Lue keskustelun säännöt.
Onko onnellisia lapsiperheitä olemassa?
06.04.2014 |
On rahasta, ajasta, tilasta, omasta rauhasta, terveydestä, jaksamisesta tingittävä vuosikaudet kun ihminen perheellistyy.
Maailma on menossa päin helvettiä, jonka kyydissä Suomikin kulkee ja tämä yhteiskunta kehittyy päin persettä vuosikymmenestä toiseen - niin mitä positiivista te näette tässä valtiossa ja maailmassa?
Tulevaisuus on hyvin epävarmaa, kun eletään näin epävakaata aikaa, yyteeitä paukkuu, ihmiset menettävät työnsä, on isot velat maksettavana ja perheestä pidettävä huolta - niin löytyykö tästä valtakunnasta enää onnellisia lapsiperheitä?
Minä olen sinkkumies ja pohdin tätä mieletöntä maailmaa, sekä lapsiperheen arkea.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 07:39"]
Tähän on varmaan moni vastannut, että tottakai, ollaan toooosi onnellisia.
Totuus on toinen.
Koskaan ikinä en ole tavannut niin paljon pahuutta kuin lapsiperheellisenä toisten lapsiperheellisten keskuudessa.
Ihmisen pitäisi olla megaepäitsekäs nauttiakseen lapsiperhearjesta ja aivan takuulla tiedät että eivät ihmiset ole sitä.
[/quote]
Mä olen sitten megaitsekäs:) Eilen viimeksi nautin ihan törkeästi siitä että mies ja 2 nuorinta lasta tekivät brunssin silläaikaa kun itse kävin jumpassa rentoutumassa. Sitten tuli 2 vanhinta lasta, miniä ja anoppi syömään tuota brunssia ja toivat mukanaan lisää herkkuja:) Siinä se meni koko päivä nauraessa ja juttuja kertoessa hyvän ruuan parissa. Vasta iltasella malttoivat lähteä kotiin.
Viikolla viestitellään ja soitellaan kun kotona on vain tuo kuopus. Jos tää olisi ollut niin pahaa niin eipä kai pidettäis jatkuvasti yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti ja vaimo ja täydellisen epäonnistunut elämässäni. Olen luovuttanut kaiken suhteen ja elän vain sen ajatuksen voimalla, että joku päivä tämä kärsimys loppuu ja pääsee haudan lepoon. Toimin päivästä toiseen automaattisesti ja täytän ne velvollisuudet, joita minun odotetaankin täyttävän. Kaupassa ja muutenkin julkisesti liikkuessani, lasten kanssa tai ilman, olen aina iloinen, koska sitä minulta odotetaan. Vihaan elämää.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:54"]
Miten tämä menee niin että vela tietää äitiyden onnesta mutta äidiksi tullut ei voi (enää) ymmärtää lapsettoman onnea? Tai että vela tietää kokeilemattakin että äitiys on ihan perseestä, mutta äiti ei voi kumpaakin kokeilleenakaan sanoa olevansa onnellisempi lapset saatuaan?
[/quote]
Mutta kun vanhemmat eivät ole ryhmänä sen onnellisempia kuin lapsettomatkaan. Itse asiassa moni tutkimus on todennut lapsettomien pariskuntien oelvan kaikkein onnellisimpia. Tämän voi helposti uskoa, kun seuraa vaikkapa DINK-elämää viettäviä meneviä pariskuntia. Monella tavalla ihanteellinen elämäntilanne.
Monelle yksilölle äitiys kuitenkin on todella perseestä. Kukaan ei voi olla niin naiivi ja tietämätön maailman menosta, että väittäisi muuta. Jos jotkut ovat tunteneet lapsesta saakka, että heistä vanhemmuus olisi kaikesta vaivasta ja epämukavuudesta huolimatta arvokas juttu, miksi joku toinen voisi vastaavasti tuntea, että se ei ole? Yleensä tällaiset tuntemukset kertovat omista arvoista, ja omien arvojen mukaan eläminen taas korreloi vahvasti elämän mielekkyyden kanssa.
Kyllä ruoka suomessa maksaa niin liian liian paljon että ei kai kukaan viihdy nykyään kaupassa?!
Terveisin Onnellisessa parisuhteessa oleva Onnellisen perheen äiti
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 07:39"]
Tähän on varmaan moni vastannut, että tottakai, ollaan toooosi onnellisia.
Totuus on toinen.
Koskaan ikinä en ole tavannut niin paljon pahuutta kuin lapsiperheellisenä toisten lapsiperheellisten keskuudessa.
Ihmisen pitäisi olla megaepäitsekäs nauttiakseen lapsiperhearjesta ja aivan takuulla tiedät että eivät ihmiset ole sitä.
[/quote]
Ikävää, että sinä olet lapsiperheellisenä kokenut asian näin. Suurin osa kuitenkin kokee toisin, kuten tästä ketjustakin voi päätellä. Mun mielestä riittää, että ihminen on ihan tavallinen. Ei tarvitse olla "megaepäitsekäs", riittää, että kasvaa aikuiseksi.
Kerro esimerkkejä tuosta pahuudesta, siis ihan konkreettisia!