkeitä kaipaamattomalle maatalousammatin omaavalle keski-ikäiselle täti-ihmiselle ei parempaa paikkaa maailmasta löydy kuin maaseutu ja metsäkorpi.
Tuli ostettua pilkkahinnalla maatila. Pellot vuokrasin eräälle maajussille. Maantie kulkee läheltä, mutta lähin naapuri on 6km:n päässä. Lähikauppaan 10km. Kaupungin keskustaan 24km. Täällä voi ottaa vaikka ilkosillaan aurinkoa. Osittainen omavaraistalous. Metsästäjä-keräilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa näistä maalaisten ongelmista pätee kyllä ihan kaupungeissakin. Työmatkat eivät välttämättä ole ajallisesti sen lyhempiä, koska tyhjällä tiellä ajelee 20km suuntaansa nopeammin mitä 5km menisi julkisilla. Auraamattomat tiet on ongelma aivan sama missä asuu, sillä kaupungeissa aurataan päätiet ensin ja sitten sivutiet, kun taas maalla naapurin Pentti on aurannut koko pikkutien ison tien varteen asti aamukuudelta. Eikä pimeyskään ole ongelma, koska pihalle voi pistää pihavaloja, ja jos lenkille haluaa niin silmä tottuu nopeasti siihen pimeään. Etenkin kuutamolenkit on sellaisia, mitä ei kaupungissa voi valosaasteen takia kokea.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut maalle 25 vuotta sitten ja en ikinä enää halua kaupunkiin tai ainakin ajattelen nyt niin.
Täällä sielu lepää ja saa olla rauhassa jos haluaa.
Rahaa kuluu vähemmän jne
Tuota kaipaan, mutta ei ole varaa/mahdollisuutta muuttaa pois Hesasta, valitettavasti.
Asun maaseudulla useamman hehtaarin metsäpalstalla. Tässä "kylässä" asuu ehkä joku 50 ihmistä. Lähimpiin isompiin kyliin, joissa peruspalvelut (paloasema, päiväkoteja, peruskoulu sekä lukio, terveyskeskus, palvelutalo vammaisille ja vanhuksille, alko, apteekki, pankki, 2 kauppaa, posti, pari bensistä, pieniä erikoisliikkeitä työkaluista kirppareihin, hotelli/motelli, toisessa kylässä jopa myös iso kylpylä ja toisessa toimiva lentokenttä!) on matkaa asfalttitietä 15min kotiovelta. Kirkonkyliltä on matkaa 15-20 minuuttia 30000 ja 60000 asukkaan kaupunkeihin, joissa on jo tosi laajat palvelut eri kohderyhmille. 1,5h matkan päästä löytyy 100 000 asukkaan kaupungit.
2km sisällä omasta tontista on kyläkoulu (joskin lakkautettu), jonka pihassa on kyläyhdistyksen ja talkooväen ylläpitämä kaukalo sekä iso nurmikenttä jossa mahdollisuus tennikseen. Lisäksi löytyy lämpäre sulikseen ja beachvolleyyn. Kyläkoululla kansalaisopisto pitää joka arki-ilta jotakin ryhmätuntia aina joogasta käsitöihin. Eri tunteja tulee sitä mukaan kun toiveita esitetään. Lisäksi on 3km ja 7km kyläyhdistyksen ylläpitämät valaistut ladut. Isännät tekee pelloilleen myös joka talvi hiihtoladut, joten varsinkin urheiluharrastamaan täällä landellakin kyllä pääsee. Yrittäjiä löytyy aina automaalaamosta pakohuonepeleihin! Metsästys ja eräily on myös isossa osassa tietysti, mutta ei painopiste tosiaankaan niissä. Oikeasti harrastaa voi ihan mitä vain, kaikkea samaa mitä kaupungissakin.
