Lue keskustelun säännöt.
Rakastuneet, keskustellaan rakkaudesta!
29.11.2020 |
Olen umpirakastunut, niin hullusti että vähän jopa kärsin - eikä se siltikään minua haittaa! Saan siitä voimaa ja nautintoa, päiviini iloa ja yhtään tylsää hetkeä ei koita kun voin vain uppoutua unelmiini. Rakkaani ei ole omani (onneksi ei kenenkään toisenkaan), en ole uskaltautunut vielä hänelle sitä tunnustamaan vaikka uskon siihen pystyväni jos tilaisuus tulisi kohdalle. Minulla ei meinaa riittää sanoja tätä tunnetta kuvaamaan - muita kuin rakkaus.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiltillä miehellä ei ole oikeutta rakkauteen 🥺
Itsesäälin takia. Tuosta lauseesta tihkuu huono itsetunto ja itsesääli, ja valitettavasti ihmisen pitää ensin rakastaa ja arvostaa itseään, ennen kuin muut voivat tehdä samoin. Sama tilanne esim. ei-niin-kauniilla naisilla, ei tämä ole miesten erikoisoikeus.
Tiedoksi vielä, että kaikki naiset nimenomaan haluavat kiltin miehen, mutta kukaan ei halua miestä joka ei arvosta itseään (näitä yleensä ovat miehet jotka kutsuvat itseään "kiltiksi" vaikka heidän pitäisi sanoa että on huono itsetunto). Huono itsetunnon näkee jo naamasta ja ryhdistä, ei tarvitse edes sanoja vaihtaa ennen kuin se paistaa läpi. Kun opit rakastamaan itseäsi oikeasti, lakkaat olemasta kiltti kynnysmatto, ja alat olla kiltti mutta hyväitsetuntoinen mies, joka arvostaa paitsi kumppaniaan, myös itseään.
Naiset eivät muutan rakastu renttuihin tai kusipäihin siksi että nämä ovat kusipäitä, vaan koska nämä miehet pitävät itseään arvossa. Lopulta tietenkin naiselle valkenee, että liikaakin, mutta se onkin sitten eri tarina - tai sanoisinko erotarina.
Koetappa nainen tai naiset tutustua tähän "kynnysmattoon" oikeasti. Anna sille mahdollisuus, jolloin se itsetunto sieltä herää hiljalleen. Saat sen oikeasti kiltin ja uskollisen miehen, kun annat alkusysäyksen.
Ja tämän jälkeen et ikinä käytä hänestä sanaa kynnysmatto.Ehkä, mutta viestien perusteella et osaa keskustella vaan jankkaat. Minä pysyn kaukana ihmisistä, joiden kanssa ei voi keskustella normaalisti.
Kiitos. En ole normaali. En ole yhtään mitään. Story of my life.
En sanonut ettet ole normaali, tai ainakin tarkoitin sanoa saaneeni sinusta kuvan, ihmisestä, johon en halua tutustua ja vain palstan viestien perusteella.
Muutaman lauseen perusteella teit analyysin minusta. Oletko kuullut väärinymmärretyksi tulemisesta? Tiedostan, että tämä on asia joka on minussa ja monessa muussa.
Kukaan vain ei viitsi tutustua muutamaa sekuntia pidempään vaan tekee analyysin ensimmäisen mielikuvan perusteella ja varsinkin jos sanoo vahingossakaan poikkipuolisen sanan. Heti tuomitaan jankkaajaksi.
Olisiko peiliinkatsomisen paikka?
Olisiko itselläsi otsikon lukemisen paikka? Tässä ketjussa rakastuneet keskustelevat rakastumisesta. Keskustelun aiheena et siis ole sinä.
Sinä voit mennä perustamaan vaikka blogin omalle itsetunnollesi. Kirjoita vaikka kirja siitä, mutta jätä nyt tämä ketju rakkaudelle.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tai ihastuminen on ainakin minulle ollut aina yksipuolista. Viimeisin tapaus paljastuikin sitten varatuksi, ja jumaliste kun ehdin ihastua kunnolla. Ja en pysty unohtamaan.
