Millaista on asua maalla?

Vierailija kirjoitti:

Ankeaa.

Syntyperäisenä stadilaisena kävin kokeilemassa muutamaa pikkukaupunkia mutta en tykännyt. Olisi pitänyt olla oma auto, että johonkin pääsisi ja ihmisiin tutustuminen oli tosi vaikeaa. En päässyt harrastusporukoissa millään tutustumaan vaikka en ole edes superintrovertti.

Parhaiten siellä landella pärjää jos on sieltä lähtlisinkin.

Pikkukaupunki on eri asia kuin oikea maaseutu. Pikkukaupungissa yhdistyy maaseudun ja kaupungin huonot puolet.

Mikä syrjäkylä tai maaseutupaikkakunta olisi kiva? Suosituksia? Itse haaveilen maalle muuttamisesta tai edes johonkin korpeen. Ei haittaisi pimeys tai yksinäisyys.

Lapset, 2v, 5v ja koiran voi vapaasti laskea aamulla päineensä ulos leikkimään, ei tarvitse huolehtia samalla tavalla kuin kaupungissa että missä menevät.

Vierailija kirjoitti:

Ankeaa.

Syntyperäisenä stadilaisena kävin kokeilemassa muutamaa pikkukaupunkia mutta en tykännyt. Olisi pitänyt olla oma auto, että johonkin pääsisi ja ihmisiin tutustuminen oli tosi vaikeaa. En päässyt harrastusporukoissa millään tutustumaan vaikka en ole edes superintrovertti.

Parhaiten siellä landella pärjää jos on sieltä lähtlisinkin.

En ole ikini asunut maalla, mutta aina ollut auto. Miten ihmeessä siten muuten pääsee joustavasti liikkumaan pitempiä matkoja.

Maaseudulla on hienoa, kun kaikki on lähellä ja kaikkialle pääsee näppärästi, jos on auto, polkupyötä tai toimivat jalat. Keskustat on kompakteja, ja voit asua vaikka pellon vieressä, ja isoon s-markettiin on matkaa vaikkapa kilometri. Ei tarvitse jonottaa mihinkään. Liikuntapaikoissa on aina tilaa. Taajamassa ei ole pimeää talvellakaan.

Omia kokemuksia maalla asumisesta.

Siis en minä ainakaan omaa kylääni täällä nimellä voi suositella. Niin vähän täällä on ihmisiä... Mutta jos joku eksyy tänne niin tervetuloa!

Outoa että maaseudulla tulee olo että kytätään vaikkei naapureita ole edes lähistöllä.

Olen asunut maaseudulla 15 v, mutta olen myös kotoisin maalta. Välillä asuin 15 v kaupungissa. Maalla on omat hyvät ja huonot puolensa, niinkuin kaupungissakin, on kyse vain siitä, mitä arvostaa eniten. Minä viihdyn paremmin maalla, koska tykkään hiljaisuudesta ja luonnosta ympärillä. Tykkään hoitaa puutarhaa, sienestää, marjastaa ja "hortailla". Minusta on ihanaa kulkea metsäpolkuja ja istahtaa välillä kannonnokkaan juomaan termarikahvit ja vain seurailla ympäröivää luontoa lintuineen, perhosineen jne. Talvella hiihtelen ja lumikenkäilen, mikäli lunta on ja onneksi näillä main on vielä kohtuullisesti ollut lunta. Kesällä pyöräilen pitkin metsä- ja peltoteitä. Luonnosta keräilen myös askartelumateriaaleja.

Pimeää tietysti talvella on, mutta minä ulkoilen aamupäivällä ja alkuiltapäivällä, jolloin on valoisaa ja oikeastaan se "hämäränhyssymyssy" on aika ihanaa. Ja miehen tai naapurinrouvan kanssa voi ulkoilla pimeälläkin, yksin en oikein viitsi. Valaistustakin maalla usein on, meiltä on  puolisen km katuvaloihin ja valaistulle ladulle. Täällä omalla kylälläkin voi harrastaa monenlaista, käyn jumpassa ja joogassa. Kauppaan on 15 km, mutta siihenkin on tottunut. Pitää vain tehdä lista ja keskittää ostokset ja asiointi pariin kertaan viikossa. Työmatkaa mulla on 1 km. 