Naapurit ei kyttää, vaan auttavat jos apua tarvitsee. En ole ikinä, ja olen 10v täällä asunut, kuullut mitään huhupuheita tai kyräilyä kenestäkään. Kaikki kyllä tunnetaan ulkonäöllisesti ja nimellisesti ja jonkun kyläläisen kuolema on aina kova isku ja esim. meillä seurojen kokouksissa pidetään aina hiljainen hetki olipa ollut jäsen tai ei, mutta toisten asioihin ei puututa. Ellei sitten pyydä naapuria ilmoittamaan epäasiallisista pihallakävijöistä. Rauhassa saa olla jos haluaa, mutta ei ovelta ketään käännytetä jos haluaa tutustua varsinkin oman ikäiseen porukkaan. On valokuitu ja yhteydet pelittää, on umpijuntteja ja maanviljelijöitä, mutta paljon myös täysin ulkopaikkakuntalaisia, koska asuminen kohtuullista. Julkinen liikenne välissä loppui, mutta nyt kulkee taas kysynnän lisääntyessä. Lisäksi koulubussilla, joka hakee lapset kotoa(!) asti kirkonkylälle, pääsee perusjantterikin kulkemaan.
En vielä ole huonoja puolia löytänyt omassa kylässäni. Poliisia on joskus kyllä tarvittu hätäisestikin, sen tulo kestää turhan kauan hätätilanteessakin :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin elämäni ensimmäiset 16 vuotta aivan keskellä korpea 90- ja 2000-luvuilla. Tässä plussia ja miinuksia omalta kotipaikkakunnaltani pohjoisesta:
- Kiertelevät rosvot. Ulkomaalaisia, jotka tulevat ovelle myymään jotain ihme koriste-esineitä. Oikeasti tarkoitus kartoittaa onko ketään kotona ja katsoa mitä pihapiiristä voisi varastaa. Ajavat muka pyörällä pois ja vähän matkan päässä odottaa kuulemma auto, joka poimii pyörän kyytiin. Näiden kohtaaminen oli inhottavaa teininä. Ei ole omasta mielestäni ollenkaan liioiteltua pistää kameraa omaan pihaansa näiden varalta.
- Sudet, riippuu paikkakunnasta, mutta omalla kotiseudullani niitä on nykyään niin paljon (omassa lapsuudessani ei ollut, ja saatiin leikkiä pimeälläkin ulkona ilman aikuisia), että pelottaa liikkua illalla ulkona (lapsuudenkotini kohdalla ei ole katuvaloja), pelottaa myös lasten ja lemmikkien puolesta.
- Pitää elää auton varassa, kun ei ole muuta julkista liikennettä kuin koulubussi! Et pääse ilman autoa juuri mihinkään, ja auton pitää olla aina kunnossa, mikä vaatii paljon rahaa.
- Kännissä ei saa ajaa kuin omalla kylällä -mentaliteetti. Useita rattijuoppoja, jotka eivät aina kärähdä, kun poliisi on niin kaukana.
- Tapaturman yms. sattuessa apu ei välttämättä ehdi ajoissa perille.- Jonkin erikoisemman vaivan takia pitää lähteä kauas lääkäriin.
- Sähkökatkoja usein talvella. Vanhoissa taloissa jäätyy putket, ja ukkosella pitää syöksyä ottamaan pistokkeet pois seinistä, etteivät laitteet hajoa.
- Sähkönsiirto nykyään aivan mielettömän kallista.
- Teinille ja nuorelle aikuiselle raskasta asua, kun pitäisi olla aktivitetteja, kavereita ja seurustelukavereita. Kaikkia näitä on hyvin rajallisesti varsinkin, jos sattuu olemaan joku vähän erikoisempi nuori.- JUORUT ja KYTTÄYS! Paikkakunnalla tapahtuu niin vähän, ettei ihmisillä ole juuri muuta tekemistä kuin juoruta ja keksimällä keksiä niitä juoruja. Se, joka tietää eniten juoruja, on paikkakunnan kingi. Autot ihan oikeasti hidastavat talojen kohdalla, että voisivat kytätä niitä mahdollisimman pitkään. Eläkeläiset kyttäävät taloistaan vaikka kiikareiden kanssa ja juoruavat eteenpäin omia johtopäätelmiään. En usko, että kaupungissa asuva teini voisi mitenkään olla samalla tavalla koko suvun ja kylän valvovan silmän alla, mitä itse jouduin olemaan maalla asuessani.
