Lue keskustelun säännöt.
Onko onnellisia lapsiperheitä olemassa?
06.04.2014 |
On rahasta, ajasta, tilasta, omasta rauhasta, terveydestä, jaksamisesta tingittävä vuosikaudet kun ihminen perheellistyy.
Maailma on menossa päin helvettiä, jonka kyydissä Suomikin kulkee ja tämä yhteiskunta kehittyy päin persettä vuosikymmenestä toiseen - niin mitä positiivista te näette tässä valtiossa ja maailmassa?
Tulevaisuus on hyvin epävarmaa, kun eletään näin epävakaata aikaa, yyteeitä paukkuu, ihmiset menettävät työnsä, on isot velat maksettavana ja perheestä pidettävä huolta - niin löytyykö tästä valtakunnasta enää onnellisia lapsiperheitä?
Minä olen sinkkumies ja pohdin tätä mieletöntä maailmaa, sekä lapsiperheen arkea.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:16"]
Miksi palstavelojen on niin tärkeää kertoa lapsiperheellisille, miten kurjaa näiden elämä muka on, vaikka palstavelat eivät tiedä mitään lapsiperheenä elämisestä? Suuri osa lapsiperheellisistä on kuitenkin elänyt lapsetonta arkea lähemmäksi (tai jopa yli) kolmeakymppiä. Väittäisin, että siinä on ehtinyt jo tulla sen verran kokemusta molemmista elämäntyyleistä, että osaisi vertailla. Mutta palstaveloja vain kiukuttaa, että koko maailma ei olekaan heille kateellinen.
[/quote]
Koska teidän valehtelunne huvittaa. Ei kukaan normaali täysijärkinen aikuinen voi olla onnellinen lapsiperhehelvetissä. Mut selittele vaan, se on viihdyttävää :)
Etkä voi tietää millaista on 40-vuotiaan velan elämä.
[/quote]
Valehtelu? Sähän et tiedä, millaista on elää lapsiperheenä, joten etköhän sinä ole se, joka valehtelee. Mä en haluaisi kokea, millaista on olla 40-vuotias vela, voin siis olla kiitollinen siitä, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:23"]
Valehtelu? Sähän et tiedä, millaista on elää lapsiperheenä, joten etköhän sinä ole se, joka valehtelee. Mä en haluaisi kokea, millaista on olla 40-vuotias vela, voin siis olla kiitollinen siitä, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi.
[/quote]
Tiedänpäs, koska olen ollut lapsi lapsiperheessä, ja se jokapäiväinen elämä oli painajaista. Onneksi ei tarvitse enää ikinä elää kaiken sen kiljumisen keskellä.
Enkä ole 40v.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:23"]
Valehtelu? Sähän et tiedä, millaista on elää lapsiperheenä, joten etköhän sinä ole se, joka valehtelee. Mä en haluaisi kokea, millaista on olla 40-vuotias vela, voin siis olla kiitollinen siitä, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi.
[/quote]
Tiedänpäs, koska olen ollut lapsi lapsiperheessä, ja se jokapäiväinen elämä oli painajaista. Onneksi ei tarvitse enää ikinä elää kaiken sen kiljumisen keskellä.
Enkä ole 40v.
[/quote]
Jos sinun perheesi oli kamala, ei se tarkoita sitä, että kaikkien muiden olivat.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:16"]
Miksi palstavelojen on niin tärkeää kertoa lapsiperheellisille, miten kurjaa näiden elämä muka on, vaikka palstavelat eivät tiedä mitään lapsiperheenä elämisestä? Suuri osa lapsiperheellisistä on kuitenkin elänyt lapsetonta arkea lähemmäksi (tai jopa yli) kolmeakymppiä. Väittäisin, että siinä on ehtinyt jo tulla sen verran kokemusta molemmista elämäntyyleistä, että osaisi vertailla. Mutta palstaveloja vain kiukuttaa, että koko maailma ei olekaan heille kateellinen.
