Millaista on asua maalla?

Lietsomme tänäänkin ihmisiä raivoon ja vihaan ilman mitään syytä.

Maalla on mukavaa, kuten täälläkin on moni kertonut. Mutta on myös kerrottu maalla asumisen puutteet ja viat, jotka nekin on totta.

Jos haluaa tilaa ja rauhaa, maalla sitä on. Kaikki edellä moneen kertaan luetellut hyvät puolet voin allekirjoittaa. Se on myös asenteesta kiinni kuinka kaukana kaikki on. Meiltä on 25 km lähimpään kuntakeskukseen ja 60 km kaupunkiin. Koska minua ei etätyöläisenä työmatkat rasita, on aikaa liikkua muuten. Käyn kerran pari viikossa kaupungissa ostoksilla ja ehkä syömässä. Harrastuksissa käyn myös viikottain keskustassa. Ei ole mulle ongelma, tykkään ajaa autoa. Kuuntelen matkoilla äänikirjoja tai podcasteja. En tarvitse myöskään illanvietoista kyytiä, koska en käytä alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa tilaa ja rauhaa, maalla sitä on. Kaikki edellä moneen kertaan luetellut hyvät puolet voin allekirjoittaa. Se on myös asenteesta kiinni kuinka kaukana kaikki on. Meiltä on 25 km lähimpään kuntakeskukseen ja 60 km kaupunkiin. Koska minua ei etätyöläisenä työmatkat rasita, on aikaa liikkua muuten. Käyn kerran pari viikossa kaupungissa ostoksilla ja ehkä syömässä. Harrastuksissa käyn myös viikottain keskustassa. Ei ole mulle ongelma, tykkään ajaa autoa. Kuuntelen matkoilla äänikirjoja tai podcasteja. En tarvitse myöskään illanvietoista kyytiä, koska en käytä alkoholia.

Ei se sinulle varmaan olekaan ongelma, jos sinulla on auto, varaa ajella sillä huviksesi ja olet siinä kunnossa, että voit ajaa. Se maaseudun eristäytyneisyys koskeekin niitä, jotka ovat liian nuoria, vanhoja, sairaita tai köyhiä ajamaan huvikseen ympäriinsä.

Ennen eli vielä 90-luvulla saattoi sieltä minunkin maaseudultani päästä 20 kilometrin päähän toiseen pikkukuntaan jopa kerran päivässä bussilla. Enää ei pääse. Kesällä et pääse kuin kerran viikossa. Tämä on aika ikävä asia siellä asuville, koska omasta kunnasta et saa yhtään mitään muuten kuin ehkä netistä tilaamalla. Nuo ruokaa saat ja hautajaiskukat arkun päälle, mutta siihen se sitten loppuukin.

Maaseudulla on tosiaan vähemmän virikkeitä. Peltoja ja metsiä riittää. Kyllästyttää välillä. Kulkukissoja liikkuu pihapiirissä. Ihmiset eimaalla ymm'rrä kastroida kollikissojaan. Ihmiset ovat muutenkin sivistymättömiä ainakin täällä tuppukylässä.

Joka paikassa on just sellaista asua kuin ihminen itse on. Turha sitä on yrittää sen kummemmin romantisoida. Tilaakin on just sen verran kuin sulla itselläsi on maata 

Ne kauppareissut ja joku julkispalvelu jos on tarve, pitää suunnitella hyvissä ajoin jos on joku pari tunnin menopaluu reissu, mitä ja milloin.

Sanoman toimittaja6654 kirjoitti:

Lietsomme tänäänkin ihmisiä raivoon ja vihaan ilman mitään syytä.

Ihmiset kyllä ihan itse raivostuvat ja provosoituvat jos joku on eri mieltä.

Maalla on hienot kesät. Ihanaa rauhaa ja vihreyttä.

Talvet onkin sitten p*skaa. Lunta tulee. Auraus käy miten sattuu. Jos yöllä on satanut 20 cm, aura-auto ehtii kylän raitille ehkä klo 8. Jos töissä pitäisi olla siihen aikaan, stressihiki pukkaa. Teitä hiekoitetaan, jos muistetaan ja ehditään. Jäisillä teillä on sitten tosi stressitöntä ajella. Katuvaloja voi olla kylän keskustassa 500 metriä. Koko talven joutuu käymään lenkillä otsalampun kanssa, paitsi kuulaina kuutamoöinä, joita on harvakseltaan.

Pellot haisee. Jos ei siedä lannan löyhkää, ei kannata lenkkeillä keväisin. Toisaalta ne samat viljapellot on kauniita syksyllä.