Teen paljon käsitöitä ja askartelen ja luen. Aika ei tule koskaan pitkäksi. En ole huomannut minkäänlaista naapureiden kyttäämistä, en edes tunne läheskään kaikkia kyläläisiä, enkä tiedä mitään kenenkään asioista, elleivät itse kerro. En tiedä, tietävätkö minun asioistani, eikä kiinnostakaan. Kaupungissa on kiva käydä, mutta en millään jaksaisi asua siellä, olen jotenkin ihan väsynyt jo parin päivän kuluttua. Mutta kuten sanoin, makuasia.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on hienoa, kun kaikki on lähellä ja kaikkialle pääsee näppärästi, jos on auto, polkupyötä tai toimivat jalat. Keskustat on kompakteja, ja voit asua vaikka pellon vieressä, ja isoon s-markettiin on matkaa vaikkapa kilometri. Ei tarvitse jonottaa mihinkään. Liikuntapaikoissa on aina tilaa. Taajamassa ei ole pimeää talvellakaan.

Omia kokemuksia maalla asumisesta.

Minkälainen maaseutu tämä on? Meiltä oli lähimpään kauppaan noin 20 km. Kirjastoon, pankkiin, apteekkiin ja terveyskeskukseen vielä enemmän.

Mitään pyöräteitä ei ollut, ja osa matkasta oli valkaisematonta maantietä. Liikuntapaikkoja ei ollut, lähimmät sijaitsivat 25 km päässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä syrjäkylä tai maaseutupaikkakunta olisi kiva? Suosituksia? Itse haaveilen maalle muuttamisesta tai edes johonkin korpeen. Ei haittaisi pimeys tai yksinäisyys.

Sama täällä! Haaveissa pieni paikkakunta jossain vähän pohjoisempana, miehen kanssa muutettaisiin. Lapset jo aikuisia. Töitä ei tarvitse miettiä, kun  ollaan yrittäjiä ja töitä voimme tehdä missä vain, jos on toimiva netti. Järvi olisi plussaa. Tuulivoimaloita ei saisi lähimain olla ja se muuten rajoittaakin aika paljon. Ihastuimme Vaalaan, mutta sinne kuulemma on tulossa kymmeniä tuulivoimaloita, joten se jäi heti pois listalta. Vaikeaa on löytää uutta kotikuntaa!

Ihanaa. Erityisesti silloin kun on lapsen kanssa.

Nyt aikuinen lapseni on alkanut kaivata sitä paikkaa.

Siellä on rentoa, ihmiset erilaisia.

ihanaa oma rauha ja saa tehdä mitä huvittaa omalla tontillaan.

Nimenomaan, oma tontti!

Metsät lähellä, sienet ja marjat.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että maaseudulla tulee olo että kytätään vaikkei naapureita ole edes lähistöllä.

jos on tottunut sössimään omat asiansa, voi tulla tunne, että muut kyttäävät

Maalla ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia, koska ei ole aikaa harrastaa koska pitää raataa pihatöissä: talvella lumitöitä, kesällä nurmikon leikkausta, syksyllä haravointia. Naapurit kyttäävät ja juoruavat, yksityisyyttä ei ole. Jos ovikello soi, sinun on pakko avata tai naapurit soittavat hätänumeroon. eksuaalinen häirintä on normaalia. Kaikkea normeista poikkeavaa paheksutaan tai syrjitään. Maaseudulla ei saa nukkua koskaan: klo 6 alkaa moottorisahaus ja nurmikon leikkaus, klo 23 teinit laahaavat ympäri kylää mopolla ja traktorilla. Maalaiset vihaavat luontoa: puut kaadetaan, koska ne varmistavat ärsyttävästi lehtiä, kissat ja varikset ammuutaan, koska ne ääntelevät ärsyttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Tässä pikkukunnassa on vireää harrastustoimintaa. Teatteri, elokuvateatterit, kylpylä, kirjasto ja kansalaisopiston opintotarjonta on kaikki 10-20 minuutin automatkan päässä. Julkisillakin pääsee. Ei lähistöltä puutu kuin ooppera ja kaupunginorkesteri.

Minkä kokoinen paikkakunta? Suhteellinen käsite tuo "pikkupaikkakunta". Riippuu, mihin vertaa.

Jonkun mielestä minkään kokoisessa taajamassa asuminen ei ole maalla asumista.

