Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyysketjut on tosiaan silmiä avaavia: että on niin paljon AIKUISIA ihmisiä, joille ei ole selvinnyt, miten olla sellainen ihminen, jonka kanssa muilla on kivaa.

Koska ihminen jonka kanssa muilla on kivaa, ei jää yksin, päin vastoin kaikenlaista tulijaa ja 'sydänystävää' tulee ovista ja ikkunoista.

Koska yksinäisen päähän ei mahdu muiden tarpeet, vain hänen omansa. Niin tässäkin ketjussa, toiset yksinäiset ei kelpaa seuraksi, eikä oikein sukukaan, jos lapsia pitää yhtenä päivänä vahtia tai lapsille ostaa joku lahja, joka tuskin maksaa lähellekään joulutarjoilun hintaa ja sitä aikaa ja vaivaa, joka kylään kutsuja joutuu panostamaan, jotta tämä yksinäinen pääsee valmiiseen pöytään.

Syystä olette yksin.

Sinulla ei taida olla kaikki oikein kunnossa.

Jep. Voi olla viimeinen asia, jonka epätoivoisessa tilanteessa oleva yksinäinen ihminen lukee ennen viimeistä ratkaisuaan tuollainen ilkeys. Ilmeisesti jotkut tarvitsevat jollain tavalla tällaista. Että on pakko olla niin kylmäävän ilkeä heikommassa asemassa olevia kohtaan kuin ikinä pystyy, ei itse muuten selviä. Koitetaan löytää empatiaa häntä kohtaan, ei ole varmasti hyvä olla hänelläkään.

Epätoivoisessa tilanteessa? Ja se on siis se, että jouluna joutuu olemaan yksin, siis yhtenä viikonloppuna vuodessa. Koska toinen yksinäinen ei kelpaa, ei vapaaehtoistyö, ei edes oman näköinen joulu.

Vai joutuuko aina? No miten sitten muita kohtelee, kun kukaan ei tykkää? Ja tästä nyt rajattakoon pois vanhukset ja muut niin sairaat, että ei onnistu se vuorovaikutus enää silkan dementian vuoksi. He eivät voi valita, joku nuori sinkku ihan taatusti voi.

Ei yksinäiset aikuiset empatiaa tarvitse, he tarvitsevat herätyksen sen oman toiminnan näkemiseen jonkun muunkin näkökulmasta. Vaikka siinä se ongelma onkin, haluttomuus nähdä muitakin tarpeita kun ne omat.

Lässytksen sijaan jos YHDEN kerran miettisi, että jospa siinä omassa toimintatavassa olisikin jotakin korjattavaa, kun kerran 80% ihmisistä tulee toimeen muiden kanssa niin, että he eivät jää yksin. Mutta ei, uhriudutaan vaan. No olkaa sitten yksinäisiä, ei se ole pois kuin teiltä itseltänne.

Meepäs nyt peilin eteen, halaat ittees oikein kunnolla ja sanot että "kyllä se siitä".  Ja sitten nukkumaan! Heippa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyysketjut on tosiaan silmiä avaavia: että on niin paljon AIKUISIA ihmisiä, joille ei ole selvinnyt, miten olla sellainen ihminen, jonka kanssa muilla on kivaa.

Koska ihminen jonka kanssa muilla on kivaa, ei jää yksin, päin vastoin kaikenlaista tulijaa ja 'sydänystävää' tulee ovista ja ikkunoista.

Koska yksinäisen päähän ei mahdu muiden tarpeet, vain hänen omansa. Niin tässäkin ketjussa, toiset yksinäiset ei kelpaa seuraksi, eikä oikein sukukaan, jos lapsia pitää yhtenä päivänä vahtia tai lapsille ostaa joku lahja, joka tuskin maksaa lähellekään joulutarjoilun hintaa ja sitä aikaa ja vaivaa, joka kylään kutsuja joutuu panostamaan, jotta tämä yksinäinen pääsee valmiiseen pöytään.

Syystä olette yksin.

Sinulla ei taida olla kaikki oikein kunnossa.

Jep. Voi olla viimeinen asia, jonka epätoivoisessa tilanteessa oleva yksinäinen ihminen lukee ennen viimeistä ratkaisuaan tuollainen ilkeys. Ilmeisesti jotkut tarvitsevat jollain tavalla tällaista. Että on pakko olla niin kylmäävän ilkeä heikommassa asemassa olevia kohtaan kuin ikinä pystyy, ei itse muuten selviä. Koitetaan löytää empatiaa häntä kohtaan, ei ole varmasti hyvä olla hänelläkään.

Epätoivoisessa tilanteessa? Ja se on siis se, että jouluna joutuu olemaan yksin, siis yhtenä viikonloppuna vuodessa. Koska toinen yksinäinen ei kelpaa, ei vapaaehtoistyö, ei edes oman näköinen joulu.

Vai joutuuko aina? No miten sitten muita kohtelee, kun kukaan ei tykkää? Ja tästä nyt rajattakoon pois vanhukset ja muut niin sairaat, että ei onnistu se vuorovaikutus enää silkan dementian vuoksi. He eivät voi valita, joku nuori sinkku ihan taatusti voi.