Naapurit on kiinnostuneita toisten asioista. Se on hyvä juttu, jos varkaita pelkää tai jos tarvitsee apua. Huonompi juttu on juoruilu. Maalla sitä tekee naiset ja miehet. Toisten ihmisten elämä kiinnostaa enemmän kuin oma. Kun asuttiin vielä maalla, naapurin emäntä kävi meillä nuuskimassa. Toi muka milloin mitäkin pullaa tai hilloa ja uteli kaikki asiat. Samalla livautti juttuja toisista naapureista. Tyyliin: naapurin Maire se vietiin lauantaina lanssikyydillå, lieneekö miten paha tilanne ollut, oletteko nähneet, joko on päässyt kotiin. Ei meitä kiinnostanut.

Muutettiin maalta kaikkien hankaluuksien takia pois v. 2015, eikä ole tullut ikävä takaisin. Isoimmat hankaluudet oli ekaluokkalaisen lapsen inhottava koulumatka (pimeässä/hämärässä hiekkatien reunaa kylän bussipysäkille, josta kyyti keskustaan) ja talvella huonosti hoidetut tiet. Kylältä lopetettiin edellisenä vuonna viimeinenkin ruokakauppa, joten sellainen kylän keskustaelämä loppui. Kaupan yhteydessä ollut kahvilakin sulki ovensa samalla. Kouluhan sieltä lakkautettiin jo aiemmin. Kaupungin lähiössä asuessa on ollut ihan outoa tottua siihen, että jos maito on loppumassa kaapista, sitä ei tarvitse säännöstellä, kun voi hakea kaupasta uuden tölkin milloin vaan.

Yksi maalla asumisen huono puoli on lasten elämä. Heille on järjestämällä järjestettävä kyyti, joka kerta kun tahtoo kavereille, kun välimatkaa voi olla se 20km. Harrastukset voi olla toisella paikkakunnalla, esim koska lähempänä ei ole joukkuetta ollenkaan, tai vääränikäisiä. Käytät siis paljon aikaa iltaisin kuskaamalla muksuja milloin minnekin, tai järjestelemällä kimppakyytejä.

Kaupungissa, missä koulukaverit asuu suht lähellä, lapset pääsee kulkemaan itsekin toistensa luo, tai harrastuksiin.

Sitten tulee aika, kun pitää päästä kulkemaan ylä-asteelle, joka voi olla eri paikkakunnalla, ylemmistä asteista puhumattakaan. Toki mopokortin myötä pääsee ajamaan itsekin, kun vain maksat kortin, ajokin ja bensat.. Mutta sitä ennen ehdit kiroilla monet vuodet kyytirumbaa

Siitä lähtien kun opin kävelemään, tein töitä maalaistalossa. Ei ollut aikaa leikiin ja lauluun. Pelkkää työtä ja sen vuoksi en näe maalaiselämässä mitään hohtoa.

Asun maalla pienessä taajamassa. Eilen illalla oli kyläjuhlat, missä sai tanssia, nauraa ja laulaa turvallisissa oloissa. Ei pidä paikkaansa, että kaikki tuntisivat toisensa, sillä sain taas monta uutta tuttua vanhojen tapaamisen lisäksi.

Juoruilua on, mutta on sitä kaupungeissakin. Sitä harrastaa ikäänkuin viihteenään nämä vanhemmat ihmiset, joilla ei ole enää jalkoja maaseudun harrastemahdollisuuksiin; marjastukseen, maastopyöräilyyn, patikointiin, kalastukseen jne. Itse olen naapurustossani kuin julkkis, niin minun tekemisistäni ja olemisistani pidetään hyvä huoli. Saantosin viihdykettä siitä itsekin ja materiaalia, koska harrastan kirjoittamista, mitä nämä jalattomatkin toki pystyisivät harrastamaan, mikäli eivät ole päättömiä myös...

Toisaalta pitää paikkaansa Arttu Wiskarin biisin Pala Taivasta säe: "Täällä tunnetaan etunimellä". Joudun pitkäaikaisen sairauteni vuoksi asioimaan tämän tästä paikallisella terveysasemalla ja kyllä minut etunimellä kutsutaan aina. "Oota Sanna hetki, niin mennään sitte tuohon", "Me voijaanki mennä tähän Päivin huoneeseen, kun se on vielä kesälomalla".

