Lue keskustelun säännöt.
Onko onnellisia lapsiperheitä olemassa?
06.04.2014 |
On rahasta, ajasta, tilasta, omasta rauhasta, terveydestä, jaksamisesta tingittävä vuosikaudet kun ihminen perheellistyy.
Maailma on menossa päin helvettiä, jonka kyydissä Suomikin kulkee ja tämä yhteiskunta kehittyy päin persettä vuosikymmenestä toiseen - niin mitä positiivista te näette tässä valtiossa ja maailmassa?
Tulevaisuus on hyvin epävarmaa, kun eletään näin epävakaata aikaa, yyteeitä paukkuu, ihmiset menettävät työnsä, on isot velat maksettavana ja perheestä pidettävä huolta - niin löytyykö tästä valtakunnasta enää onnellisia lapsiperheitä?
Minä olen sinkkumies ja pohdin tätä mieletöntä maailmaa, sekä lapsiperheen arkea.
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 01:37"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 01:06"]
Odotan itse innolla sitä päivää kun ensimmäistä kertaa ikinä näen ruokakaupassa onnellisen näköisen lapsiperheen.
[/quote]
Minäkin olen kiinnittänyt kaupassa huomion pienten lasten äiteihin, jotka ovat vaikuttaneet hyvin kireiltä, hermoromahduksen partaalla olevilta naisilta. Tietenkään, en ole sitten millään tavalla kiinnittänyt sellaisiin äiteihin huomiota, joilla menee hyvin kun he eivät pidä itsestään mitään meteliä.
Minulle on jäänyt mieleen elämään itkevät, kirkuvat lapset ja ne uupuneet äidit. Yhden yhdistävän tekijän olen huomannut, että uupuneita 20-30v äitejä en ole kauppareissuilla havainnut vaan he ovat olleet 30-45v äitejä lähes yksin omaan. Liekö tuossa mitään perää.
Mutta arvelen, että moni vanhempi on kuitenkin eläkeiässä mielissään että heillä on jälkikasvua.
Tuotako elämän pitäisi olla? Lasten kasvatusta?
[/quote]
Kyllä meitä nuorempiakin äitejä käy kaupassa. En tosin näytä sellaiselta hermoromahdukden partaalla olevalta, mutta lasten kanssa pitää olla tiukkana kaupassa jos koskaan haluaa heidän oppivan käyttäytymään. Turhaa vinkumista en siedä yhtään ja jos lapsi riittävän kauan riehuu niin eipä lähde enää mukaan. Onnellisia olemme kaikesta huolimatta, vaikkakin väsyneenä ja kahden pienen villin lapsen kanssa.
-ip
On ja monta.
Kun lapset olivat pieniä elämä ja meidän aikuisten pinnat olivat tiukoilla. Se on tavallaan yksi, itsestäänselvä osa elämää. Kun kokemuksia vaihdettiin muiden kanssa, purettiin useimmiten vain niitä negatiivisia kokemuksia. Mutta lapset on ihan oikeasti kauhean kivoja, heidän kanssaan on hauskaa. He opettavat vanhempiaan ja heidän kauttaan vanhemmat oppivat itsestään hyviä asioita. Minustakin tuli vähän kärsivällinen! Elämä tai maailma ei ole rajoittunut vain omaan itseen.
Kun niistä vaikeista vuosista selviää saa itseluottamusta. Tilanne rauhoittuu kun lapset kasvavat.
Oleellista on munkin mielestä vanhempien välinen hyvä suhde.
Mikä on ap:n vaihtoehto? Että ei rakastettaisi toisiamme, ei tehtäisi lapsia, jotka voivat muuttaa maailmaa paremmaksi jos emme itse osaa?
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 01:06"]
Odotan itse innolla sitä päivää kun ensimmäistä kertaa ikinä näen ruokakaupassa onnellisen näköisen lapsiperheen.
[/quote]
Minäkin odotan innolla, että näen jonkun onnellisen ihmisen kaupassa...olkoot sitten sinkku, lapseton pariskunta, vanhus, mikä vaan.... Kyllä on niin naamat nurinpäin ihmisiä kaupat täyttä ja tämä ei liity mitenkään siihen, onko lapsia vai ei. Meillä ainakin ollaan ihan tavallisesti kaupassa. Jos lapset ovat hyvällä tuulella eivätkä kiukkua, kaupassa näytetään varmaan ihan "tavallisilta"...ei sen enempää onnellisilta kuin onnettomiltakaan.
Jos taas lapset ja minä huonolla tuulella, nälkä, väsymys ym, niin ei ehkä hymy ole koko aikaa huulilla. Mutta eihän se tarkoita ettenkö olisi ONNELLINEN!!!!!
Onnellinen ihminen kokee myös muitakin tunteita kuin pelkkää puhdasta onnellisuutta.
Kokeile, niin huomaat, kuinka onnelliseksi lapset sinut tekisivät.. Voi olla että yllätyt, tai sitten et. Jokaisen onnellisuus on paljolti itestään kiinni. Ei siitä, onko sinulla lapsia vai e.
