Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaamisen jälkeen
30.11.2020 |
Olen jättänyt huonon työpaikan taakseni. Nyt pyörii mielessä kaikki loukkaukset ja sadistisen pomon vallankäyttö. Itsetunto on lytätty eikä ole energiaa suunnitella tulevaa.
Miten saada oma elämäni takaisin?
Kommentit (60)
Poista SoMesta kaikki työhön liittyvä sekä työkaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painajainen on nyt ohi. Nauti siitä.
Vaikka et tunne tarvitsevasi terapiaa, olisiko esim. coachingista apua? Näkökulma enemmän ammatillisessa osaamisessa ja vahvuuksissa. Ulkopuolisen näkemys ja kannustus voivat korjata itsetuntoa paljon nopeammin ja pääset taas eteenpäin työelämässä.
Kirjoita tuntemuksesi ylös. Se on välttämätöntä parantumisen kannalta.
Pohdi hälytysmerkkejä, joita näit töissä. Kirjoita kaikki ylös. Mietin, mikä oli ensimmäinen merkki, että sinun pitää lähteä.
Opiskele hiukan psykologiaa. Hyväksy, että kiusaamisen uhreilla on harvoin mitään yhdistävää tekijää. Kiusaajat sen sijaan ovat pitkälti samanlaisia.
Ota rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka et tunne tarvitsevasi terapiaa, olisiko esim. coachingista apua? Näkökulma enemmän ammatillisessa osaamisessa ja vahvuuksissa. Ulkopuolisen näkemys ja kannustus voivat korjata itsetuntoa paljon nopeammin ja pääset taas eteenpäin työelämässä.
Minua kiusasi eräs coach. Hänen käytöksensä oli asiatonta ja ahdistelevaa. Valitse siis tarkoin, kenelle avaat elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka et tunne tarvitsevasi terapiaa, olisiko esim. coachingista apua? Näkökulma enemmän ammatillisessa osaamisessa ja vahvuuksissa. Ulkopuolisen näkemys ja kannustus voivat korjata itsetuntoa paljon nopeammin ja pääset taas eteenpäin työelämässä.
Minua kiusasi eräs coach. Hänen käytöksensä oli asiatonta ja ahdistelevaa. Valitse siis tarkoin, kenelle avaat elämääsi.
Komppaan tätä. Etsipä sitten coachia, psykoterapeuttia tai muuta ammattiauttajaa, niin valikoiva saa ja pitää olla. Henkilökemiat ja ajatusmaailma eivät sovi yhteen kaikkien kanssa. Suoranaisen ammattitaidottomia ja epäasiallisiakin toimijoita kentältä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos harkitset minkäänlaista kostoa, olet yhä heidän vankinsa. se tarkoittaa, että heidän mielipiteensä ja käsityksensä määrittävät sinut. Sinun sielusi ei korjaannu heitä ojentamalla tai "jos he vain näkisivät käytöksensä vaikutuksen" tai "jos muu maailma näkee että minä olin oikeassa ja he väärässä".
Keskity siis itsesi ravitsemiseen luonnolla, liikunnalla, taiteella, kirjoilla. Rakenna itsesi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netissä on oppaita ja kirjoja löytyy
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/kiusaaminen-koskee-kaikkia-t…
8.4 Selviytyjiä – onko heitä
Edellä erittelin kiusattujen selviytymiskeinoja ja seuraavassa painotan selviytymisen
prosessuaalista puolta tyypittelemällä aineiston pohjalta kiusaamisesta eri asteisesti
selviytyneitä. Selviytymisen prosessuaalisuutta tarkasteltaessa mukana on myös
ajallinen ulottuvuus, joka on sidoksissa prosessin vaiheeseen ja eri keinojen
käyttöön. Selviytymisen – etenkin sen henkisen puolen – ajallista kestoa on
äärimmäisen vaikea arvioida. Siinä missä yksi saattaa selviytyä kiusaamisesta sillä,
että lähtee pois kiusaavasta työpaikasta, saattaa toinen kituutella vuosia henkistä
väkivaltaa täynnä olevassa työyhteisössä tai tehdä lähdön jälkeen vielä kauankin
surutyötä. Tältä pohjalta on huomattava, että aineistossa kirjoittajat saattoivat
kirjoittaa jopa vuosia sitten tapahtuneesta kiusaamisesta.
