Lue keskustelun säännöt.
Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia, koska ei ole aikaa harrastaa koska pitää raataa pihatöissä: talvella lumitöitä, kesällä nurmikon leikkausta, syksyllä haravointia. Naapurit kyttäävät ja juoruavat, yksityisyyttä ei ole. Jos ovikello soi, sinun on pakko avata tai naapurit soittavat hätänumeroon. eksuaalinen häirintä on normaalia. Kaikkea normeista poikkeavaa paheksutaan tai syrjitään. Maaseudulla ei saa nukkua koskaan: klo 6 alkaa moottorisahaus ja nurmikon leikkaus, klo 23 teinit laahaavat ympäri kylää mopolla ja traktorilla. Maalaiset vihaavat luontoa: puut kaadetaan, koska ne varmistavat ärsyttävästi lehtiä, kissat ja varikset ammuutaan, koska ne ääntelevät ärsyttävästi.
Tuossahan tuli lopuksi juuri niitä harrastuksia mitä maalla tehdään, täällä on aivan normaalia ampua niitä variksia ja kissoja, touhuta polttopuiden ja muun puutarhan kimpussa, ajaa pitkin kyläteitä sillä mopolla satasta ilman kypärää. Juuri sitä mitä kaupungissa ei voi tehä. Lisäksi kaikki eräilyyn, lenkkeilyyn, pyöräilyyn jne. Mahdollisuudet ovat heti jo kotona.
Toivottavasti provoilet, ei todellakaan ole normaalia ampua kissoja... Meillä kissat ainakin viimeisen päälle hoidettuja, ja kyllä ne suurimmalle osalle on rakkaita lemmikkejä. Räksiä voi säikytellä, muttei mielellään niitäkään ammuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tykännyt. Kaikista parasta on oma rauha, ei naapureita, ei meteliä, ei valosaastetta. Metsä alkaa takapihalta, peurat hyppelee edessä olevalla pellolla. Tulee seurattua paljon enemmän luontoa ja esimerkiksi kuun kiertoa. Pimeys ei haittaa itseäni ollenkaan, onhan otsalamput keksitty. Ja on hienoa kävellä iltaisin tähtitaivaan alla, kuun loisteessa.
Rentoa, kun koiran voi päästää vaan ulkoilemaan yksinään pihalle. Ja tulevaisuudessa lastenkin kanssa tulee olemaan helppoa, saavat seikkailla omassa metsässä.
Kyllähän täällä ihmiset tietää toisensa paremmin kuin kaupungissa ja ovat tietävinään toisten asiatkin. Mekin kun rakennettiin, oli tuossa tiellä monenmoista uteliasta lenkkeilijää. Appivanhemmat kuuli kylillä aina kuka millonkin oli käynyt ihastelemassa meidän rakentuvaa taloa. Ei kaupungissa ihmisiä kiinnostaisi random-ihmisten tönöt. Mutta eipä se meitä nyt haitannut. Lenkeillä on mukavaa, kun ihmiset moikkailee ja jää jutulle. Maalla joutuu oleen melkeen sosiaalisempi kuin kaupungissa :D
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut maalle 25 vuotta sitten ja en ikinä enää halua kaupunkiin tai ainakin ajattelen nyt niin.
Täällä sielu lepää ja saa olla rauhassa jos haluaa.
Rahaa kuluu vähemmän jne
Tosta rahaa kuluu vähemmän, voi olla eri mieltä.
Tietty asuminen maksaa, mutta tässä vaiheessa on velaton koti.
Taloyhtiössä on paljon liiketiloja, 100 neliön asunnon yhtiövastike 312 euroa.
Ei ole autoa, ruokakaupat vieressä, lähimpään alle 100 m.
Millä maalla eletään. Suurin osa maalta kaupunkiin muuttaneista on lähtenyt työn ja leivän perässä. Elämän pitää olla sujuvaa. Kaupungeissa se on sitä. Jos omistaisin maatilan, en asuisi kaupungissa.. Ei ole kyse siitä, kummassa on parempi asua, vaan siitä kummassa pystyn elämään omilla tuloillani. Tuet tullaan leikkaamaan lähiaikoina. Siitä olen varma. Sen takia jokaisen on yritettävä rakentaa elämänsä oman työn ja toimeentulon varaan.
