Millaista on asua maalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla koirat räksyttävät, kissat tulevat kusemaan ulko-oveen ja lasten hiekkalaatikkoon ja mopot pärisevät ja kumi palaa 24/7.

Ai, ei täällä maalla kyllä ole moista kun ei ole ketään näköpiirissä, mutta jälleen kerran, riippuu ihan siitä mitä tarkoitetaan sillä maalla.

Appivanhempien talossa yhdessä pikkukylässä nimenomaan naapureiden kissat tulee makaamaan appiukon auton konepellille kun se on lämmin ja ainainen mopojen, moottoripyörien ja mönkijöiden pörinä kuuluu ympäri kylää.

Uskon kyllä että näinkin voi tapahtuajossain muttei kaikkkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla koirat räksyttävät, kissat tulevat kusemaan ulko-oveen ja lasten hiekkalaatikkoon ja mopot pärisevät ja kumi palaa 24/7.

Ai, ei täällä maalla kyllä ole moista kun ei ole ketään näköpiirissä, mutta jälleen kerran, riippuu ihan siitä mitä tarkoitetaan sillä maalla.

Appivanhempien talossa yhdessä pikkukylässä nimenomaan naapureiden kissat tulee makaamaan appiukon auton konepellille kun se on lämmin ja ainainen mopojen, moottoripyörien ja mönkijöiden pörinä kuuluu ympäri kylää.

Ainakin Kauhava ja Iisalmi ovat pelkkiä suuria kuminpoltto- ja keulimisalueita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla koirat räksyttävät, kissat tulevat kusemaan ulko-oveen ja lasten hiekkalaatikkoon ja mopot pärisevät ja kumi palaa 24/7.

Ai, ei täällä maalla kyllä ole moista kun ei ole ketään näköpiirissä, mutta jälleen kerran, riippuu ihan siitä mitä tarkoitetaan sillä maalla.

Appivanhempien talossa yhdessä pikkukylässä nimenomaan naapureiden kissat tulee makaamaan appiukon auton konepellille kun se on lämmin ja ainainen mopojen, moottoripyörien ja mönkijöiden pörinä kuuluu ympäri kylää.

Ainakin Kauhava ja Iisalmi ovat pelkkiä suuria kuminpoltto- ja keulimisalueita.

No tämä sama pätee kyllä vaikka Espoon Matinkylään, joka aika kaukaisesti muistuttaa maalla asumista - mutta voihan sen tietty kait joidenkin mielestä sellaiseksikin laskea.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin kuolisin kun muuttaisin maalle!

Kuolet joka tapauksessa, asut missä tahansa.

Maalla on mukavaa. Maantielle on matkaa 20 metriä, ei minua se vähäinen liikenne häiritse. Eikä mopot. Naapurit näkyy joka ilmansuunnassa, eivät häiritse hekään. Kaupunkiin on matkaa 30 km.

Ratkaisevaa on asenne elämään. Voihan sitä ärsyyntyä vaikka pääskyistä, tai niiden puutteesta.

Melkein kaikki tältä kylältä käy kaupungissa töissä, sinne pääsee nopeammin kuin Hertsikasta keskustaan.

Onneksi pystyin valitsemaan asuinpaikkani.

Paljon mukavampaa kuin kaupungissa. Asuin 30 vuotta kaupungissa ja muutin maalle. En ole katunut päivääkään. Kaupunkiin en koskaan muuta takaisin. Maalla on esim. todella rauhallista eikä ole jonoja eikä ruuhkia mihinkään ja vähemmän ihmisiä muutenkin kuin kaupungeissa

Maalla on turvallista asua ja hyvä kasvattaa lapsia puhtaassa ilmassa ja ilmapiirissä, kun lukee kaupunkien ongelmista kouluissa ja turvattomuudesta edes kävellä kadulla, kun tulee ryöstetyksi milloin vain,  niin aina vain paremmalta tuntuu.

Ihmiset maalla ovat jalat maassa tyyppisiä, ei hössötetä ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, täältä löytyy sitä maalaisjärkeä.