Ei yksinäiset aikuiset empatiaa tarvitse, he tarvitsevat herätyksen sen oman toiminnan näkemiseen jonkun muunkin näkökulmasta. Vaikka siinä se ongelma onkin, haluttomuus nähdä muitakin tarpeita kun ne omat.

Lässytksen sijaan jos YHDEN kerran miettisi, että jospa siinä omassa toimintatavassa olisikin jotakin korjattavaa, kun kerran 80% ihmisistä tulee toimeen muiden kanssa niin, että he eivät jää yksin. Mutta ei, uhriudutaan vaan. No olkaa sitten yksinäisiä, ei se ole pois kuin teiltä itseltänne.

Jos haluat oikaista virheellisiä käsityksiäsi yksinäisyydestä tai siitä kuka ja millainen ihminen voi olla yksinäinen ja kuinka paljon se on oma valinta, voit vaikka aloittaa tutustumalla Nina Junttilan tutkimuksiin.

https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/yksinaisyys

Voit myös jatkaa ilkeilyä ja kieltäytyä viisastumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyysketjut on tosiaan silmiä avaavia: että on niin paljon AIKUISIA ihmisiä, joille ei ole selvinnyt, miten olla sellainen ihminen, jonka kanssa muilla on kivaa.

Koska ihminen jonka kanssa muilla on kivaa, ei jää yksin, päin vastoin kaikenlaista tulijaa ja 'sydänystävää' tulee ovista ja ikkunoista.

Koska yksinäisen päähän ei mahdu muiden tarpeet, vain hänen omansa. Niin tässäkin ketjussa, toiset yksinäiset ei kelpaa seuraksi, eikä oikein sukukaan, jos lapsia pitää yhtenä päivänä vahtia tai lapsille ostaa joku lahja, joka tuskin maksaa lähellekään joulutarjoilun hintaa ja sitä aikaa ja vaivaa, joka kylään kutsuja joutuu panostamaan, jotta tämä yksinäinen pääsee valmiiseen pöytään.

Syystä olette yksin.

Sinulla ei taida olla kaikki oikein kunnossa.

Jep. Voi olla viimeinen asia, jonka epätoivoisessa tilanteessa oleva yksinäinen ihminen lukee ennen viimeistä ratkaisuaan tuollainen ilkeys. Ilmeisesti jotkut tarvitsevat jollain tavalla tällaista. Että on pakko olla niin kylmäävän ilkeä heikommassa asemassa olevia kohtaan kuin ikinä pystyy, ei itse muuten selviä. Koitetaan löytää empatiaa häntä kohtaan, ei ole varmasti hyvä olla hänelläkään.

Epätoivoisessa tilanteessa? Ja se on siis se, että jouluna joutuu olemaan yksin, siis yhtenä viikonloppuna vuodessa. Koska toinen yksinäinen ei kelpaa, ei vapaaehtoistyö, ei edes oman näköinen joulu.

Vai joutuuko aina? No miten sitten muita kohtelee, kun kukaan ei tykkää? Ja tästä nyt rajattakoon pois vanhukset ja muut niin sairaat, että ei onnistu se vuorovaikutus enää silkan dementian vuoksi. He eivät voi valita, joku nuori sinkku ihan taatusti voi.

Ei yksinäiset aikuiset empatiaa tarvitse, he tarvitsevat herätyksen sen oman toiminnan näkemiseen jonkun muunkin näkökulmasta. Vaikka siinä se ongelma onkin, haluttomuus nähdä muitakin tarpeita kun ne omat.

Lässytksen sijaan jos YHDEN kerran miettisi, että jospa siinä omassa toimintatavassa olisikin jotakin korjattavaa, kun kerran 80% ihmisistä tulee toimeen muiden kanssa niin, että he eivät jää yksin. Mutta ei, uhriudutaan vaan. No olkaa sitten yksinäisiä, ei se ole pois kuin teiltä itseltänne.

Meepäs nyt peilin eteen, halaat ittees oikein kunnolla ja sanot että "kyllä se siitä".  Ja sitten nukkumaan! Heippa!

Miksi? Jos vastaisit väitteisiin. Vaikka vain yhteen: jääkö sellainen ihminen yksin, joiden seurassa muiden on hyvä olla?

Torjutaan looginen päättelyketju, koska jos olisi itselle rehellinen, voisi huomata että pitäisi muuttaa omaa toimintatapaa, jotta ei tarvitsisi olla yksin.

Tai sitten hyväksyisi oman toiminnan seuraukset: Koska ajattelen vain itseäni, kukaan ei jaksa minua nyt, eikä tule jatkossakaan jaksamaan. Se on ihan ok, mutta miksi ihmeessä sitten valittaa?

Ei tavallisen elämän ymmärtämiseen tarvita mitään tutkimusta, mistä 80 % onnistuu ihan ok vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ei ole mitään rakettitiedettä.

