En voi pitää lapsista, joita miehelläni on exänsä kanssa
Ovat edesmenneen rakkautensa hedelmiä, en vaan kykene heistä pitämään. Heidän kauttaan tulee aina mieleen mieheni menneisyys toisen naisen kanssa, ja kuinka hän rakasti tätä niin paljon, että lapsiakin teki naisen kanssa. Miksi ihmeessä mun pitäisi pitää lapsista, jotka on tehnyt huumassa jonkun muun kanssa?
Ehkä tabuasia sanoa ääneen, mutta uskon, että aika monikin näin ajattelee, sukupuolesta riippumatta.
Uusperhekuvioisiin mennessään sitä rakastuneena kuvittelee, että kyllä kaikki järjestyy jne...mutta tosiasia on, että ei oo helppoa. Varsinkaan, jos ei oo lapsia miehen kanssa. On koko ajan sellainen olo ollessa yhteydessä miehen suvun kanssa, että sinä et ole mitään, kun sinulla ei ole edes lasta tuon miehen kanssa. Mutta sillä exällä on, joten niillä on se "kunnon", "oikea", suhde ollut. Päätinkin, etten enää mene mihinkään sukujuhliin ym. Säätäkööt vaan keskenään siellä, isä ja lapset.
Ja sitten huomaat, että exä soittelee sinulle kaikista lapsiinsa kuuluvista asioista. Miksi? Miten ihmeessä lasten asiat kuuluvat minulle? Hoitakoot lomansa vanhemmat keskenään. Jos lapset on kipeitä, miksi se kuuluu minulle? Miksi minun pitäisi hoitaa lapsia, jos äidin täytyy vaihtaa viikonloppua menonsa takia ja lasten isä on tuolloin töissä? Lapset viettävät meillä peräti 2 yötä kuukaudessa.
Seuraavaksi otan kiitos vain lapsettoman miehen (uskon, etten kauan enää tätä nykysuhdetta jaksa). Mulle ei tällainen kuvio vaan sovi. Liian kuluttavaa. Hyvä tietysti huomata.
Mulla on kaksi lasta itselläkin, ja haluan nyt keskittyä heihin. Ehkä eronneille on vaan parempi keskittyä niihin OMIIN lapsiinsa, ja olla vaikka ilman parisuhdetta. Olen niin onnellinen, että ex-mieheni on päättänyt keskittyä lapsiin, eikä ole yhtäkään naista vielä lapsille esitellyt. Välillä tulee mieleen jopa, että pitäiskö yrittää uudelleen...Lapset olisivat ainakin yhteisiä.
Kiitos. Olipas ihana purkautua täällä näistä asioista, joita ei ääneen saisi sanoa :). Hyvä, että on Vauvan Aihe vapaa :)
Kommentit (93)
> Minä voin kommentoida VAIN lapsen näkökulmasta, mutta pakko olla kiitollinen, että en saanut ap:n kaltaista äitipuolta. Molemmat vanhempani menivät uusiin naimisiin ja saimme itsellemme uusien "vanhempien" myötä myös puolisisaruksia. Ja se oli rikkaus, meillä oli mahtava lapsuus. Onneksi meille sattui (vai oliko se sittenkään sattumaa vai tietoinen valinta eronneilta venhemmiltamme) sellaiset äiti ja isäpuolet jotka selvästi välittivät meistä. Ja välittävät yhä kun olemme aikuisia. Ap:n miehen lapisille ei käynyt yhtä hyvä tuuri...
Sulla on sitten käynyt tuuri. Ja saanen huomauttaa, että mieheni lapset pitävät minusta. En ole heille mitenkään ilkeä, vaan ystävällinen ja mukava. Tietenkin käyttäydyn kivasti heitä kohtaan. Kuitenkin aina muistuttavat minua exästä, mistä seikasta en pidä, ja jos olet tarkkaan lukenut, ex kyllä venyttää hermoja aika tavalla käytöksellään, jonka mukaisesti minun tulisi lomani käyttää lastensa hoitoon. Onko sellainen sinun mielestäsi ihan ok?
Voihan olla mahdollista, että jos minulla ja miehelläni olisi yhteisiä lapsia, olisi helpompi hyväksyä miehen edellisestä liitosta olevat lapsetkin, tiedä häntä...Olisikohan tilanne ollut sinulla erilainen, jos äidilläsi ja isälläsi ei olisi ollut noita lapsia muiden kanssa? Ehkä tasapainottaa tilannetta jotenkin, ja uudet puolisot tuntuvat vahvemmin kuuluvansa sukuun myös, jne.