- Sisäänpäinlämpiävyys, olet ikuisesti vähän ulkopuolinen, jos muutat jostain muualta. Paikkakunnalla olleet iät ja ajat samat suvut, joista osa riidoissa keskenään vuosikymmenestä toiseen. Hulluimmat yrittävät sabotoida toisia sukuja mm. levittelemällä juoruja.+ Ei tarvitse jonottaa paikallisiin palveluihin niin mielettömän pitkää aikaa kuin kaupungissa.
+ Lapsille puhdas leikkiympäristö, paljon tilaa leikkiä ja ilmeisesesti vastustuskyky paranee, kun saa möyriä metsässä.
+ Halvemmalla isompi omistusasunto. En tosin ymmärrä tonttien hinnoista juuri mitään, niin ei pidä välttämättä paikkaansa, jos tontti lasketaan mukaan.
+ Mahdollisuus asua kaukana meluavista naapureista. Saa itse meluta niin paljon kuin haluaa.Maaseutua on myös asutuilla alueilla. Meiltä näkyy kylän keskustaan ja sinne on matkaa kilometri. Kylässä palvelut, kauppa ja koulut ja jäähalli. Vireää harrastustoimintaa löytyy omalta kylältä. Ei susia eikä karhuja. Kolme isompaa kuntakeskusta 11 kmn sisällä, 2 isompaa kaupunkia 35 kmn säteellä. Ei mitään havaintoa juoruillaanko meistä tai syrjitäänkö meitä tulokkaina, en ole juuri tekemisissä paikallisten kanssa omasta valinnastani. Lasten koulutovereiden vanhemmat ainakin ovat ok.
Kuulostaa kyllä raskaalta asua paikassa, jossa joutuu oikein välttelemään paikallisia. Taitaa korona-aika hämärtää käsitystä entisestään, että oma arjen kupla, joka koostuu pelkästään omasta perheestä ja lasten koulukavereista vanhempineen, voi käydä pidemmän päälle ahdistavaksi.
-75
En mitenkään välttelee naapureita, en vaan ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Miksu olisin? Moikataan kyllä mikäli etempää sattuu tunnistamaan. Olen asunut myös Helsingissä ja Kirkkonummella enkä ollut sielläkään naapureiden kanssa tuttavallisissa väleissä. Viimeiset reilun 40 vuotta olen näin elänyt ilman ongelmia. Nyt on lapsetkin aikuisia niin ei tarvitse mitään turhia sosialisoida. Työssä joutuu olemaan ihan tarpeeksi tekemisissä ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä erikoista, että täällä luetellaan niitä asioita maaseudun huonoiksi puoliksi, jotka ovat ongelmia yhtälailla kaupungeissakin :D
- pimeys -> ei ainakaan tää meidän 68t asukkaan kaupunki ole kokonaan valaistu
- liukkaus -> kaupungissakin jalkoja katkotaan liukkauden takia joka ikinen vuosi
- auraamattomat tiet -> vain keskusta aurataan heti, muualla lumiraja tuntuu olevan +10cm ja ennemmänkin..
