Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni poistaa nykyään kaikki sometilit?
Kommentit (286)
Mä olen kans "maailman kansalainen". Teen pitkiä reissuja hienoissa paikoissa. Viime reissulta päivitin 1 kuvan ja olin siellä kuitenkin 3 viikkoa. Ei yhtään tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leiki pelaa kilpaile suorita kiltisti kritiikittä kyseenalaistamatta mukana. Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Ehkä rasittavinta on kun ihmiset muodostavat sinusta nykyään kuvan googlaamalla, ennen kuin ovat tavanneet sinut. Sitten tapaavat sinut sillä asenteella, että tietävät sinusta kaiken parin kuvan ja jonkun nettikommentin perusteella. Tapaaminen on sitten sitä että täytyy ampua alas toisen googlauksen avulla saatuja ennakkoluuloja.
Somessa joistain ihmisistä tulee puhtaita paranoideja. Somessa on todellakin koko kansa, mukaan lukien vakavasti mielisairaat ja aivan kaikki. Keskustelusta tulee mahdotonta kun ei ole mitään holttia.
Itse en koskaan edes liittynyt Faceen, Instaan ja niihin, foorumeilla on tullut pyörittyä huolella kyllä.
Itse olen kertonut netissä aika paljon. Kun puhuu vain totta, niin ei sillä ole niin väliä. Silti olen samaa mieltä että some on kuin vesisänky tai Pac Man. Kaikkea aikansa, todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some on lantaa. Oliko muuta kysyttävää?
Siellä voi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja kertoa elämästään
Aivan.
Puhelinmyyjä haluaa pitää yhteyttä mahdollisimman moniin ihmisiin ja sen vuoksi monet
ihmiset hankkivat markkinointikiellon.
Mielenkiintoinen lausemuoto: Kertoa elämästään.
Tärkeintä ei ole kysyä kuulumisia vaan kertoa itsestään.
Mutta, niinhän se tuntuu nykyään menevänkin.
Vähän huono vertauskuva, tuo sopii vain niihin jotka yrittävät somessa jotain markkinointia.
Ja totta kai omassa päivityksessä kertoo itsestään, mutta samalla seuraa kaverien kuulumisia heidän seinältään.
Ei minun mielestä. Osa ihmisistä on niitä, joiden tarve on ihan kokoajan kuulumisten varjolla tyrkytettävä sitä omaa elämäänsä. Siis tyyli on se "mitä sulle kuuluu" ja ennenkuin toinen ehtii vastata mitään, niin aletaan kertomaan omasta elämästä ja tapahtumista. Niinkuin tuolla aloituskysymyksellä saataisiin toinen kuuntelemaan.
Siksi pidän tuota puhelinmyyjävertausta sopivana.
Somessa siis ei oikeastaan keskustella vaan se toinen osapuoli on vain siksi, että toinen saa kertoa koko ajan omista tapahtumista.
Siiten kun sieltä katoaa, niin vedetään herne nenään.
Mutta mikä ero siinä on livenä tapaamiseen? Mulla on ollut useitakin kavereita, jotka kysyvät "Mitä kuuluu" ja heistä selvästi näkyy, etteivät kuuntele, vaan odottavat kieli pitkällä omaa vuoroaan, että saavat kertoa omat kuulumisensa ja alkaa vatvoa niitä omia juttujaan.
Joskus kokeilin sellaista, etten kertonut itsestäni kaverille mitään, odotin vain että hän kysyisi mitä kuuluu. Juteltiin kaksi tuntia, eikä kysynyt kertaakaan. Selitti vain omia kuulumisiaan ja hienoa uutta harrastustaan. Tuli vähän sellainen olo, että olen vain yksi kavereista, joille hän kertoo ne samat kuulumiset yksinpuheluna.
Kaveris nimi on puheripuli. Jos aina noin, niin voivoivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nuori on poistanut FB:n, koska äiti ja isä ja kaikki tädit/serkut ovat siellä.
Nykyään FB:n käyttäjien keski-ikä on vähintään 50 ja kaikki 70-vuotiaat jakavat kuviaan, millaiset villasukat neuloin ja miltä näytti kalakukko tänään pöydässä.
