Millaista on asua maalla?

Voin sanoa näin eteläpohjalaisella maaseudulla kasvaneena, sieltä 18-vuotiaana pois muuttaneena ja edelleen kesämökkeilevänä, että EN alkaisi missään nimessä ympärivuotiseksi asukkaaksi. Vielä 90-luvun laman aikaan siellä sentään oli jotain palveluita ja julkista liikennettä, nyt on viety viimeisetkin. Mökillä käyminenkin on alkanut olla hankalaa, kun kaikki pitäisi hakea jostain pitkän matkan päästä. Onneksi sentään korona-aika toi K-kauppojen kotiinkuljetuspalvelut, jotka ainakin vielä sielläkin ovat säilyneet. Mitään kyläkauppoja tai kauppa-autoja ei ole ollut enää viimeisiin pariinkymmeneen vuoteen.

Todennäköisesti oma äitini olisi edelleen elossa ja isänikin olisi pystynyt asumaan pidempään omassa kodissaan, jos se koti olisi ollut edes jonkin ison kaupungin vieressä. Maalla pärjäävät vain vahvat. Mökilläkin joskus tulee mieleen, että mitä jos tarvitsisin vaikka viikonloppuna apua ja sairaalaa? Kuolisin ennen kuin pääsisin minnekään.

Toinen juttu on tietysti sitten se yksinäisyys, josta kärsin todella paljon silloin nuorena samoin kuin äitinikin, joka ehti välillä asua pikkukaupungissa ennen kotiseudulle paluutaan. Minäkään en olisi varmaan nuorena säilynyt järjissäni, jollei olisi sentään ollut koiraa ja jotain kirjoja pienessä kirjastossa. Kaupungeissa on enemmän tekemistä, jos on kiinnostunut kulttuurista yms. Nykyäänkin siellä maalla pyörii tasan yksi leffa kerrallaan jossain urheiluseuran ylläpitämässä leffateatterissa, muuten joko harrastat jotain pesäpallon vahtaamista koko muun kunnan kanssa tai sitten olet yksin, jos ei sattumalta juuri se kiinnosta.

Elämäni ei ole läheskään kaikin puolin mennyt hyvin, mutta se suurin toivomani asia eli pysyvästi jossain muualla kuin synnyinseudullani asuminen on todellakin onnistunut. Olen juurtunut todella hyvin sinne, minne muutin. Jos joskus jonnekin vielä muuttaisin, niin en missään nimessä muuhun kuin isompaan kaupunkiin tai hyvien kulkuyhteyksien ja korkeintaan tunnin matkan päähän johonkin ympäryskuntaan. En oikealle maaseudulle. En ikinä.

15km pikkukaupungin keskustasta lapsuuteni viettäneenä halusin omat lapseni kasvattaa lähiössä. Syynä arjen helppous ja lasten etu: lapset pääsee helposti kävellen kouluun, kaverit lähellä, enemmän vaihtoehtoja tekemiseen, huomattavasti vähemmän kuskausrumbaa vanhemmille. Kuitenkin oma piha, metsää, luontoa, rauhallinen ympäristö. Itse muistan tylsistyneeni siellä maalla varsinkin talvisin, kun oli kylmää, pimeää ja ei kavereita lähimaillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jotenkin valtavirrasta poikkeava, niin sinusta puhutaan paskaa selkäsi takana.

En usko tuota. Me olemme ja jos puhutaankin niin se ei ole korviimme kantautunut. Hyvin ystävällisiä ovat kaikki olleet.

Jokainen asukoon siellä missä on hyvä asua. Jos elän vanhaksi tai tulee liikkumisen kanssa ongelmia niin muutan n. 30km päähän pikkukaupunkiin, jossa olen asunut aikaisemmin. Alun perin olen kotoisin suurehkosta kaupungista.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jotenkin valtavirrasta poikkeava, niin sinusta puhutaan paskaa selkäsi takana.

Senkun puhuvat. Ei häiritse minua yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Muuta Nivalaan. On 11 koulua, ilmainen varhaiskasvatus ja paljon harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia. Nivalassa ei ole tuulimyllyjä.

Monissa paikoissa kyläkoulut on säilyneet kun on muutamia perinteisiä lestadiolaisperheitä, joilla vähintäänkin 10 lasta, usein enemmän. Eikös Nivala ole nimenomaan keskeisimpiä lestadiolaisalueita?

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn maalla. Täällä on rauhaa ja yksinäisyyttä. Kaupungissa melua ja ihmisiä, joita inhoan. Rumaakin kaupungeissa on. Ränstyneitä taloja jotka rakennettu jonkun aikalaisihanteen mukaan ja näyttävät nyt hirveälle.

