Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ihmisillä on ihan harhainen käsitys siitä, että ystävien hankkiminen aikuisena on tosi helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Muutenkin kiinnostavampi keskustelunaihe olisi se, miksi me ollaan tällaisia ydinperhekäpertyjiä, kuin se, mitä kaikkea sinkut tai perheettömät tekevät koko ajan väärin.
Tietää kyllä heti, ettei ole ihmisellä omaa kokemusta aiheesta, saatika kykyä empatiaan, jos ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin että "kannattais hankkia puoliso ja lapsia" tai että "kannattaa hankkia uusia ystäviä". Samoin noi kehotukset mennä viettämään joulua tinder-treffeille tai johonkin sossujoulujuhlaan (kaikella kunnioituksella) eivät varmaan useimmille ole kyllä oikeasti mikään sellainen vaihtoehto, jolla sen kaipauksen omia läheisiään kohtaan jouluna saisi häviämään. Omalla kohdallani nuo ainakin tekisivät olosta vielä kurjemman.
Eikä sinkulla tarvitse olla koko ajan haku päällä. Ei sellaista kukaan jaksa. Meillä saa olla muutakin elämää kuin pakkomielteinen kumppaninetsintä.
Jos ihminen ei tee mitään edesauttaakseen ystävien saamiseksi elämässään, niin aivan turha valittaa yksinäisyyttään.
Olen lukenut ketjun jokaisen viestin, täällä ei ole ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi sanonut, ettei ole yrittänyt tehdä asialle mitään. Jostain syystä yksinäisyys on kuitenkin niin triggeriaihe, että se saa monet välittömästi ilmoittamaan, että vika on yksinäisessä itsessään. Mikähän siinä aiheessa pelottaa? Sekö, että jollain alitajuisella tasolla tajuaa, että niin olisi voinut käydä myös itselle, koska monet asiat elämässä ovat sattumaa? Sekö, ettei halua tuntea empatiaa toista kohtaan tai omaa mieltään surulliseksi? Nouseeko jostain syyllisyys siitä, että on jättänyt joskus itse jonkun yksin?
Yksinäisyys on älyttömän yleistä ja ihan mieletön tabu. Se aiheuttaa itsemurhia ja lisää kuolleisuutta monella tavalla muutenkin. Jos asiasta voisi puhua avoimesti ja kertoa myös, jos tuntuu surulliselta, ehkä harvemmat päätyisivät epätoivoisiin ratkaisuihin ja solmut alkaisivat muutenkin aueta.
Kuten tästäkin keskusteluketjusta nähdään, aika pitkä matka vielä sinne on.
Voimia kaikille yksinäisille! Älkää suostuko uskomaan, että teissä on jotain vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinvietetystä joulusta on tehty joku perkele.
Muistelen omasta lapsuudesta, kun äiti pyyteli pihan juopaleita meille jouluruualle. Siis juoppoja retkuja meidän joulupöytään, ettei niiden vaan tarvii viettää joulujaan yksin.
Tulihan ne. Kaikki suihkutettuina ja tukka taakse kammattuina ja kölnin vedeltä löyhkäten, pyhäpuku päällä. Kukaan ei tullut koskaan kännissä.
Meillä ei ollut koskaan omaa joulua, jossa oltaisi oltu vaan perheen kesken (äiti ja neljä lasta). Mä teini-iässä haaveilin yksinäisestä joulusta. Sitten saan olla siten ja täten, tehdä just kun haluan. Kerran oli lähellä, että olisin saanut itekseni joulun viettää.. se menikin sitten synnytysosastolla.
Tämä oli mielenkiintoista. Harvassa ovat noin sosiaaliset ihmiset kuin äitisi.
Ehkä koit lapsena, että äidiltä ei tässä tilanteessa riittänyt tarpeeksi huomiota
teille lapsille. Halusi vain hyysätä jotain juoppoja.
Mutta tässä tarinassa on mielestäni jotain tosi hienoa. Oikeaa joulun henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ihmisillä on ihan harhainen käsitys siitä, että ystävien hankkiminen aikuisena on tosi helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Muutenkin kiinnostavampi keskustelunaihe olisi se, miksi me ollaan tällaisia ydinperhekäpertyjiä, kuin se, mitä kaikkea sinkut tai perheettömät tekevät koko ajan väärin.