- huonokuntoiset tiet -> keskustassakin heitetään asfalttisoraa vain vaarallisiin reikiin
- harrastusmahdollisuuksien puute -> kaupungissakin palveluista tingataan koko ajan
yms
Ihan mukavaa. Täytyy ymmärtää ettei ole niitä ostoskeskuksia vaan ruokakaupat vain. Lapsen pelastus muutto olikin.Jos kokoajan kaipaa sähinää ja kaupunkikeskustaa, ei kannata muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle hyvin ristiriitaista :( rakastan maalla asuvana kiireettömyyttä, luontoa, vähäistä ärsyke ja stressitulvaa, halvempia elinkustannuksia, oman tilan tuntua kun täällä ei neliöissä ole säästelty, eikä naapureita ole pilvin pimein. Mutta... täältä käsin on hankala hoitaa asioita jotka hoituvat vain isommalla paikkakunnalla, ihmiset on myös oikeasti liian kiinnostuneita toistensa elämistä joten esim. työn ja vapaa-ajan välistä rajaa on vaikea ylläpitää. Kaupungissa olet vain yksi monista, joka takaa tietynlaisen yksityisyyden niin halutessasi. Täytynee jatkaa etsimistä paikasta jossa viihtyisi!
Mikä siitä kaupunkiasumisesta tekee kiireistä?
Olen asunut kaupungissa, ensin opiskellut ja sitten tehnyt töitä. Työpäivän jälkeen tulin kotiin, kävin ehkä jotain kaupasta, laitoin ruoan, vähän kotitöitä ja loppuilta täysin vapaa-aikaa.
No mitä se nyt on työpäivän jälkeen? Keväästä syksyyn ison pihan hoitoa, kevättalvella polttopuita, talvella talon lämmitystä, lumitöitä ja hiekoitusta. Aina on rakennuksissa jotain korjattavaa tai uusittavaa, neliöitäkin enemmän siivottavaksi kuin kaupunkiasunnossa. Naapurit pyytää herkästi apua ja tietenkin toisin päin. Ym ym. Näiden lisäksi niitä samoja vapaa-ajan juttuja kuin kaupungissa asuessa: harrastuksia, ystävien tapaamisia, kulttuuririentoja, yhdistystoimintaa.
Kyllä kaupungissa tuntui olevan enemmän tunteja vuorokaudessa ja useammin aikaa ihan vain istuskella kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun ahdas ilmapiiri ja kyttäyskulttuuri ovat vapauden vastakohta. Pääsin sielä onneksi pois, takaisin en mene edes väkipakolla.
Kokeilepa laulaa karaokea aamuyöstä kaupunkiasunnossa ja tule sen jälkeen kertomaan kyttäyskulttuurista jotain. Minä voisin kertoa vapaudesta.
En laulaisi karaokea aamuyöstä myöskään maalla. Et pääse livahtamaan naapurin tietämättä kapakkaan. Jos tuot kotiin rakastajan, sen tietää koko pitäjä. Kun pikku pitäjässä ilmeni ensimmäinen koronavirustartunta, koko pitäjää kiinnosti vain, kuka se on. Jopa jossakin kylässä oltiin sitä mieltä, että tartunnan saaneiden nimet pitää julkistaa. Tämä on parhaimmillaan maalaiskulttuuria. Jos tähän sekoitetaan vielä uskonasiat, lestadiolaisuus ja körttiläisyys, soppa on valmis. Silloin on paettava ja lujaa.
Siis mistä mun naapurit tietää, oonko mä menossa kapakkaan vai sukuloimaan? Ja mistä joku naapuri tietäis, kuka meillä käyvistä vieraista olis mun rakastaja?
Sun käsitys körttiläisyydestä taipaa perustua johonkin 50-lukeen, eiköhän oo aika päivittää se.
Jos liikut pyörällä tai jalkaisin=olet humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä erikoista, että täällä luetellaan niitä asioita maaseudun huonoiksi puoliksi, jotka ovat ongelmia yhtälailla kaupungeissakin :D
- pimeys -> ei ainakaan tää meidän 68t asukkaan kaupunki ole kokonaan valaistu
- liukkaus -> kaupungissakin jalkoja katkotaan liukkauden takia joka ikinen vuosi
- auraamattomat tiet -> vain keskusta aurataan heti, muualla lumiraja tuntuu olevan +10cm ja ennemmänkin..