Ap
> Miehesi ex taas haluaisi nähtävästi olla kanssanne väleissä. Ja hyväksyisi sinutkin lastensa äitipuoliksi, kun haluaa sopia asioita sinun kanssasi.
Hmm, haluaa olla kanssani väleissä silloin kun tarvitsee jotakin, esim. sitä että hoidan lapsiansa hiihtolomaviikon. Juu-u...
> ok-oloisen äitipuolen...
Sinä et ko. henkilöä tunne. En kyllä voi hänestä pitää, ihan sillä perusteella miten lapsiaankin on kohdellut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:54"]
> Uskotko sä tosiaan sen miehen sepustukset? Että ei rakastanut ja että seksiä ei ollut.
Miksei voisi olla totta? On tiedätkö yllättävän yleistä tuo, että seksiä ei pitkissä liitoissa ole. Kai siihen vaan jotenkin turtuu tai jotain. Ja kaikki eivät myöskään halua seksiä tai kärsivät haluttomuudesta.
On sanonut, että alussa oli seksiä enemmän jne. ja varmasti oli ihastunut/rakastunut, mutta sitten rakkaus hiipui. Hääyönäkin oli kauheita skismoja heillä. Miksi valehtelisi sellaista?
Ap
[/quote]
Kyllä se mies tietää ettet sä kestäis kuulla totuutta. Joten mies valehtelee, kertoo tasan sen mitä sä haluat kuulla, ei ollut rakkautta, ei ollut seksiä jne.
Minä kyllä uskon ap:n miestä. Ei miehellä ole syytä valehdella exästään. En ymmärrä, miksi tämä kortti nostetiin edes esiin tässä ketjussa.
Exällä ei ole oikeutta vaatia ap:ta hoitamaan lapsiaan. Miehen pitää hoitaa lapsensa, ei ap:n. Ap voi toki tarvittaessa auttaa, mutta ei hänen tarvitse järjestää omaa elämäänsä niin, että uhrautuu miesten lasten hoitamiseen.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
mikäli et ole provo, syvästi säälin ja halveksin sinua ja etenkin miestäsi. Mitäs sitten jos/kun teille tulee ero? Haluat varmaan, että miehesi hylkää myös teidän yhteisen lapsenne?
[/quote]
Se mitä olet mieltä tällä anonyymillä palstalla, ei vaikuta elämääni mitenkään. Meille ei tule eroa, koska lähtökohtamme suhteessa ovat täysin eri, kuin miehellä exänsä kanssa. Tilanteemme näyttää kirjoitettuna paljon pahemmalta, kuin on oikeasti. Oikeasti kyse on vain kahden ihmisen parisuhteesta ja niistä vaikeista päätöksistä, joita on ollut tehtävä että suhde toimisi. Kaikkien lasten kannalta nämä ovat lopulta viisaimpia päätöksiä.
Kumpikaan meistä ei halua erota ja kumpikaan meistä ei usko uusperheisiin. Olemme molemmat kasvaneita normaaleissa, hyvissä ydinperheissä.
[/quote]
Kuuluisia viimeisiä sanoja, "meille ei tule ikinä eroa" :))) Se sun miehes on eronnut jo kerran, mikä sitä estäis tekemästä sitä uudelleen, sehän selvis siitä ekasta erosta ihan hyvin. Kun se kyllästyy sun naamaan niin se etsii uuden, kivemman naisen ja aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Entinen elämä ja entiset lapset jää. Ja kun se mies ei edes usko niihin uusperheisiin, niin susta tulee totaali-yh. Muista että huomattavasti useampi toisen kierroksen liitto kaatuu, kun on kerran eronnut niin kynnys eroon on matalampi. Voi myös olla, että ajan myötä se mies alkaa tuntea katkeruutta siitä että suostuttelit hänet hylkäämään ekan liiton lapsensa.
Mun miehellä on kolme lasta. Mainioita tapauksia ihan jokainen.
En koe lapsia myöskään uhaksi, vaikka mieheni on rakastanut exäänsä niin paljon, että teki tämän kanssa lapsia, hän siitä huolimatta on nyt mun kanssa, ei exänsä.
Se on totta, että totta kai elämä olisi tietyllä tasolla helpompaa ilman noita lapsia, aivan kuten se olisi helpompaa, kun rahaa vaan tulisi tilille eikä tarvitsisi käydä töissä tai se olisi helpompaa, kun ei koskaan olisi kipeä tai se olisi ylipäätään helpompaa, kun vaan saisi kaiken mitä haluaisi, silloin kun haluaisi.