Tietää kyllä heti, ettei ole ihmisellä omaa kokemusta aiheesta, saatika kykyä empatiaan, jos ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin että "kannattais hankkia puoliso ja lapsia" tai että "kannattaa hankkia uusia ystäviä". Samoin noi kehotukset mennä viettämään joulua tinder-treffeille tai johonkin sossujoulujuhlaan (kaikella kunnioituksella) eivät varmaan useimmille ole kyllä oikeasti mikään sellainen vaihtoehto, jolla sen kaipauksen omia läheisiään kohtaan jouluna saisi häviämään. Omalla kohdallani nuo ainakin tekisivät olosta vielä kurjemman.
Eikä sinkulla tarvitse olla koko ajan haku päällä. Ei sellaista kukaan jaksa. Meillä saa olla muutakin elämää kuin pakkomielteinen kumppaninetsintä.
Tätä samaa ongelmaa on käsitelty monessa yksinäisyysketjussa.
Näitä lukiessa olen ymmärtänyt, että me ihmiset todella olemme erilaisia. Minä olen ollut sinkkuna pitkään, eli olin jo toivoton tapaus ja tapasin mieheni vasta 33vuotiaana. Minulla ei sitä ennen ollut kiinnostusta seurustella tai sitten en vain ollut tavannut sellaista, kenen kanssa halusin seurustella. Joten elin yksin.
Mutta minulle on ollut aina helppo luoda tuttavapiiri. Olen muuttanut pari kertaa sinkkuna ja aina sain luotua jonkinlaisen sosiaalisen elämän. Mutta minä en ole koskaan etsinyt ystäviä, vaan minä olen tutustunut hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja viettänyt heidän kanssaan mielellään aikaa.
Ymmärrän kuitenkin sen, että kaikille se ei ole niin helppoa ja moni kaipaa syvällisempiä suhteita ystävikseen, joiden kanssa viettää aikaa.
Minulla ei ole noihin ketjuihin ollut mitään vastausta, millä yksinäiset löytäisivät itselleen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin, joiden kanssa viettää aikaa. Jopa joulujakin. Mutta omalla kohdalla olen aina ajatellut, että kyse on minulla eräänlaisesta itsekkyydestä. Nautin yksinolosta, enkä kärsinyt yksinäisyydestä. Mutta kaipasin silti seuraa ja olin utelias ihmisten suhteen. Mutta en kaivannut mitään kiinteää ystävyyttä. Olin siis helppo kaveri, koska minuun ei tarvinnut sitoutua ja minä en sitoutunut kavereihin. Kun muutin pois, niin minua ei kukaan kaivannut, enkä jäänyt miettimään, mitä ihmisille kuului sen jälkeen, kun lähdin.
Perhesuhteet ovat yliarvostettuja. Monissa tuntemissani perheissä sisarukset eivät edes tule toimeen keskenään, saati sitten olisivat ikuisia ystäviä. Vanhempien kuoltua, ei pidetä enää mitään yhteyttä toisiin perunkirjoituksen jälkeen.
Nyt perheellisenä meillä on ollut jouluna monenlaisia kokoonpanoja. Tänä jouluna olemme oman perheen kesken juuri koronan vuoksi. Se on vain tämä yksi vuosi ja ensi vuonna voi olla tilanne jo ihan toinen.
Hyviä pointteja! Ihmiset todellakin ovat erilaisia näissä asioissa. Mä taas olen ihan syntyjäni sellainen sitoutuja- ja kiintyjätyyppi. Haluan pitää läheiseni lähellä ja kaipaan heitä jos ollaan erossa, ja välitän paljon toisten fiiliksistä. Olen huolehtijatyyppiä. Kärsin myös itse tosi paljon, jos koen joutuneeni "laumastani" eroon. Koen sen välillä ihan fyysisenä kipuna. Olen tosi sosiaalinen, ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta todella läheisten piiri on lopultakin aika pieni. En koe riittäväksi sitä, jos elämässäni on ainoastaan ihmissuhteita, jotka ovat koska tahansa korvattavissa toisilla. Kaipaan omaa perhettä kovasti. Meidät on vaan varustettu erilaisilla piuhoilla kaikki.