Ihmisiin on helppo tutustua jos yhtään aidosti kiinnostuu heistä, heidän tarpeistaan (vaikka jouluna). Mihin yksinäinen ei koskaan pääse, yksinäinen näkee aina tasan yhdet tarpeet, hänen.

Ja tästä taas pois ne vanhukset, joilla puutteellinen toimintakyky ja huono terveys estää heitä enää vuorovaikuttamasta muiden kanssa. Mutta ja nämä muut täällä kirjoittavat eivät ole dementikkomummoja sängynpohjalla.

Vaan ihmisiä, jotka voisikin lähteä ajatuksesta että mitäpä jos tänä jouluna autankin jotakuta muuta, enkä ole yksin, eikä taatusti ole mitenkään säälittävä. Mutta ei.

Täällä jotenkin automaattisesti sekoitetaan sinkut ja yksinäiset keskenään. Valtaosalla sinkuista on kyllä ystäviä, vaikka puolisoa ei ole. He ovat siis "kelvanneet" ystäväksi jollekkin, ehkä jopa kummiksi tai kaasoksi. Kyllä kai heidän käytöksessään tai toiminnassaan jotain hyvää ja oikeaa  silloin on. Kuitenkin joulu on niin vahvasti perhejuhla, että vaikka sillä sikulla olisi miten paljon kavereita, niin jouluksi voi jäädä yksin, jos ei puolisoa tai perhettä ole. 

Yksinäisyys johtuu tyypillisesti elämäntilanteesta, ei yksilön ominaisuuksista.

Yksinäinen, kuten minäkin, voi olla hyvinkin pidetty ihminen. Tulen toimeen helposti muiden kanssa. Autan ihmisiä sekä työkseni että vapaa-ajalla. Minulla on harrastuksia ja olen aina käytettävissä lapsenvahdiksi, remppa-avuksi tai talkoisiin. Kyselen muiden kuulumisia aktiivisesti.

Kuitenkin eron jälkeen olen ollut yksinäinen, enkä ole löytänyt uutta parisuhdetta. Ystävät elävät pikkulapsiperhevaihetta, ja kaikilla on ruuhkavuodet. Aika harvoin kukaan ehtii tai jaksaa kysellä minun kuulumisiani, enkä voi jakaa arkeani kenenkään kanssa. Arkipäiväisten asioiden jakaminen on nollassa, ja ystävien tapaaminen on enemmänkin juhlallinen poikkeustilanne, jonka onnistumiseksi on saanut aika monet tähdet osua kohdalleen, että pääsevät ja ehtivät näkemään. Nyt korona-aikana tietysti on ollut vielä erityisen vaikeaa, kun on etätyöt ja muut.

Olen hyvin tyypillinen yksinäinen ihminen. Aivan tavallinen, mutta nyt on kurja elämäntilanne. Lapsia en enää ehdi saada, ja se ei ollut oma valintani. En lopettanut parisuhdettani itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei tavallisen elämän ymmärtämiseen tarvita mitään tutkimusta, mistä 80 % onnistuu ihan ok vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ei ole mitään rakettitiedettä.

Ihmisiin on helppo tutustua jos yhtään aidosti kiinnostuu heistä, heidän tarpeistaan (vaikka jouluna). Mihin yksinäinen ei koskaan pääse, yksinäinen näkee aina tasan yhdet tarpeet, hänen.

Ja tästä taas pois ne vanhukset, joilla puutteellinen toimintakyky ja huono terveys estää heitä enää vuorovaikuttamasta muiden kanssa. Mutta ja nämä muut täällä kirjoittavat eivät ole dementikkomummoja sängynpohjalla.

Vaan ihmisiä, jotka voisikin lähteä ajatuksesta että mitäpä jos tänä jouluna autankin jotakuta muuta, enkä ole yksin, eikä taatusti ole mitenkään säälittävä. Mutta ei.

Muiden auttaminen jouluna ei korvaa läheisiä ystävyyssuhteita. Yksinäisyys ja itsekkyys eivät korreloi tutkimusten mukaan. Melkein enemmän päinvastoin. Puhut mutulla ja ihan höpöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutukseksi kaikille, jotka edelleen teeskentelevät että tänäkin jouluna olisi OK matkustaa sukulaisiin 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/30aa4f1d-a9ec-4a74-a47a-ad0e78996ad9?

Rippuu paljon tilanteesta. Itse olen etätöissä, tilaan ruoat kotiinkuljetuksella enkä näe oikeastaan ketään vapaa-ajallakaan livenä.  Ei ole mitään syytä, miksen voisi omalla autolla ajaa jouluna vanhempieni luokse joulua juhlimaan. Todennäköisempää on että vanhemmillani on korona kuin minulla, sillä he kuitenkin yhä käyvät kaupassa itse kotiinkuljetuksen sijaan.

Niin, tätä juuri itse asiassa tarkoitinkin, ihmiset kyllä löytävät ne kaikki syyt, miksi juuri heidän on ihan OK kaikista suosituksista ja ohjeista huolimatta matkustaa ja tavata sellaisia perheenjäseniä, joiden kanssa muuten ei olla tekemisissä. Aamu-tv:ssäkin THL juuri vastailee yleisökysymyksiin ja toistuvasti vetoaa ihmisten arkijärkeen, no sen tietää että siinä käy juuri kuten yllä kuvaat.

