Millaista on asua maalla?

Kylähulluna on ihan hyvä olla. Saa olla rauhassa aina kun haluaa, mutta kukaan ei kehtaa olla auttamatta jos tarve niin vaatisi.

Tähtitaivas ja ikimetsä

Ei saasteita

Ei naapureita

Saa olla hiljaisuudessa

Tai pitää kamalaa meteliä

Luovuus kukkii

Kaikki turha riisutaan pois

Ei paikkaa parempaa olla vois!

Asuin kouluikäisenä maalla ja menihän se, kun pakko oli, mutta en todellakaan ole kaivannut sellaista aikuisena. Nykyisin asun pikkukaupungissa ja kahden kilometrin säteellä on kaikki, fillarilla pääsee hyvin, junat ja bussit kulkee, sopii minulle oivallisesti. Maalla pitää olla auto, kun mihinkään ei pääse ja julkisia ei ole. Tokihan voit asua omakotitalossa tuhannen neliön tontilla pikkukylän keskustassa, mutta se ole oikeasti mitään maalla, vaan tuppukylällä asumista...

Vierailija kirjoitti:

Pimeää. Pilkkopimeää 20 tuntia vuorokaudessa. Otsalampun kanssa voi lenkkeillä mutta ei se kivaa ole. Elämä on jossakin muualla :(

Jos jättää sen otsalampun kotiin, huomaa pian, että pimeys ei itse asiassa olekaan ihan pimeää vaan kun silmät tottuvat, näkee oikeastaan ihan hyvin tietä pitkin kulkea. Ja se maalla on ihanaa, että voi ihan turvallisesti ja vapaasti lenkkeillä yksin siellä pimeässä päinvastoin kuin usein kaupungissa. Asuin lapsuuteni maalla ja juoksentelin pimeitä teitä illat pitkät. (No nykyisin on kyllä susia monessa paikassa riittämiin, silloin ei onneksi ollut.)

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun ahdas ilmapiiri ja kyttäyskulttuuri ovat vapauden vastakohta. Pääsin sielä onneksi pois, takaisin en mene edes väkipakolla.

Kuka täällä kyttää? Sinä itse? Ei ole pakko olla kiinnostunut naapureiden menoista sun muista, meillä on lähinaapurit 400m päässä asuneet lähes 10 vuotta ja vieläkään en tunne jos vastaan kävelevät kylätiellä, ei kiinnosta vähääkään kuka, milloin ja miksi mitäkin tekee, oma vapaus on aivan parasta.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Tässä pikkukunnassa on vireää harrastustoimintaa. Teatteri, elokuvateatterit, kylpylä, kirjasto ja kansalaisopiston opintotarjonta on kaikki 10-20 minuutin automatkan päässä. Julkisillakin pääsee. Ei lähistöltä puutu kuin ooppera ja kaupunginorkesteri.

Ja niissä kaikissa päsmäröi sama Zonta-naisten pääsontisti, jonka nuoleskelua kaikki kyseinen toiminta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Miten elät nyt, kun kulttuuri, ravintolat, baarit, ihmisten tapaaminen on epäsuosiossa?

Teatteria vähän kaipaan, mutta ollaan me tänä syksynä sielläkin käyty. Ravintolat on täällä Tampereella auki ihan normaalisti, samoin baarit. Ihmisiäkin olen nähnyt melkein normaalisti. Yllättävän vähän on korona vaikuttanut omaan elämääni toistaiseksi, koska teen etätöitä normaalistikin. Ironista, että silti haluan asua melkeinpä Tampereen keskustassa.

Enpä ole huomannut, että ravintolat olisi auki normaalisti saatika baarit. Onko ihan keskustassa erilaiset säännöt kuin muualla Tampereella vai miksi ihmeessä et ole huomannut mitään eroa entiseen.

Maalla asuminen on ihanaa. Pari asiaa kannattaa ottaa huomioon paikkaa valitessa. Jos muutat maalaispitäjään, kirkonkylältä löytyy palveluita mutta ihmisiä on yhtäaikaa liikaa ja liian vähän. Kohta on jokainen naama tuttu ja tietää sinut. Et kehtaa piehtaroida omalla pihalla bikineissä kun naapurit kuulee ja näkee vaikka asut maalla. Muuta syrjäkylään, pidä auto kunnossa, hanki taskulamppu. Luo suhteita (lumenauraaja, polttopuuta, kuski viikonlopuksi jne.) ja tutustu ihmisiin mutta älä ylläty jos he eivät olekaan niin ihanan ystävällisiä niinkuin maalla ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Kuinka siinä pilkkopimeydessä voi rullaluistella ja pyöräillä? Ja eikö rullaluisteluun tarvita asfalttia? Nuo kaikki luettelemasi ovat kaupunkiharrastuksia.

Ei kun maalaiset rullaluistelee pimeässä 20 sentin pientareella, kun vierestä pyyhältää venäläiset rekat sataaviittäkymppiä kesärenkaissa ohi. Siinä tietää elävänsä.

Yksinäistä ja hiljaista, en ole tutustunut naapureihin tai ainakaan ystävystynyt. vuodenajat vaikuttaa paljon ja auto pitää olla. Introverttina viihdyn kyllä kun on oma rauha ja työpaikalla kuitenkin näkee riittävästi ihmisiä.