V...u mää haluan vaan delata.
Onko mahdoton ajatus että tämä varattu voisi olla kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiltillä miehellä ei ole oikeutta rakkauteen 🥺
Itsesäälin takia. Tuosta lauseesta tihkuu huono itsetunto ja itsesääli, ja valitettavasti ihmisen pitää ensin rakastaa ja arvostaa itseään, ennen kuin muut voivat tehdä samoin. Sama tilanne esim. ei-niin-kauniilla naisilla, ei tämä ole miesten erikoisoikeus.
Tiedoksi vielä, että kaikki naiset nimenomaan haluavat kiltin miehen, mutta kukaan ei halua miestä joka ei arvosta itseään (näitä yleensä ovat miehet jotka kutsuvat itseään "kiltiksi" vaikka heidän pitäisi sanoa että on huono itsetunto). Huono itsetunnon näkee jo naamasta ja ryhdistä, ei tarvitse edes sanoja vaihtaa ennen kuin se paistaa läpi. Kun opit rakastamaan itseäsi oikeasti, lakkaat olemasta kiltti kynnysmatto, ja alat olla kiltti mutta hyväitsetuntoinen mies, joka arvostaa paitsi kumppaniaan, myös itseään.
Naiset eivät muutan rakastu renttuihin tai kusipäihin siksi että nämä ovat kusipäitä, vaan koska nämä miehet pitävät itseään arvossa. Lopulta tietenkin naiselle valkenee, että liikaakin, mutta se onkin sitten eri tarina - tai sanoisinko erotarina.
Koetappa nainen tai naiset tutustua tähän "kynnysmattoon" oikeasti. Anna sille mahdollisuus, jolloin se itsetunto sieltä herää hiljalleen. Saat sen oikeasti kiltin ja uskollisen miehen, kun annat alkusysäyksen.
Ja tämän jälkeen et ikinä käytä hänestä sanaa kynnysmatto.Ehkä, mutta viestien perusteella et osaa keskustella vaan jankkaat. Minä pysyn kaukana ihmisistä, joiden kanssa ei voi keskustella normaalisti.
Kiitos. En ole normaali. En ole yhtään mitään. Story of my life.
En sanonut ettet ole normaali, tai ainakin tarkoitin sanoa saaneeni sinusta kuvan, ihmisestä, johon en halua tutustua ja vain palstan viestien perusteella.
Muutaman lauseen perusteella teit analyysin minusta. Oletko kuullut väärinymmärretyksi tulemisesta? Tiedostan, että tämä on asia joka on minussa ja monessa muussa.
Kukaan vain ei viitsi tutustua muutamaa sekuntia pidempään vaan tekee analyysin ensimmäisen mielikuvan perusteella ja varsinkin jos sanoo vahingossakaan poikkipuolisen sanan. Heti tuomitaan jankkaajaksi.
Olisiko peiliinkatsomisen paikka?Tämä oli siis viesti nro 3 minulta tähän ketjuun.
Mutta niin monessa muusa ketjussa viestisi on ollut.
"Miksi kiltillä miehellä ei ole oikeutta rakkauteen 🥺"
En voi tietää oletko sama, mutta jos ei muuta sisältöä ole niin paha muodostaa muuta kuvaa. Symppaan kyllä periaatteessa, mutta ei vaan pysty.
En ole kirjoittanut mitään edellä mainittuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tai ihastuminen on ainakin minulle ollut aina yksipuolista. Viimeisin tapaus paljastuikin sitten varatuksi, ja jumaliste kun ehdin ihastua kunnolla. Ja en pysty unohtamaan.
V...u mää haluan vaan delata.Onko mahdoton ajatus että tämä varattu voisi olla kiinnostunut?
Ei ole mahdoton ajatus. Olen jotain sen suuntaista toivoa elätellytkin.
On vaan vähän ristiriitaisia signaaleja yms ja muita konkreettisia juttuja nyt ainakin väliaikaisesti. Ja en sen kummemmin osannut edes häneltä kysyä siitä "varauksesta".