Toivottavasti kukaan teidänkään perheestänne ei sairastu, vaikka tietoisesti - tai osa lalala-ei-koske-meitä-koska-sejase-tekosyillä - ottaakin riskin ja aikoo tavata ja oleskella pitkiä aikoja yhdessä sisätiloissa. Juuri se tilanne, kotona, missä nykyään suuri osa tartunnoista tuleekin.

Nää on ihan parhaita nää "Ei tässä mitään tutkimuksia tarvita, kun minä kerron, miten asiat on" -tyypit. Hän nyt on vaan päättänyt, että yksinäiset tai joulun yksin viettävät ovat viallisia ihmisiä, eikä siinä mikään järkipuhe mene perille. Jostain syystä hänen maailmassaan on nyt tärkeää ajatella näin, ettei oma uskomusjärjestelmä romahda. Annetaan hänen olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutukseksi kaikille, jotka edelleen teeskentelevät että tänäkin jouluna olisi OK matkustaa sukulaisiin 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/30aa4f1d-a9ec-4a74-a47a-ad0e78996ad9?

Rippuu paljon tilanteesta. Itse olen etätöissä, tilaan ruoat kotiinkuljetuksella enkä näe oikeastaan ketään vapaa-ajallakaan livenä.  Ei ole mitään syytä, miksen voisi omalla autolla ajaa jouluna vanhempieni luokse joulua juhlimaan. Todennäköisempää on että vanhemmillani on korona kuin minulla, sillä he kuitenkin yhä käyvät kaupassa itse kotiinkuljetuksen sijaan.

Niin, tätä juuri itse asiassa tarkoitinkin, ihmiset kyllä löytävät ne kaikki syyt, miksi juuri heidän on ihan OK kaikista suosituksista ja ohjeista huolimatta matkustaa ja tavata sellaisia perheenjäseniä, joiden kanssa muuten ei olla tekemisissä. Aamu-tv:ssäkin THL juuri vastailee yleisökysymyksiin ja toistuvasti vetoaa ihmisten arkijärkeen, no sen tietää että siinä käy juuri kuten yllä kuvaat.

Toivottavasti kukaan teidänkään perheestänne ei sairastu, vaikka tietoisesti - tai osa lalala-ei-koske-meitä-koska-sejase-tekosyillä - ottaakin riskin ja aikoo tavata ja oleskella pitkiä aikoja yhdessä sisätiloissa. Juuri se tilanne, kotona, missä nykyään suuri osa tartunnoista tuleekin.

No on siinä tietysti se riski, että kaikki tulkitsevat ohjeita omalla tavallaan ja olisihan se turvallisempaa, jos kaikki vaan määrättäisiin kotiin. Mutta en mä kyllä ihan oikeasti näe mitään riskiä, jos porukka pystyy olemaan karanteenissa 2 viikkoa ennen tapaamista. Vai mitä ajattelet? T. Eri jolla vastasit.

Onneksi ei ihan yksin. Vaimo häipyy uuden miehensä kanssa kuhertelemaan ja me vietämme pojan kanssa ydinperhejoulun.

Rauhallista Joulua!

Vierailija kirjoitti:

Nää on ihan parhaita nää "Ei tässä mitään tutkimuksia tarvita, kun minä kerron, miten asiat on" -tyypit. Hän nyt on vaan päättänyt, että yksinäiset tai joulun yksin viettävät ovat viallisia ihmisiä, eikä siinä mikään järkipuhe mene perille. Jostain syystä hänen maailmassaan on nyt tärkeää ajatella näin, ettei oma uskomusjärjestelmä romahda. Annetaan hänen olla.

Juu, hän vetoaa tuolla loogiseen päättelyyn, joksi omaa arkijärkeään nimittää, mutta on aivan sokea sille, että on täysin epälooginen. Ei se haittaa, jos ei ole järjellä paiskattu, kaikki me ollaan ollaan yhtä tärkeitä ja arvokkaita ihmisiä. Ilkeys on kuitenkin yleensä oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Olet varmasti osa sisarustesi elämää. Tämä on vain ohimenevä vaihe, tulevaisuudessa sinullakin on varmasti perhe. Otapa tämä joulu sellaisena, että nautit olostasi ja hemmeottelet itseäsi herkuilla, lepäämällä. Sinähän saat tehdä ihan mitä haluat

Tää on varmaan just se sinkkustereotypia, jonka  mukaan sinkku on aina nuori (lisääntymisikäinen), voi saada lapsia, haluaa perheen, löytää kumppanin halutessaan ja sinkkuus ja perheettömyys on vain ohimenevä vaihe nuoruudessa. Täähän kuvaa hirveän huonosti Suomen perheetöntä populaatiota nykyään.