Toisaalta ilman noita lapsia mun mies ois ihan erilainen ihminen kuin nyt on ja kyllähän nuo lapset myös hirveästi antaa.
Kolikolla on kaksi puota.
Miehesi on ottanut sinut koska luuserina tarvitsee heikon ihmisen rinnalleen. Surullista että lapset joutuvat kärsimään kun kaksi aikuista käpertyy yhdessä epävarmuuteensa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
Sun lapsesi ovat siis vain niiden miehen "entisten" lasten korvaajia. Aikamoinen taakka lapsilla. Heitä ei haluttu omina itsenään, vaan heidän pitää korvata isälle ne menetetyt lapset. Sinä ilmeisesti teit heidät vain pitääksesi miehesi ja liittonne. Jos et olisi tehnyt korvaavia lapsia olisi mies ilmeisesti palannut exän ja "entisten" lasten luokse. Teillä on ihan oikeasti aika sairas parisuhde ja perhe.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:15"]Minä kyllä uskon ap:n miestä. Ei miehellä ole syytä valehdella exästään. En ymmärrä, miksi tämä kortti nostetiin edes esiin tässä ketjussa.
Exällä ei ole oikeutta vaatia ap:ta hoitamaan lapsiaan. Miehen pitää hoitaa lapsensa, ei ap:n. Ap voi toki tarvittaessa auttaa, mutta ei hänen tarvitse järjestää omaa elämäänsä niin, että uhrautuu miesten lasten hoitamiseen.
[/quote]
Mulla on ihan pakko puuttua tuohon, ei miehellä ole tarvetta valehdella exästään- lauseeseen. Minä olen eronnut sairaalloisen mustasukkaisesta ja pettävästä narsisti miehestä, mies löysi uuden naisen noin kuukausi eromme jälkeen. Luulen, ettei uudelle naiselle ole kerrottu eron syitä, miksi ihmeessä kukaan nainen ottaisi juuri eronneen miehen, jonka eron syyt olivat nuo miehestä johtuvat asiat? Eli minusta on valehdeltu? Luulisin ainakin.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:06"]
> Minä voin kommentoida VAIN lapsen näkökulmasta, mutta pakko olla kiitollinen, että en saanut ap:n kaltaista äitipuolta. Molemmat vanhempani menivät uusiin naimisiin ja saimme itsellemme uusien "vanhempien" myötä myös puolisisaruksia. Ja se oli rikkaus, meillä oli mahtava lapsuus. Onneksi meille sattui (vai oliko se sittenkään sattumaa vai tietoinen valinta eronneilta venhemmiltamme) sellaiset äiti ja isäpuolet jotka selvästi välittivät meistä. Ja välittävät yhä kun olemme aikuisia. Ap:n miehen lapisille ei käynyt yhtä hyvä tuuri...
Sulla on sitten käynyt tuuri. Ja saanen huomauttaa, että mieheni lapset pitävät minusta. En ole heille mitenkään ilkeä, vaan ystävällinen ja mukava. Tietenkin käyttäydyn kivasti heitä kohtaan. Kuitenkin aina muistuttavat minua exästä, mistä seikasta en pidä, ja jos olet tarkkaan lukenut, ex kyllä venyttää hermoja aika tavalla käytöksellään, jonka mukaisesti minun tulisi lomani käyttää lastensa hoitoon. Onko sellainen sinun mielestäsi ihan ok?
Voihan olla mahdollista, että jos minulla ja miehelläni olisi yhteisiä lapsia, olisi helpompi hyväksyä miehen edellisestä liitosta olevat lapsetkin, tiedä häntä...Olisikohan tilanne ollut sinulla erilainen, jos äidilläsi ja isälläsi ei olisi ollut noita lapsia muiden kanssa? Ehkä tasapainottaa tilannetta jotenkin, ja uudet puolisot tuntuvat vahvemmin kuuluvansa sukuun myös, jne.
Ap
[/quote]
"En voi pitää lapsista, joita miehellä on exänsä kanssa" versus " tientenkin käyttäydyn kivasti heitä kohtaan... olen heille ystävällinen ja mukava..." ja blaa blaa. Taidat olla tosi solmussa itsesi kanssa? Kivat niille lapsille kun joutuvat tuollaisen kyykärmeen vaikutuspiiriin!
> Kyllä se mies tietää ettet sä kestäis kuulla totuutta. Joten mies valehtelee, kertoo tasan sen mitä sä haluat kuulla, ei ollut rakkautta, ei ollut seksiä jne.