Maalla osataan pitää myös talous kunnossa, ei syödä enempää kuin tienataan ja vältetään velanottoa, ihanaa on asua maalla jossa ei tarvitse miettiä sukupuolien määrää tai lauletaanko Suvivirttä.

Kuinka siinä pilkkopimeydessä voi rullaluistella ja pyöräillä? Ja eikö rullaluisteluun tarvita asfalttia? Nuo kaikki luettelemasi ovat kaupunkiharrastuksia.[/quote]

Ei helkkari, milloin kävit maalla?

Vierailija kirjoitti:

Luonnonläheistä: metsät, pellot, kukat, meri, järvet kaikki lähellä. Rauha. Puiden humina. Naapureista ei häirintää. Puhdas raikas ilma. Mahdollisuus hoitaa kukkasia, kasvimaata, marjapuskia. Tähtitaivas. Puhdas lumi. Leppoisa elämänmeno -->stressi kaukana.

Naapurit voi olla ihan samalla tavalla riesa kuin kaupungissakin. Meillä asui 4 vuotta naapurina viinaan menevä pariskunta. Ihan ihme porukkaa ravasi siellä. Kerran tuli yöllä koputtelemaan joku vieras juovuksissa. Naama veressä selitti, että häntä on lyöty. Istutin portaille ja soitin häkeen. Soitin 3 tunnin päästä uudestaan, kun ei vielä ambulanssia näkynyt. Tulikin poliisi pihaan noin 4 tuntia ekasta soitosta. Se mies otti jalat alleen ja syöksyi metsään. Poliisi perään. Menin nukkumaan, koska aamulla oli töihin herätys, ja heräsikin siihen, kun poliisi koputteli ovella kuuden aikaan aamulla. Halusivat tietää minkä niminen vieras ja kuka sitä oli lyönyt. No mistä minä sen tiedän, naapuri varmaan tietää.

Yhtenä juhannuksena soitin kolmesti häkeen, kun naapurista kuului yöllä tappelun ääniä ja olivat soittaneet tauotta musiikkia ulkona koko päivän ja yötä myöten. Tuskin edes kävivät siellä, tai jos poliisi kävikin, niin seuraavana päivänä jatkui sama meteli.

Kerrostalossa on se hyvä puoli, että häiriköt yleensä saadaan häädettyä, mutta maalla ei sitä iloa ole. Omassaan saa huudattaa ilmeisesti musiikkia läpi yön. Ennen oli maallakin poliiseja, mutta nykyisin niitä on vain kaupungissa.

Niin ja myrkkyruiskut pihisee ympäröivillä pelloilla ja välillä truutataan lietelantaa. P haisee ettei pyykkiää voi ulkona kivattaa. Kateellisia ihmisiä pahansuovia ja selän takana pahaa puhuvia että revi siitä

Olen syntynyt maalla, asunut vähän aikaa kaupungissa ja nyt taas perheellisenä maalla. Maaseudunkin elämä on tietyllä tapaa kaupungiatunut, ei niin paljon eroa kaupungista. Vaikeinta on lasten kuljettelu sinne ja tänne, harrastukset, kaverit, kun pitkät välimatkat. Helpottaa heti kun saavat edes jonkin kortin. Puuhaa riittää omassa pihassa, lähimetsässä, tähtitaivaan katselussa. Itse on hyvä osata tehdä monenlaisia huoltohommia, pannuhuone, ilmastointi, rakentaminen, vesiputket. Toisaalta voi vaikka nikkaroida mitä vaan haluaa. Omasta mielestä ehkä parasta on se kun kävelee ulos ovesta, pääsee lenkille, on ne tutut vuodenaikojen mukaan vaihtuvat maisemat, tuoksut, puiden huminat tuulessa. Tai talvi iltoina oikaista lumihangelle talon viereen katselemaan tähtiä ilman valosaastetta. Pidän myös kasvien kasvattamisesta. Se vie aikaa mutta palkitsee. Lapsetkin oppivat siinä sivussa monta hyödyllistä asiaa. Suosittelen maaseutua lähes kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka siinä pilkkopimeydessä voi rullaluistella ja pyöräillä? Ja eikö rullaluisteluun tarvita asfalttia? Nuo kaikki luettelemasi ovat kaupunkiharrastuksia.