Maalla niitä ränsistyneitä taloja vasta onkin 😅 mutta maaseutu sopii kyllä just sellaiselle joka kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa, kaupungissa on enemmän ihmisiä ja tekemistä. Jokaiselle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyöläinen, ja vietän kesät maalla eli huhtikuun puolivälistä tuonne marraskuun lopuille, konttorilla pitää olla 4 työpäivää kuukaudesta. Hesaan on täältä 110 km, missä konttori on.

Lähden talvella majailemaan lähemmäs konttoria kaupunkikämpälle, kun pimeys, halonhakkuut (No on mulla sähköpatteritkin, mutta viime talvena ei paljon niillä lämmitelty sähkön hinnan takia) ja lumityöt alkaa ottaa kaaliin eikä lumituiskussa ajaminen huvita edes sitä kertaa viikossa + että Hesassa parkkipaikkaa ei saa. . Mulla on koira, ja kaupungissa on minusta talvella kivempi kävellä sen kanssa, kun siellä on katuvalot, kuin otsavalo päässä tuossa maantien laidassa. Koirakin pääsee koirapuistoon, ei täällä paljon muita koiria näe.

Vakinaapurit on tulleet tutuiksi. Pakkokin, koska jos vaikka auto hajoaa, tai remppamiestä tarvitaan, niin verkostoja on hyvä olla. Mikään julkinen ei täällä kulje ja lääkärireissut olen käynyt yksityisellä kun täällä on työterveyssoppariin kuuluva piste..., onneksi terveys vielä hyvä.

Kesäkausi maalla ja talvikuukaudet kaupungissa ois minunkin unelma. Saisi vähän niinkuin hyvät puolet molemmista. Talvisinkin voisi viikonloppuisin käydä siellä maalla, ja kesäisin satunnaisesti kaupungissa jos on vaikka huonoa säätä ja kaupungin huvitukset houkuttaa. Ehkä sitten kun lapset muuttaa kotoa :)

Meillä on jo tuo tilanne. Meillä mies asuu kaupungissa koska duunarin on pakko olla työpaikallaan, mutta tulee tänne viikonlopuiksi ja lomilla. Joskus käyn kesällä kaupungissa, jos on isompia asioita tai tutun eläinlääkärin vuositarkastus (koiralla sydänvika). Lapset on muuttaneet jo kotoa, nuorin lähti pari vuotta sitten. Talo ostettiin mökiksi jo 20 vuotta sitten ja lapset tykkää taas tulla tänne, kun pahin bailu-aika on ohi:) Lähin kauppa on 10 km päässä. Vastapäisellä pellolla on kesällä lampaita ja talvella alueella liikkui susi. Kauriit on pihoilla riesa. 

Talot ei täällä luoteisessa Kanta-Hämeessä kalliita ole, tämmöisen kelvollisen remppaa tarvitsevan rintamamiestalon saa hintaan 50.000-100.000 euroa ja jos on xx kilsaa kaupunkiin, niin hinta eikun tipahtaa.....

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Asun muutaman tuhannen asukkaan maalaiskunnassa. Täällä pääsee ostoksille 24/7, on elokuvateatteri ja kansalaisopiston kurssit, terveyskeskus ja hammaslääkäri. Kaupunginteatteriin, ostoskeskuksiin ja sairaalapäivystykseen on matkaa 15 km. Meillä on kevyen liikenteen väylät katuvaloineen, itse asiassa rullaluistelu on hyvin suosittu harrastus täällä kuten pyöräilykin. En ole koskaan tuntenut oloani kytätyksi tai kyräillyksi, samoin minulle on yhdentekevää, miten muut pukeutuvat tai käyttäytyvät. Naapureihin on moikkailuvälit ja semmoiset yya-välit hätätilanteessa.

Olen asunut myös kolmessa kaupungissa, ja tunsin siellä oloni yksinäiseksi. Ihmiset eivät tervehtineet vaan saattoivat kuskutella ja supatella ja vilkuilla keskenään. Oli vaikea tutustua. Nyt maalla on tilaa hengittää, ihmisillä ei ole niin kiire koko ajan ja erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset hyväksytään lokeroimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn maalla. Täällä on rauhaa ja yksinäisyyttä. Kaupungissa melua ja ihmisiä, joita inhoan. Rumaakin kaupungeissa on. Ränstyneitä taloja jotka rakennettu jonkun aikalaisihanteen mukaan ja näyttävät nyt hirveälle.