Lapsiperheitä ehkä väsyttää mutta ei ahista :) ennen lapsia podin usein selittämätöntä maailmantuskaa ja tyhjyyttä. Nyt on toki usein huoli lapsista, mutta se on selkeämpää ja sitä voi käsitellä paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, mä sitten en siedä näitä avauksia. Niitä kirjoittavat ilmeisesti ihmiset, jotka eivät siedä lainkaan hetkellistäkään epämukavuutta. Varsinkin pikkulapsiperheen elämään voi päivittäin mahtua monenlaista tunnetilaa, mutta miksi ihmeessä niisrä pitää päällimmäiseksi poimia ne ikävät tunteet?
Haluaisin sanoa näiden aloitusten tekijöille sen, että teidän ei tosiaan ole pakko hankkia lapsia, mutta mitä jos lakkaisitte myös kertomasta lapsiperheille, millaisia ne teidän mielestänne ovat, kun teillä ei selvästikään ole halua kuunnella, mitä lapsiperheillä on omasta puolestaan sanottavaa.
Jaa, mitkäököhän tuohon sanisi. Itse olen luonteeltani sellainen melankoliaan ja jopa masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuten helposti vajoava. Maailman pahuus ym. ahdistaa välillä suurestikin.
lasten saannin jälkeen olen ollut paljon vähemmän ahdistunut ja masentunut ja alkuloinen. Aika menee siihen tylsyyden sietämiseen. Tylsäähän on pitää rutiineista kiinni, sanoa samat asiat kerta toisensa jälkeen jne. Elämässä on paljon enemmän tylsiä hetkiä nykyään kuin aiemmin, mutta koska lasten saanti on pakottanut oppimaan tervettä itsekkyyttä, niin ahdistumista on paljon vähemmän. Jo tuon takia olen onnellisempi kuin ennen lapsia. Sitten kun tähän lisää ne lasten tuomat ilot: molemminpuolinen rakkaus, lapsen kasvun ja kehittymisen seuraaminen, ihmettely siitä, että miten on voinut omassa kehossaan muodostaa jotainniin täydellista jne, niin kyllähän lapset antavat paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen valitettiin huonona päivänä ystävälle ja nykyään vuodatetaan keskustelupalstalle nimettömänä ja kärjistäen.
Meillä on kuusihenkinen, onnellinen lapsiperhe. Esitin otsikkosi kysymyksen, niin jopa 13-vuotias poikani naurahti ja vastasi virnistäen: "Silloin tällöin!" Maailmantuskahan on normaalia teineille. Mutta siis, itse äitinäkoen ja myös muut perheeni jäsenet kokevat onnellisuutta. Onnellisuuden kokemus on toki monimutkainen asia. Se vaihtelee. Jotkut ihmiset ovat taipuvaisempia onnellisuteen kuin toiset. Ihmisen perusonnellisuuden taso vaihtelee. Tyypilisesti huippukokeusten jälkeen palataan omalle perusonnellisuuden tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan onnellisia! Meillä onkin isoilla ikäeroilla hankitut neljä lasta. Tutkittu juttu on myös se, että mitä enemmän pariskunnalla on yhteisiä lapsia sitä onnellisempia he keskimäärin ovat. Molemmat ollaan töissä, meillä on omakotitalo, lapset harrastavat ja heidät on kasvatettu käyttäytymään hyvin... Allergioita kummempia terveysmurheita ei juuri ole ollut ja muutenkin elämä on tosi mukavaa.
Toki tuttavapiirissä on sellaisiakin lapsiperheitä jotka koko ajan valittavat kaikesta; lapsista, valvomisesta, rahasta, ajasta, terveydestä jne. Mutta tämä on ylipäätään elämänasenne kysymys. Samat ihmiset aikoinaan valittivat perheettömin sinkkuinakin kaikesta!
Kyllä me ollaan onnellisia. Kaksi tarhaikäistä lasta ja 35v tienoilla olevat vanhemmat. Lapsethan nyt kokeilee rajojaan esim. kaupassa, sitä opetellaan miten käyttäydytään ja toki joudun toisinaan pitämään ihan kaupassa puhuttelun, jotta loppu kauppareissu menee taas ok. Seuraavat reissut sujuvat sitten paremmin, kun heti puuttuu aina huonoon käytökseen. En varmasti sillä hetkellä näytä onnelliselta, jos komennan lapsiani, mutta sehän nyt on tavallista lapsiperheen arkea eikä mitenkään sitä onnellisuutta poista. Lapsiahan tulee opettaa, kouluttaa, komentaa, näyttää esimerkkiä, pitää kuri.
Nyt on meidän tulisella 3v:llä uhma ja joka päivä joudun jotain kuriasiaa hänen kanssaan käymään läpi. Olen silti onnellinen. Ja kun huomaa, että puhuttelu tekee tehtävänsä, tuottaa tulosta tms. niin sittenhän sitä voi taas hymyillä ja olla äiti aurinkoinen.