Ei helkkari, milloin kävit maalla? Ei ole ollut mikään ongelma. Ehkä yllätys, mutta maaseudultakin löytyy päällystettyjä teitä! En ole edellinen viestiä, mutta aikoinaan innokas rullaluistelu ja. Ja eikö nimenomaan kaupunkilaispyöräiöijätkin tuki nimenomaan maaseudulle pyörineen. Mitäs varten ne maastopyörät onkaan?

Vierailija kirjoitti:

Maalla on turvallista asua ja hyvä kasvattaa lapsia puhtaassa ilmassa ja ilmapiirissä, kun lukee kaupunkien ongelmista kouluissa ja turvattomuudesta edes kävellä kadulla, kun tulee ryöstetyksi milloin vain,  niin aina vain paremmalta tuntuu.

Ihmiset maalla ovat jalat maassa tyyppisiä, ei hössötetä ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, täältä löytyy sitä maalaisjärkeä.

Maalla osataan pitää myös talous kunnossa, ei syödä enempää kuin tienataan ja vältetään velanottoa, ihanaa on asua maalla jossa ei tarvitse miettiä sukupuolien määrää tai lauletaanko Suvivirttä.

Monilla on maallakin velkaa. Ihan korviaan myöten velkaantuneitakin löytyy. Töitä on vaikea saada, ainakaan vakituista. Riippuu tietysti kuinka pitkiä matkoja on valmis ajamaan. Itse ajoin 35 km, josta osa soratietä ja se asfalttiosuuskin mutkaista. Talvella liukkaus on jotain ihan hirveää, mutta monilla on neliveto.

Ei minua se liukkaus edes niin paljon häirinnyt, vaan pimeys. Kun talvella aamulla lähtee töihin klo 07, on pilkkopimeää ja kun lähtee töistä takaisin klo 16, on taas pilkkopimeää. Hirviä hyppii tielle eteen, joten oli miten kova kiire tahansa, 35 km matkaan piti varata 45 min. talvella. Meidän lähellä hirvien lisäksi supikoirat oli riesana ihan jatkuvasti tielle auton eteen tunkemassa.

Meillä oli niin kovat sähkölaskut, että oli pakko yrittää säästää lämmittämällä puulla. Mitä se tarkoittaa kovalla pakkasella, niin sen uunin lämmityksen kanssa on naimisissa. Kun tulet töistä, puita uuniin ja lämmittämään taloa. Yöksi pellit saatava kiinni, ettei lämpö karkaa. Jos oli jonnekin lähtö vielä illan aikana, hellaan tulet ja niillä lämmitys mitä pystyy ja ehtii. Jos oli vaikka viikonlopun pakkasilla poissa, tuvassa oli kotiin tultua 15 astetta lämmintä. Toinen vaihtoehto pitää sähköpatterit täysillä, mikä sitten taas tuli vastaan sähkölaskussa.

Joku sanoi, että kesät maalla on parhaita. Niin ne on. Sanotaanko toukokuun alusta syyskuun loppuun on se hyvä aika, kun ei sada tauotta, ei ole pakkasia, ei lumitöitä eikä pimeyttä.

Jos nyt muuttaisin takaisin maalle, olisin siellä toukokuusta syyskuun loppuun ja loput 7 kuukautta kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Niin onko maalla siis tosiaan maalla, vai jossain kaupungin laitamalla kuitenkin palveluiden äärellä tai pikkukaupungin taajamassa? Se on aika eri asia. Siellä ihan maalla on eniten tilaa ja omaa rauhaa, mutta huonona puolena tosiaan etäisyydet ja talven pitkä pimeys. Nää kaupungin laitamat ja pikkutaajamat on sit hyviä kompromisseja siltä ja väliltä, jos kaipaa enemmän tilaa kuin ihan kaupungissa mutta ei ole valmis sinne korpeen muuttamaan.