Selviytymisten tehokkuuden ja tulosten arviointi ei olekaan yksiselitteistä. Filipp ja
Klauer (1991 ref. Heikkilä 1998, 40) sekä Latack & Havlovic (1992 ref. Heikkilä
1998, 40) ovat sitä mieltä, että selviytyminen ja sen tehokkuus olisi pidettävä
erillään, koska hyvinkin erilaiset selviytymiskeinot saattavat toimia yksilön kannalta
mielekkäällä tavalla. Se mitä yksilö pitää hyvänä tai tehokkaana selviytymisenä,
saattaa olla ympäristön mielestä huonoa tai tehotonta. Yksilön kannalta
selviytyminen voi olla mielekästä ja tarkoituksenmukaista, oli se sitten aktiivista
toimintaa tilanteen muuttamiseksi tai passiivisempaa tilanteen välttämistä tai
kieltämistä. Tässä tulee näkyviin esittämäni subjektiivisen selviytymisen määritelmä
(kappaleessa 8.1), jossa viime kädessä ainoastaan kiusattu itse voi määrittää mitä
selviytyminen omakohtaisesti hänelle tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti jokainen kiusattu on selviytyjä tavallaan, vaativathan henkinen
selviytyminen, tilanteen ratkaisuyritykset sekä jaksaminen töissä ja arjessa jo
sinällään yksilöltä paljon voimavaroja. Selviytymisessä on osaksi kyse siitä, että
ollaan luotu traumaattisten kokemusten yli kantavia parantavia tarinoita antamalla
tapahtumille selitys joko ääneen kerrottuna, kirjoittamalla tai hiljaisesti mielessä.
Tämä on osa identiteettiprojektia, jossa yksilö korjaa loukattua identiteettiään omien
selviytymisresurssiensa ja niiden refleksiivisen pohdinnan kautta. Narratiivisen
identiteetin kautta refleksiivinen identiteetti muotoutuu uudelleen: ihminen voi
vahvistaa itsetuntoaan, kohottaa hallinnan tunnetta, luoda toivoa paremmasta ja
kokea katarttista puhdistautumista kielteisistä tunteista. (Hänninen 1999, 70.)
Selviytymisen prosessuaalisessa tarkastelussa on toisaalta kuitenkin määritettävä
päätepiste, jotta pystyttäisiin vastaamaan siihen onko kiusattu selviytynyt vai ei.
Käytän tässä selviytymisen lopputulosta painottavassa tarkastelussa Heikkilän (1998,
105) tavoin selviytymisen kriteerinä sitä, että yksilö ei ole enää kokemastaan katkera
tai vihainen vaan on päässyt kokemastaan ja tunteistaan yli, hyväksynyt sen ja pystyy
jatkamaan elämäänsä siitä huolimatta.
Tarkastellessani voiko kiusaamisesta selvitä, tyypittelin aineiston kirjoittajat neljään
ryhmään. Jatkumon ääripäinä ovat hyvin selviytyneet ja eivät lainkaan selviytyneet.
Hyvin selviytyneitä oli reilu kolmasosa aineistosta. Niitä, jotka eivät olleet lainkaan
selviytyneet oli muutama. Nämä ääripäät oli helppo löytää aineiston pohjalta, koska
kirjoittajat itse totesivat melko ykskantaan joko selvinneensä hyvin vailla traumoja
tai toisaalta kokivat, etteivät yrityksistään huolimatta voineet sanoa selvinneensä.
Varsinkin jälkimmäisillä kiusaamisen kokemus hallitsi hyvin vahvasti elämää.
Näiden ääripäiden väliin jäävät kohtalaisesti selviytyneet ja ne, joilla on
selviytymisprosessi vielä paljolti kesken. Kohtalaisesti selviytyneitä ja niitä, joilla
selviytymisprosessi oli vielä kesken on molempia hieman alle kolmasosa aineistosta.
Jaoin aineiston kirjoittajat:
1) Hyvin selviytyneisiin, joille ei ole jäänyt traumaa kiusaamisesta.
2) Kohtalaisesti selviytyneisiin, joilla on selviytymisprosessi jo paremmalla
puolella.