Kirjoitin tuon yllä olevan vastauksen, mutta tiedän oikein hyvin, että sinkku ei ole aina nuori. Minä olen vanha sinkku itse ja monenlaisia jouluja on ollut: oman perheen kanssa, puolison kanssa - ja monia jouluja olen ollut yksin. Kyllä minulle tuli mielikuva, että alkuperäisen viestin kirjoittaja on nuori/nuorehko, koska sisarukset perustaneet perheitä viime vuosina (minun ikäisten sisarukset ovat isoisiä ja -äitejä). Yritin lohduttaa häntä, en esittää mitää stereotypioita. Ilmaisin asiani huonosti.

Yleensä lohdutusyritykset menevät aina pieleen, vaikka ajatus niiden takana onkin hyvin inhimillinen: halutaan toiselle parempi mieli.

Voin tahattomasti lapsettomana kertoa, että mulle on sanottu kymmeniä, ellei satoja kertoja, että kyllä se sinäkin vielä omia lapsia saat. Se tuntuu ihan tuhottoman pahalta, kun en todellakaan saa. Siis en saa, vaikka mikä olisi. Sama kuin menisi jonnekin saattohoitokotiin kuolevan sängyn vierelle kertomaan, että kyllä se sinäkin siitä vielä paranet. Samoin ohjeet siitä, mitä tulisi tehdä, jotta tilanne muuttuisi, ovat aivan kauheita. Kun tietää itse lääketietellisenä faktana, että lapsia ei tule, ja joutuu jatkuvasti kuuntelemaan, että kannattaa rentoutua, yrittää toisessa asennossa, syödä sitä ja tätä tai jättää syömättä sitä ja tätä tai haluta vaan tarpeeksi kovasti, niin kyllä niitä sitten tulee. Että "kyllä se sinäkin vielä".

Lohduttamista ja toisen tilanteen ratkaisemisyritystä parempi on aina kuuntelu ja empatia. Toiselle voi aina viestittää, että hän on tärkeä ja arvokas ihminen juuri sellaisena kuin on. Se auttaa paljon enemmän kuin lohdutus- tai ratkaisuyritykset, jotka vai satuttavat.

En ole yksin kirjoitti:

Juttu on valhetta niin monesta syystä. Rokote on ollut valmis jo 2 vuotta. Suunnitelmaa hiottu 19 vuotta ja sen aloitus tapahtui 2001 iskuilla.

Ei ole tappajavirusta, eikä tosin todisteita siitä. Globaalista sensuurista lääkäreitä kohtaan on selkeät todisteet ja samoin propagandasta.

Missä on kansalle tärkeät julkiset keskustelut? Eikö enää olekaan sanavapautta? Poliisi ja virkamiehet pelkäävät tehdä oikein. MIKSI?

Mites valtamedian ja oman presidenttimme valitsema Biden? Surkuhupaisaa ja median mukaan vaalivilpistä ei ole löytynyt todisteita. Kansa uskoo mediaa, vaikka todisteita ja todistajia vaalipetoksista on tuhansia.

Entäpä testien kautta leviävä haamupöpö samalla kun säteilysairauksista(5g) ei puhuta mitään. Missä julkinen keskustelu 5g vaaroista ja nykytasoista?

Entäpä rokotteet? Koskaan ikinä ei ole yhdellekkään rokotteelle tehty blacebotutkimusta sen haitoista. Nyt on uusi rokote joka pysyvästi muuttaa ihmisten dna:n. Minusta on kiva olla ihminen ja elossa. Huomenta!

Ja tämä ratkaisee ap:n yksinäisen joulun miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Olet varmasti osa sisarustesi elämää. Tämä on vain ohimenevä vaihe, tulevaisuudessa sinullakin on varmasti perhe. Otapa tämä joulu sellaisena, että nautit olostasi ja hemmeottelet itseäsi herkuilla, lepäämällä. Sinähän saat tehdä ihan mitä haluat

Tää on varmaan just se sinkkustereotypia, jonka  mukaan sinkku on aina nuori (lisääntymisikäinen), voi saada lapsia, haluaa perheen, löytää kumppanin halutessaan ja sinkkuus ja perheettömyys on vain ohimenevä vaihe nuoruudessa. Täähän kuvaa hirveän huonosti Suomen perheetöntä populaatiota nykyään.

Kirjoitin tuon yllä olevan vastauksen, mutta tiedän oikein hyvin, että sinkku ei ole aina nuori. Minä olen vanha sinkku itse ja monenlaisia jouluja on ollut: oman perheen kanssa, puolison kanssa - ja monia jouluja olen ollut yksin. Kyllä minulle tuli mielikuva, että alkuperäisen viestin kirjoittaja on nuori/nuorehko, koska sisarukset perustaneet perheitä viime vuosina (minun ikäisten sisarukset ovat isoisiä ja -äitejä). Yritin lohduttaa häntä, en esittää mitää stereotypioita. Ilmaisin asiani huonosti.

Yleensä lohdutusyritykset menevät aina pieleen, vaikka ajatus niiden takana onkin hyvin inhimillinen: halutaan toiselle parempi mieli.