Nuoret käyttävät eri someja nykyään, mutta eivät ole täysin poistaneet somea elämästään.
Ja tämäkin sivu on somea, joten kukaan teistä ei ole poistanut sitä täysin.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä poistanut mutta harkitsen.
Aloin päivittää läheisten kavereiden listaa mutta selattuani yli 600 kaveriani, en halua heistä kenenkään tietävän elämästäni ja kenenkään heidän elämä ei kiinnosta minua.
Miten/miksi olet alun perinkään haalinut 600 kaveria? Oletko hyväksynyt kaikki epämääräiset spämmitilit, ihan siinä fiiliksessä että onpas mahtavaa kun on näin monta kaveria?
Itsellä on 92 ja siinäkin on vähintään 40 liikaa, kaiken maailman ala-astekavereita joita en ole kehdannut torjuakaan, mutta ei jaksa kiinnosta niiden lapset/urat/sisustus. Piilottelen kavereita, että näkisin vain oikeasti itseä kiinnostavien kirjoitukset. Lähinnä omat sisarukset ja läheisimmät serkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekeskeisyys kaverina ja oman elämän seikkaperäinen jakaminen somessa ovat vahvasti yhteydessä keskenään. Varmasti moni on livenä ihan yhtä ärsyttävä, mutta kun tavataan harvakseltaan niin sitä ei huomaa. Vasta somessa tajuaa, miten monta selfietä tuo jakaakin viikossa ja pahimmassa tapauksessa alkaa kysellä privaiviestillä, näitkö hänen kuvansa. Sitä oppii klikkaamaan sydäntä ja skrollaamaan alaspäin, ettei pahoita toisen mieltä, vaikka jokainen kuva on aika saman näköinen.
En ole poistanut, mutta vähentänyt.
Tajusin jossain vaiheessa, että minua harmittaa jos selfieni/kissakuvani saavat vain vähän tykkäyksiä. Sitten mietin, miksi haluan niitä tykkäyksiä ja onko niillä oikeasti mitään arvoa. Olen kuitenkin jo 41, enkä mikään teini joka tarvitsee koko ajan vahvistusta itsetunnolle.
Koin tämän ajatuksen hyvin vapauttavana, ja olen sen jälkeen lakannut kyttäämästä, tykkääkö joku ja jos niin kuka. Vähemmän tulee laitettua kuvia, kun ei enää välitä niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Addiktoiva. Vie aikaa, huomiota "oikealta elämältä" .
Koska on typerää jakas elämä ilmaiseksi muiden nähtäville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, koska tulevaisuudessa yksityisyys tulee olemaan ihan käsittämättömän kovaa valuuttaa. (Samasta syystä kummastakaan lapsestani ei ole missään somessa - ainakaan minun ottamiani tai ainakaan minun luvallani julkaistuja - kuvia.)
Siksi, koska elämä on minulle näyttänyt, ketkä ovat oikeita ystäviäni. Tänään vien eräälle heistä kirjeen postiin.
Siksi, koska entisenä koulukiusattuna ja epäsuosittuna tyyppinä ne somen karkelot vain nostavat ne entiset kelpaamattomuuden tunteet pintaan. Vaikka olen jo keski-ikäinen tantta.
Siksi, koska ainakin omassa elämässäni pätee yhä lujemmin sanonta: "Syvimmissä vesissä ne isot kalat uivat." Eli ne tyypit, jotka vähiten mesoavat itsestään ja saavutuksistaan, ovat yleensä eniten sinut itsensä kanssa. (Mutta HUOM! Eivät kaikki.)
Siksi, koska minulla ei ole sinne mitään annettavaa. Yrittäjänä hankin asiakkaani muita teitä.
Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Aikansa kutakin. Some on vähän niinku vesisänky, kännykkäpussi tai keinupohjakenkät.
Tämä. Ihmiset kyllästyvät kaikkeen. Aina tulee jotain uutta. Mitäköhän nämä somea työkseen tekevät influensserit sitten aikoo, kun some on menneen talven lumia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska tulevaisuudessa yksityisyys tulee olemaan ihan käsittämättömän kovaa valuuttaa. (Samasta syystä kummastakaan lapsestani ei ole missään somessa - ainakaan minun ottamiani tai ainakaan minun luvallani julkaistuja - kuvia.)