Tästä näitä pahoja mieliä usein sitten tulee. Siksi, kun olemme niin erilaisia ja emme aina ymmärrä toisiamme.
Minä kiinnyn todella harvoihin ihmisiin, mutta tutustun helposti erilaisiin persooniin. Se on helpottanut elämää huomattavasti, kun elin yksin. Kieltämättä perheellisenäkin, koska kotivuosina sain helposti juttuseuraa kerhoista ja leikkipuistoista. Mutta siinä mielin olin varmaan ikävä tuttu, että jos joku kaipaa kanssani syvempää ystävyyttä, tulee pettymään.
Toivottavasti olet löytänyt lähipiirisi. Kuulostat sympaattiselta ihmiseltä.
t. tämä edellisen kirjoittaja
Mulla on toi sama, mutta en mä niihin pikkulapsiperheisiin jaksaisikaan mennä, en vaan jaksa sitä. Lapset on niin äänekkäitä ja raivostuttavia, että olen mieluummin yksin kotonani ja juon rauhassa punkkua. Mulla on onneksi yksi sisko joka on vela kuten minä ja asuu samassa kaupungissa, näen luultavasti häntä mikäli jompi kumpi meistä jaksaa lähteä toisen luo omalta sohvalta ja glögin äärestä :) varsinkin jos on huono sää, niin mieluiten pysytään vaan kotona. Mua ei haittaa yksinolo, oon niin tottunut siihen. Perheelliset läheiset jopa kadehtivat rauhaisaa ja hiljaista elämääni niin mikäs tässä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toi sama, mutta en mä niihin pikkulapsiperheisiin jaksaisikaan mennä, en vaan jaksa sitä. Lapset on niin äänekkäitä ja raivostuttavia, että olen mieluummin yksin kotonani ja juon rauhassa punkkua. Mulla on onneksi yksi sisko joka on vela kuten minä ja asuu samassa kaupungissa, näen luultavasti häntä mikäli jompi kumpi meistä jaksaa lähteä toisen luo omalta sohvalta ja glögin äärestä :) varsinkin jos on huono sää, niin mieluiten pysytään vaan kotona. Mua ei haittaa yksinolo, oon niin tottunut siihen. Perheelliset läheiset jopa kadehtivat rauhaisaa ja hiljaista elämääni niin mikäs tässä.
Ja mä taas lapsettomana nautin lasten seurasta valtavasti. Että erilaisia ollaan tässäkin. Toivoisin, ettei ainakaan puhuttaisi sillä tavalla yleistäen, että kaikki lapsettomat vihaavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäiset joulun viettäjät ovat joko voittajia tai luusereita. Useimmin jälkimmäisiä. Ikävä kyllä.
Saisinpa viettää joulun rauhassa ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 lapsen äiti kirjoitti:
Yksinäiset joulun viettäjät ovat joko voittajia tai luusereita. Useimmin jälkimmäisiä. Ikävä kyllä.
Niin, ihmisillä on niin erilaisia ihmiskuvia. Toisille on tärkeää jakaa ihmiset voittajiin ja luusereihin, ja haluaa sitten valita katsoa elämää sellaisten linssien läpi.
7 lapsen äiti kirjoitti:
Yksinäiset joulun viettäjät ovat joko voittajia tai luusereita. Useimmin jälkimmäisiä. Ikävä kyllä.
Toivottavasti lapsillasi on ollut elämässään myös muita vaikutteita empatiataitojen oppimista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä esimerkki siitä tuossa, että vaikka on tapana pitää lapsia saaneita automaattisesti jotenkin parempina ihmisinä, eipä se todellakaan ihmisestä hyvää tee, vaikka onnistuisi jopa seitsemän pyöräyttämään. Voi olla hyvinkin kylmäsydäminen ja julma silti.
7 lapsen äiti kirjoitti:
Yksinäiset joulun viettäjät ovat joko voittajia tai luusereita. Useimmin jälkimmäisiä. Ikävä kyllä.
Voitaisko saada joku lista, että ketkä on voittajia ja ketkä luusereita.