Vähän alle 10.000 asukasta, pinta-alaltaan iso maaseutumainen kunta. Vieressä 68.000 asukkaan kaupunki.

Aika kamalaa se on. Takapajuista, pahimmassa tapauksessa hyvin uskonnollista kärsimistä tai sitten sosialistista punikkeilua tehtaan varjossa. Yhdellä iso talo ja muilla pienet. Yhdellä hieno auto ja toiset kateellisia. Sellasta, että kyräillään ja juopotellaan. Isännillä pullot autotalleissa ja kukaan muka ei juo. Paikkakunnan ainoa lääkäri leikkii jumalaa ja kylän ainoa eläinlääkäri leikkaa kaikki lemmikit kuolleiksi krapulassa. Kaikki pettää ja juoksee naapureissa. Enemmän petetään puolisoita, mitä kaupungeissa.

Jos olet nuori nainen, homoseksuaali, kasvissyöjä tai ajokortin, on todella vaikeaa selviytyä maalla.

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia, koska ei ole aikaa harrastaa koska pitää raataa pihatöissä: talvella lumitöitä, kesällä nurmikon leikkausta, syksyllä haravointia. Naapurit kyttäävät ja juoruavat, yksityisyyttä ei ole. Jos ovikello soi, sinun on pakko avata tai naapurit soittavat hätänumeroon. eksuaalinen häirintä on normaalia. Kaikkea normeista poikkeavaa paheksutaan tai syrjitään. Maaseudulla ei saa nukkua koskaan: klo 6 alkaa moottorisahaus ja nurmikon leikkaus, klo 23 teinit laahaavat ympäri kylää mopolla ja traktorilla. Maalaiset vihaavat luontoa: puut kaadetaan, koska ne varmistavat ärsyttävästi lehtiä, kissat ja varikset ammuutaan, koska ne ääntelevät ärsyttävästi.

Joka ikinen päiväkö kesällä tarvii leikata nurmikko, tai haravoida syksyllä, ne on jo siinä vaiheessa ihan omia valintoja. Eikä naapuritkaan kyttää, kun asuvat kaukana, jos kerran päivässä ajaa ohi niin ei paljoa ehdi kyttäilemään siinä, eikä yllätysvierailijoita ole ollut vuosiin, jos ulkona ohi ajaa joku niin saattaa pysähtyä juttelemaan, sekin jos on oikeaa asiaa...

Jos aamulla herään moottorisahan tai ruohonleikkurin ääneen niin menen kyllä nooeasti katsomaan, kuka hemmetti mun metsää kaataa tai nurmikkoa leikkaa. Kaupungissa asuessa mopoilijat häiritsi 10x enemmän, nyt naapurin poika ehkä ajaa kerran ohi.

Kannattaa muuttaa maalle maalle, ei niin että kilometrin sisältä löytyy toistakymmentä naapuria.

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia, koska ei ole aikaa harrastaa koska pitää raataa pihatöissä: talvella lumitöitä, kesällä nurmikon leikkausta, syksyllä haravointia. Naapurit kyttäävät ja juoruavat, yksityisyyttä ei ole. Jos ovikello soi, sinun on pakko avata tai naapurit soittavat hätänumeroon. eksuaalinen häirintä on normaalia. Kaikkea normeista poikkeavaa paheksutaan tai syrjitään. Maaseudulla ei saa nukkua koskaan: klo 6 alkaa moottorisahaus ja nurmikon leikkaus, klo 23 teinit laahaavat ympäri kylää mopolla ja traktorilla. Maalaiset vihaavat luontoa: puut kaadetaan, koska ne varmistavat ärsyttävästi lehtiä, kissat ja varikset ammuutaan, koska ne ääntelevät ärsyttävästi.

Tuossahan tuli lopuksi juuri niitä harrastuksia mitä maalla tehdään, täällä on aivan normaalia ampua niitä variksia ja kissoja, touhuta polttopuiden ja muun puutarhan kimpussa, ajaa pitkin kyläteitä sillä mopolla satasta ilman kypärää. Juuri sitä mitä kaupungissa ei voi tehä. Lisäksi kaikki eräilyyn, lenkkeilyyn, pyöräilyyn jne. Mahdollisuudet ovat heti jo kotona.