Siksi, koska elämä on minulle näyttänyt, ketkä ovat oikeita ystäviäni. Tänään vien eräälle heistä kirjeen postiin.
Siksi, koska entisenä koulukiusattuna ja epäsuosittuna tyyppinä ne somen karkelot vain nostavat ne entiset kelpaamattomuuden tunteet pintaan. Vaikka olen jo keski-ikäinen tantta.
Siksi, koska ainakin omassa elämässäni pätee yhä lujemmin sanonta: "Syvimmissä vesissä ne isot kalat uivat." Eli ne tyypit, jotka vähiten mesoavat itsestään ja saavutuksistaan, ovat yleensä eniten sinut itsensä kanssa. (Mutta HUOM! Eivät kaikki.)
Siksi, koska minulla ei ole sinne mitään annettavaa. Yrittäjänä hankin asiakkaani muita teitä.
Siksi.
Monet kulttuurin, somen ja trendien tutkijat ovat jo pari vuotta takaperin ennustaneet, että yksityisyys tulee olemaan tulevaisuuden luksus.
Netissä on myös se ikävä puoli, että kertaalleen sinne laitettua voi olla todella vaikeaa tai lähes mahdotonta saada pois. Varsinkin jos joku muu on sen kopioinut, ladannut ja laittanut jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Omat syyni:
1. Some rapauttaa aivot (dopamiinikoukku=akktio, kuten muissakin addiktiota aiheuttavissa haitallisissa asioissa)
2. Some vaarantaa yksityisyyden (minun ja myös perheeni)
3. Some-elämässä ihmiset vaikuttavat lyhytjänteisiltä, epäluuloisilta, teennäisemmiltä, vähemmän ystävällisiltä, sitoutumattomammilta ja ehdottomasti etäisemmiltä kuin oikeassa elämässä. Vaikka se mahdollistaa yhteydenpidon ihmisiin, joita ei muuten tapaa ei yhteydenpito vastaa tosielämän vuorovaikutusta.En kokenut somen parantavani elämänlaatuani ja sosiaalisia suhteitani millään lailla. Some on pääasiassa täysin hyödytön keksintö paitsi heille, jotka käyttävät sitä asiakashankintaan.
Koenko olevani parempi ihminen kun en ole somessa? En, mutten pidä siitä enkä todella menetä siinä mitään.
N26
Muistan silloin kun some vasta tuli, niin ihmiset olivat siellä pääasiassa mukavia koska se oli vielä niin uusi juttu ja oltiin vieraskoreita. Myös uusia kamuja sai sieltä helposti koska ihmiset ei silloin vielä olleet niin epäluuloisia vieraita eikä vanhoja tuttujaankaan kohtaan. Nykyään se on kauhea tappelutanner. Tosin pidin sitä jatkuvaa tappelua vähän viihteenäkin ja menin joihinkin ryhmiin ihan vaan seuratakseni sitä ihmisten kinastelua. Mutta sitten aloin kyseenalaistamaan itsessäni sitäkin toimintaa. Enkö voisi viettää aikaani järkevämmin kuin seuraamalla muiden kinasteluja?
Toinen asia mikä mua alkoi ottaa päähän, on se jatkuva väärinymmärryksen määrä. Laitat vääränlaisen hymiön niin helvetti on irti. Tykkäät jostain kommentista niin teet väärin ja jos jätät tykkäämättä, taas se ymmärretään väärin (myönnän ymmärtäneeni paljon väärin varmasti itsekin). Joku tykkää jutella sun kanssa ja yhtäkkiä lopettaa kuin seinään eikä oo enää huomaavinaankaan sua. Sitten sivusta seuraten huomaan, että jaa se jutteleekin nyt tuon kanssa. Kiva. Sitten alan stalkkaamaan sitä uutta keskustelukumppania ja vertaan itseeni, että mitä tein väärin kun mut vaihdettiin lennosta tuohon tyyppiin. Kaikkea tällaista sairasta touhua huomasin myös itsessäni. Välillä olin jopa niin turhautunut, että stalkkasin ihan random ihmisiä ihan vaan verratakseni heidän elämäänsä itseeni ja tuttuihini.
