Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni poistaa nykyään kaikki sometilit?
Kommentit (286)
Some on ollut niin iso asia, ja monelle nimenomaan negatiivisessa mielessä, että nyt on alkanut jonkinlainen backlash. Ihmiset ovat kurkkua myöten täynnä tiettyjä some-kliseitä. Jos lukee täällä some-ketjuja, niin huomaa mikä kaikki kyllästyttää. Halipusi-päivitykset puolison kanssa, lasten kuvat, epämääräiset valitukset joista ei kuitenkaan haluta julkisesti kertoa, liian filtteröidyt selfiet, "olipa taas ihana päivä"-hehkutukset. Käytännössä lähes kaikki. Ja kuitenkin itsekin huomaa kirjoittavansa joskus samalla tavalla.
Toisaalta on kaikki eri ryhmät riitoineen, huorittelu, vihaisten privaviestien määrä, iskuyritykset hyypiöiltä..
Varsinkin naiselle voi some olla aika raskas paikka. Mutta en usko että se häviää enää kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läpi auki ja katsokaa mun läpeä.
Ylä tai alaläpi.
Kehuja kalastamassa, aaaaaah ja voi ja huoh sitä tekopyhyyttä.
Koska elämä on parempaa ilman sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some on lantaa. Oliko muuta kysyttävää?
Siellä voi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja kertoa elämästään
Aivan.
Puhelinmyyjä haluaa pitää yhteyttä mahdollisimman moniin ihmisiin ja sen vuoksi monet
ihmiset hankkivat markkinointikiellon.
Mielenkiintoinen lausemuoto: Kertoa elämästään.
Tärkeintä ei ole kysyä kuulumisia vaan kertoa itsestään.
Mutta, niinhän se tuntuu nykyään menevänkin.
Vähän huono vertauskuva, tuo sopii vain niihin jotka yrittävät somessa jotain markkinointia.
Ja totta kai omassa päivityksessä kertoo itsestään, mutta samalla seuraa kaverien kuulumisia heidän seinältään.
Hulluksihan siellä tulee... kaikki ryhmät täynnä mainoksia, blogit ihan tyhjänpäiväistä mainostusta ja kaupallista yhteistyötä. Kauheasti kilpailuja ja ”tägää viisi kaveria”. ottipäähän kun ei ollut ketään jota tägäillä, että voisi osallistua arvontaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole poistanut tilejä, mutta poistin sovellukset koska some on enimmäkseen ajanhukkaa. Instagramista tykkään, mutta en onneksi koukutu siihen vaan käyn siellä selaimen kautta kerran tai pari viikossa. Koukussa olen ollut lähinnä Jodeliin, mutta sen poistin kokonaan.
N28
Vain narsistit jakavat itsestään ja elämästään jatkuvasti someen. Omakuvista narsistin tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä ns. "maailman kansalaisia" kohtaan, joilla on jännittävät elämät. Matkustelua, uusia asioita, hienoja ravintoloita.
N25
Tuollaista oli minunkin elämäni ennen koronaa. Nyt kun ei pääse matkustamaan eikä käymään ravintoloissa eikä yleensäkään harrastamaan mitään, mulla ei ole mitään päivitettävää someen enkä halua mennä tylsään "tänään leivoin sämpylöitä, siivosin vessan, askartelin lasten kanssa joulukortteja ja katsoin miehen kanssa Netflixiä" -päivälistaan. Lisäksi ahdistun muiden typeristä, tylsistä tai negatiivisista päivityksistä. Siksi lopetin face-tilini.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näillä ihmisillä ei myöskään ole juurikaan elämää. Arki on sitä töissä käymistä, lasten harrastuksiin kuskaamista, ja Tanssi Tähtien Kanssa sunnuntaina. Eivät matkustele, harrasta itse mitään, ole luovia jne.
Jos pitäisi arvata niin tuntevat varmaan huonommuutta? Meitä ns. "maailman kansalaisia" kohtaan, joilla on jännittävät elämät. Matkustelua, uusia asioita, hienoja ravintoloita.
N25
Hyvä bait, näköjään moni mamma jo tarttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somen raadollisuus paljastui hyvin, kun olin ystävän kanssa liikenteessä ja hän halusi ottaa minusta valokuvia. Ajattelin, että ottaa itselleen muistoksi kivasta retkestä. Kun sanoin, että kuviani ei saa laittaa Facebookiin, kuvausinto loppui saman tien.
Olisi vaan halunnut leuhkia Facebook-kavereilleen, että hänellä on ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some on lantaa. Oliko muuta kysyttävää?
Siellä voi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja kertoa elämästään
Aivan.
Puhelinmyyjä haluaa pitää yhteyttä mahdollisimman moniin ihmisiin ja sen vuoksi monet
ihmiset hankkivat markkinointikiellon.
