Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaamisen jälkeen
30.11.2020 |
Olen jättänyt huonon työpaikan taakseni. Nyt pyörii mielessä kaikki loukkaukset ja sadistisen pomon vallankäyttö. Itsetunto on lytätty eikä ole energiaa suunnitella tulevaa.
Miten saada oma elämäni takaisin?
Kommentit (60)
En todellakaan tiedä. Kaverini ovat kyllästyneet kuuntelemaan, entiset työkaverit eivät uskoneet minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa paljon, noin vuosi meni ja pahimmat vihan tunteet olivat jo laantuneet, ajatus uudesta työpaikasta ei saa enää ahdistumaan, siinä mielessä olen jo hyvin toipunut. Ihmisenä olen sen verran muuttunut että yhtään paskaa en enää ota niskaan ilman vastahyökkäystä ja mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että oma terveys on vaarassa murentua.
En ole kokenut työpaikkakiusaamista vielä mutta tunnen kyllä itseni sen verran hyvin että en siedä epäoikeudenmukaista käytöstä hetkeäkään.
Itse on tietenkin vaikea puuttua jos suljetaan ulos tai kyräillään selän takana mutta jos kuka tahansa tulisi rääkymään mun eteen naama punaisena, hermot menee samantien.
Joko huudan takaisin tai hyökkään kimppuun.
Olen pienikokoinen nainen mutta mulle ei v*ttuilla.
Oon saanut tarpeeksi huonoa kohtelua nuorempana ja kiintiö on täynnä.
Ainahan voi suunnitella pienen koston. Omatoiminen karmanpalautus.
Ap:lle toivon kaikkea hyvää elämässäsi.
Löydät vielä työn jossa sinua arvostetaan.
Joskus vaan käy huono tuuri ja saa osakseen toisten ihmisten henkisestä pahoinvoinnista johtuvaa kiusaa.
Tässä maassa on paljon huonosti voivia ihmisiä.
Lähdin seitsemän vuotta sitten pois paikasta, jossa minua kiusattiin. Kokemus oli sen verran rankka, että en pystynyt enää palaamaan edes samanlaisiin tehtäviin, vaan täydennyskouluttauduin hieman. Olen jo vuosia ollut kaikinpuolin hyvässä vakityössä, mutta nyt menen työpsykologille käsittelemään lähes vuosikymmen sitten tapahtuneen kiusaamisen jälkiä. Asia ei ole päivittäin mielessä, mutta vaikuttaa paljon nykyiseen jaksamiseeni. Olen koko ajan syyttä varuillani ja tulkitsen paljon. Kannattaa hakea apua ajoissa.
Kiitos kaikille. Minulla on paljon hyviä hetkiä mutta ajoittain tulee ns. takaumia työpaikalla kuulemistani herjauksista ja määritelmistä.
Tutkailen tuntemuksiani ja mietin, että jos haen jotain apua niin sen aloitus menee varmaan ensi vuoden alkuun. Joulu tuo muuta ajateltavaa ja mieskin on vapaalla, joten en pyöri yksin ajatuskuvioissani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eukot ei kestää ees pientä vastoinkäymistä yhyyy oon niiin uhri yhyyy. Esimiehenä karsin kaikki heikot rotjakkeet pois. Pankoon kotona ukkoaan jos ei muuhun pysty, ukko elättäköön eukkoaan!
Vierailija kirjoitti:
Eukot ei kestää ees pientä vastoinkäymistä yhyyy oon niiin uhri yhyyy. Esimiehenä karsin kaikki heikot rotjakkeet pois. Pankoon kotona ukkoaan jos ei muuhun pysty, ukko elättäköön eukkoaan!
No huh huh, ei sullakaan hyvin mene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku paljastus pomosta? Mietin onko mun pomo sadisti tai jopa tuo sama tyyppi.. en uskalla lähteä.
Ei ole herunut paljastuksia.. kiinnostaa, minkä tason kiusaamisesta oli kyse
Vierailija kirjoitti:
Eukot ei kestää ees pientä vastoinkäymistä yhyyy oon niiin uhri yhyyy. Esimiehenä karsin kaikki heikot rotjakkeet pois. Pankoon kotona ukkoaan jos ei muuhun pysty, ukko elättäköön eukkoaan!
Omalle esimiehelle oli kova pala, kun ideat tuli alaisilta. Tietysti näin oli, koska alaiset teki käytännön työt ja tietysti siinä nousee koko aina ideoita miten työn voi tehdä paremmin ja tehokkaammin. Nämä ajatukset kun ilmaisi esimiehelle, alkoi mustamaalaus ja savustus. Puhui ylemmälle johdolle, haukkui alaiset, jotka koki uhkaksi itselleen, vaikka kukaan alaisista ei edes ollut siinä asemassa, että olisi ollut vaarassa kaapata hänen paikan. Kukaan ei ollut tekemässä niin.Osan alaisten ideoista kaappasi itselle. Kyllä siinä monenlaista nimittelyä sai kuulla- selän takana tietenkin, eihän sitä suoraan voi alaiselle sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miksei sosiaali- ja terveysalan johtamiskulttuuriin puututa edes nykyaikana. Esimieheksi pääsevät kiusaajatyypit, eikä heitä kontrolloida mitenkään. Heillä on valtaa kuin jossakin uskonnollisessa kultissa ja alaiset ovat täysin alistettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätä nyt ensin tarvitsetko mielestäsi ammattiapua vai et, ja jos tarvitset, hae sitä. Jos et, niin opettele hallitsemaan mieltäsi ja katkaisemaan pyörimästä kielteiset ajatuskulut.
En koe tarvitsevani ammattiapua. Kiinnostaa, miten muut ovat päässeet yli vastaavasta ja mitä omia keinoja voisin käyttää.