- huonokuntoiset tiet -> keskustassakin heitetään asfalttisoraa vain vaarallisiin reikiin
- harrastusmahdollisuuksien puute -> kaupungissakin palveluista tingataan koko ajan
yms
No tämä! Ja jos yöllä on tullut enemmän lunta lähes poikkeuksetta lähden aamulla kotoa maaseudulta auratusta pihasta, ajan aurattuja teitä ja kun tulen taajamaan/keskustaan, siellä on täysi lumisohjokaaos ja auraamattomat tiet ja parkkipaikat. 😄
positiivista: luonto, oma vapaus ja rauha. jos olet haaveilijatyyppi, niin pellonreunaa ja metsissä käyskentelytilaa riittää. jos olet puuhailija, niin omia projekteja ja tekemistä piisaa.
negatiivistä monelle tosiaan on maalaisten ehtymätön uteliaisuus ja juoruilu.
Toisaalta maalla ollaan huolehtivaisia ja auttavaisia. Toisista huolehditaan, koska ikinä ei tiedä, milloin itse tarvitsee apua.
Totta on, että maalla kannattaa katsoa, kenen varpaille astuu. piirit on pienet ja muodostuu erilaisia kuppikuntia. Maalla kaikki on "henkilökohtaista".
Talvi voi olla todella hankalaa aikaa. tiet on huonosti hoidettuja ja valaistuja. vasta maaseudulla tajuaa, kuinka pimeä se pimeys on. Kuinka kaikki hukkuu pimeyteen. Iltalenkille on turha lähteä kun tiet on valaistu niin, että valo osuu vain ajoradalle. muu maisema hukkuu pimeyteen.
Toisaalta tähdet ja revontulet ovat upeita.
kevättalvi on myös upea. Aurinko alkaa paistaa ja kaikki lumikentät ja vuoret oikein hehkuvat loistossaan.
syksykin on mukavaa aikaa. luonto hehkuu ruskan väreissä ja murretuissa lämpimissä väreissä. Metsä oikein kutsuu sienestämään.
Auto on tosiaan välttämätön. Saat myös tottua siihen, että kirkonkylän sekatavarakaupan vaatetarjonta supistuu kumisaappaisiin, sukkiin ja pilkkihaalareihin. kosmetiikkapuoli on muutama jo vanhentunut nivean voidepurkki ja muutama tomuinen hiusvärirasia.
ehkä sen takia maalla naiset ovat vähän pulskempia, kun se rivakka shoppailukierros jää tekemättä ja välimatkat on niin pitkiä, että jakaisin niitä ei kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla useamman hehtaarin metsäpalstalla. Tässä "kylässä" asuu ehkä joku 50 ihmistä. Lähimpiin isompiin kyliin, joissa peruspalvelut (paloasema, päiväkoteja, peruskoulu sekä lukio, terveyskeskus, palvelutalo vammaisille ja vanhuksille, alko, apteekki, pankki, 2 kauppaa, posti, pari bensistä, pieniä erikoisliikkeitä työkaluista kirppareihin, hotelli/motelli, toisessa kylässä jopa myös iso kylpylä ja toisessa toimiva lentokenttä!) on matkaa asfalttitietä 15min kotiovelta. Kirkonkyliltä on matkaa 15-20 minuuttia 30000 ja 60000 asukkaan kaupunkeihin, joissa on jo tosi laajat palvelut eri kohderyhmille. 1,5h matkan päästä löytyy 100 000 asukkaan kaupungit.