Voin tahattomasti lapsettomana kertoa, että mulle on sanottu kymmeniä, ellei satoja kertoja, että kyllä se sinäkin vielä omia lapsia saat. Se tuntuu ihan tuhottoman pahalta, kun en todellakaan saa. Siis en saa, vaikka mikä olisi. Sama kuin menisi jonnekin saattohoitokotiin kuolevan sängyn vierelle kertomaan, että kyllä se sinäkin siitä vielä paranet. Samoin ohjeet siitä, mitä tulisi tehdä, jotta tilanne muuttuisi, ovat aivan kauheita. Kun tietää itse lääketietellisenä faktana, että lapsia ei tule, ja joutuu jatkuvasti kuuntelemaan, että kannattaa rentoutua, yrittää toisessa asennossa, syödä sitä ja tätä tai jättää syömättä sitä ja tätä tai haluta vaan tarpeeksi kovasti, niin kyllä niitä sitten tulee. Että "kyllä se sinäkin vielä".

Lohduttamista ja toisen tilanteen ratkaisemisyritystä parempi on aina kuuntelu ja empatia. Toiselle voi aina viestittää, että hän on tärkeä ja arvokas ihminen juuri sellaisena kuin on. Se auttaa paljon enemmän kuin lohdutus- tai ratkaisuyritykset, jotka vai satuttavat.

Ja sitten sivun verran tekstiä sinun tarpeistasi, sinun tarpeestasi tulla kuulluksi ja arvostetuksi.

Mitä sinä tarjoat muille, muuta kun neuvoja miten sinun ongelmaasi pitää suhtautua? Et ilmeisesti mitään.

Kiinnostaako kenenkään muun elämä, mitä ongelmia heillä on, ja miten heihin pitäisi suhtautua? Ellei, miksi ajattelet että jonkun pitäisi kiinnostua sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Olet varmasti osa sisarustesi elämää. Tämä on vain ohimenevä vaihe, tulevaisuudessa sinullakin on varmasti perhe. Otapa tämä joulu sellaisena, että nautit olostasi ja hemmeottelet itseäsi herkuilla, lepäämällä. Sinähän saat tehdä ihan mitä haluat

Tää on varmaan just se sinkkustereotypia, jonka  mukaan sinkku on aina nuori (lisääntymisikäinen), voi saada lapsia, haluaa perheen, löytää kumppanin halutessaan ja sinkkuus ja perheettömyys on vain ohimenevä vaihe nuoruudessa. Täähän kuvaa hirveän huonosti Suomen perheetöntä populaatiota nykyään.

Kirjoitin tuon yllä olevan vastauksen, mutta tiedän oikein hyvin, että sinkku ei ole aina nuori. Minä olen vanha sinkku itse ja monenlaisia jouluja on ollut: oman perheen kanssa, puolison kanssa - ja monia jouluja olen ollut yksin. Kyllä minulle tuli mielikuva, että alkuperäisen viestin kirjoittaja on nuori/nuorehko, koska sisarukset perustaneet perheitä viime vuosina (minun ikäisten sisarukset ovat isoisiä ja -äitejä). Yritin lohduttaa häntä, en esittää mitää stereotypioita. Ilmaisin asiani huonosti.

Yleensä lohdutusyritykset menevät aina pieleen, vaikka ajatus niiden takana onkin hyvin inhimillinen: halutaan toiselle parempi mieli.

Voin tahattomasti lapsettomana kertoa, että mulle on sanottu kymmeniä, ellei satoja kertoja, että kyllä se sinäkin vielä omia lapsia saat. Se tuntuu ihan tuhottoman pahalta, kun en todellakaan saa. Siis en saa, vaikka mikä olisi. Sama kuin menisi jonnekin saattohoitokotiin kuolevan sängyn vierelle kertomaan, että kyllä se sinäkin siitä vielä paranet. Samoin ohjeet siitä, mitä tulisi tehdä, jotta tilanne muuttuisi, ovat aivan kauheita. Kun tietää itse lääketietellisenä faktana, että lapsia ei tule, ja joutuu jatkuvasti kuuntelemaan, että kannattaa rentoutua, yrittää toisessa asennossa, syödä sitä ja tätä tai jättää syömättä sitä ja tätä tai haluta vaan tarpeeksi kovasti, niin kyllä niitä sitten tulee. Että "kyllä se sinäkin vielä".

Lohduttamista ja toisen tilanteen ratkaisemisyritystä parempi on aina kuuntelu ja empatia. Toiselle voi aina viestittää, että hän on tärkeä ja arvokas ihminen juuri sellaisena kuin on. Se auttaa paljon enemmän kuin lohdutus- tai ratkaisuyritykset, jotka vai satuttavat.

Ja sitten sivun verran tekstiä sinun tarpeistasi, sinun tarpeestasi tulla kuulluksi ja arvostetuksi.

Mitä sinä tarjoat muille, muuta kun neuvoja miten sinun ongelmaasi pitää suhtautua? Et ilmeisesti mitään.

Kiinnostaako kenenkään muun elämä, mitä ongelmia heillä on, ja miten heihin pitäisi suhtautua? Ellei, miksi ajattelet että jonkun pitäisi kiinnostua sinusta?