Kommunikaatioprobleemaa. Ainakin minun puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoa ei saa suhteesta, se pitää olla ihmisellä itsellään.
Mistä sen itsetunnon saa hankittua? Jos ei koskaan saa mitään positiivista keneltäkään.
Itsetunto sanana sisältää sen mistä sen saa. Itseltään tietenkin eli uskomalla että on riittävän hyvä sellaisenaan vikoineen päivineen!
Tämä sitten loistaa myös muille. Olisi maailma parempi paikka kun ihmiset kehittäisivät hyvän itsetunnon. Toki kehitystä edesauttaa vaikkapa onnistunut kotikasvatus, mutta yksin täällä lopulta ollaan vastuussa itsestä ja omasta kehityksestä.
En voi väittää vastaan. Tunnustan kyllä toisaalta, että oman arvomme mittaamme siitä, miten muut meitä kohtelevat.
"Muut ihmiset ovat jokapäiväinen peilimme. Me luemme arvomme toisten silmistä"
Johanna Sinisalo
Oltaisko mukavia toisillemme?
Parempaa maanantaita kaikille. 👍😎👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tai ihastuminen on ainakin minulle ollut aina yksipuolista. Viimeisin tapaus paljastuikin sitten varatuksi, ja jumaliste kun ehdin ihastua kunnolla. Ja en pysty unohtamaan.
V...u mää haluan vaan delata.Onko mahdoton ajatus että tämä varattu voisi olla kiinnostunut?
Ei ole mahdoton ajatus. Olen jotain sen suuntaista toivoa elätellytkin.
On vaan vähän ristiriitaisia signaaleja yms ja muita konkreettisia juttuja nyt ainakin väliaikaisesti. Ja en sen kummemmin osannut edes häneltä kysyä siitä "varauksesta".
Kommunikaatioprobleemaa. Ainakin minun puolelta.Tuli vaan mieleen koska olen itse varattu ja ihastunut... Tunteilleen ei aina voi mitään.
ei voi ei, mutta niihin voi todellakin myös tahdonvoimalla ja itsekurilla vaikuttaa. itsekin pitkässä suhteessa olleena ihastuin yhteen työkaveriin mutta päätin että vähät jostain "perhosista vatsassa", minulla on hyvä suhde, enkä antanut itseni edes ajatella koko tyyppiä enää kun älysin asian. lopetin kaiken yhteydenpidon välittömästi ja aloin vältellä miestä. melko nopeasti ne perhosetkin sitten kyllä kuihtui ja noin kk päästä jos töissäkin näimme niin en tuntenut enää mitään heppua kohtaan.
mun mielestä varatut antaa liian helposti periksi näille ihastuksilleen ja unohdetaan oma kumppani siksi, että se uusi tyyppi tietysti aluksi voi vaikuttaa jotenkin paremmalta tai jännemmältä kuin se tuttu ja turvallinen. etenkin jos on sosiaalisesti aktiivinen tai töissä tapaa paljon ihmisiä niin pitkän suhteen aikana voi tulla jotain tyyppejä vastaan joihin vähän tykästyy. mutta omasta kokemuksesta voin vannoa että ne tunteet ei kyllä lähde siitä kasvamaan ellei niiden anna kasvaa.
Rakkaani ei ole omani (onneksi ei kenenkään toisenkaan), en ole uskaltautunut vielä hänelle sitä tunnustamaan vaikka uskon siihen pystyväni jos tilaisuus tulisi kohdalle.
Mitä?? Kerro nyt ihmeessä sille, pääset joko harhastasi tai pääset naimisiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tai ihastuminen on ainakin minulle ollut aina yksipuolista. Viimeisin tapaus paljastuikin sitten varatuksi, ja jumaliste kun ehdin ihastua kunnolla. Ja en pysty unohtamaan.
V...u mää haluan vaan delata.Onko mahdoton ajatus että tämä varattu voisi olla kiinnostunut?
Ei ole mahdoton ajatus. Olen jotain sen suuntaista toivoa elätellytkin.