Maalla niitä ränsistyneitä taloja vasta onkin 😅 mutta maaseutu sopii kyllä just sellaiselle joka kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa, kaupungissa on enemmän ihmisiä ja tekemistä. Jokaiselle jotain.

Mitä "tekemistä enemmän" kaupungissa on maaseutuun tai maalaiskuntaan verrattuna? Kiinnostaa, koska olen asunut sekä maalla että kaupungissa eikä minusta eroa ollut kuin ravintoloiden määrässä.

Hiljaista ja tylsää, eli ihanaa. Kaupunkiin pääsee aina halutessaan, sitten saa palata kotiin. Öisin on pimeää ja hiljaista, nukkuu hyvin. Metsät, järvet, pellot vieressä. Marjastusta, sienestystä, kalastusta, hiihtoa, luistelua, potkukelkkailua, maastopyöräilyä, uimista, veneilyä, laavuja, mönkijöitä, moottorikelkkoja, kukkapenkkejä, hevosia, koiria, kissoja..

Jos ap:tä kyllästyttää kaupunkielämäkin niin maalaiselämä tarjoaa aika vähän virikkeitä.

Luonnossa kulkeminen on kiva asia .uutta sen lisäksi tulee loputtomiin piha- ja lumitöitä.

Naapurin verho heilahtaa aina kun saat vieraita ja kun vieraat lähtee tai jos lähdet pois kotoa ja kun tulet takaisin kotiin. Kellonajat otetaan ylös ja mahdolliset yövierailut tai -poissaolot raportoidaan.

Postirouva tietää mitä lehtiä sinulle tulee ja osa niistä onkin luetun näköinen. Aika ajoin paketit on teipattu kulmista uudelleen. Lähikaupan täti tietää ruoka-ja juomatottumuksesi. Posteljooni ja lähikaupan täti on kaveruksia. Myös apteekin täti marjastaa niiden kanssa.

Jos ap:tä kyllästyttää kaupunkielämäkin niin maalaiselämä tarjoaa aika vähän virikkeitä.

Luonnossa kulkeminen on kiva asia .uutta sen lisäksi tulee loputtomiin piha- ja lumitöitä.

Naapurin verho heilahtaa aina kun saat vieraita ja kun vieraat lähtee tai jos lähdet pois kotoa ja kun tulet takaisin kotiin. Kellonajat otetaan ylös ja mahdolliset yövierailut tai -poissaolot raportoidaan.

Postirouva tietää mitä lehtiä sinulle tulee ja osa niistä onkin luetun näköinen. Aika ajoin paketit on teipattu kulmista uudelleen. Lähikaupan täti tietää ruoka-ja juomatottumuksesi. Posteljooni ja lähikaupan täti on kaveruksia. Myös apteekin täti marjastaa niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:tä kyllästyttää kaupunkielämäkin niin maalaiselämä tarjoaa aika vähän virikkeitä.

Luonnossa kulkeminen on kiva asia .uutta sen lisäksi tulee loputtomiin piha- ja lumitöitä.

Naapurin verho heilahtaa aina kun saat vieraita ja kun vieraat lähtee tai jos lähdet pois kotoa ja kun tulet takaisin kotiin. Kellonajat otetaan ylös ja mahdolliset yövierailut tai -poissaolot raportoidaan.

Postirouva tietää mitä lehtiä sinulle tulee ja osa niistä onkin luetun näköinen. Aika ajoin paketit on teipattu kulmista uudelleen. Lähikaupan täti tietää ruoka-ja juomatottumuksesi. Posteljooni ja lähikaupan täti on kaveruksia. Myös apteekin täti marjastaa niiden kanssa.

Täällä lähikauppa ja Posti on 15 kilometrin päässä lähimmässä pikkukaupungissa. Samoin lähikoulu, lähiapteekki jne. Eikä naapurit kyttää, kun ei niitä ole.

Piha- ja lumityöt on mukavia, mönkijällä tai traktorilla täällä isoimmat tehdään.

Ihanaa! Kesällä pientareella luonnonkukkameri, äsken koiralenkillä peuraemo vasoineen, kokemus täydellisestä hiljaisuudesta, loputon yötaivas, rauha. Susia, ilveksiä, mäyriä, supeja, kurkia, töyhtöhyyppiä, tervapääskyjä, lepakoita. Oma tupa ja oma lupa. 