Mielenkiintoinen lausemuoto: Kertoa elämästään.
Tärkeintä ei ole kysyä kuulumisia vaan kertoa itsestään.
Mutta, niinhän se tuntuu nykyään menevänkin.
Vähän huono vertauskuva, tuo sopii vain niihin jotka yrittävät somessa jotain markkinointia.
Ja totta kai omassa päivityksessä kertoo itsestään, mutta samalla seuraa kaverien kuulumisia heidän seinältään.
Ei minun mielestä. Osa ihmisistä on niitä, joiden tarve on ihan kokoajan kuulumisten varjolla tyrkytettävä sitä omaa elämäänsä. Siis tyyli on se "mitä sulle kuuluu" ja ennenkuin toinen ehtii vastata mitään, niin aletaan kertomaan omasta elämästä ja tapahtumista. Niinkuin tuolla aloituskysymyksellä saataisiin toinen kuuntelemaan.
Siksi pidän tuota puhelinmyyjävertausta sopivana.
Somessa siis ei oikeastaan keskustella vaan se toinen osapuoli on vain siksi, että toinen saa kertoa koko ajan omista tapahtumista.
Siiten kun sieltä katoaa, niin vedetään herne nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole poistanut tilejäni vielä, mutta olen kyllästynyt someen. Aikansa kutakin. Se oli yhden ajan juttu. En jaksa päivittää mitään eikä kiinnostakaan jakaa elämääni puolituntemattomille. Facebookin alkuvuosina tuntui kivalta saada yhteys vanhoihin koulukavereihin tai kaukaiseen tuttuun. Nyt tuntuu vähän oudolta lukea sellaisen ihmisen päivityksiä, joiden kanssa ei ole ollut oikeasti tekemisissä 25 vuoteen.
Koska Facen piti yhdistää ihmisiä, mut minut se sinkautti tyystin eri galaksille.
Kaikki positiiviset käsitykseni ihmisistä muuttuivat päästyäni lukemaan heidän tärkeiksi kokemiaan käsittämättömyyksiä. Että aikuiset ihmiset kuvaavat omaa lärviään, ja elämäänsä tunti tunnilta...
Peesaajien kerho, jossa eriävän mielipiteen nätistikin ilmaiseva koetaan trollina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kokenut somen väsyttäväksi, mutta koska perheelläni on oma FB-privaviestiketju, en halua lähteä pois sieltä. Ei tule soiteltua ja haluan nähdä kuvat veljen vauvasta. Ja näkeehän siellä sukulaisten lasten kuvia ja muuta, joita on ihan mukava seurata. Olen kuitenkin jättänyt omien päivitysten tekemisen yhä vähemmälle.
Jos kirjoitan mielipiteen jostain, saattaa joku 30 vuoden takainen ala-astekaveri tulla riitelemään siitä. Tai superuskonnollinen kaukaisempi sukulainen kertoo, että Jumalan mielestä homot ovat pahoja. En jaksa enää kovin paljon kirjoitella mielipiteitä, ainakaan kärkeviä sellaisia, koska se "keskustelu" on joskus niin raskasta. Ryhmissäkään ei kannata kirjoitella paljon, ettei joku 50-v Jorma suutu ja pommita privaviesteillä että senkin h** kun olit sitä mieltä että joku Fingerpori-strippi oli mauton.
Kun käytin omaa kuvaa profiilissa, jotkut haukkuivat heti rumaksi jos olivat eri mieltä kanssani. Nyt käytän kissan kuvaa, ja jotkut valittavat että tilini täytyy olla feikki kun ei ole selfietä kuvana. Vaikka tilistäni näkyy selvästi oikea nimeni, työpaikkani ja entinen koulutuskin. Kaiken huippu oli kun joku isämmaallinen äijä valitti kissan kuvasta, itsellä oli profiilikuvana Suomen lippu jossa tuskin erottui haalea omakuva keskellä.
En ylipäätään tykkää ottaa selfieitä, koska en ole kaunis. Ehkä pitäisi ottaa, että tulisi vastapainoa kauniiden naisten filtteröidyille kuville. Elämäni on oikeasti aika tylsää eikä minulla ole paljon kerrottavaa, varsinkaan verrattuna niihin joilla on aina joku matka tai jännä uusi harrastus. Kissoille voisi tehdä oman tilin, mutta niitä on somessa muutenkin jo tuhansia.
Ehkä olen vähän some-masentunut. Uskon että monilla muilla on sama tunne.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näillä ihmisillä ei myöskään ole juurikaan elämää. Arki on sitä töissä käymistä, lasten harrastuksiin kuskaamista, ja Tanssi Tähtien Kanssa sunnuntaina. Eivät matkustele, harrasta itse mitään, ole luovia jne.