On vaan vähän ristiriitaisia signaaleja yms ja muita konkreettisia juttuja nyt ainakin väliaikaisesti. Ja en sen kummemmin osannut edes häneltä kysyä siitä "varauksesta".
Kommunikaatioprobleemaa. Ainakin minun puolelta.Tuli vaan mieleen koska olen itse varattu ja ihastunut... Tunteilleen ei aina voi mitään.
ei voi ei, mutta niihin voi todellakin myös tahdonvoimalla ja itsekurilla vaikuttaa. itsekin pitkässä suhteessa olleena ihastuin yhteen työkaveriin mutta päätin että vähät jostain "perhosista vatsassa", minulla on hyvä suhde, enkä antanut itseni edes ajatella koko tyyppiä enää kun älysin asian. lopetin kaiken yhteydenpidon välittömästi ja aloin vältellä miestä. melko nopeasti ne perhosetkin sitten kyllä kuihtui ja noin kk päästä jos töissäkin näimme niin en tuntenut enää mitään heppua kohtaan.
mun mielestä varatut antaa liian helposti periksi näille ihastuksilleen ja unohdetaan oma kumppani siksi, että se uusi tyyppi tietysti aluksi voi vaikuttaa jotenkin paremmalta tai jännemmältä kuin se tuttu ja turvallinen. etenkin jos on sosiaalisesti aktiivinen tai töissä tapaa paljon ihmisiä niin pitkän suhteen aikana voi tulla jotain tyyppejä vastaan joihin vähän tykästyy. mutta omasta kokemuksesta voin vannoa että ne tunteet ei kyllä lähde siitä kasvamaan ellei niiden anna kasvaa.
Voi en kyllä ole antanut liian helpolla periksi, meillä pitkä suhde ja ihastuksia on tullut ja mennyt. Ei kuitenkaan mitään tällaista mitä nyt...
ei pahalla mutta kyllä toikin kertoo jotain aika paljon sun luonteesta tai sitten teidän suhteen laadusta jos "ihastuksia tulee ja menee" jatkuvasti. en minä ainakaan ihastu vähän väliä kehenkään vaikka töissä on todella paljon erilaisia miehiä ympärillä kokoajan, se oli se yksi kerta melkein 20 vuoden aikana. Ja kyllä sekin mies munkin kohalla tuntui aika "spesiaalilta" kun en tosiaan ollut noin pitkään aikaan ihastunut kehenkään, mutta silti vaan tahdonvoimalla ja itsekurilla nekin höpsötykset laantui aika nopeastikin kun lakkasi vatvomasta ja miettimästä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tai ihastuminen on ainakin minulle ollut aina yksipuolista. Viimeisin tapaus paljastuikin sitten varatuksi, ja jumaliste kun ehdin ihastua kunnolla. Ja en pysty unohtamaan.
V...u mää haluan vaan delata.Onko mahdoton ajatus että tämä varattu voisi olla kiinnostunut?
Ei ole mahdoton ajatus. Olen jotain sen suuntaista toivoa elätellytkin.
On vaan vähän ristiriitaisia signaaleja yms ja muita konkreettisia juttuja nyt ainakin väliaikaisesti. Ja en sen kummemmin osannut edes häneltä kysyä siitä "varauksesta".
Kommunikaatioprobleemaa. Ainakin minun puolelta.Tuli vaan mieleen koska olen itse varattu ja ihastunut... Tunteilleen ei aina voi mitään.
ei voi ei, mutta niihin voi todellakin myös tahdonvoimalla ja itsekurilla vaikuttaa. itsekin pitkässä suhteessa olleena ihastuin yhteen työkaveriin mutta päätin että vähät jostain "perhosista vatsassa", minulla on hyvä suhde, enkä antanut itseni edes ajatella koko tyyppiä enää kun älysin asian. lopetin kaiken yhteydenpidon välittömästi ja aloin vältellä miestä. melko nopeasti ne perhosetkin sitten kyllä kuihtui ja noin kk päästä jos töissäkin näimme niin en tuntenut enää mitään heppua kohtaan.
mun mielestä varatut antaa liian helposti periksi näille ihastuksilleen ja unohdetaan oma kumppani siksi, että se uusi tyyppi tietysti aluksi voi vaikuttaa jotenkin paremmalta tai jännemmältä kuin se tuttu ja turvallinen. etenkin jos on sosiaalisesti aktiivinen tai töissä tapaa paljon ihmisiä niin pitkän suhteen aikana voi tulla jotain tyyppejä vastaan joihin vähän tykästyy. mutta omasta kokemuksesta voin vannoa että ne tunteet ei kyllä lähde siitä kasvamaan ellei niiden anna kasvaa.