Rauhallista, hiljaista, ei turhaa valosaastetta. En välitä mitä naapurit ajattelevat, elän omaa elämääni, onneksi naapurit ei ole ihan liki kuten olisi omakotitalossa kaupungissa. Aluksi pimeys ahdisti mutta ei enää, kohta on asuttu 20 vuotta.

Rentoa.

Koiran voi vaan päästää ulos. Pihalle voi mennä vaikka alasti. Tulee mentyä enemmän ulos ja ihan huomaamatta myös touhuttua siinä jotain ihan järkevää, myös näin pimeän aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Miten elät nyt, kun kulttuuri, ravintolat, baarit, ihmisten tapaaminen on epäsuosiossa?

Teatteria vähän kaipaan, mutta ollaan me tänä syksynä sielläkin käyty. Ravintolat on täällä Tampereella auki ihan normaalisti, samoin baarit. Ihmisiäkin olen nähnyt melkein normaalisti. Yllättävän vähän on korona vaikuttanut omaan elämääni toistaiseksi, koska teen etätöitä normaalistikin. Ironista, että silti haluan asua melkeinpä Tampereen keskustassa.

Enpä ole huomannut, että ravintolat olisi auki normaalisti saatika baarit. Onko ihan keskustassa erilaiset säännöt kuin muualla Tampereella vai miksi ihmeessä et ole huomannut mitään eroa entiseen.

Itse käyn muutamassa baarissa jos on tuttuja esiintyjiä. Viimeksi olin Paapan kapakassa olisko ollut toissa viikonloppuna, ihan oli auki normaalisti ja elävää musiikkia. Ravintolassa käytiin myöskin ihan normaalisti viime viikolla pari kertaa, toisella kertaa Hookissa, ja sitten Grillssonissa. Jos vaikka ravintolaelämä on kiinni, niin hyvin on aukinaisiakin paikkoja löytynyt.

Ankeaa.

Syntyperäisenä stadilaisena kävin kokeilemassa muutamaa pikkukaupunkia mutta en tykännyt. Olisi pitänyt olla oma auto, että johonkin pääsisi ja ihmisiin tutustuminen oli tosi vaikeaa. En päässyt harrastusporukoissa millään tutustumaan vaikka en ole edes superintrovertti.

Parhaiten siellä landella pärjää jos on sieltä lähtlisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Tässä pikkukunnassa on vireää harrastustoimintaa. Teatteri, elokuvateatterit, kylpylä, kirjasto ja kansalaisopiston opintotarjonta on kaikki 10-20 minuutin automatkan päässä. Julkisillakin pääsee. Ei lähistöltä puutu kuin ooppera ja kaupunginorkesteri.

Ja niissä kaikissa päsmäröi sama Zonta-naisten pääsontisti, jonka nuoleskelua kaikki kyseinen toiminta on.

Ei täällä ole Zonta-toimintaa. Martat, Maatalousnaiset, Kotien puolesta ry sekä SPR:n paikallisosasto toimivat aktiivisesti, samoin sotilaskotisisaret, ev.lut seurakunta ja helluntaiseurakunta.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Siellä missä minä ennen asuin ei kyllä voinut tehdä oikeastaan mitään näistä. Ei siellä ollut mitään sellaisia kevyenliikenteenväyliä, joissa olisi voinut rullasuksilla tai -luistimilla liikkua. Lenkkeily ja pyöräily olivat mahdollisia, mutta etenkin talvisin vähän hankalaa, kun kaikkialla oli säkkipimeää, eikä missään ollut valaistuja reittejä. Tiet olivat usein huonossa kunnossa, joten siellä pimeässä (ja talvisin hiekoittamattomalla) rämpiessään oli pakko olla otsalamppu.

Ei ollut minkäänlaisia ylläpidettyjä liikuntapaikkoja joissa olisi ollut edes minimitason varustelu (eli vaikka pari valotolppaa ja maalit).

Olen asunut lapsena maalla. Haaveilin aina asuvani suuressa kaupungissa. Eniten ahdisti pimeys. Ei katuvaloja, ei mitään. Ei juuri kavereita. Pitkät matkat pyörällä. Lähdin opiskelemaan Helsinkiin. Täällä olen edelleen. Asutaan rivitalossa mukavalla alueella. Täällä saa olla rauhassa. Katuvalot, palvelut lähellä, liikenne pelaa. Tämä on juuri sitä mistä lapsena haaveilin.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Tässä pikkukunnassa on vireää harrastustoimintaa. Teatteri, elokuvateatterit, kylpylä, kirjasto ja kansalaisopiston opintotarjonta on kaikki 10-20 minuutin automatkan päässä. Julkisillakin pääsee. Ei lähistöltä puutu kuin ooppera ja kaupunginorkesteri.

Minkä kokoinen paikkakunta? Suhteellinen käsite tuo "pikkupaikkakunta". Riippuu, mihin vertaa.

Jonkun mielestä minkään kokoisessa taajamassa asuminen ei ole maalla asumista.

Eihän tähän hehtaarin tonttiin, uuteen omakotitaloon pihapiirin ulkorakennuksineen, pihasaunoineen ja paljuineen olisi ollut varaa 30 000 vuosituloilla siellä, missä asfaltti vonkuu yötäpäivää, eikä pimeää ole koskaan. Täällä luonto ja vapaus alkaa Ulko-ovelta.

palkat on paskoja ja verottaja vainoaa. maalla ei ole kaupungin "palveluja" koska kellään ei ole varaa maksaa niistä. surkea palkka kuluu asumisen ja liikkumisen veroihin