Siellä muuttui väkisinkin aika varovaiseksi sanomisissa ja tekemisissä, koska ihmiset on niin erilaisia ja ymmärtävät asiat eri tavalla, eikä toisen ilmeitä ja eleitä näe. Kavereita poistetaan ihan käsittämättömistä syistä joita ei koskaan kerrota. Esimerkiksi jos olin liian kauan sanomatta mitään, niin jo huomasin että on poistettu kavereista koska hiljaahan ei saa olla. Mutta sitten kun sanoo jotain niin taas lentää joku kavereista senkin takia koska oli väärä mielipide tai toin liikaa pahaa oloani esille kun pitäisi olla pirteä ja iloinen vaikka elämässä olisi ongelmia. Ei tuo some vaan toimi ainakaan mulla. Joillakin varmaan toimii.
Kerran aloin asiaa pohdiskelemaan, enkä oikeastaan keksinyt yhtään syytä, miksi minun pitäisi jakaa tietojani netissä. Minua ei myöskään kiinnosta stalkata FB:ssa, mitä jotkut yläasteen luokkakaverit tekee. Niiden ihmisten kanssa, joihin haluan olla oikeasti yhteydessä, laitellaan viestejä muita kanavia pitkin. IG:a en ikinä edes ladannut, en jaksa elää feikkitodellisuudessa, jossa kaikki kuvat vedetään sen kymmenen filtterin läpi.
Ihmiset ovat alkaneet viisastua?
Someja on tällä hetkellä niin paljon ja niissä on niin eri demografiat, että todennäköisesti some ei häviä mihinkään ainakaan lähimmän 10 vuoden sisällä.
Suurin osa netin käytöstä on nykyään somea, muodossa tai toisessa. Joku kuolee ja uusi tulee tilalle.
Facebook, Twitter, YouTube, Instagram, TikTok, Twitch, WhatsApp, Snapchat, kaikki foorumit...
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska tulevaisuudessa yksityisyys tulee olemaan ihan käsittämättömän kovaa valuuttaa. (Samasta syystä kummastakaan lapsestani ei ole missään somessa - ainakaan minun ottamiani tai ainakaan minun luvallani julkaistuja - kuvia.)
Siksi, koska elämä on minulle näyttänyt, ketkä ovat oikeita ystäviäni. Tänään vien eräälle heistä kirjeen postiin.
Siksi, koska entisenä koulukiusattuna ja epäsuosittuna tyyppinä ne somen karkelot vain nostavat ne entiset kelpaamattomuuden tunteet pintaan. Vaikka olen jo keski-ikäinen tantta.
Siksi, koska ainakin omassa elämässäni pätee yhä lujemmin sanonta: "Syvimmissä vesissä ne isot kalat uivat." Eli ne tyypit, jotka vähiten mesoavat itsestään ja saavutuksistaan, ovat yleensä eniten sinut itsensä kanssa. (Mutta HUOM! Eivät kaikki.)
Siksi, koska minulla ei ole sinne mitään annettavaa. Yrittäjänä hankin asiakkaani muita teitä.
Siksi.
Tämä on täysin totta. Yksityisyyttä kun ei millään saa takaisin kun sen on menettänyt.
Mietitty tuossa seuralaisen kanssa esim. sitä, että minkähänlaiseen myllytykseen koulussa joutuvat näiden some/realityjen lapset. "Vieläkö isälläs käy kettu kolossa?" tai "Onkos äites se diplomi-inssi, jolta kuka vaan saa?". Netistähän ei mikään katoa.
Muistuu mieleen se tapaus kun jonkun radioketjun juontajat löysivät vanhasta pornolehdestä runkkauksen SM-kisat. Soittivat sitten voittajalle, kun minet oli mainittu lehdessä. Oli joltisenkin vaivautunut. Ja kyseessä oli vielä lehtiaika
Täällä kans yksi "maailmankansalainen" Soitan videopuhelun ystäville, ruotsiin, italiaan ja englantiin, jos oikeasti haluan kuulla mitä heille kuuluu. Ei kiinnosta kenenkään facebookit eikä instat.