[/quote]
Koska teidän valehtelunne huvittaa. Ei kukaan normaali täysijärkinen aikuinen voi olla onnellinen lapsiperhehelvetissä. Mut selittele vaan, se on viihdyttävää :)
Etkä voi tietää millaista on 40-vuotiaan velan elämä.
[/quote]
Valehtelu? Sähän et tiedä, millaista on elää lapsiperheenä, joten etköhän sinä ole se, joka valehtelee. Mä en haluaisi kokea, millaista on olla 40-vuotias vela, voin siis olla kiitollinen siitä, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi.
[/quote]
Tiedänhän. Olen kasvanut lapsiperheessä :D
Hyvin tehty, hyvä tyttö.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:16"]
Miksi palstavelojen on niin tärkeää kertoa lapsiperheellisille, miten kurjaa näiden elämä muka on, vaikka palstavelat eivät tiedä mitään lapsiperheenä elämisestä? Suuri osa lapsiperheellisistä on kuitenkin elänyt lapsetonta arkea lähemmäksi (tai jopa yli) kolmeakymppiä. Väittäisin, että siinä on ehtinyt jo tulla sen verran kokemusta molemmista elämäntyyleistä, että osaisi vertailla. Mutta palstaveloja vain kiukuttaa, että koko maailma ei olekaan heille kateellinen.
[/quote]
Koska teidän valehtelunne huvittaa. Ei kukaan normaali täysijärkinen aikuinen voi olla onnellinen lapsiperhehelvetissä. Mut selittele vaan, se on viihdyttävää :)
Etkä voi tietää millaista on 40-vuotiaan velan elämä.
[/quote]
Valehtelu? Sähän et tiedä, millaista on elää lapsiperheenä, joten etköhän sinä ole se, joka valehtelee. Mä en haluaisi kokea, millaista on olla 40-vuotias vela, voin siis olla kiitollinen siitä, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi.
[/quote]
Voi nyt jeesus... :D
Ei tarvitse kokeilla tietääkseen mistä pitää. Ehkä sun piti kun olet niin tyhmä ja mielikuvitukseton. Hyvä tyttö, hyvin porsittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:27"]
Jos sinun perheesi oli kamala, ei se tarkoita sitä, että kaikkien muiden olivat.
[/quote]
Pelkästään se lika ja meteli on ihan tarpeeksi, enkä ole vielä tavannut lapsiperhettä, jossa lapset ei sotkisi ja metelöisi.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:40"]
No onpas, lisääntyminen ja lapsista huolehtiminen on ihmisen biologinen tarve siinä missä juominen, syöminen ja uni.
[/quote]
Jos ne olisivat biologsia tarpeita, kaikki ihmiset haluaisivat lapsia. Näin ei kuitenkaan ole. Impulssi lasten hankintaan saattaa olla biologinen, mutta ihmiset tekevät päätöksen henkiöohtaisten ja sosiaalisten syiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 01:06"]
Odotan itse innolla sitä päivää kun ensimmäistä kertaa ikinä näen ruokakaupassa onnellisen näköisen lapsiperheen.
[/quote]
Odotan sitä päivää kun näen siellä onnellisen ihmisen.
Miten tämä menee niin että vela tietää äitiyden onnesta mutta äidiksi tullut ei voi (enää) ymmärtää lapsettoman onnea? Tai että vela tietää kokeilemattakin että äitiys on ihan perseestä, mutta äiti ei voi kumpaakin kokeilleenakaan sanoa olevansa onnellisempi lapset saatuaan?
Just jossain kuulin tutkimuksesta (johon ikävä kyllä ei ole linkkiä, mielelläni itsekin lukisin siitä enemmän) jossa oli todettu että vaikkakin tilastollisesti ikäryhmän lapsettomat ilmaisivat tutkimuksessa suurempaa onnellisuutta kuin lapselliset, tulos muuttui kun katsottiin nimenomaan niitä ihmisiä jotka olivat HALUNNEET lapsia. He olivat onnellisempia saatuaan lapsia kuin ennen lapsia. Siinä missä vela muuttuisi keskimäärin onnettomammaksi saatuaan lapsia, lapsia haluavalle käy keskimäärin päinvastoin.