Voi en kyllä ole antanut liian helpolla periksi, meillä pitkä suhde ja ihastuksia on tullut ja mennyt. Ei kuitenkaan mitään tällaista mitä nyt...
ei pahalla mutta kyllä toikin kertoo jotain aika paljon sun luonteesta tai sitten teidän suhteen laadusta jos "ihastuksia tulee ja menee" jatkuvasti. en minä ainakaan ihastu vähän väliä kehenkään vaikka töissä on todella paljon erilaisia miehiä ympärillä kokoajan, se oli se yksi kerta melkein 20 vuoden aikana. Ja kyllä sekin mies munkin kohalla tuntui aika "spesiaalilta" kun en tosiaan ollut noin pitkään aikaan ihastunut kehenkään, mutta silti vaan tahdonvoimalla ja itsekurilla nekin höpsötykset laantui aika nopeastikin kun lakkasi vatvomasta ja miettimästä liikaa.
Kertoo varmasti luonteestani, ihastun helposti :) Siksi osaankin erottaa milloin kyse on vain pienestä ohimenevästä ihastuksesta. Enkä sanonut että ihastuksia tulee ja menee jatkuvasti, sanoin että ihastuksia on tullut ja mennyt, ei jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tai ihastuminen on ainakin minulle ollut aina yksipuolista. Viimeisin tapaus paljastuikin sitten varatuksi, ja jumaliste kun ehdin ihastua kunnolla. Ja en pysty unohtamaan.
V...u mää haluan vaan delata.Onko mahdoton ajatus että tämä varattu voisi olla kiinnostunut?
Ei ole mahdoton ajatus. Olen jotain sen suuntaista toivoa elätellytkin.
On vaan vähän ristiriitaisia signaaleja yms ja muita konkreettisia juttuja nyt ainakin väliaikaisesti. Ja en sen kummemmin osannut edes häneltä kysyä siitä "varauksesta".
Kommunikaatioprobleemaa. Ainakin minun puolelta.Tuli vaan mieleen koska olen itse varattu ja ihastunut... Tunteilleen ei aina voi mitään.
ei voi ei, mutta niihin voi todellakin myös tahdonvoimalla ja itsekurilla vaikuttaa. itsekin pitkässä suhteessa olleena ihastuin yhteen työkaveriin mutta päätin että vähät jostain "perhosista vatsassa", minulla on hyvä suhde, enkä antanut itseni edes ajatella koko tyyppiä enää kun älysin asian. lopetin kaiken yhteydenpidon välittömästi ja aloin vältellä miestä. melko nopeasti ne perhosetkin sitten kyllä kuihtui ja noin kk päästä jos töissäkin näimme niin en tuntenut enää mitään heppua kohtaan.
mun mielestä varatut antaa liian helposti periksi näille ihastuksilleen ja unohdetaan oma kumppani siksi, että se uusi tyyppi tietysti aluksi voi vaikuttaa jotenkin paremmalta tai jännemmältä kuin se tuttu ja turvallinen. etenkin jos on sosiaalisesti aktiivinen tai töissä tapaa paljon ihmisiä niin pitkän suhteen aikana voi tulla jotain tyyppejä vastaan joihin vähän tykästyy. mutta omasta kokemuksesta voin vannoa että ne tunteet ei kyllä lähde siitä kasvamaan ellei niiden anna kasvaa.