2km sisällä omasta tontista on kyläkoulu (joskin lakkautettu), jonka pihassa on kyläyhdistyksen ja talkooväen ylläpitämä kaukalo sekä iso nurmikenttä jossa mahdollisuus tennikseen. Lisäksi löytyy lämpäre sulikseen ja beachvolleyyn. Kyläkoululla kansalaisopisto pitää joka arki-ilta jotakin ryhmätuntia aina joogasta käsitöihin. Eri tunteja tulee sitä mukaan kun toiveita esitetään. Lisäksi on 3km ja 7km kyläyhdistyksen ylläpitämät valaistut ladut. Isännät tekee pelloilleen myös joka talvi hiihtoladut, joten varsinkin urheiluharrastamaan täällä landellakin kyllä pääsee. Yrittäjiä löytyy aina automaalaamosta pakohuonepeleihin! Metsästys ja eräily on myös isossa osassa tietysti, mutta ei painopiste tosiaankaan niissä. Oikeasti harrastaa voi ihan mitä vain, kaikkea samaa mitä kaupungissakin.
Naapurit ei kyttää, vaan auttavat jos apua tarvitsee. En ole ikinä, ja olen 10v täällä asunut, kuullut mitään huhupuheita tai kyräilyä kenestäkään. Kaikki kyllä tunnetaan ulkonäöllisesti ja nimellisesti ja jonkun kyläläisen kuolema on aina kova isku ja esim. meillä seurojen kokouksissa pidetään aina hiljainen hetki olipa ollut jäsen tai ei, mutta toisten asioihin ei puututa. Ellei sitten pyydä naapuria ilmoittamaan epäasiallisista pihallakävijöistä. Rauhassa saa olla jos haluaa, mutta ei ovelta ketään käännytetä jos haluaa tutustua varsinkin oman ikäiseen porukkaan. On valokuitu ja yhteydet pelittää, on umpijuntteja ja maanviljelijöitä, mutta paljon myös täysin ulkopaikkakuntalaisia, koska asuminen kohtuullista. Julkinen liikenne välissä loppui, mutta nyt kulkee taas kysynnän lisääntyessä. Lisäksi koulubussilla, joka hakee lapset kotoa(!) asti kirkonkylälle, pääsee perusjantterikin kulkemaan.
En vielä ole huonoja puolia löytänyt omassa kylässäni. Poliisia on joskus kyllä tarvittu hätäisestikin, sen tulo kestää turhan kauan hätätilanteessakin :/
Maalla tulee yleensä vpk nopeammin kuin poliisi. Kaikki poliisit on keskitetty kaupunkeihin juoppokuskeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemus on lapsuudesta, asuin maalla (15km pienen paikkakunnan keskustasta muutaman talon kylässä) 19 vuotta.
Hyviä puolia: iso piha, mahdollisuus pitää kasvimaata, eläimiä jne halutessaan. Pihalla voi juosta vaikka alasti, kukaan ei nää (no tää riippuu paikasta, meillä naapurit oli sen verran kaukana. Talvella näkyy tähdet ja on hiljaista. Kesällä on ihanaa, luonto kukoistaa ympärillä, tosin niin myös hyttyset. Naapureiden kanssa ollaan tekemisissä aika paljon, semmoinen yhteisöllinen meininki. Naapurit voi olla mukavia, mutta ne voi olla myös rasittavia juoppoja jotka ajaa kännissä kylätiellä ja tunkee väkisin kylään. Maalla asiat, esim remontin teettäminen on yleensä yksinkertaista ja joustavaa, kun yritykset on pääasiassa pieniä yhden tai parin hengen firmoja jotka tekee yhteistyötä keskenään.
Huonot puolet:
pimeys, talvella ei oikeasti voi olla ulkona, kun kaikkialla on niin pimeää ja liukasta. Tai no, voi lenkkeillä taskulampun valossa kylätietä edestakaisin jos on nastalenkkarit, tai vaihtoehtoisesti rämpiä lumihangessa taskulampun valossa. Tai tehdä lumitöitä, niitä riittää.Toinen huono puoli on autoriippuvuus, yhtään mihinkään ei pääse ilman autoa. Ja lumisina aamuina pitää toivoa, että tiet on riittävän hyvin aurattu, ettei jää jumiin kinokseen. Naapurilta voi kyllä yleensä pyytää apua.