Kiva, että sinä tunnut tietävän noin paljon heidän suhteestaan :). Mikä siinä voi olla niin vaikeaa käsittää, että kaikissa suhteissa seksi vaan loppuu??? Etkö todella koskaan oo tällaisesta kuullut? Uskomatonta.
Mieheni ja exänsä suhteeseen viimeiset seitsemän vuotta sopi varmaankin tuo, kuten joku tässä ketjussa kuvaili, että siinä on lapset mutta ei parisuhdetta. Tekivät vielä toisen lapsen "kun niin nyt vain tehdään ja muutkin tekee", vaikka silloin jo suhde oli melkoisen kuollut. Ja todellakin uskon sen, ettei seksiä tämän toisen lapsen jälkeen enää ollut.
Ap
kamalia mammoja taas liikkeellä...kyykäärme...luuseri.... av-mammat vauhdissa...
> Mikä siinä voi olla niin vaikeaa käsittää, että kaikissa suhteissa seksi vaan loppuu???
Siis ei KAIKISSA tietenkään, vaan JOISSAKIN piti kirjoittaa :).
Kiireessä kun kirjoittaa tulee virheitä :).
Ap
Miehesi lapset ovat teillä kaksi yötä kuukaudessa. Se on uskomattoman vähän. He siis ikään kuin käyvät kylässä. Käykö miehesi sitten lastensa kanssa lomilla vai miten ja milloin hän viettää aikaa lastensa kanssa? Minä en huolisi tunnevammaista miestä, joka hylkää lapsensa. Jos hänellä ei ole tunnesidettä lapsiinsa niin tuskinpa sinuunkaan. Kun sängyssä hetkeksi viilenee niin ero on jo edessä.
> Mulla on ihan pakko puuttua tuohon, ei miehellä ole tarvetta valehdella exästään- lauseeseen. Minä olen eronnut sairaalloisen mustasukkaisesta ja pettävästä narsisti miehestä, mies löysi uuden naisen noin kuukausi eromme jälkeen. Luulen, ettei uudelle naiselle ole kerrottu eron syitä, miksi ihmeessä kukaan nainen ottaisi juuri eronneen miehen, jonka eron syyt olivat nuo miehestä johtuvat asiat? Eli minusta on valehdeltu? Luulisin ainakin.
Tässä taitaa nyt olla niinpäin, että mieheni ex on se narsisti tässä. Ja hän muutti pari viikkoa erosta yhteen uuden miehen kanssa, tai siis uusi mies muutti asumaan hänen ja mieheni ja exän lasten luokse.
Tämä seikka kertoi jo alussa minulle aika paljon tästä naisesta. Ja ihan faktaa on, ei mitään miehen sepustusta, että näin on tapahtunut.
Ajatteleeko noin toimiva äiti lapsiaan? Ei.
Ap
> Mulla on ihan pakko puuttua tuohon, ei miehellä ole tarvetta valehdella exästään- lauseeseen. Minä olen eronnut sairaalloisen mustasukkaisesta ja pettävästä narsisti miehestä, mies löysi uuden naisen noin kuukausi eromme jälkeen. Luulen, ettei uudelle naiselle ole kerrottu eron syitä, miksi ihmeessä kukaan nainen ottaisi juuri eronneen miehen, jonka eron syyt olivat nuo miehestä johtuvat asiat? Eli minusta on valehdeltu? Luulisin ainakin.
Tässä taitaa nyt olla niinpäin, että mieheni ex on se narsisti tässä. Ja hän muutti pari viikkoa erosta yhteen uuden miehen kanssa, tai siis uusi mies muutti asumaan hänen ja mieheni ja exän lasten luokse.
Tämä seikka kertoi jo alussa minulle aika paljon tästä naisesta. Ja ihan faktaa on, ei mitään miehen sepustusta, että näin on tapahtunut.
Ajatteleeko noin toimiva äiti lapsiaan? Ei.
Ap
Sä kuulostat todella sekavalta. Ja siltä että sulla on huono itsetunto.
Sä et voi hyväksyä miehen lapsia mutta miehen käytännössä, arjessa, on pakko hyväksyä sun lapset?
Ei sun tosiaankaan tarvi toimia lastenhoitajana miehen exälle, mutta ehkä tää exä luulee että sun lapset on siinä ja nää exän lapset menis samalla leikkikavereina. Exä ei tajua että sun lapset on isällään siis. Kai sä voit sanoa että sulla on omia menoja, ei valitettavasti käy. Mitä ne sun omat menot on, ei exälle kuulu.