Maallemuutto on monen mielestä muutto kaupungin kehyskunnan taajamaan.
Ei omaa rauhaa, vaan pärisevät mopot ja haukkuvat koirat joka puolella.
Maallemuuttajat sitten hommaavat isille ja pojille mönkijät ja moottorikelkat joita huudattavat taajamassa.
Maalla kun ollaan ja ääntä mahtuu.
Ei tähtitaivasta eikä revontulia, katuvalot joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienellä tontilla uusi 200 neliön talo, kymmenien samanlaisten keskellä.
Nypityt nurmikot, 2 uuhdehkoa Audia pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun ahdas ilmapiiri ja kyttäyskulttuuri ovat vapauden vastakohta. Pääsin sielä onneksi pois, takaisin en mene edes väkipakolla.
Kokeilepa laulaa karaokea aamuyöstä kaupunkiasunnossa ja tule sen jälkeen kertomaan kyttäyskulttuurista jotain. Minä voisin kertoa vapaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se tarvitse muuttaa edes minnekkään perähikiälle. Kyllä niitä taloja löytyy ihan suurienkin kaupunkien läheisyydestä, jolloin ne palvelut on automatkan päässä, ja jos hyvin käy, niin julkisetkin kulkevat läheltä ainakin pari kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun ahdas ilmapiiri ja kyttäyskulttuuri ovat vapauden vastakohta. Pääsin sielä onneksi pois, takaisin en mene edes väkipakolla.
Kokeilepa laulaa karaokea aamuyöstä kaupunkiasunnossa ja tule sen jälkeen kertomaan kyttäyskulttuurista jotain. Minä voisin kertoa vapaudesta.
En laulaisi karaokea aamuyöstä myöskään maalla. Et pääse livahtamaan naapurin tietämättä kapakkaan. Jos tuot kotiin rakastajan, sen tietää koko pitäjä. Kun pikku pitäjässä ilmeni ensimmäinen koronavirustartunta, koko pitäjää kiinnosti vain, kuka se on. Jopa jossakin kylässä oltiin sitä mieltä, että tartunnan saaneiden nimet pitää julkistaa. Tämä on parhaimmillaan maalaiskulttuuria. Jos tähän sekoitetaan vielä uskonasiat, lestadiolaisuus ja körttiläisyys, soppa on valmis. Silloin on paettava ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun ahdas ilmapiiri ja kyttäyskulttuuri ovat vapauden vastakohta. Pääsin sielä onneksi pois, takaisin en mene edes väkipakolla.
Kokeilepa laulaa karaokea aamuyöstä kaupunkiasunnossa ja tule sen jälkeen kertomaan kyttäyskulttuurista jotain. Minä voisin kertoa vapaudesta.
En laulaisi karaokea aamuyöstä myöskään maalla. Et pääse livahtamaan naapurin tietämättä kapakkaan. Jos tuot kotiin rakastajan, sen tietää koko pitäjä. Kun pikku pitäjässä ilmeni ensimmäinen koronavirustartunta, koko pitäjää kiinnosti vain, kuka se on. Jopa jossakin kylässä oltiin sitä mieltä, että tartunnan saaneiden nimet pitää julkistaa. Tämä on parhaimmillaan maalaiskulttuuria. Jos tähän sekoitetaan vielä uskonasiat, lestadiolaisuus ja körttiläisyys, soppa on valmis. Silloin on paettava ja lujaa.
Siis mistä mun naapurit tietää, oonko mä menossa kapakkaan vai sukuloimaan? Ja mistä joku naapuri tietäis, kuka meillä käyvistä vieraista olis mun rakastaja?
Sun käsitys körttiläisyydestä taipaa perustua johonkin 50-lukeen, eiköhän oo aika päivittää se.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on hienoa, kun kaikki on lähellä ja kaikkialle pääsee näppärästi, jos on auto, polkupyötä tai toimivat jalat. Keskustat on kompakteja, ja voit asua vaikka pellon vieressä, ja isoon s-markettiin on matkaa vaikkapa kilometri. Ei tarvitse jonottaa mihinkään. Liikuntapaikoissa on aina tilaa. Taajamassa ei ole pimeää talvellakaan.
Omia kokemuksia maalla asumisesta.