Voi en kyllä ole antanut liian helpolla periksi, meillä pitkä suhde ja ihastuksia on tullut ja mennyt. Ei kuitenkaan mitään tällaista mitä nyt...
ei pahalla mutta kyllä toikin kertoo jotain aika paljon sun luonteesta tai sitten teidän suhteen laadusta jos "ihastuksia tulee ja menee" jatkuvasti. en minä ainakaan ihastu vähän väliä kehenkään vaikka töissä on todella paljon erilaisia miehiä ympärillä kokoajan, se oli se yksi kerta melkein 20 vuoden aikana. Ja kyllä sekin mies munkin kohalla tuntui aika "spesiaalilta" kun en tosiaan ollut noin pitkään aikaan ihastunut kehenkään, mutta silti vaan tahdonvoimalla ja itsekurilla nekin höpsötykset laantui aika nopeastikin kun lakkasi vatvomasta ja miettimästä liikaa.
Kertoo varmasti luonteestani, ihastun helposti :) Siksi osaankin erottaa milloin kyse on vain pienestä ohimenevästä ihastuksesta. Enkä sanonut että ihastuksia tulee ja menee jatkuvasti, sanoin että ihastuksia on tullut ja mennyt, ei jatkuvasti.
voitko sitten olla varma ettei tuo sama tilanne olisi myös edessä tämän uuden miehen kanssa ajan kuluessa? Jos siis tunnistat sen itse itsestäsi että ihastut helposti.
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin rakastuneeni siitä, että vaihtoehdot hävisivät. En enää etsi muita, olen maailman onnellisin ja tyytyväisin.
Mulla oli sama! Ennen kaikki miehet (ja jotkut naisetkin) oli potentiaalisia kumppaneita. Mieheni löydettyäni en enää huomannutkaan muita moneen vuoteen ja nykyäänkin vaikka huomaan niin ei tule mieleenkää että vaihtaisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koko myräkkä on ohi parissa vuodessa ja toinen vain tympäisee. Ei kannata.
Mun mies sanoi mulle kerran että rakkaus on sitä että kun ollaan yhdessä niin se ei tunnu miltään. Joku sen kaveri oli kysynyt mistä tiesi mun olevan se oikea ja noin oli määritellyt. Tajusin heti mitä tarkoitti, ollaan kasvettu niin yhteen että voidaan olla toistemme seurassa täysin rennosti. Ihanaa kun voi röhnöttää sohvalla ja piereskellä eikä tarvi pingottaa. Ja ennen kuin joku tulee huutelemaan että toi on kaverisuhde eikä suhde niin seksiä meillä on monta kertaa viikossa, mies haluaisi useamminkin mutta lapsen kanssa on vaikea löytää välhöä. Yhdessä 10 vuotta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rippikoulussa rakastuin ekan kerran ja niin tulisesti meni jalat alta. Siihen tuli mahapläts oman kaverin kautta ja meni vuosia toipua. Aviomieheeni ihastuin ja opin rakastamaan, ei se milloinkaan ollut sellaista ilotulitusta kuin ensirakkaus. Erottiin hyvinä ystävinä ja mietin olisipa näin keski-ikäisenä upeaa rakastua kuten silloin nuorena.
Muutamia vuosia sitten, kun vielä sai kokoontua, törmäsin mieheen joka vei jalat altani heti. Kypsällä iällä ja kokemuksella tämä ilotulitus on suurempaa kuin silloin nuorena.
Viikko sitten kotiin tullessa näin jonkun miehen puhuvan toiselle taloyhtiön parkkipaikalla. Leukani loksahti lumen peittämään asfalttiin ja mietin että siinäpä vasta MIES!
Olikin oma mies käynyt ostamassa uuden talvitakin enkä tunnistanut!
Ihana tunne. Tuo mies on mieheni ja me olemme pari.
Mutta niin monessa muusa ketjussa viestisi on ollut.
"Miksi kiltillä miehellä ei ole oikeutta rakkauteen 🥺"
En voi tietää oletko sama, mutta jos ei muuta sisältöä ole niin paha muodostaa muuta kuvaa. Symppaan kyllä periaatteessa, mutta ei vaan pysty.