Oon syntyny kaupungissa, mutta kyllä kaltaiselleni yksinkertaiselle ja herkälle, ehkä vähän autistiselle ihmiselle sopii meno täällä paremmin. Mun piti eilen tilata taksi seurueen iäkkäälle jäsenelle, että hän pääsee kotiin pimeässä-polkupyörällä-toikkaroimatta ja taksikuskihan oli tuttu, eikä hänelle tarvinnut selittää tilannetta, muistaakseni edes kyytiläisen osoitetta: "Pentti menis kottiin, ku on jo pimiää ja koiraki oottaa siellä. Auvaimet pitäs olla taskussa, mutta jos ei löyvy, ni naapurissa Aunella on vara auvvain."

Rakastan kun luonto on lähellä. Ei oo totta, että maalla oltaisiin ahdasmielisiä. Täällä on aivan samalla tavalla monenlaisia ihmisiä, kuin kaupungissakin. Ehkä ero on siinä, että erilailla pääsee osalliseksi ja näkemään myös omaan viiteryhmään kuuluvien ihmisten elämää. Tuntuu, että kaupungeissa esimerkiksi kehitysvammaiset loistaa poissaolollaan. Ne on kai siellä jossain laitoksissaan. Täällä monet lievemmin vammaiset elää normaalia elämää kyläyhteisön keskellä. Kun kaikki tuntee, siinä on se hyvä puoli, että kaikki auttaa.

viiteryhmään kuulumattomien tarkoitin. Iältään, sosiaaliluokaltaan... sellaisilla on täällä pienempi merkitys kuin kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa, edullisempaa ja mukavaa. Ei ruuhkaa, kaikki palvelut löytyy ja lääkäriin pääsee nopeasti. Tosin kohta palvelut tasapuolistetaan, eikä sitten täältäkään pääse enää lääkäriin.

Meillä ei pääse lääkäriin muuten kuin yksityiselle. Terveyskeskuksessa ei ole enää yhtään ainoaa lääkäriä. On rekrytty isollakin rahalla, joku käy vuoden ja lähtee pois. Hyvinvointialueelle siirryttäessä tähän meidän kunnan terveyskeskukseen jäi vain pari sairaanhoitajaa, labrahoitaja ja neuvola. Jos haluan julkisella lääkäriin, on mahdollista mennä sh vastaanotolle, josta otetaan etäyhteys lääkäriin. Toinen vaihtoehto on ajaa 47 km kaupunkiin samalle hyvinvointialueelle toiseen terveyskeskukseen. Käsittääkseni sinne ei saa varattua aikaa, mutta akuuteissa asioissa pääsee. Pojan pitäisi saada lääkärintodistus ajokorttia varten, ei tiedetä mistä saadaan. Yksityisellä lääkäriasemalla käy pari lääkäriä joka viikko, mutta se maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Asun maalla pienessä taajamassa. Eilen illalla oli kyläjuhlat, missä sai tanssia, nauraa ja laulaa turvallisissa oloissa. Ei pidä paikkaansa, että kaikki tuntisivat toisensa, sillä sain taas monta uutta tuttua vanhojen tapaamisen lisäksi.

Juoruilua on, mutta on sitä kaupungeissakin. Sitä harrastaa ikäänkuin viihteenään nämä vanhemmat ihmiset, joilla ei ole enää jalkoja maaseudun harrastemahdollisuuksiin; marjastukseen, maastopyöräilyyn, patikointiin, kalastukseen jne. Itse olen naapurustossani kuin julkkis, niin minun tekemisistäni ja olemisistani pidetään hyvä huoli. Saantosin viihdykettä siitä itsekin ja materiaalia, koska harrastan kirjoittamista, mitä nämä jalattomatkin toki pystyisivät harrastamaan, mikäli eivät ole päättömiä myös...

Toisaalta pitää paikkaansa Arttu Wiskarin biisin Pala Taivasta säe: "Täällä tunnetaan etunimellä". Joudun pitkäaikaisen sairauteni vuoksi asioimaan tämän tästä paikallisella terveysasemalla ja kyllä minut etunimellä kutsutaan aina. "Oota Sanna hetki, niin mennään sitte tuohon", "Me voijaanki mennä tähän Päivin huoneeseen, kun se on vielä kesälomalla".

Oon syntyny kaupungissa, mutta kyllä kaltaiselleni yksinkertaiselle ja herkälle, ehkä vähän autistiselle ihmiselle sopii meno täällä paremmin. Mun piti eilen tilata taksi seurueen iäkkäälle jäsenelle, että hän pääsee kotiin pimeässä-polkupyörällä-toikkaroimatta ja taksikuskihan oli tuttu, eikä hänelle tarvinnut selittää tilannetta, muistaakseni edes kyytiläisen osoitetta: "Pentti menis kottiin, ku on jo pimiää ja koiraki oottaa siellä. Auvaimet pitäs olla taskussa, mutta jos ei löyvy, ni naapurissa Aunella on vara auvvain."