Itse asun isossa suomalaisessa kaupungissa, ja reilun kilometrin säteeltä löytyy mm. Suomen kolmanneksi suurin hypermarketti, ml. Alko, Gigantti, XXL, mitä näitä on, yliopistollinen keskussairaala, ammattikorkeakoulu, uimahalli, urheilukeskus, lenkkipolut ja luonnonsuojelualue, lähikauppoja, muutama kuntosali, huoltoasema, puisto, kirkkoja, konserttisali, jne. Ei tarvitse täälläkään jonottaa, eikä ole pimeää. Asunnon neliöhinta on parin tonnin paikkeilla, joten edes asuminen ei ole paljon kalliimpaa kuin jossain Perä-Ryppylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin maalle asumaan juurikin sen oman rauhan vuoksi, ei olisi naapureita aidan takana eikä koirien haukku häiritsisi ketään. Olen pieneltä paikkakunnalta(1200 asukasta) kotoisin, nyt asun vajaan 20 000 asukkaan pikkukaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä syrjäkylä tai maaseutupaikkakunta olisi kiva? Suosituksia? Itse haaveilen maalle muuttamisesta tai edes johonkin korpeen. Ei haittaisi pimeys tai yksinäisyys.
Esim. Lieksa. Siellä on myös muualta muuttaneita paljon, paljon luontoa kun harvaan asuttua seutua, Pielinen, kaupoista Tokmanni ja Lidlikin löytyy, asuminen edullista, junallakin pääsee Joensuuhun.
Paljon työttömiä, joten ei-uraputkessa oleva ei joudu silmätikuksi. Tuossa yksi tarina, miten elämänsä voi pistää täysin uusiksi:
https://retkipaikka.fi/kerrostalon-kasvatti-muutti-mummonmokkiin-lieksa…
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/eliisa-44-myi-omais…
Minä suosittelin seutua maantieteellisesti n. Kuopio-Nurmes-Joensuu-Suonenjoki - väliltä monestakin syystä:ihmiset ovat yleensä sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita ja vähän vähemmän kilpailuhenkisiä ja yritteliäitä länsirannikkoon, pohjalaisiin verrattuna. Heimoerot eivät ole tuulesta temmattuja. Kuten Teemu Keskisarja sen yhdessä perjantai - ohjelmassa kiteytti, että savossa pikku taajamien ympärillä ei ole kuin pakettipeltoja kun Pohjanmaalla on aina joku teollisuusalue joka täynnä yrityksiä. Täällä on helpompi hengittää jos on vähän erikoisempi luonne, esimerkiksi. Mielestäni idässä näillä leveysasteilla on kauneimmat maisemat, korpea ja järviä silmänkantamattomiin mutta pohjoisen karuus puuttuu ja porot eivät kuseksi nurkissa ja tallo viljelyksiä kuten vähän pohjoisempana Kainuussa. Mutta jos se ei sinua haittaa niin Kainuussa minä itse muuttaisin rajan pintaan erityisesti Kuhmoon tai kakkosvaihtoehtona Suomusalmelle, Kuhmossahan porot pidetään poissa riista-aidalla. Vuosiviisumilla voisi käydä tankkaamassa ja tekemässä halvemmalla ostoksia, Vartiuksessa on rajanylityspaikka. Jos haluaa asua 15 km:n päässä lähimmistä naapureita niin siellä Kainuun korvessa se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin elämäni ensimmäiset 16 vuotta aivan keskellä korpea 90- ja 2000-luvuilla. Tässä plussia ja miinuksia omalta kotipaikkakunnaltani pohjoisesta:
- Kiertelevät rosvot. Ulkomaalaisia, jotka tulevat ovelle myymään jotain ihme koriste-esineitä. Oikeasti tarkoitus kartoittaa onko ketään kotona ja katsoa mitä pihapiiristä voisi varastaa. Ajavat muka pyörällä pois ja vähän matkan päässä odottaa kuulemma auto, joka poimii pyörän kyytiin. Näiden kohtaaminen oli inhottavaa teininä. Ei ole omasta mielestäni ollenkaan liioiteltua pistää kameraa omaan pihaansa näiden varalta.
- Sudet, riippuu paikkakunnasta, mutta omalla kotiseudullani niitä on nykyään niin paljon (omassa lapsuudessani ei ollut, ja saatiin leikkiä pimeälläkin ulkona ilman aikuisia), että pelottaa liikkua illalla ulkona (lapsuudenkotini kohdalla ei ole katuvaloja), pelottaa myös lasten ja lemmikkien puolesta.