Mua ei haittaa talven pitkä pimeys. Tuossa vieressä on vanha, käytöstä poistettu kyläkoulu ja sen kenttä jota kyläyhdistys jäädyttää talvisin. Kunnon halogeenit on siellä aina pimeällä päällä (kesät ja talvet), ja koulun takia on joskus aikanaan katuvalotkin asennettu. Metsässä menee metsänhuoltotiet joita pidetään metsäkoneiden takia aurattuna talvisin, siellä on hyvä otsalampun valossa koiraa lenkittää. Joskus joku hirvi ryskää pitkin metsää, mutta eipä se meidän menoa haittaa. Kauriit ei enää käy pihassa kun koira tuli taloon, aiemmin niitäkin meni tuosta ihan ikkunan alta. Yli 10 kilometriä on matkaa lähimpään kauppaan, huoltoasemalle, tms.

Täällä on kyllä oppinut arvostamaan heijastimia, huomiovaloja, ja syksyisin metsissä huomioliivejä. Itse en kaupunkiin muuttaisi, mutta onhan se tosiasia että täällä maalla suurin osa tekemisestä on hyvin ulkoilmapainotteista, eli ulkona viihtyvälle ihmiselle maaseutu on hyvä paikka asua. Jos mieluummin käy baareissa tai kulttuuririennoissa, niin maalta on aika pitkä matka kulkea niihin.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti maalla eli ei missään keskuksessa pitää ymmärtää, että palvelut on kaukana, virikkeet pitää löytää itse ja kaikkialle pitää mennä omalla autolla. Ihmisiä ei lähettyvillä ole ja metsän elukat tulee pihalle, eli suurella vaivalla tehdyt istutukset saattavat olla toisen herkku.

Itse pitää osata ja viitsiä tehdä montaa asiaa ja saada ympärilleen sopiva verkosto osaajia (kenelle soittaa jos x menee rikki) koska kaikki putkarit, sähkärit tms. ei korpeen tule vaikka maksaisit mitä ja laadunkin pitäisi olla OK. Kannattaa myös juuri sen verran tuntea naapureita (joo, sieltä muutaman kilsan päästä), että joskus voi apua pyytää ja saa tietoonsa kuka auraa lumet missäkin ja keneltä kannattaa palvelu tilata - ei sitä ilmaiseksi kukaan tee.

Kun on sisäistänyt tämän niin täällä on suurimmaksi osaksi mukavaa, joskus ottaa kaikki pattiin mutta niinhän se olisi kaikkialla. Vielä kun tuli etätyö niin kaupungissa käynti vähentynyt todella vähään, ruokaostokset kerran viikkoon samalla jos toimistolla pitää poiketa ja joskus riennoissa. 15 vuotta on tullut täällä asuttua ja edelleen viihdyn, kasvoin maalla eri paikkakunnalla, joten tiesin mitä on asua korvessa. Helsinki ei vaan 10 vuoden jälkeen ollut enää mun juttu vaikka alkuun siellä viihdyin nuorena opiskelijana ja sittemmin töissä siellä oli kaikki ja parempaa paikkaa ei olisi voinut olla, mutta sitten se ei enää ollutkaan.

Jopas teillä on. Kun minä asuin maalla, siellä vasta löytyi putkimiehiä, sähkömiehiä, rakennusmiehiä ja autonkorjaajia. Paikkakunnalla nimittäin oli amis ja lukio, mutta ei mitään korkeakoulua mailla halmeilla. Amiksen käyneet oli usein jääneet sinne asumaan, mutta lukion käyneet muuttaneet pois opiskelemaan. Siksipä siellä vallitsi erikoinen tilanne, kun ei ollut lääkäreitä, ei hammaslääkäreitä ja jopa pätevistä lastentarhanopettajista pulaa. Jos fysioterapeuttia tarvitsi, koko kunnassa oli yksi yritys, josta voi ostaa, vaikka hierojia oli kymmenittäin. Lakimies oli yksi mies. Hinnat sen mukaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on turvallista asua ja hyvä kasvattaa lapsia puhtaassa ilmassa ja ilmapiirissä, kun lukee kaupunkien ongelmista kouluissa ja turvattomuudesta edes kävellä kadulla, kun tulee ryöstetyksi milloin vain,  niin aina vain paremmalta tuntuu.