Kuulostaa minusta hyvinkin järkevältä. Jossain on varmaan esim. joku joka haluaa elefantin ja on hyvin onnellinen sellaisen saatuaan, minä taas en elefanttia haluaisi missään tapauksessa ja olisin hyvin ahdistunut jos joutuisin sellaisesta huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 01:06"]
Odotan itse innolla sitä päivää kun ensimmäistä kertaa ikinä näen ruokakaupassa onnellisen näköisen lapsiperheen.
[/quote]
Odotan sitä päivää kun näen siellä onnellisen ihmisen.
[/quote]
Ehkä se ei näy mun naamastani, mutta olen ruokakaupassa pääsääntöisesti oikein onnellinen. Olen onnellinen äiti ja rakastan lapsiani mutta inhoan heidän kanssaan ruokakaupassa käymistä, siksi en ota niitä mukaan kuin kaikkein epätoivoisimmassa hädässä. Ruokakaupassa käyn yksin ja olen hyvinkin levollinen ja hyväntuulinen. Kivaa ostaa ruokaa, koska ruoka ja kokkaaminen on kivaa.
En silti kyllä ota mitenkään ilon kautta kontaktia muihin ruokakaupan asiakkaisiin vaan olen mielelläni hiljaa ja yksikseni.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 00:42"]Minä olen sinkkumies ja pohdin tätä mieletöntä maailmaa, sekä lapsiperheen arkea.[/quote]
Minä olen kolmekymppinen lapseton sinkkunainen, ja voin omalta osaltani vakuuttaa, että kyllä lähipiirin lapsiperheet ovat ihan helvetin paljon onnellisempia kuin minä yksinäni. Näin siitäkin huolimatta, että minulla on säännölliset lähes takuuvarmat tulot joilla tulen toimeen, lähes 200m2 omakotitalo puutarhoineen arvostetulla alueella kävelymatkan päässä yliopistokaupungin keskustasta ja sinkkuna tosiaan se vapaus ja valta tehdä mitä lystään milloin lystään, ja elämääni kuuluvat myös sisarusten lapset, joille olen tärkeä, rakas ja läheinen. En koe lasten hankkimisen olevan sinällään mitenkään erityisen tärkeää, vauvakuumetta tms. en ole koskaan potenut, mutta ympärilleni kun katson niin kyllä minä hetkeäkään empimättä vaihtaisin tämän elämän perheellisen elämään ja mieluusti tinkisin kaikesta mitä minulla nyt on: Perheen kesken syntyviä tunnesiteitä ja läheisiä ihmissuhteita ei mikään määrä rahaa, omaa tilaa, rauhaa ja aikaa pysty mitenkään korvaamaan, ei edes kompensoimaan. Ihmistä ei vaan ole luotu elämään yksin, ja johan sen tutkimuksetkin todistavat, että yksineläjät ovat alttiimpia sairastumaan vakavasti ja jopa kuolevat nuorempina kuin perheelliset.
Huonoon parisuhteeseen en tätä nykyistä elämääni vaihtaisi, parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Huonolla suhteella tarkoitan nyt vakavia ongelmia, kuten esimerkiksi alkoholismia tai väkivaltaisuutta, en normaaliin kahden ihmisen liittoon kuuluvia kasvuvaiheita ja kriisejä vaikka ne kestäisivät kuukausia tai jopa vuosia. Mutta kun puhutaan ihan tavallisen perheen tavallisesta elämästä niin todellakin valitsisin sen silmänräpäyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme muuten erittäin onnellisia, mutta tämä Suomen meno surettaa. Ei täältä löydy enää maksajia tälle mielipuoliselle menolle. Mekin vaihdetaan kesällä kotimaata. Mutta me ollaan muutenkin sellaisia elämäntapainkkareita, että ei meitä Suomi jää kaipaamaan. Millään tuilla ei siis elellä, mutta ei olla mitään ahkeria työmuurahaisia ja hyviä kuluttajia.