Lisäksi etäisyydet: harrastukset, hiihtoladut, luistinradat, muut urheilupaikat, kansalaisopistot, kaupat ym on siellä 15-30min ajomatkan päässä, jos on lapsia saa varautua kuskaamaan niitä koko ajan jonnekin. Lapsilla ei todennäköisesti ole edes kavereita siinä lähellä, eli joudut kuskaamaan sinnekin, toisaalta myös jos itse haluat tavata jotain tuttua niin joudut ajamaan autolla käymään.
Maalla asuminen voi olla halvempaa, mutta polttoaineeseen menee kohtuuttomasti rahaa ja autonkin olisi syytä olla hyvä tai niitä pitää olla kaksi, koska ilman ei pärjää hetkeäkään.
Kaikki tuntee kaikki sekä hyvässä että pahassa: jos suututat väärän ihmisen niin voikin olla vaikeaa saada palvelua yhtään mistään. Juorut myös kulkee ääntä nopeammin, kun ei paljon muuta tekemistä ole voi vaikka juoruilla naapureista.
Joo, itse en enää koskaan muuta mihinkään, missä ei ole katuvaloja ja julkista liikennettä. Talvet on niin pitkiä ja pimeitä, etten jaksa semmoista. Jos pimeys, autoriippuvuus, ahdasmielisyys ja ison pihan aiheuttama työleiri ei haittaa niin maalla voi olla oikein ihana asua!
Lisään vielä huonoksi puoleksi sähkökatkot: jokaisen vähän kovemman myräkän aikaan saa pelätä, että sähköt menee poikki ja ne saattaa sitten pahimmillaan olla pois monta päivää. Kannattaa omistaa aggrekaatti ja puuliesi on aika hyvä varmuuden vuoksi olemassa, että saa ruuat jossain lämmitettyä. Haittaa muuten jonkun verran etätyön tekoakin pidemmän päälle.
Täällä meidän kulmilla(kun) on viime vuosina vedette aika lailla kaikki kylät maakaapelilla ja sähkökatkot on käytännössä historiaa. Toisaalta selvittiin muutama vuosi sitten marraskuussa myrskyn jälkeen melkein viikko ilman sähköjä. Tulisijat ovat kai kuitenkin ihan vakio jokaisessa maaseututalossa ja aggregaattikin löytyy monelta tai ainakin saa lainaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en viihdy maalla, vaikka siellä viestinkin ihan onnellisen lapsuuden.
Nykyään haluan asua kapungissa. Mitä isompi kaupunki, sen paremmin on tilaa hengittää ja olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en viihdy maalla, vaikka siellä viestinkin ihan onnellisen lapsuuden.
Nykyään haluan asua kapungissa. Mitä isompi kaupunki, sen paremmin on tilaa hengittää ja olla oma itsensä.
Siis vietin, ei viestin.
Mä olen kaupungin asuntoni velattomaksi maksanut 55 v. ja kesällä ostin talon isäni kotikunnasta Pohjois-Karjalasta. Työskentelen siis täältä käsin. Asunnon jätin kakkoskämpäksi, jos alkaa pitkä talvi kypsyttää, ja konttorilla on varmaan tulevaisuudessa käytävä, jos epidemia laantuu. Asuminen ei ole minulle mitään uutta, koska 80-90-luvun vaihteessa asuin neljä vuotta täällä. Väki on siitä todella paljon vähentynyt ja palvelut surkastuneet. Vaatekauppaa ei ole kuin yksi ja marketeissa tarjonta. Ei se nykyajan verkkokaupan kanssa kyllä haittaa....