Ihmiset maalla ovat jalat maassa tyyppisiä, ei hössötetä ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, täältä löytyy sitä maalaisjärkeä.

Maalla osataan pitää myös talous kunnossa, ei syödä enempää kuin tienataan ja vältetään velanottoa, ihanaa on asua maalla jossa ei tarvitse miettiä sukupuolien määrää tai lauletaanko Suvivirttä.

Monilla on maallakin velkaa. Ihan korviaan myöten velkaantuneitakin löytyy. Töitä on vaikea saada, ainakaan vakituista. Riippuu tietysti kuinka pitkiä matkoja on valmis ajamaan. Itse ajoin 35 km, josta osa soratietä ja se asfalttiosuuskin mutkaista. Talvella liukkaus on jotain ihan hirveää, mutta monilla on neliveto.

Ei minua se liukkaus edes niin paljon häirinnyt, vaan pimeys. Kun talvella aamulla lähtee töihin klo 07, on pilkkopimeää ja kun lähtee töistä takaisin klo 16, on taas pilkkopimeää. Hirviä hyppii tielle eteen, joten oli miten kova kiire tahansa, 35 km matkaan piti varata 45 min. talvella. Meidän lähellä hirvien lisäksi supikoirat oli riesana ihan jatkuvasti tielle auton eteen tunkemassa.

Meillä oli niin kovat sähkölaskut, että oli pakko yrittää säästää lämmittämällä puulla. Mitä se tarkoittaa kovalla pakkasella, niin sen uunin lämmityksen kanssa on naimisissa. Kun tulet töistä, puita uuniin ja lämmittämään taloa. Yöksi pellit saatava kiinni, ettei lämpö karkaa. Jos oli jonnekin lähtö vielä illan aikana, hellaan tulet ja niillä lämmitys mitä pystyy ja ehtii. Jos oli vaikka viikonlopun pakkasilla poissa, tuvassa oli kotiin tultua 15 astetta lämmintä. Toinen vaihtoehto pitää sähköpatterit täysillä, mikä sitten taas tuli vastaan sähkölaskussa.

Joku sanoi, että kesät maalla on parhaita. Niin ne on. Sanotaanko toukokuun alusta syyskuun loppuun on se hyvä aika, kun ei sada tauotta, ei ole pakkasia, ei lumitöitä eikä pimeyttä.

Jos nyt muuttaisin takaisin maalle, olisin siellä toukokuusta syyskuun loppuun ja loput 7 kuukautta kaupungissa.

Niinkuin aiemmin kirjoitin niin kesämökki on paras ratkaisu sellaiselle joka haluaa nauttia luonnosta kesällä ja talven yli kaupungin mukavuuksista ja työntekomahdolllisuuskista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onko maalla siis tosiaan maalla, vai jossain kaupungin laitamalla kuitenkin palveluiden äärellä tai pikkukaupungin taajamassa? Se on aika eri asia. Siellä ihan maalla on eniten tilaa ja omaa rauhaa, mutta huonona puolena tosiaan etäisyydet ja talven pitkä pimeys. Nää kaupungin laitamat ja pikkutaajamat on sit hyviä kompromisseja siltä ja väliltä, jos kaipaa enemmän tilaa kuin ihan kaupungissa mutta ei ole valmis sinne korpeen muuttamaan.

Mua ei haittaa talven pitkä pimeys. Tuossa vieressä on vanha, käytöstä poistettu kyläkoulu ja sen kenttä jota kyläyhdistys jäädyttää talvisin. Kunnon halogeenit on siellä aina pimeällä päällä (kesät ja talvet), ja koulun takia on joskus aikanaan katuvalotkin asennettu. Metsässä menee metsänhuoltotiet joita pidetään metsäkoneiden takia aurattuna talvisin, siellä on hyvä otsalampun valossa koiraa lenkittää. Joskus joku hirvi ryskää pitkin metsää, mutta eipä se meidän menoa haittaa. Kauriit ei enää käy pihassa kun koira tuli taloon, aiemmin niitäkin meni tuosta ihan ikkunan alta. Yli 10 kilometriä on matkaa lähimpään kauppaan, huoltoasemalle, tms.