Ja sitten. Ympärillä olevien peltojen glyfosaattimyrkytykset. Jokaisen ihanan lenkkimetsän avohakkuut aikanaan. Lantaa tiellä, lannanhajua puutarhassa, juuri kun haluaisit lukea siellä kirjaa. Metsästäjiä takapihan pellolla heti, kun kyyhkyjen metsästys alkaa. Teitä tukkivat traktorit. Kuraa. Loputtomasti kuraa. Ja se pimeys, jota ilman tähtitaivaskaan ei näy. Se pimeys käärii ympärilleen talvella, ja passivoi. Vinkki ensimmäiseksi hankinnaksi: superhyvä otsalamppu. 

Voisin asua maallakin jos olisi kunnolla rahaa. Maaseudulla asuminen maksaa, jos sen tekee mukavasti.

Pysäköinti on siellä ilmaista.

Kalliossa maksaa nyt asukaspysäköintitunnus 720e/vuosi prätkälle.

Jos on vaikka auto ja prätkä, niin kadun varressa parkkeeraus on jo puolitoista tonnia vuodessa.

Ei pyöräteitä, valaistus kadulla vain keskustassa, muuten säkkipimeää. Ainoa valaistu liikuntapaikka varataan talvisin hiihtäjille, vaikka ei olis luntakaan. Muut tuntee kyllä sinut paremmin kuin sinä itse, mutta itse et tunne ketään; juorut liikkuu ääntä nopeammin. Toisaalta riippuen alueesta, naapurit voi olla ihan huipputyyppejä.

Jos tarvitset erityisempää palvelua kuin ruokakauppa, menet kaupunkiin, joka kerta. Tavallisetkin palvelut voi olla kaukana. Työpaikkasi on sen verran kaukana, että tarvitset autoa, koska julkisia liikenneyhteyksiä ei ole.

Toisaalta, marja/sienimaastot, metsäpolut yms on suoraan oven edessä. Kirjastoon saa tilattua aineistoa muualtakin, samoin posti tuo(jos on noutopiste lähellä) nettiostokset. Sähkökatkoissa menet ulos ja keität nuotiolla ruokaa, vesikatkon aikana pissaat nurkan taakse.. kumpaakaan et voi tehdä kaupungissa joutumatta hankaluuksiin, joskaan ei välttämättä maallakaan ole ok paikasta riippuen.

Ja se jo mainittu rauha. Vaikka asun kerrostalossa kaupan vieressä, en ehkä enää kestäisi kaupungissa asumista

Reilu kaksi vuotta sitten meille tarjoutui mahdollisuus maalla asumiseen.

Mitä tämä on sitten ollut? Luonnon keskellä asumista, luonnon kauneutta, hiihtämistä pellolla suoraan kotiovelta, avannossa uintia, kesällä uintia, marjoja pihasta, vihannesten ja kukkien kasvatusta, parhaat unet ikinä hiljaisuudessa ja rauhassa, takkatulen räiskettä, puusaunan löylyjä, omalla pihalla touhuamista, vuodenaikojen seuraamista ja niiden loputtomasta ihmeellisyydestä lumoutumista, tähtitaivaan katselemista, kuunvalossa loistavia hankia, hiljaisuuden kuulemista, eläinten ja niiden jälkien sekä lintujen tarkkailua. Muutamia asioita mainitakseni.

Toki myös monen tunnin lumitöitä (käy kyllä hyvästä hyötyliikunnasta) pimeys talvella (itseä ei ole häirinnyt) välimatkat pitkät, palvelut kaukana (lähin kaupunki reilu 30 km ja kylälle 15 km) ja vanhan talon ainaiset rempat, parit hiiret sisällä.. jne jne.

Jotkut myös kysyvät, että eikö siellä ole tylsää, kun kaikki on kaukana? Tykkään itsekin harrastaa kulttuuria, käydä elokuvissa ja teatterissa ja näissäkin riennoissa on tullut kyllä isommissa kaupungeissa käytyä yhä vaikka maalla asutaan. Kaikessa on puolensa ja omat tekemisensä. Minulla kauppakeskuksissa pyöriminen ja kahvillakäynti on vaihtunut edellä mainittuihin touhuihin, lumitöihin ja luonnossa retkeilyyn. Itse olen tykännyt näistä touhuista.

Maalla on mahdollisuuksia ja paljon elettävää, kun vain osaa katsoa ja uskaltaa kokeilla.

Määrittele ensin, että missä maalla? Kyläkeskuksessa vai keskellä ei mitään sekä missä päin Suomea ja kuinka lähellä lähin kaupunki? Erot on isojaei ole juuri mitään yleistysmahdollisuutta että tämmöistä se on kaikkialla.

AHdistaakoha Petteriä paljonkin kun ei tiedä milloin joku hullu tekee jotain-

Petteri pääsee ihan kohta hoitoon.

Sitten ne psykoosit siitä rauhoittuu.