Juu, kiinnostaa, kuten normaaleja ihmisiä yleensäkin. Olen tuo aiempi kommentoija, joka kertoi  omistavansa sekä työ- että vapaa-aikansa toisten auttamiselle. Mutta ehkäpä jätetään sut trollailemaan nyt yksin. Ihan oikeassa olet, että ei ilkeys ole kielletty. Kyllä meillä jokaisella on oikeus olla ihan niin ilkeä toisille kuin haluaa rikoslain puitteissa.

Te ette ymmärrä, että aikuisena on vaikea saada ystäviä.

Minä kaipaisin tosiystävää, jonka kanssa voisi uskoutua ja joka lähtisi lenkille ja jouluna tulisi luokseni pelaamaan lautapelejä ja kikattelemaan viinilasin äärellä.

Mutta ihmiset ovat niin ulkokultaisia, eivätkä halua sitoutua syvempään ystävyyteen. Mennääm minne mennään ja toisten kanssa kuljetaan ja yhteyttä ei muisteta pitää.

Se ystävien hommaaminen ei ole kaikille helppoa, jos ei halua tyytyä vain tuttaviin ja kavereihin.

Joulun yksin viettävä kyynel silmässä, koska ne kaveritkin lähtee sukulaisiin ja unohtavat minut saman tien

Vierailija kirjoitti:

Te ette ymmärrä, että aikuisena on vaikea saada ystäviä.

Minä kaipaisin tosiystävää, jonka kanssa voisi uskoutua ja joka lähtisi lenkille ja jouluna tulisi luokseni pelaamaan lautapelejä ja kikattelemaan viinilasin äärellä.

Mutta ihmiset ovat niin ulkokultaisia, eivätkä halua sitoutua syvempään ystävyyteen. Mennääm minne mennään ja toisten kanssa kuljetaan ja yhteyttä ei muisteta pitää.

Se ystävien hommaaminen ei ole kaikille helppoa, jos ei halua tyytyä vain tuttaviin ja kavereihin.

Joulun yksin viettävä kyynel silmässä, koska ne kaveritkin lähtee sukulaisiin ja unohtavat minut saman tien

Mulle oli helppoa saada uusia ystäviä aina opiskeluaikojen loppuun saakka. Sitten kun "aikuiselämä" alkoi, se muuttui tosi vaikeaksi. Perheellistymisvaihe on Suomessa sellainen vedenjakaja, ihmiset pesiytyvät silloin perhepiiriinsä. Harrastuksissa kaikki käyvät vain harrastamassa ja sitten nopeasti kotiin. Aloitin uudet aikuisopiskelutkin, mutta luentojen jälkeen kaikilla on kiire kotiin perheensä luo. Perheettömyys on siis ollut mulle yksi iso tekijä yksinäisyydessä. Oma perheettömyyteni ei ole itse valittu.

Tai niin, en mäkään oikeastaan ole yksinäinen, onhan mulla hyviä kavereita, mutta nyt kun kaikilla muila on pieniä lapsia, käytännössä olen yksin koko ajan.

Ketjun alkuperäiseen aiheeseen palatakseni joulu on kyllä sillä tavalla erityinen aika, että jos kaipaa omia läheisiään, sitten kaipaa. Oikeasti läheisiä ihmisiä ei tinderistä tai sinkkupalstoilta löydetty seura korvaa. Perheetön voi aivan hyvin toivoa myös joulua läheistensä kanssa, ja olla surullinen, jos se ei ole mahdollinen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö esim. yksinäisen sisaruksilla olisi oikeus viettää joulu ihan omalla tavallaan juuri siinä seurassa kuin haluavat. Saa silti tuntua pahalta, jos yksin vietetty joulu ei ole sitä, mitä toivoisi.

Ihmisillä, jotka eivät ole kokeneet yksinäisyyttä on usein vähän harhainen kuva siitä, miten helposti uusia läheisiä ihmissuhteita löytää. Asiaan vaikuttaa noin miljoona juttua ja olosuhdetta ja sattumaa, joista vain osaan voi itse vaikuttaa.

Useimmiten vietän joulun yksin, suurin piirtein samalla kaavalla.

Herätys kahdeksan aikoihin kun joulupukin kuuma linja alkaa - yksi vuoden viihdyttävimmistä ohjelmista - hyväntahtoisesti tulee naureskeltua lasten puheluille, liikutukseltakaan ei välty. Heti herättyä riisipuuro tulille, sen laitossa menee tunnin verran, kuumalinja kestää 11.30 asti. Joulurauhan julistus puoleltapäivin. Sauna klo 12 tai 13. Saunaan hankin jonkun erikoisen tumman jouluoluen. Suihkuhuoneeseen känny tai radio joululauluille ja saunon kynttilänvalossa olutta siemaillen. Aina ei ole joulusauna ollut mahdollinen, sitten olen ottanut joulukylvyn. Saunan jälkeen pukeudun "jouluvaatteisiin" ja alan valmistelemaan päivän/illan ruokia ja kattailemaan - katan olohuoneeseen. Ensimmäisenä yleensä leivon jotain, kuten pari pellillistä torttuja/piirakoita, joululaulut soimaan, parvekkeelle kynttilät - tässä kohtaa lämmittelen ekan glögin.