Täällä on kyllä oppinut arvostamaan heijastimia, huomiovaloja, ja syksyisin metsissä huomioliivejä. Itse en kaupunkiin muuttaisi, mutta onhan se tosiasia että täällä maalla suurin osa tekemisestä on hyvin ulkoilmapainotteista, eli ulkona viihtyvälle ihmiselle maaseutu on hyvä paikka asua. Jos mieluummin käy baareissa tai kulttuuririennoissa, niin maalta on aika pitkä matka kulkea niihin.

Mä voisin muuttaa maalle vain jos promilleraja nostetaan 1,0 aan paikallisteillä, tai itsestäänohjattavat autot/taksit tulevat luvallisiksi. 

Vaikka en juo sitä viinaa erityisen paljon muutenkaan niin se tuntuisi kuin olisi vankilassa jos viihteelle ei pääsisi ollenkaan koska oltava kuski.

Karkeasti yleistäen tätä ketjua luettuani tyytyväisimpiä maaseudun omakotitaloasujia tuntuisivat olevan ulkoilmaelämästä nauttivat pariskunnat sekä lapsiperheet, jotka asuvat ns urbaanilla maaseudulla melko lähellä kaupunkeja (5-20km ja vähintään keskikokoinen kaupunki). Heillä taitaa olla useimmiten melko hyväkuntoiset talot joten aikaa jää reilusti myös vapaa-ajan liikuntaharrastuksille ja aktiviteeteille, elämä ei pyöri pelkän vanhan talon remontoinnin ympärillä. Monet taitavat tehdä myös etätöitä, eli ei ole työmatkoja rasitteena. Taloudellinen tilanne monilla ilmeisen hyvä.

Myös eläkepäiviä maalle viettämään muuttaneet taitavat olla yleensä melko tyytyväisiä, ainakin niin pitkään kuin terveyttä piisaa. Heillä vaikuttaisi usein olevan paikkakunnasta aikaisempaakin kokemusta, kuten mökkeily tai sitten palaavat vanhalle synnyinseudulle. Omaavat siis yleensä aikaisempaa kokemusta maaseudulla/ok talossa asumisesta. Talous heilläkin oletettavasti kunnossa.

Sen sijaan yksin vieraalle syrjäseudulle kenties halvemman asumisen ja luonnonrauhan takia muuttaneelle nuoremmalle kaupunki ihmiselle elämä ei ole aina auennut aivan yhtä auvoisasti. Yksinäisellä nuoremmalla naisella voi esim olla hieman turvatonta. Elämä voi myös yksin olla työlästä kun kaikki täytyy tehdä itsekseen, voi syntyä stressiä auton toimimisesta, yksin voi olla vaikea tutustua paikallisiin. Parhaiten sinkkujen luokassa taitavat pärjäillä nämä yllä mainitut vasta eläköityneet tai sitten nuoremmista ihmisistä käsistään kätevät, metsästelevät ja kalastelevat "metsien miehet", hekin kenties alunperin maaseudulta kotoisin.

Tavallaan kaikki yllä havaittu on melko luonnollista. Todellisella syrjäseudulla on vähän nuoria naisia suhteessa poikamiehiin, joten huomio on varmasti taattu, joskus myös se vähemmän mieluisa. Sekin on luonnollista, että nuori, kaunis, vieras nainen saatetaan joskus kokea uhkatekijäksi paikallisten naisten puolelta pienissä kyläyhteisöissä, miesten osalta ehkä mieskin?