3) Niihin, joilla on selviytymisprosessi vielä kesken.
4) Niihin, jotka eivät ole lainkaan selviytyneet.
Vierailija kirjoitti:
.
4) Niihin, jotka eivät ole lainkaan selviytyneet.
Eli kuolivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neitoperhonen 244 kirjoitti:
Olen itsekin ollut sadistisen pomon ja työkaverien kiusaama ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Yritys oli suuri ja kansainvälinen, siirto muihin tiimeihin olisi ollut mahdollista, mutta tämä korkealla istuva pomo torppasi kaikki yritykseni vaihtaa tiimiä tai työtä. Osaamista olisi ollut todella moneen muuhunkin tehtävään, mutta en päässyt. Joka kuukausi oli nk. "kehityskeskustelu", jossa minua haukuttiin tiiminvetäjän toimesta aina. Mitään postiivista en koskaan näissä kuullut. Tiimin palaverit olivat aina sellaisia, jossa tekemääni työn määrää ihmeteltiin suureen ääneen.... (johtui siitä, että muut eivät tehneet töitä, vaan roikkuivat netissä). Tiimin vaihtoon sanoi "pomo", että jos opettelen prosessit ulkoa, saan vaihtaa tiimiä.
Tulostin prosessit ja aloin opiskelemaan, työajat, illat, viikonloput opiskelin kaavoihin kirjoitettua tekstiä, laatikko laatikon perään, tajuamatta sanaakaan. (Minulla on jonkinlainen lukihäiriö, en pysty ymmärtämään laatikon sisällä olevaa tekstiä.) Mutta opettelin ja opettelin ja opettelin, mutta en ymmärtänyt. Kolme viikkoa tai kuukausi meni, enkä ollut oppinut sitä.
Koskaan minulta ei tätä kysytty, olenko jo oppinut prosessin, koskaan asiaan ei palattu, enkä siis koskaan saanut vaihtaa tiimiä. Sairastuin masennukseen ja aloin olla poissa töistä, sain lääkkeet ja sairastin.
Minulle myös muistutettiin, että olin kirjautunut tietokoneelle liian myöhään, ensin 0,5 sekuntia, koska kone oli hidas, ja toinen päivä jopa0,2 sekuntia myöhässä. Huono viikko siis.
Pahin tapaus oli se kun tämä "pomo" pääsi huutamaan minulle, että levitän ympärilleni negatiivista energiaa. Ja siis huusi todella kovaa. Arvet on jäänyt ja pahat, mutta nyt en siedä mitään kiusaamista. Ja siis todellakin jos tätä näen jossain, puutun asiaan.
Voi myös olla, että et saanut siirtoa, koska olit niin tärkeä paikassasi. Pomosi ei ehkä osannut ilmaista asiaa.
Kiusaajat eivät mieti teitä, älä sinäkään mieti heitä. Et voi parantaa, kasvattaa tai opettaa heitä mitenkään olemalla itse liian kiltti.
Kunpa tietäisin mikä auttaa. Minulle pomo sanoi asiattomia kommentteja ulkonäöstä ja kehui isoja rintojani. Päivittäin kuulen noita sanoja pääni sisällä ja tuntuu saastaiselta, oksettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätä nyt ensin tarvitsetko mielestäsi ammattiapua vai et, ja jos tarvitset, hae sitä. Jos et, niin opettele hallitsemaan mieltäsi ja katkaisemaan pyörimästä kielteiset ajatuskulut.
En koe tarvitsevani ammattiapua. Kiinnostaa, miten muut ovat päässeet yli vastaavasta ja mitä omia keinoja voisin käyttää.
Ap
Omien kokemusteni jälkeen oli pakko lahteä hakemaan apua ja nyt olenkin sitten työkyvyttömyyseläkkeellä. Kokemusteni yli en varmaan koskaan tule pääsemään, mutta yritän jotenkuten niiden kanssa elää.
Ne tulevat vielä takaisin silloin kun et voi kuvitellakaan. Silloin kun aika on jo parantanut. Aina uudestaan. Hirviöt.
Minä nautiskelen vapaudestani ja ihmettelin, miten ikinä orjailin työyhteisöä vuosikaudet. Nyt ei tulisi mieleenkään.