Mutta siis joo, me ollaan onnellisia. Meidän lapset on jo teinejä ja lähdetään ulkomaita katsastamaan vähän niinkuin seikkailu mielessä. Ollaan muutenkin aina vähän seikkailulla, ei ihan tavalliset kuviot jaksa kiinnostaa. Silloin kun lapset oli pieniä, minä olin kotona ja elettiin aika niukasti, mutta toisaalta ei kaivattukaan enempää. Maalaiselämä vanhassa talossa lasten ja eläinten keskellä oli meille toteutunut unelma. Sittemmin on tehty bisnestä, jolla on eletty ja nyt yritys on myyty ja niillä ja talonmyyntirahoilla lähdetään aloittelemaan uutta elämää.
Elämässä pitää olla hulluutta ja hauskuutta!
No on! Herranjumala sentään. Ikinä en ole ollut näin onnellinen ja kiitollinen kaikesta kuin nyt kahden terveen pojan äitinä ja ihanan miehen vaimona. Toki ensimmäiset vuodet olin kiinni lapsissa, olin kotona miltei kuusi vuotta. Kun nuorimmainen täytti kolme, palasin töihin ja nyt perhe-elämä ja kotielämä ovat mukavassa tasapainossa. Olemme mieheni kanssa molemmat korkeakoulutettuja ja vakituisissa työsuhteissa, lapset viihtyvät päivähoidossa ja yhteinen vapaa-aika on ihanaa ja onnellista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan itse innolla sitä päivää kun ensimmäistä kertaa ikinä näen ruokakaupassa onnellisen näköisen lapsiperheen.
Me olemme erittäin onnellisia. Naimisissa ollaan oltu jo monta vuotta, kaksi alle 2-vuotiasta lasta. Lapset oli suunniteltu ja saimme heidät töiden kannalta na. hyvään saumaan. Palkat on pienet, mutta menot on suhteutettu hyvin. Asuminen varmaa ja molempien työsuhteet melkoisen varmoja, eikä meillä ole velkoja pelättävänä. Itse olen vielä lasten kanssa kotona, mietitään jäisikö mies seuraavaksi. Pärjättäisi kyllä varmasti työttöminäkin ihan ok, kumpikin lisäkouluttautuu omalle alalleen jatkuvasti.
On meillä ollut isojakin riitoja, mutta kaikesta on puhuttu ja selvitty hienosti. Kumppania ja lapsia kunnioitetaan, ja rakkaus näytetään. Olemme hyvin perhekeskeisiä, ja jo ennen lapsia vietimme suurimman osan ajasta kahdestaan. Toki ystäviäkin nähdään :).
Valvomiset yms. meillä on järjestetty meidän perheelle sopivalla tavalla, ja kukaan ei ole oikeastaan joutunut kärsimään tai luopumaan mistään. Rahallisesti pärjäämme aivan samalla tavalla kuin ennen lapsiakin, kuntosalilla käymme niin kuin ennenkin, tosin nykyään eri aikaan, kahdestaan oloaika on toki vähentynyt, mutta sen osaa ehkä hyödyntää erilailla nyt. Vauva- ja pikkulapsiaika on ollut itseasiassa aivan ihanaa aikaa!
Nro kolmosen olisi pitänyt olla meidän lähikaupassamme toissapäivänä, kun olimme perheen kesken ruokaostoksilla :). Mukavaa oli kaikilla.
Mietimme juuri, että muuttaisimmeko jonnekin ulkomaille, mutta lopputulos oli, että Suomessa on asiat aika hyvin. Sitä paitsi, jos kaikki parempaa haluavat muuttavat pois (ja minne?) kuka jää muuttamaan tänne asioita? Valtiontalous on melko heikossa hapessa, mutta haluan uskoa, että viime tingassa siellä osataan tehdä oikeita päätöksiä. Me olemme taloudellisesti varautuneet myös tiukempiin aikoihin, mutta toivotaan toki, ettei käy kamalan huonosti.