Vaikka eläisin yksin ilman mitään perhettä, niin tuskinpa kaupassa kulkisin naantalin aurinko naamalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme onnellisia. Meillä on 4 lasta joista 3 enää kotona, elämä oli hyvinkin tiukkaa kun isommat lapset olivat kotona mutta silti onnellista. Väsymys, elämän isot huolet, sairaudet yms ei ole lannistaneet meitä:) Nyt kun kotona on enää kuopus elämä on suhteellisen helppoa taloudelllisestikin vaikka jään juuri työttömäksi. Otan sen levon ja loman kannalta ja nautin:D Asenteesta kaikki on kiinni ja mies ja lapset on mun elämän tärkeimmät asiat:D
Isot lapset, miniä ja anoppi tulevat parin tunnin kuluttua syömään - kuten lähes joka viikonloppu:D Viihdymme hyvin yhdessä.
En usko että olen luopunut mistään tärkeästä perheen ja lasten takia - työtäkin olen saanut tehdä ihan niin paljon kuin sielu sietää.... joskus jopa liikaa:)
En ole koskaan tavannut lapsiperhettä, jonka vanhempien elämä näyttäisi kivammalta kuin oma lapseton elämä. Miksi turhaan ottaa terveydellistä, sosiaalista ja taloudellista riskiä, altistaa itsensä vuosien epämukavuudelle ja rajoittaa omaa elämää, kun lapsettomana voi rakentaa vapaasti oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsettoman on tietysti vaikea kuvitella niitä lukemattomia onnenhetkiä lasten kanssa. Ja minkä muun kuin äärettömän rakkaan otuksen sairasvuoteen äärellä valvoisi vuorokausia, perisi niitä pyllyjä ja oksennuksia jne.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:14"]En ole koskaan tavannut lapsiperhettä, jonka vanhempien elämä näyttäisi kivammalta kuin oma lapseton elämä. Miksi turhaan ottaa terveydellistä, sosiaalista ja taloudellista riskiä, altistaa itsensä vuosien epämukavuudelle ja rajoittaa omaa elämää, kun lapsettomana voi rakentaa vapaasti oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa?
[/quote]
Öö, jos haluaa elämästään "lapsiperhe-elämän näköisen"? Luitko ollenkaan ylempiä viestejä. Eli 34 vuotta ilman lapsia, sinkkua ja dinkkiä. Silti elämäni ei ollut yhtä onnellista, kuin viimeiset 14 vuotta lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:14"]En ole koskaan tavannut lapsiperhettä, jonka vanhempien elämä näyttäisi kivammalta kuin oma lapseton elämä. Miksi turhaan ottaa terveydellistä, sosiaalista ja taloudellista riskiä, altistaa itsensä vuosien epämukavuudelle ja rajoittaa omaa elämää, kun lapsettomana voi rakentaa vapaasti oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa?
[/quote]
Öö, jos haluaa elämästään "lapsiperhe-elämän näköisen"? Luitko ollenkaan ylempiä viestejä. Eli 34 vuotta ilman lapsia, sinkkua ja dinkkiä. Silti elämäni ei ollut yhtä onnellista, kuin viimeiset 14 vuotta lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:16"]
No lapsettoman on tietysti vaikea kuvitella niitä lukemattomia onnenhetkiä lasten kanssa.
[/quote]
Lapsettomassa elämässä onnen hetkistä ei tarvitse maksaa noin kovaa hintaa. Ei tarvitse tuhota kehoaan tai pyyhkiä niitä oksennuksia, esimerkiksi.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:28"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:16"]
No lapsettoman on tietysti vaikea kuvitella niitä lukemattomia onnenhetkiä lasten kanssa.
[/quote]
Lapsettomassa elämässä onnen hetkistä ei tarvitse maksaa noin kovaa hintaa. Ei tarvitse tuhota kehoaan tai pyyhkiä niitä oksennuksia, esimerkiksi.
[/quote]
No jos tähän linjalle lähdetään, lapsen tuoma onni on tuhatkertainen.
Tähän on varmaan moni vastannut, että tottakai, ollaan toooosi onnellisia.
Totuus on toinen.
Koskaan ikinä en ole tavannut niin paljon pahuutta kuin lapsiperheellisenä toisten lapsiperheellisten keskuudessa.
Ihmisen pitäisi olla megaepäitsekäs nauttiakseen lapsiperhearjesta ja aivan takuulla tiedät että eivät ihmiset ole sitä.
Ap ei selvästikään ole meihin törmännyt ;), meillä on maailman suloisin 6 kk tyttö ja käydään aina kaupassa koko konkkaronkka. Tytteli jutustelee ja kuikuilee näkymiä ja mietitään, mitä sitä taas söisi.
Ihmiskunta muuten elää nyt historian valossa aikas rauhallista aikaa, voihan se muuttuakin mutta ovat ihmiset ennenkin selvinneet hankalista ajoista.