Jos pitäisi arvata niin tuntevat varmaan huonommuutta? Meitä ns. "maailman kansalaisia" kohtaan, joilla on jännittävät elämät. Matkustelua, uusia asioita, hienoja ravintoloita.
N25
Ohutta yläpilveä! Jatka toki sitä epätoivoista teeskentelyä ja suorita, suorita, suorita, jotta pysyt mukana verisessä, armottomassa zomezontazizällöntuottokilpailussa. Jaksaa, jaksaa, jos et fveikkaa, et voi voittaa.
YazZzca-YazZzica Yocicinen, kato mua kato mua kato mua, kato kato katooo ja vain minäminäminäminää, uniikeista uniikeinta, kapeimmasta tyhjäpääturhakemuotista zZzuollettua tusinatyrkkytollolumihiutaletta.
Omat syyni:
1. Some rapauttaa aivot (dopamiinikoukku=akktio, kuten muissakin addiktiota aiheuttavissa haitallisissa asioissa)
2. Some vaarantaa yksityisyyden (minun ja myös perheeni)
3. Some-elämässä ihmiset vaikuttavat lyhytjänteisiltä, epäluuloisilta, teennäisemmiltä, vähemmän ystävällisiltä, sitoutumattomammilta ja ehdottomasti etäisemmiltä kuin oikeassa elämässä. Vaikka se mahdollistaa yhteydenpidon ihmisiin, joita ei muuten tapaa ei yhteydenpito vastaa tosielämän vuorovaikutusta.
En kokenut somen parantavani elämänlaatuani ja sosiaalisia suhteitani millään lailla. Some on pääasiassa täysin hyödytön keksintö paitsi heille, jotka käyttävät sitä asiakashankintaan.
Koenko olevani parempi ihminen kun en ole somessa? En, mutten pidä siitä enkä todella menetä siinä mitään.
N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some on lantaa. Oliko muuta kysyttävää?
Siellä voi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja kertoa elämästään
Aivan.
Puhelinmyyjä haluaa pitää yhteyttä mahdollisimman moniin ihmisiin ja sen vuoksi monet
ihmiset hankkivat markkinointikiellon.
Mielenkiintoinen lausemuoto: Kertoa elämästään.
Tärkeintä ei ole kysyä kuulumisia vaan kertoa itsestään.
Mutta, niinhän se tuntuu nykyään menevänkin.
Vähän huono vertauskuva, tuo sopii vain niihin jotka yrittävät somessa jotain markkinointia.
Ja totta kai omassa päivityksessä kertoo itsestään, mutta samalla seuraa kaverien kuulumisia heidän seinältään.
Ei minun mielestä. Osa ihmisistä on niitä, joiden tarve on ihan kokoajan kuulumisten varjolla tyrkytettävä sitä omaa elämäänsä. Siis tyyli on se "mitä sulle kuuluu" ja ennenkuin toinen ehtii vastata mitään, niin aletaan kertomaan omasta elämästä ja tapahtumista. Niinkuin tuolla aloituskysymyksellä saataisiin toinen kuuntelemaan.
Siksi pidän tuota puhelinmyyjävertausta sopivana.
Somessa siis ei oikeastaan keskustella vaan se toinen osapuoli on vain siksi, että toinen saa kertoa koko ajan omista tapahtumista.
Siiten kun sieltä katoaa, niin vedetään herne nenään.
Mutta mikä ero siinä on livenä tapaamiseen? Mulla on ollut useitakin kavereita, jotka kysyvät "Mitä kuuluu" ja heistä selvästi näkyy, etteivät kuuntele, vaan odottavat kieli pitkällä omaa vuoroaan, että saavat kertoa omat kuulumisensa ja alkaa vatvoa niitä omia juttujaan.
Joskus kokeilin sellaista, etten kertonut itsestäni kaverille mitään, odotin vain että hän kysyisi mitä kuuluu. Juteltiin kaksi tuntia, eikä kysynyt kertaakaan. Selitti vain omia kuulumisiaan ja hienoa uutta harrastustaan. Tuli vähän sellainen olo, että olen vain yksi kavereista, joille hän kertoo ne samat kuulumiset yksinpuheluna.
Vierailija kirjoitti:
En halua kertoa elämästäni kenellekkään mitään. Sekös juoruämmiä sapettaa. ☺️
Hyvä neuvo😉
En ole vielä poistanut mutta harkitsen.
Aloin päivittää läheisten kavereiden listaa mutta selattuani yli 600 kaveriani, en halua heistä kenenkään tietävän elämästäni ja kenenkään heidän elämä ei kiinnosta minua.
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois
Itse olen tuollainen ”maailman kansalainen” mutta poistuin kokonaan somesta jo vuosia sitten :D