Ap
Minua on auttanut se, että olen saanut puhua ammattilaisen kanssa. Keskusteluavun myötä opin erilaisia ahdistuksenhallintakeinoja, lisää itsetuntemusta. Samalla opin ymmärtämään - en hyväksymään vaan ymmärtämään - ihmisten käyttäytymistä yleisemmällä tasolla. Sain myös masennus- ja ahdistuslääkityksen, mutta pelkästään lääkkeet eivät auta vaan rinnalle tarvitaan keskusteluapua.
Minua auttoi jonkin verran myös erilaiset itseaputeokset, jotka käsittelivät ihmisten käyttäytymistä. Kuitenkin enemmän auttoi ihan oikeiden asiantuntijoiden psykologiaan liittyvät teokset.
Ensin kuitenkin kokeilin liikuntaa. Kävin kuntosalilla miltei päivittäin ja sen päälle kolmenkymmenen kilometrin lenkki. Kunto kyllä kasvoi, mutta ahdistus hälveni vain hetkeksi. Samoin kävi himosiivoamisen ja kaiken muunkin fyysisen ponnistuksen suhteen. Keskusteluapu oli paljon tehokkaampi. Sain etäisyyttä kokemiini epäoikeudenmukaisuuksiin ja samalla katkeruuteni väheni. Kului kuitenkin melkoisen pitkä aika, ennen kuin uskalsin harkita takaisin töihin menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerrot, ettet tarvitse ammattiapua, mutta tässä on jo monta syytä hakeutua ammattiavun piiriin:
Nyt pyörii mielessä kaikki loukkaukset ja sadistisen pomon vallankäyttö. Itsetunto on lytätty eikä ole energiaa suunnitella tulevaa.
Ihan itsesi vuoksi kannattaisi, jotta oppisit pitämään entistä parempaa huolta itsestäsi ja omista rajoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille. Minulla on paljon hyviä hetkiä mutta ajoittain tulee ns. takaumia työpaikalla kuulemistani herjauksista ja määritelmistä.
Tutkailen tuntemuksiani ja mietin, että jos haen jotain apua niin sen aloitus menee varmaan ensi vuoden alkuun. Joulu tuo muuta ajateltavaa ja mieskin on vapaalla, joten en pyöri yksin ajatuskuvioissani.
Ap
Ap, vaikuttaa postraumaattiselta stressireaktiolta. Tai siis traumaperäiseltä stressireaktiolta.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Myös minä koin takaumia ja näin painajaisia varmaan pari kolme vuotta sen jälkeen, kun lähdin varsinaisesta kauhukammiosta työpaikaksi.
Onneksi vuosien varrella kaikki kokemani ikävät tapahtumat ovat haalistuneet. Kävin kyllä puhumassa ammattiauttajalle pitkäänkin, mutta en silloin pystynyt puhumaan näistä muuten kuin ympäripyöreästi. Jos olisin kertonut yksityiskohtaisesti näistä, olisin varmaankin romahtanut. Sain kuitenkin paljon apua omaan jaksamiseeni liittyviin ongelmiin. Olen myöhemmin käsitellyt näitä asioita ammattilaisen avustuksella.
Joku kertoi täällä, että oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Myöskään minä en pystynyt enää palaamaan samanlaisiin töihin, joita olin aikaisemmin tehnyt. En pystynyt myöskään tekemään muunlaisia töitä omatoimisista kouluttautumisistani huolimatta. Nämä uudetkin työt olisivat sivunneet aikaisempaa työelämääni liian paljon. Minun olisi pitänyt kouluttautua ihan muulle alalle, mutta minä en osaa eikä minua kiinnosta muu kuin oma ammattialueeni.
Nyt minulla on vähän vajaa kaksi akateemista tutkintoa, joista on kyllä minulle iloa, vaikka en voikaan hyödyntää niitä työelämässä.
Voimia sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen päässyt eheytymään vasta myönteisten kokemusten myötä ja luottamaan, että vielä on olemassa työpaikkoja, joissa on ihan hyvä olla. On tosi hirveää huomata, kuinka kyyninen on ollut ja kuinka vähän on voinut luottaa itseensä ja osaamiseensa kaiken aliarvioimisen, vähättelyn ja kiusaamisen jälkeen.
"Esimieheksi pääsevät kiusaajatyypit, eikä heitä kontrolloida mitenkään. Heillä on valtaa kuin jossakin uskonnollisessa kultissa ja alaiset ovat täysin alistettuja."
Uskon, että tämä tällainen kulttijohtaminen kuitenkin koko ajan vähenee Suomessakin. Aina pitää luottaa parempaan huomiseen ja ihmiseen.
Onko sinulla siis uusi työpaikka nyt, vai oletko työttömänä?
Itse sain vaihdettua työpaikkaa (työyksikköä). Minullakin on hieman kestänyt, että olen uskaltanut rentoutua ja luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Loukkaukset, kiusaaminen ja se esimieskin pyörii yhä mielessä, mutta toisaalta olen kuitenkin samalla huojentunut ja iloisempi. Ei kai tähän auta kuin aika.
Tilalleni oltettiin uusi työntekijä, joka ilmeisesti joutui samantapaisen käytöksen uhriksi kuin minä, ja vaihtoi työpaikkaa. Aika pian tämän jälkeen firma menikin sitten konkurssiin. Ihmettelen yhä miten pienen yrityksen omistaja kuvitteli liiketoiminnan kannattavan sillä, että yksi tekee töitä ja kahden muun toimenkuvaan ei kuulu muuta kuin etsiä virheitä tämän yhden tekemistä töistä.
Kuultuani konkurssista naamalleni nousi väkisinkin pieni vino vahingonilon hymy.