Kolmen pintaan ruokien valmistelu. Syömisen ajoitan jonkin kivan jouluelokuvan kohdalle jota katson samalla. Jälkiruoan kohdilla kello on jo jotain kuuden pintaan. Illaksi valitsen etukäteen pari leffaa/tv ohjelmaa ja siihen oheen "naposteluita" - juustoja, viiniä, konvehteja, torttuja, glögiä… Ysin pintaan availen muutamat sukulaisilta saadut lahjat ja raaputtelen illan mittaan muutaman raha-arvan. Parasta yksin vietossa on että saa syödä juuri mitä haluaa…:), en syö vain perinteisiä suomalaisia jouluruokia.. "Menua" olen jo miettinyt ja osa jo hankittuna, tavoitteena että viikko ennen joulua kaikki olisi hankittuna, kauppaan ei enää tarvitsisi lähteä. Osa valmisruokaa - itselle ei jaksa hirveästi laittaa eikä jäljelle jääneitä laatikoita ja kinkkua jaksa syödä päiväkausia, ja syntyy vähemmän tiskiä. Listalla on tällä hetkellä kylmäsavugraavilohta, mäti/smetana/paahtoleipä,ankanrintaa,karamellijuustokakkuja (kaupan valmiita)...skumppaa.. 

Saattaa jollekin tuntua tällainen kovin mietityltä ja aikataulutetulta, mutta itselle mieluinen, ei iske tylsyys missään kohtaa kun on “koko ajan” ohjelmaa, mutta kuitenkin sen verran löysä aikataulu ettei mene suorittamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten vietän joulun yksin, suurin piirtein samalla kaavalla.

Herätys kahdeksan aikoihin kun joulupukin kuuma linja alkaa - yksi vuoden viihdyttävimmistä ohjelmista - hyväntahtoisesti tulee naureskeltua lasten puheluille, liikutukseltakaan ei välty. Heti herättyä riisipuuro tulille, sen laitossa menee tunnin verran, kuumalinja kestää 11.30 asti. Joulurauhan julistus puoleltapäivin. Sauna klo 12 tai 13. Saunaan hankin jonkun erikoisen tumman jouluoluen. Suihkuhuoneeseen känny tai radio joululauluille ja saunon kynttilänvalossa olutta siemaillen. Aina ei ole joulusauna ollut mahdollinen, sitten olen ottanut joulukylvyn. Saunan jälkeen pukeudun "jouluvaatteisiin" ja alan valmistelemaan päivän/illan ruokia ja kattailemaan - katan olohuoneeseen. Ensimmäisenä yleensä leivon jotain, kuten pari pellillistä torttuja/piirakoita, joululaulut soimaan, parvekkeelle kynttilät - tässä kohtaa lämmittelen ekan glögin.

Kolmen pintaan ruokien valmistelu. Syömisen ajoitan jonkin kivan jouluelokuvan kohdalle jota katson samalla. Jälkiruoan kohdilla kello on jo jotain kuuden pintaan. Illaksi valitsen etukäteen pari leffaa/tv ohjelmaa ja siihen oheen "naposteluita" - juustoja, viiniä, konvehteja, torttuja, glögiä… Ysin pintaan availen muutamat sukulaisilta saadut lahjat ja raaputtelen illan mittaan muutaman raha-arvan. Parasta yksin vietossa on että saa syödä juuri mitä haluaa…:), en syö vain perinteisiä suomalaisia jouluruokia.. "Menua" olen jo miettinyt ja osa jo hankittuna, tavoitteena että viikko ennen joulua kaikki olisi hankittuna, kauppaan ei enää tarvitsisi lähteä. Osa valmisruokaa - itselle ei jaksa hirveästi laittaa eikä jäljelle jääneitä laatikoita ja kinkkua jaksa syödä päiväkausia, ja syntyy vähemmän tiskiä. Listalla on tällä hetkellä kylmäsavugraavilohta, mäti/smetana/paahtoleipä,ankanrintaa,karamellijuustokakkuja (kaupan valmiita)...skumppaa.. 

Saattaa jollekin tuntua tällainen kovin mietityltä ja aikataulutetulta, mutta itselle mieluinen, ei iske tylsyys missään kohtaa kun on “koko ajan” ohjelmaa, mutta kuitenkin sen verran löysä aikataulu ettei mene suorittamiseksi.

Kuulostaa siltä, että todella nautit joulustasi, ihailtavaa! Kunpa itsekin pääsisin tuohon fiilikseen, että tuntuisi hyvältä tehdä ihan omat perinteet, eikä olisi surullinen siitä, että on yksin. Mulla tuohon on kyllä vielä pitkä matka. Kuinka se sulta onnistuu? Etkö vaan kaipaa muita, vai oletko jotenkin onnistunut työstämään asian ajan kanssa?