- Pitää elää auton varassa, kun ei ole muuta julkista liikennettä kuin koulubussi! Et pääse ilman autoa juuri mihinkään, ja auton pitää olla aina kunnossa, mikä vaatii paljon rahaa.
- Kännissä ei saa ajaa kuin omalla kylällä -mentaliteetti. Useita rattijuoppoja, jotka eivät aina kärähdä, kun poliisi on niin kaukana.
- Tapaturman yms. sattuessa apu ei välttämättä ehdi ajoissa perille.
- Jonkin erikoisemman vaivan takia pitää lähteä kauas lääkäriin.
- Sähkökatkoja usein talvella. Vanhoissa taloissa jäätyy putket, ja ukkosella pitää syöksyä ottamaan pistokkeet pois seinistä, etteivät laitteet hajoa.
- Sähkönsiirto nykyään aivan mielettömän kallista.
- Teinille ja nuorelle aikuiselle raskasta asua, kun pitäisi olla aktivitetteja, kavereita ja seurustelukavereita. Kaikkia näitä on hyvin rajallisesti varsinkin, jos sattuu olemaan joku vähän erikoisempi nuori.
- JUORUT ja KYTTÄYS! Paikkakunnalla tapahtuu niin vähän, ettei ihmisillä ole juuri muuta tekemistä kuin juoruta ja keksimällä keksiä niitä juoruja. Se, joka tietää eniten juoruja, on paikkakunnan kingi. Autot ihan oikeasti hidastavat talojen kohdalla, että voisivat kytätä niitä mahdollisimman pitkään. Eläkeläiset kyttäävät taloistaan vaikka kiikareiden kanssa ja juoruavat eteenpäin omia johtopäätelmiään. En usko, että kaupungissa asuva teini voisi mitenkään olla samalla tavalla koko suvun ja kylän valvovan silmän alla, mitä itse jouduin olemaan maalla asuessani.
- Sisäänpäinlämpiävyys, olet ikuisesti vähän ulkopuolinen, jos muutat jostain muualta. Paikkakunnalla olleet iät ja ajat samat suvut, joista osa riidoissa keskenään vuosikymmenestä toiseen. Hulluimmat yrittävät sabotoida toisia sukuja mm. levittelemällä juoruja.
+ Ei tarvitse jonottaa paikallisiin palveluihin niin mielettömän pitkää aikaa kuin kaupungissa.
+ Lapsille puhdas leikkiympäristö, paljon tilaa leikkiä ja ilmeisesesti vastustuskyky paranee, kun saa möyriä metsässä.
+ Halvemmalla isompi omistusasunto. En tosin ymmärrä tonttien hinnoista juuri mitään, niin ei pidä välttämättä paikkaansa, jos tontti lasketaan mukaan.
+ Mahdollisuus asua kaukana meluavista naapureista. Saa itse meluta niin paljon kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
No mä oon asunut nyt vähän yli 10 vuotta ja oon viihtynyt. Täällä on aika hiljaista. Naapurit tulee tutuksi.
Olen asunut maalla 30 vuotta. 500 m sisällä on 9 muuta taloa. Saatan tunnistaa asukkaat ulkonäöltä, parin kanssa olen puhunut, yhdessäkään en ole kyläilyt. Maalla voi elää myös rauhassa yksin jos haluaa.
Luonnonrauhaa löytää Suomessa melko helposti kaupungissakin. Yleensä luonto on tosi lähellä, vaikka asuisit Helsingissä, pienemmistä kaupungeista puhumattakaan.
Maalla kaikki on kauempana ja ihmisiä ja ihmisten tekemiä asioita vähemmän. Luontoa suhteessa enemmän. Moni kaupunkilainen ajattelee, että luonto on kiva juttu, mutta tosiasiassa se ei välttämättä ole ihan niin hienoa kuin voisi romanttisesti kuvitella. Luonto on itse asiassa melko ankara.