Maailma ei ole vielä loppunut, enkä usko, että loppuu vielä hetkeen. Lisäksi maailma, ja Suomi siinä sivussa tarvitsee lisää hyviä, ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja ahkeruuteen uskovia ihmisiä. Toivottavasti sellaisia kasvatamme.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 01:06"]
Odotan itse innolla sitä päivää kun ensimmäistä kertaa ikinä näen ruokakaupassa onnellisen näköisen lapsiperheen.
[/quote]
Minäkin olen kiinnittänyt kaupassa huomion pienten lasten äiteihin, jotka ovat vaikuttaneet hyvin kireiltä, hermoromahduksen partaalla olevilta naisilta. Tietenkään, en ole sitten millään tavalla kiinnittänyt sellaisiin äiteihin huomiota, joilla menee hyvin kun he eivät pidä itsestään mitään meteliä.
Minulle on jäänyt mieleen elämään itkevät, kirkuvat lapset ja ne uupuneet äidit. Yhden yhdistävän tekijän olen huomannut, että uupuneita 20-30v äitejä en ole kauppareissuilla havainnut vaan he ovat olleet 30-45v äitejä lähes yksin omaan. Liekö tuossa mitään perää.
Mutta arvelen, että moni vanhempi on kuitenkin eläkeiässä mielissään että heillä on jälkikasvua.
Tuotako elämän pitäisi olla? Lasten kasvatusta?
Kyllä mulle on kaupassa käynti aina sellaista pakkopullaa, että en minä siellä suu messingillä yleensä ole, ihan perusnaamalla ja rumissa vaatteissa. Siihen ei liity lapset mitenkään, ihan tasan olisi tylsä käydä kaupassa vaikka ei olisi lapsia. Mies ei käy kaupassa, eikä osaa tehdä ruokaa, eli minä olen sitä ruokaa jo tehnyt parikymmentä vuotta, ja käynyt kaupassa, ei siitä enää kovin isoja kiksejä saa.
Mulla on lapset tosi harvoin kaupassa mukana, ja ehkä kerran tai kaksi on lapsi kiukutellut kaupassa, ovat siellä yleensä aina tosi kiltisti koska se on heille juhlapäivä kun pääsevät kauppaan, ja äiti yleensä ostaa jotain hyväskää jota he pyytävät, ei mitään aihetta kireyteen tai muuhun.
Kyllä minä olen perheestäni onnellinen, varsinkin lapsista, vaikka muuten ei mene niin hyvin (taloudellisesti ja oma ja miehen terveys), ja sen verran vielä luotan ihmiskuntaan että uskalsin lapsia tehdä, olen vihreä ja optimisti siinä suhteessa että uskon jokaisesta ihmisestä loppuviimein löytyvän pienen vihreän :)
Hyvä ja rakkaudentäyteinen parisuhde on perusta onnelliselle perheelle.
6 lisää, en kyllä muista että koska olisin kenenkään muunkaan lapsen kuullut ja nähnyt kaupassa kiukuttelevan, joskus varmaan oli joku ihan pieni vauva joka itki, oli kuuma tai nälkä tai jotain. Aika vähän tuolla isoissa marketeissa lapsia edes näkee, enemmän näkee jopa pariskuntia ilman lapsia, mutta suurin osa ihmisistä käy kyllä yksin kaupassa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:16"]
Miksi palstavelojen on niin tärkeää kertoa lapsiperheellisille, miten kurjaa näiden elämä muka on, vaikka palstavelat eivät tiedä mitään lapsiperheenä elämisestä? Suuri osa lapsiperheellisistä on kuitenkin elänyt lapsetonta arkea lähemmäksi (tai jopa yli) kolmeakymppiä. Väittäisin, että siinä on ehtinyt jo tulla sen verran kokemusta molemmista elämäntyyleistä, että osaisi vertailla. Mutta palstaveloja vain kiukuttaa, että koko maailma ei olekaan heille kateellinen.
[/quote]
Koska teidän valehtelunne huvittaa. Ei kukaan normaali täysijärkinen aikuinen voi olla onnellinen lapsiperhehelvetissä. Mut selittele vaan, se on viihdyttävää :)
Etkä voi tietää millaista on 40-vuotiaan velan elämä.