Rakastan kun luonto on lähellä. Ei oo totta, että maalla oltaisiin ahdasmielisiä. Täällä on aivan samalla tavalla monenlaisia ihmisiä, kuin kaupungissakin. Ehkä ero on siinä, että erilailla pääsee osalliseksi ja näkemään myös omaan viiteryhmään kuuluvien ihmisten elämää. Tuntuu, että kaupungeissa esimerkiksi kehitysvammaiset loistaa poissaolollaan. Ne on kai siellä jossain laitoksissaan. Täällä monet lievemmin vammaiset elää normaalia elämää kyläyhteisön keskellä. Kun kaikki tuntee, siinä on se hyvä puoli, että kaikki auttaa.

On maallakin ahdasmielistä porukkaa. Esim. jos tyttö pitää tytöistä eikä pojista, se on naurun ja pilkan aihe. Jos jonkun iho on eri värinen kuin toisilla, sitä kartetaan, vaikka olisi Suonessa syntynyt. Yhdellä maalaisukolla oli vaimo Aasiasta, oikein herttainen ihminen. Kukaan ei voi edes kuvitella, miten rumasti siitä naisesta selän takana puhuttiin. Päälle päin normaalit ihmiset on niin ilkeitä selän takana. Oma elämä saattaa olla vaikka miten retuperällä, mutta toisten elämää on varaa arvostella.

Sysmä. Päijänteen ja muiden järvien rannat. Hyvin edulliset talot, kaupat, sote, apteekki, op, uimahalli, kuntosali, edulliset vuokrat, koirapolku ja hiihtolatu Ohrasaaressa, hiihtolatuja kylillä, ravitolat, urheilu halli, päiväkodista ylioppilaaksi, OMAA RAUHAA jos niin haluaa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn maalla. Täällä on rauhaa ja yksinäisyyttä. Kaupungissa melua ja ihmisiä, joita inhoan. Rumaakin kaupungeissa on. Ränstyneitä taloja jotka rakennettu jonkun aikalaisihanteen mukaan ja näyttävät nyt hirveälle.

Maalla niitä ränsistyneitä taloja vasta onkin 😅 mutta maaseutu sopii kyllä just sellaiselle joka kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa, kaupungissa on enemmän ihmisiä ja tekemistä. Jokaiselle jotain.

Mitä "tekemistä enemmän" kaupungissa on maaseutuun tai maalaiskuntaan verrattuna? Kiinnostaa, koska olen asunut sekä maalla että kaupungissa eikä minusta eroa ollut kuin ravintoloiden määrässä.

Selvästi et ole ihminen, joka tykkää käydä kaupungin riennoissa. Tapahtumissa, museoissa, näyttelyissä, ostoskeskuksissa, konserteissa jne. Juu, toki siis maalaiskunnassakin voi näitä olla, se yksi museo, pari kertaa vuodessa joku tapahtuma, toisinaan konsertti ja kesäteatteri, mutta onhan se ihan eri luokkaa. Mutta se todellakin riippuu ihan mitä ihminen haluaa tehdä. Jos viihtyy kotona ja kotipiirissä niin ei varmasti siellä kaupungissakaan tule näitä hyödynnettyä.

Riippuu missä maalla asuu. Jos on iso tie lähellä, elämä on helpompaa talvisin. Vielä parempi, jos on iso tie, jonka varrella kulkee bussi.

Vaikka olisi kunnon auto, se voi mennä rikki. Näin minullekin kävi, että asuin kylän keskellä rivitalossa ja yhtenä talvena oli pakkasta -25. Yritin lämmittää, lämmitystolpissa ei virta ilmeisesti riittänyt. Starttasin ja starttasin, ja lopulta hyrähti käyntiin. Pääsin 3 km ja sammahti tien varteen. Hinaamalla korjaamolle, jossa seisoi 2,5 viikkoa varaosaa odottaen. Ajelin yhden puolijuopon naapurin autolla ne pakolliset menot mitä sinä aikana oli ja kuskasin sitä naapuria alkossa. Sen jälkeen se riesa vasta alkoikin, koska joka kerta kun hänellä oli ryyppy päällä ja juomat loppu, oli minun oven takana pyytämässä kuskiksi. Maalla on tietty porukka, jonka kanssa ei kannata liian läheisiin väleihin ryhtyä, kun niistä ei pääse eroon. On varmaan kaupungissakin, mutta eipä siellä tule mieleen alkaa lainailla naapurin autoa, kun kaikkialle pääsee julkisilla, jos auto hajoaa.