Vierailija kirjoitti:
Asuin elämäni ensimmäiset 16 vuotta aivan keskellä korpea 90- ja 2000-luvuilla. Tässä plussia ja miinuksia omalta kotipaikkakunnaltani pohjoisesta:
- Kiertelevät rosvot. Ulkomaalaisia, jotka tulevat ovelle myymään jotain ihme koriste-esineitä. Oikeasti tarkoitus kartoittaa onko ketään kotona ja katsoa mitä pihapiiristä voisi varastaa. Ajavat muka pyörällä pois ja vähän matkan päässä odottaa kuulemma auto, joka poimii pyörän kyytiin. Näiden kohtaaminen oli inhottavaa teininä. Ei ole omasta mielestäni ollenkaan liioiteltua pistää kameraa omaan pihaansa näiden varalta.
- Sudet, riippuu paikkakunnasta, mutta omalla kotiseudullani niitä on nykyään niin paljon (omassa lapsuudessani ei ollut, ja saatiin leikkiä pimeälläkin ulkona ilman aikuisia), että pelottaa liikkua illalla ulkona (lapsuudenkotini kohdalla ei ole katuvaloja), pelottaa myös lasten ja lemmikkien puolesta.
- Pitää elää auton varassa, kun ei ole muuta julkista liikennettä kuin koulubussi! Et pääse ilman autoa juuri mihinkään, ja auton pitää olla aina kunnossa, mikä vaatii paljon rahaa.
- Kännissä ei saa ajaa kuin omalla kylällä -mentaliteetti. Useita rattijuoppoja, jotka eivät aina kärähdä, kun poliisi on niin kaukana.
- Tapaturman yms. sattuessa apu ei välttämättä ehdi ajoissa perille.- Jonkin erikoisemman vaivan takia pitää lähteä kauas lääkäriin.
- Sähkökatkoja usein talvella. Vanhoissa taloissa jäätyy putket, ja ukkosella pitää syöksyä ottamaan pistokkeet pois seinistä, etteivät laitteet hajoa.
- Sähkönsiirto nykyään aivan mielettömän kallista.
- Teinille ja nuorelle aikuiselle raskasta asua, kun pitäisi olla aktivitetteja, kavereita ja seurustelukavereita. Kaikkia näitä on hyvin rajallisesti varsinkin, jos sattuu olemaan joku vähän erikoisempi nuori.- JUORUT ja KYTTÄYS! Paikkakunnalla tapahtuu niin vähän, ettei ihmisillä ole juuri muuta tekemistä kuin juoruta ja keksimällä keksiä niitä juoruja. Se, joka tietää eniten juoruja, on paikkakunnan kingi. Autot ihan oikeasti hidastavat talojen kohdalla, että voisivat kytätä niitä mahdollisimman pitkään. Eläkeläiset kyttäävät taloistaan vaikka kiikareiden kanssa ja juoruavat eteenpäin omia johtopäätelmiään. En usko, että kaupungissa asuva teini voisi mitenkään olla samalla tavalla koko suvun ja kylän valvovan silmän alla, mitä itse jouduin olemaan maalla asuessani.
- Sisäänpäinlämpiävyys, olet ikuisesti vähän ulkopuolinen, jos muutat jostain muualta. Paikkakunnalla olleet iät ja ajat samat suvut, joista osa riidoissa keskenään vuosikymmenestä toiseen. Hulluimmat yrittävät sabotoida toisia sukuja mm. levittelemällä juoruja.+ Ei tarvitse jonottaa paikallisiin palveluihin niin mielettömän pitkää aikaa kuin kaupungissa.
+ Lapsille puhdas leikkiympäristö, paljon tilaa leikkiä ja ilmeisesesti vastustuskyky paranee, kun saa möyriä metsässä.
+ Halvemmalla isompi omistusasunto. En tosin ymmärrä tonttien hinnoista juuri mitään, niin ei pidä välttämättä paikkaansa, jos tontti lasketaan mukaan.
+ Mahdollisuus asua kaukana meluavista naapureista. Saa itse meluta niin paljon kuin haluaa.
Maaseutua on myös asutuilla alueilla. Meiltä näkyy kylän keskustaan ja sinne on matkaa kilometri. Kylässä palvelut, kauppa ja koulut ja jäähalli. Vireää harrastustoimintaa löytyy omalta kylältä. Ei susia eikä karhuja. Kolme isompaa kuntakeskusta 11 kmn sisällä, 2 isompaa kaupunkia 35 kmn säteellä. Ei mitään havaintoa juoruillaanko meistä tai syrjitäänkö meitä tulokkaina, en ole juuri tekemisissä paikallisten kanssa omasta valinnastani. Lasten koulutovereiden vanhemmat ainakin ovat ok.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, 2v, 5v ja koiran voi vapaasti laskea aamulla päineensä ulos leikkimään, ei tarvitse huolehtia samalla tavalla kuin kaupungissa että missä menevät.