Auto on pakko olla, koska kaupalle on 7 km. Sitä ei talvipakkasessa kävellä. Pimeää on, katulamppua ihan turha haikailla. Kaikkia samoja palveluita ei ole kuin pääkaupunkiseudulla, että jos on tottunut joogaan tms. niin ei oo....mutta netistä löytyy. Luonto on lähellä, vähän liiankin lähellä.....Muutama vuosi sitten oli karhu naapurin pihalla.
Muuten ei ole valittamista. Muutama sukulainen löytyy ja vanha ystävä on jo käynyt kaffella.
(Kirjat pidän toistaiseksi edelleen pääkaupunkiseudulla, koska veroprossa on paljon matalampi, ainoa murhe on terveyspalvelut. Hätäavun saa, mutta esim. jos tarttisin leikkausta, pitäisi mennä pks-seudulle.)
Pimeetä, joka paikkaan on pitkä matka ja tarvitset auton, julkinen liikenne olematon, pihaa saa kolata, yleensä surkea netti, yksinäistä ja naapurit tulee tutummaksi kuin kerrostalossa ja tulevat pyörimään pihoille.
Asunut nyt jonkin aikaa muijan luona maaseudulla. Itselläni on sekä kokemusta maalla asumisesta että kaupungissa. Alunperin olen lähtöisin / kotoisin jostain siltä väliltä. En siis omaa minkäänlaista maalainen / kaupunkilainen -identiteettiä.
Molemmissa on omat hyvä ja huonot puolet, se on asia mikä on täysin varma, autuutta ei löydy kummastakaan. Kaikki leffakliseet ja maalaisromanttiset haaveet kannattaa heti unohtaa maaseudusta.
+Plussat+
+ Riippuen missä asut, ihmisten lukumäärä on pieni mutta siitä ns. "omasta rauhasta" alla hieman lisää (miinus -osiossa)
+ Luonto lähellä, raikas ilma
+ Omakotitalossa omat hyvät puolensa kuten se rauha sisätiloissa, meteliä voi pitää suht hyvin ja on itse vastuussa sisustamisesta yms. (paitsi jos on avoliitossa)
Miinukset
- Naapurit ovat maaseudulla paljon uteliaampia ja kyylimpiä kuin missään kaupungissa, vaikka on oma tontti niin naapurit varmasti kyttäävät tulemisia ja menemisiä, eli ns. "omaa rauhaa" ei varsinaisesti ole, kaupungissa olen saanut pysyä ns. tuntemattomana ja rauhassa parhaiten (toki riippuu kuinka syvälle maaseutua muuttaa, mitä suurempi välimatka naapureihin, sen parempi)
- Omakotitalosta on itse vastuussa, remontit, puidenteko, pihatyöt yms. tekeminen ei koskaan omakotitalosta lopu... jos siis kaipaa chillailua ja laiskotettelua niin unohda
- Pitkät välimatkat kaikkialle, auto on aika pakollinen, se tuo omat taloudelliset kustannukset ja muut ongelmat
Siinä nyt jotakin faktoja maalla asumisesta.
Kaikki valittavat pimeydestä.
Ei kai siellä talossa tarvitse pimeässä kököttää?
Ulkona saakin olla pimeää.
Autoissa on valot ja tasku/otsalamput on keksitty.
Joka kinttupolku ja pihamaa pitää valaista kuin lähtevä laiva, luonnon omat valot, revontulet, tähdet jne. ovat käyneet tuntemattomiksi.
Monet koko ikänsä maalla asuneet eivät ole ikinä nähneet Linnunrataa.
Lisään vielä huonoksi puoleksi sähkökatkot: jokaisen vähän kovemman myräkän aikaan saa pelätä, että sähköt menee poikki ja ne saattaa sitten pahimmillaan olla pois monta päivää. Kannattaa omistaa aggrekaatti ja puuliesi on aika hyvä varmuuden vuoksi olemassa, että saa ruuat jossain lämmitettyä. Haittaa muuten jonkun verran etätyön tekoakin pidemmän päälle.