Pienin asunto, jossa voisit asua yksin?
Kuinka suuri olisi pienin asunto, jossa suostuisit asumaan yksin? Ja puhutaan nyt ihan kunnon asumisesta monta vuotta putkeen eikä mitään viikon lomaa. Kuinka monta neliötä se olisi?
Tuli mieleen, kun itse asuin 18 neliön opiskelija-asunnossa. Se oli ihan hirveää! Huonekalut eivät mahtuneet sinne kunnolla, joten osa huonekaluista oli keskellä huonetta. Liikkuminen oli hankalaa, kun vapaata tilaa ei ollut. Tykkään viettää kaiken vapaa-aikani kotona, joten tuollaisessa pikkukopissa asuminen oli aivan hirvittävää. Sopii varmaankin ihmiselle, jolle riittää pelkästään sänky ja työpöytä ja viettää suurimman osan ajastansa muualla.
Kommentit (18)
Mäkin olen asunut 18 neliön asunnossa opiskelija-aikana, eikä se ollut musta silloin ollenkaan hirveää, koska en omistanut juuri mitään tavaroita. Koko muuttokuormani oli mahtunut henkilöautoon (asuntoon kuului sänky ja työpöytä).
Nyt päälle nelikymppisenä sanoisin että jos asuisin yksin, 50 neliössä tulisin toimeen hyvin ja 40:ssa kohtuullisesti.
Joku 25 neliötä, olen sellaisessa opiskeluaikana asunutkin. Tällä hetkellä asun 30 neliöisessä ja pärjään hyvin.
Itse asun 37 neliön kaksiossa ja tämä on kyllä ehdottomasti pienin mihin suostuisin. Viihdyn loistavasti ja asunto on ihana mutta toisinaan kaipaan kodinhoitohuonetta ja isompaa olohuonetta ja/tai erilaista pohjaratkaisua - järjestystä kun ei tämän kokoisessa oikein vaihdeta.
40 neliössä selviäisin, mutta parveke pitäis olla ja erillinen keittiö/keittokomero
No en ole asunut 200 neilötä pienemmässä koskaan, mutta sanotaan, että 150 on minimi yhdelle.
Asuin 18 neliössä opiskeluaikana ja viihdyin. Toki nyt on enemmän tavaraa ja olisi vaikea keksiä, mistä luopuisin. Mutta sinänsä tykkäsin kyllä olla pienessäkin asunnossa.
Asun tällä hetkellä ensimmäistä kertaa yksin, 42 neliöisessä. Tämä on mulle ihan sopivan kokoinen, joten voisin kuvitella että joku 25-30 neliöinen olisi pienin. Eihän se mulle mukavaa olisi mutta kyllä mä siihen pystyisin. Tämän kämpän vessasta voisi ottaa neliöitä pois ja makkarista vähän.
Opiskeluaikoina asuin ihan tyytyväisenä 19 neliössä. Se oli ensimmäinen ihan oma kotini, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei kämppiksiä. Aika kivaa!
Siitä muutin ekan työpaikan perään 60 neliöön, jossa mun harvat huonekalut huusi toistensa perään. :)
Jos nyt asuisin yksin, niin ehkä 60 neliötä olisi hyvä. Koska teen paljon töitä kotona ja kirjoja on paljon haluaisin yhden huoneen työtä ja kirjoja varten. Sitten makuuhuone, olohuone, keittiö. Kaikki riippuu suunnittelusta.
Oikeastaan huoneiden lukumäärä on tärkeämpi kuin neliömäärä. Ja parveke tai pieni oma piha pitäisi olla.
Asun nyt 29 neliöisessä yksiössä. Olen 36v ja pärjännyt mielestäni ihan hyvin. Olen tosin pitkäaikaistötön, joten minulla ei ole ollut rahaa ostaa hirveästi tavaraa, joten sitä tilaa ei hirveästi tarvitse. Edelliset sukupolvet ovat asuneet alle 30 neliöisissä huoneissa koko perhe. Luulen että se om tottumiskysymys. Jos asuisin nyt isommassa asunnossa, niin pienempään vaihtaminen olisi vaikeaa. Nytkään en kyllä luopuisi yhdstäkään neliöstä.
Me muutimme vuosi sitten 18 neliön yksiöstä tähän nykyiseen, 42 neliöiseen asuntoon. Meitä on neljä, kaksi alle kouluikäistä lasta ja vanhemmat. Tuossa 18 neliön asunnossa ei ollut edes suihkua. Eikä sitä ollut taloyhtiössäkään, kun ei ollut saunaa. Suihkussa kävimme molemmat työpaikoillamme, ja lapset pesimme pesuvadissa tai sukulaisten luona. Asumme Ruotsissa pienessä kaupungissa, jossa on hirvittävä pula asunnoista ja vähintään 6 vuoden asuntojono. Saimme vaihdettua tähän asuntoon toisen kaupungin vuokralaisen kanssa, onneksi. Nyt tämä keittiöllinen yksiö tuntuu luksukselta tuohon vuoden takaiseen painajaiseen verrattuna. Joten vastaus kysymykseen on, että minä kyllä pystyisin yksin asumaan vaikka alle 20 neliön luukussa, olenhan asunut sellaisessa perheenikin kanssa. Mutta suihkuttomaan asuntoon en enää muuttaisi...
26 neliötä on ollut nuorena pienin kämppä mutta pienempikin olisi riittänyt.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:39"]
26 neliötä on ollut nuorena pienin kämppä mutta pienempikin olisi riittänyt.
[/quote]asuinhan Töölössä aikanaan palvelijanasunnossa, oisko ollut neliöitä 8, sänky, pieni pöytä, tuoli ja lepotuoli. En kauaa ehtinyt asua kun muutin isoon huoneistoon sukulaisen hoiviin joka oli paljon vapaa-ajanasunnollaan.
Kyllä se 30 neliötä ois aika minimi. Nyt asun perheineni 120 neliöisessä, ja tää tuntuu (etenkin siivotessa) isolta. Perheen kanssa minimi ois varmaan joku 70 neliötä.
50 m2 tai niillä main. Siis laitakaupungilla. Tilantarpeeseen näet liittyy asuinympäristön luonne. Keskustassa voisin hyvin asua pienemmässäkin, maalla taas asumisalaa saisi olla vähintään 120 m2 + ulkorakennukset päälle.
- mies -
33 neliötä tällä hetkellä. Muuten siedettävä, mutta kun kuivausrumpu puuttuu niin teline vie hirveän tilan olkkarista kun ei kylppäriin mahdu...
N. 50 neliön kaksio olisi varmaan pienin missä haluaisin asua yksin. Kolmio tietty vielä kivempi.
Jos kyseessä olisi loppuiäksi asunto, niin 80 neliötä ja 3h+k olisi minimi, ehdottomasti kerrostalossa. Todennäköisesti vietän vanhuuteni 2h+kk:ssa, jossa neliöitä noin 50.
Tällä hetkellä asun 60 neliöisessä kaksiossa enkä ihan helpolla pienempään lähtisi kun täälläkään ei aina ole tarpeeksi tilaa. Mies asuu 75 neliöisessä kolmiossa eikä hänkään osaisi kuulemma enää asua pienemmässä :D