Maaseudulta tulee tasaiseen tahtiin uutisia hukkuneista lapsista. Joko hukkuvat kotipihalla johonkin saaviin tai lähtevät kauemmas ja hukkuvat ojaan tai lampeen.
Näistä uutisista tulee niin paha olo ja suuttumus. Miksi ihmiset eivät huolehdi lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, 2v, 5v ja koiran voi vapaasti laskea aamulla päineensä ulos leikkimään, ei tarvitse huolehtia samalla tavalla kuin kaupungissa että missä menevät.
Maaseudulta tulee tasaiseen tahtiin uutisia hukkuneista lapsista. Joko hukkuvat kotipihalla johonkin saaviin tai lähtevät kauemmas ja hukkuvat ojaan tai lampeen.
Näistä uutisista tulee niin paha olo ja suuttumus. Miksi ihmiset eivät huolehdi lapsistaan.
Kaupunkien uimarannoillahan lapsia vasta hukkuukin. Itselläni käy joskus vähän sääliksi vanhemmat ihmiset, jotka saavat jossain peräkylällä slaagin eivätkä ehdi sairaalaan ajoissa. Jos asuisivat kohtuullisen matkan päässä isommasta sairaalasta, voisi henki pelastua.
Mikä kellekin on maalla asumista? Huomaa kommenteista, että on ihan eri käsityksiä, yks puhuu kirkonkylästä ja toinen umpirämeiköstä. On aika vissi ero, kummassa asuu. Kirkonkylällä voi helposti olla 3000-6000 asukasta kun korvessa Lähin naapuri saattaa olla 20km päässä.
Itse käsitän maaseutuasumisen niin, että kaikkialle on himppu matkaa, eli että ei asuta kirkonkylässä vaan asteen syrjemmässä. Asun itse 2h tontilla, lähin naapuri 500m päässä. Koko kylässä kaikki asuu väljästi. Itse kylän asukasmäärä on 110 viime tiedon mukaan.
Olen kasvanut pienemmässä kaupungissa, käynyt opiskelemassa isommassa ja nyt maaseudulla. Tosin asuin syrjemmässä opiskelukaupungissakin, mutta on tullut koettua niin kt, okt, rv kuin pt asumisenkin.
Maaseudulla hyväksi puoleksi lasken sen, että sisällä ei tule aikaa vietettyä. Luonto alkaa ulko-ovesta pitää paikkansa ja siellä on valtavasti puuhaa. Toki on pimeää, mutta joku sanoikin että ilman otsalamppu pärjää. Silmä tottuu ja näkee maailmaa ihan eri tavalla. Itellä asfalttitie on tossa 20m päässä, josta pääsee isoihin kaupunkeihin vaikka fillarilla, mutta käytän itse autoa, kun lopettivat julkisen. Mut kyllä jotkut ajaa pyörällä kesäisin töihin isoon kaupunkiin 60km päähän. Vaikka auto on pakko ja julkinen loppui, niin silti menee paljon vähemmän rahaa. Sitä suunnittelee paljon paremmin, kun kauppa ei ole nurkan takana vaan siinä on se ajamisen vaiva ja joka maitopurkin takia ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan 20km kauppaan. Toisaalta sitten juuri tuon matkan takia on kiva pistäytyä tuulettumassa kirkonkylällä ja oikein jos repäsee, niin ottaa kimppataxin ja suhaa isolle kylälle! Ja sitten on mukava tehdä myös erillisiä shoppausreissuja isompiin kaupunkeihin. En tunne vieläkään kirkonkyläläisiä enkä edes omia kyläläisiä. Osa tulee tutuksi ja kaikki morjestaa vastaan tullessa, mutta ei tässä kukaan pakota tutustumaan. Möin tosin renkaat naapurille ja hän tarjoutui avuksi jos mitä tarttee. Se on hyvä tietää, että yksin et ole vaikka naapurin ikkuna ei näykään omasta. Semmonen yhteisöllisyys on ihan toista, kuin taloyhtiön kokouksessa päätetyt talkoot.