Siitä rivitalosta muutin mieheni taloon. Tavattiin romanttisesti lavatansseissa ja alle puolessa vuodessa muutto hänen tiluksilleen. Työtähän siellä riitti. Hän hoiti maatilan työt ja minä ajoin töissä kaupungissa. Anoppi ja appi asuivat 100 metrin päässä vanhassa talossa pihan toisella puolella. Aika ei käynyt pitkäksi. Maalla on vähän niinkin, että on tapana tehdä itse, vaikka voisi ostaakin. Siis pullat, talon maalaus, traktorin korjaus, saunan lauteiden hionta. Se on laiskuutta, jos ei esimerkiksi lakanapyykkejään kuivata narulla vaan kuivausrummussa.

Pihiys on monelle hyve, vaikka rahaa olisi. Anoppi oli maalla asuessaan niin pihi, että pesi käsin astioita, vaikka heillä oli astianpesukonekin. Vieraiden aikaan pesi näyttävästi koneella. Hän oli myös häveliäs, opetti minuakin, ettei pikkuhousuja saa laittaa kesälläkään narulle kuivumaan, tiedä millaisena väkenä ohikulkijat pitää. Mitkähän ohikulkijat, kun tieltä oli pihaan 300 metriä. Ja uimassa ei saanut käydä alasti edes omassa rannassa. Meillä oli tontilla lampi, jonka rannalla ei ollut asutusta. On se kumma, jos ei omassa lammessa alasti saa uida. Kun minä en omistanut mitään, en taloa enkä tonttia, niin yritin elää sopuisasti, kuten toivottiin.

Muutin sieltä kaupunkiin yksinhuoltajana. Anoppi ja appi muuttivat kerrostaloon jo aiemmin, kun alkoi terveys reistailla, ja appi kuoli yllättäen hiukan muuton jälkeen, oli vasta 72 tai 73v. Anopista tuli hyvä tuki minulle ja ihanin mummi lapsille. Poika meni usein mieluummin mummin luo kaupungissa kuin isänsä luo maalle. Se kertonee kaiken mahdollisuuksista mitä maalla voi esiteini-ikäinen tehdä, jos ei harrasta turhanpäiväistä mopoilua (alle 15-vuotiaana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa, edullisempaa ja mukavaa. Ei ruuhkaa, kaikki palvelut löytyy ja lääkäriin pääsee nopeasti. Tosin kohta palvelut tasapuolistetaan, eikä sitten täältäkään pääse enää lääkäriin.

Meillä ei pääse lääkäriin muuten kuin yksityiselle. Terveyskeskuksessa ei ole enää yhtään ainoaa lääkäriä. On rekrytty isollakin rahalla, joku käy vuoden ja lähtee pois. Hyvinvointialueelle siirryttäessä tähän meidän kunnan terveyskeskukseen jäi vain pari sairaanhoitajaa, labrahoitaja ja neuvola. Jos haluan julkisella lääkäriin, on mahdollista mennä sh vastaanotolle, josta otetaan etäyhteys lääkäriin. Toinen vaihtoehto on ajaa 47 km kaupunkiin samalle hyvinvointialueelle toiseen terveyskeskukseen. Käsittääkseni sinne ei saa varattua aikaa, mutta akuuteissa asioissa pääsee. Pojan pitäisi saada lääkärintodistus ajokorttia varten, ei tiedetä mistä saadaan. Yksityisellä lääkäriasemalla käy pari lääkäriä joka viikko, mutta se maksaa.

Joo, omalla hyvinvointialueella saman tyyppisiä uudistuksia... Pienten terveyskeskusten toimintoja supistetaan entisestään ja osa jopa hoitoalan työpaikoista siirtyy kaupunkiin (toki maalla riittää edelleen töitä vanhustenhoidon parissa, mut jos haluais jotain muuta). Pikkupaikkakunnalla asuminen voi olla oikein hyvä ratkaisu jos haluaa enemmän tilaa ja halvempaa asumista kuin kaupungissa, kuitenkin palvelujen lähellä, mutta paikkakuntaa valitessaan saa kyllä olla tarkkana.

Katso paikka, jossa on vielä terveyskeskuksessa lääkäreitä ja kauppa kohtuu liki. Hommaa auto, että pääset pois.

Jos on lapsia, niin funtsi lasten harrastukset, kaverit, koulu ja kulkeminen. He eivät välttämättä valinneet maaseutua.