Mitä ne lapset asiasta tykkää? Ovatko leikkikavereita toisilleen? Ehkä sä voit kysyä jos exä ottais sun lapset hoitoon myös vastavuoroisesti, jos oot ite exän lapsia hoitanut.
Oireileeko exän lapset jotenkin? Tossa voi lapsilla olla aika kova paikka, jos äiti ei tunnu haluavan olla heidän kanssaan. Miten noita lapsia vois auttaa?
> Miehesi lapset ovat teillä kaksi yötä kuukaudessa. Se on uskomattoman vähän. He siis ikään kuin käyvät kylässä. Käykö miehesi sitten lastensa kanssa lomilla vai miten ja milloin hän viettää aikaa lastensa kanssa?
Neljä yötä kuukaudessa he ovat meillä. Mutta kyllä ovat tekemisissä myös lomilla, ja muulloinkin sovitusti.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:09"]
> Miehesi ex taas haluaisi nähtävästi olla kanssanne väleissä. Ja hyväksyisi sinutkin lastensa äitipuoliksi, kun haluaa sopia asioita sinun kanssasi.
Hmm, haluaa olla kanssani väleissä silloin kun tarvitsee jotakin, esim. sitä että hoidan lapsiansa hiihtolomaviikon. Juu-u...
> ok-oloisen äitipuolen...
Sinä et ko. henkilöä tunne. En kyllä voi hänestä pitää, ihan sillä perusteella miten lapsiaankin on kohdellut.
Ap
[/quote]
No vastasinkin sen perusteella, minkä kuvan sain aloituksestasi. Tottakai miehesi ja hänen exänsä täytyy ensisijaisesti hoitaa lastensa asiat. Mutta luulisi, että sinä myös haluat olla siinä mukana, kerta olet parisuhteessa tämän miehen kanssa. Ja en toki tunne kyseistä henkilöä. Onko hän muuten sinua kohtaan tyly, vai eikö itse jaksa/halua lapsiaan hoitaa?
Entäs sinun lastesi isä, onko mukana kuvioissa millään tavalla? Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten tämä nykyisesi suhtautuu sinun lapsiisi. Ja kyllä, ei ole sinun tehtävä huolehtia pääsääntöisesti miehesi lapsista, mutta toisaalta en jaksa ymmärtää myöskään sinun negatiivista asennetta ja suhtautumista tähän jollet voi nyt enemmän valoittaa asiaa. :)
Tekstisi on vähän sekainen, ensin annat ymmärtää että ongelma on miehen lapsissa, mutta nyt se onkin hänen ex vaimossaan. Koet hänet uhkana sinulle, ja tunnet olevasi alempi arvoinen kun toinen nainen on synnyttänyt lapsia miehellesi. Olethan sinäkin synnyttänyt lapsia toiselle miehelle.
t. 39
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
mikäli et ole provo, syvästi säälin ja halveksin sinua ja etenkin miestäsi. Mitäs sitten jos/kun teille tulee ero? Haluat varmaan, että miehesi hylkää myös teidän yhteisen lapsenne?
[/quote]
Se mitä olet mieltä tällä anonyymillä palstalla, ei vaikuta elämääni mitenkään. Meille ei tule eroa, koska lähtökohtamme suhteessa ovat täysin eri, kuin miehellä exänsä kanssa. Tilanteemme näyttää kirjoitettuna paljon pahemmalta, kuin on oikeasti. Oikeasti kyse on vain kahden ihmisen parisuhteesta ja niistä vaikeista päätöksistä, joita on ollut tehtävä että suhde toimisi. Kaikkien lasten kannalta nämä ovat lopulta viisaimpia päätöksiä.
Kumpikaan meistä ei halua erota ja kumpikaan meistä ei usko uusperheisiin. Olemme molemmat kasvaneita normaaleissa, hyvissä ydinperheissä.
[/quote]
Minä jotenkin ymmärrän perustelusi, mutta mitä aiotte sanoa lapsille, kun lapsi isompana kysyy, miksi isä hylkäsi minut? Mitä jos lapsi joutuu terpiaan, koska tämä suru on liian iso? Mitä jos aikuisena hän ei pysty sitoutumaan keneenkään, koska on saanut niin ison hylkäämisen trauman?
Sinuna en kyllä yhtään tuudittautuisi siihen, että te ette eroa. Ei minunkaan pitänyt. Mutta elämä on...