20v enkä ole ikinä seurustellut,

Minkä ikäisiltä? Hassua, että oman lapseni ikäiset puhuvat toisistaan miehinä... MIlloin aika noin hurahti.

Painon pienentämisen sijaan kasvata itsetuntoasi.

Epätoivo ei koskaan iske.

suurinpiirtein saman ikäisiltä kun mitä itsekin olen. ehkä he eivät ole vielä miehiä, mutta eivät poikiakaan, teinikin kuulostaa tyhmältä(?), ehkä nuoria miehiä olisi paras? 

Itsetuntoni on huono. Se kasvaa laihtumisen myötä (olen ennen ollut laihempi ja PALJON itsevarmempi)... toivottavasti vielä joskus..

Itsetuntoa kohdalleen, siitä se lähtee. Jos edes luulee, että vika on painossa niin vika on omien korvien välissä.

Ja minä en myöskään ollut seurustellut 20vee, mutta 22v olin naimisissa ja lapsikin putkahti kun täytin 23v :) Ehdin tosin seurustella vain yhden kanssa ennen miestäni, hän kun oli niin selkeästi "se oikea" minulle <3 Nyt ollaan oltu 12vee yhdessä :)

Mä olen 23, enkä ikinä seurustellut. Katseita tulee ja joka kerta iskuyrityksiä baarissa ja illanvietoissa. Mutta ei minusta mitään vakavaa haluta. Kukaan ei ole tainnut koskaan olla tosissaan ihastunut minuun. Olen laiha ja pitkä, mutta kuitenkin on muotoja oikeissa kohdissa. Ehkä kasvoni eivät ole tarpeeksi viehättävät. 20-vuotiaana seurustelemattomuus häiritsi, mutta nykyisin olen tyytyväinen tähän. Hellyyttä sentään saan.

Äläpä murehdi, sulla on vielä koko elämä aikaa!

tahtoisin vakavaa suhdetta ja sitoutua kunnolla, kuitenkaan en "etsi" miestä vielä (kun en anna edes itselleni siihen lupaa) kun olen läski enkä sinut itseni kanssa. Kumppani ei korvaa sitä aukkoa itsessäni johon olen epätyytyväinen. tämä logiikkani. mutta ei ole kyllä kukaan minuakaan yrittänyt iskeä viime vuosien aikana..

ap

Itsekin olen 20v. ja seurustellut reilu 5 vuotta. :)

Minä aloin seurustelemaan ekan kerran 21-vuotiaana. En tiiä mikä oli tarkotus tällä mun kirjotuksella. Jos yhtään lohdutti niin hyvä. Meitä on täällä erilaisia.

voi te ihanat<3 ja onnea sulle kaikkeen tulevaan joka oot jo 5v seurustellu! varmasti ihanaa ja mahtava kokemus ja lisää tulossa :)

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:23"]voi te ihanat<3 ja onnea sulle kaikkeen tulevaan joka oot jo 5v seurustellu! varmasti ihanaa ja mahtava kokemus ja lisää tulossa :)

[/quote]

On kyllä. Mitään en vaihtais! :) <3

Itse seurustelin ekan kerran vasta 23-vuotiaana.

Täällä 26v. neitsyt, joka ei ole ikinä seurustellut. There's hope for you yet.

Seurustelin ekan kerran 18-vuotiaana, minäkin ajattelin silloin, että olenpa myöhässä ja miksen löydä ketään. Sitten nappasi ja unohdin nuo ajatukset heti.

Suosittelen myös kasvattamaan itsetuntoa, se helpottaa elämän muillakin alueilla kuin deittailussa. Miehiä ei kannata liiaksi 'etsiä' (silloin ei tietenkään löydä, jos yrittää liikaa), vaan vain käydä ulkona ja pitää silmät auki. Kyllä säkin joku päivä törmäät vielä siihen, kenen kanssa asiat etenee pidemmälle! 20 ei ole ikä eikä mikään.

Etkä ole mikään läski.

Itse alotin ensimmäisen seurustelusuhteeni 24 vuotiaana elämäni miehen kanssa :) Nyt takana yhteiseloa reilu vuosi ja seurustelua takana 3 vuotta. Kaikki me olemme erilaisia ja jokaiselle on varmasti joku tässä maailmassa :) 

Ei tarvitse ainakaan laihduttaa noilla mitoilla, vaikka kannattaahan se laihduttaa jos siitä tulee silti parempi mieli.

-Mies 28v-

olen päärynä malli ja ahterini on leveä kuin mikäkin :( kaikki kaverini ovat todella hoikkia, n. reilu 15kg minua laihempia ja saavat kaikki huomiota miehiltä... 

ap

En usko ainakaan mittojen perusteella että siitä on kyse. Täytän syksyllä myös itse 20 ja laihaksi on jäänyt mun seurusteluhistoriakin. Mulla vaan on ongelmana että ihastun aina mulkkuihin, tai niihin jotka vaikuttavat mukavalta ja sitten jonkin ajan kuluttua enää eivät, tiedän olevani liian sinisilmäinen. Uskon aina kaiken mitä mies sanoo ja yritän korjata tätä minussa, toisaalta musta tuntuisi tosi kyyniseltä epäilläkkää kun mies kertoo itsestään tai mistä nyt vaan. Paljon on ollu miehiä muttei vielä sitä oikeaa :/ 

Haet ongelmaa aivan väärältä suunnalta. Paino ei vaikuta siihen suoraan, mutta itsetunnon kautta se voi niin tehdä. Varmaan tunnet suoranaisesti lihaviakin ikäsiäsi, jotka seurustelevat. Enemmän se on asennepuolen asioita. Jokin sinussa kertoo, ettet oikeasti haluakaan seurustella.

Jos epätoivo iskee, piipahda jossain paikkakuntasi miesvaltaisen alan opiskelijapippaloissa. Jos et siellä saa ikäistesi miesten huomiota, niin sitten ovat maailmankirjat sekaisin.