On ilmeisen eri asia asua "urbaanilla maaseudulla" alle 30 minuutin ajomatkan päässä suuremmista kaupungeista kuin kymmenien kilometrien huonosti hoidettujen hiekkateiden päässä ennen kuin saavutaan edes sille ensimmäiselle asfaltoidulle kantatielle, josta on vielä se 30 minuutin ajomatka lähimpään pienempään kaupunkiin. Ovat monilta osin varmasti aivan eri maailmoita, monella tavoin myös tarjoavat aivan eri mahdollisuuksia ja rajoitteita elämisen suhteen. Toinen tarjoaa erämään hiljaisuutta, väljyyttä ja autiuutta, toinen lähimaaseudun idylliä pikkupeltoineen, lehmineen, kyläpalveluineen ja asuintaloineen ripoteltuna sinne tänne. Varmaankin myös asukasprofiililtaan saattavat olla melko erilaisia paikkoja asua. Toisessa asuu kenties enemmän kaupungeista muuttaneita etätyöläisiä ja kaupungissa töissä käyviä duunareita, toisessa taas suhteessa enemmän vanhuksia ja "metsien miehiä".

Toisekseen pariskunnille ja perheille talon/puutarhan/auton/lemmikkien/polttopuiden/lumitöiden hoitoon liittyvät runsaat kotityöt jakautuvat mukavan tasaisesti, joten yhden harteille ei kasaudu niin suurta työmäärää. Kenties myös verkostoituminen paikallisten kesken käy hieman helpommin kun kenenkään ei tarvitse pelätä "uhkaavaa sinkkua" tai "pelottavaa poikamiestä" ja lasten kautta syntyy helpohkosti yhteyksiä. Tietysti monenlaisissa ongelmatilanteissakin on aina paljon helpompaa ratkoa asioita yhdessä kuin yksin, eikä olla yhden auton ja kuskin varassa jne. Ja tuohan se toinen ihminen/lapset elämän tuntua ja turvaa, niin henkistä kuin fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka siinä pilkkopimeydessä voi rullaluistella ja pyöräillä? Ja eikö rullaluisteluun tarvita asfalttia? Nuo kaikki luettelemasi ovat kaupunkiharrastuksia.

Ei helkkari, milloin kävit maalla?

1960-luvulla

Minulla on nykyisin kakkosasunto kotipaikkakunnalla. Tosin asuin elämäni ensimmäiset 18 vuotta kaupungin keskustassa kerrostalossa ja nyt on hankittu kakkosasunto järven rannalta 7 km keskustasta.

Kesämökiksi ostin v. 2019, mutta sitten tuli korona seuraavana vuonna ja teetin vähän lisäremonttia, kuten kunnollisen ulko-oven ja vaihdatin ikkunat. Talo lämpiää sähköllä ja varaavalla takalla. Sähköt ja juokseva vesi on, samoin kunnon vessa. Pyykinpesukone on pukuhuoneessa ja vedet menee saunan puolelle lattiakaivoon. Pyykinpesukoneen liitäntä oli jo silloin kun ostin talon. Saunassa vanhan ajan puukiuas. Suihku on, mutta aika vähän varsinkaan kesällä tulee sitä käytettyä, kun täytän kiukaan vesisäiliön ja kuuma vesi lämpenee samalla saunoessa. Käytän myös sadevettä peseytymisvetenä, kuten mummolassa lapsena. Järvessä uin joka ilta pienen pyrähdyksen niin pitkään kuin järvi on sula. Talvella on tien auraus maatalon isännältå.

Mikä tämän mahdollistaa, niin etätyöt. Minulla saattaa jollain viikolla olla etätöitä ma-to. Yksi päivä toimistolla. Silloin lähden jo viikonloppuna kakkoskotiin ja palaan torstaina. Matkaa on noin 400 km. Jos sattuu useampi toimistopäivä viikolle, en yleensä viitsi lähteä ajamaan.

Toinen mikä mahdollistaa, on isot lapset. Toinen lukion 3. luokalla ja toinen lukion ekalla. Mieheni on kaupungissa heidän kanssaan. Nytkin olen kakkoskodissa, tulin lauantaina ja lähden keskiviikkona työpäivän jälkeen ajamaan kaupunkikotiin. Sauna on kohta lämmin, lämmin ilta tänään, joten olin pitkään koiran kanssa lenkillä.

Nyt kesällä oltiin koko perhe kakkoskodissa yli 2 viikkoa putkeen. Tämä on vain minun omistuksessa, mutta koko perheen käytössä tietenkin.