Esim. jos puoliso lähti kävelemään ja lapsi on kuollut juuri syöpäosastolla, ja sukulaisia ei vain ole, eikä ystävistä kukaan kutsu kylään, onko silloin luuseri vai voittaja?
Entä jos on vaan eronnut, ja lapset ovat toisella vanhemmallaan, eikä itsellä ole oikein paikkaa mihin mennä?
Entä jos kaikki ystävät haluavat viettää joulun vain ydinperhepiirissä, eikä itse ole voinut saada perhettä?
Jos on koronakaranteenissa tai ei uskalla lähteä muuten vaan riskeeraamaan mitään esim. siksi, että on töissä koulussa?
Entä jos asuu yksin ja on töissä jouluna, eikä pääse siksi mihinkään?
Jos asuu palvelutalossa, jonne ei saa tulla vieraita?
Voisitko ystävällisesti kertoa, ketkä kaikki ovat luusereita, niin tiedetään sitten itsekin.
Mä vietän joulun yksin, koska olen töissä koulussa, enkä lähde nyt vanhempieni luokse koronavaaran takia. Mulla oli mies, joka lähti kävelemään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt niitä lapsia alkaa yrittää, ja nyt onkin iän vuoksi liian myöhäistä jo. Olenko mä luuseri vai voittaja? Jos olet sitä mieltä, että on luuseria olla sinkku, voisitko määritellä ystävällisesti sen määräajan, jonka kuluessa jätetyksi tulleen sinkun tulee kyetä löytämään uusi rakkaus ennen luuseriksi muuttumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
En kyllä tunnista itseäni ollenkaan tuosta. Kyllä minä ihan kuuntelen haluamaani musiikkia, heitän jalat sohvalle, availen suklaarasioita (oikeasti juustoja kyllä) ja katselen niitä elokuvia, mitä halua. Eikä puoliso mitään kiukkua, vaan jaetaan hyvässä hengessä hommat ja lapset ovat ihan normaalisti käyttäytyviä eikä mitään kiukkuavia petoja. Siivoojan pystyy palkkaamaan, kun on kahden ihmisen tulot, joulupukkia ei koronavuonna tietenkään tule ja jouluruoat ostetaan valmiina osa ja loput kokataan.
Kyllä ainakin minä yksinasuvana ihan samalla lailla jouduin siivoamaan (itse, kun ei ollut varaa siivoojaan), koristelemaan, tekemään jouluruoat, ostamaan joululahjat jne. kuin nytkin.
Vierailija kirjoitti:
7 lapsen äiti kirjoitti:
Yksinäiset joulun viettäjät ovat joko voittajia tai luusereita. Useimmin jälkimmäisiä. Ikävä kyllä.
Voitaisko saada joku lista, että ketkä on voittajia ja ketkä luusereita.
Esim. jos puoliso lähti kävelemään ja lapsi on kuollut juuri syöpäosastolla, ja sukulaisia ei vain ole, eikä ystävistä kukaan kutsu kylään, onko silloin luuseri vai voittaja?
Entä jos on vaan eronnut, ja lapset ovat toisella vanhemmallaan, eikä itsellä ole oikein paikkaa mihin mennä?
Entä jos kaikki ystävät haluavat viettää joulun vain ydinperhepiirissä, eikä itse ole voinut saada perhettä?
Jos on koronakaranteenissa tai ei uskalla lähteä muuten vaan riskeeraamaan mitään esim. siksi, että on töissä koulussa?
Entä jos asuu yksin ja on töissä jouluna, eikä pääse siksi mihinkään?
Jos asuu palvelutalossa, jonne ei saa tulla vieraita?
Voisitko ystävällisesti kertoa, ketkä kaikki ovat luusereita, niin tiedetään sitten itsekin.
Mä vietän joulun yksin, koska olen töissä koulussa, enkä lähde nyt vanhempieni luokse koronavaaran takia. Mulla oli mies, joka lähti kävelemään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt niitä lapsia alkaa yrittää, ja nyt onkin iän vuoksi liian myöhäistä jo. Olenko mä luuseri vai voittaja? Jos olet sitä mieltä, että on luuseria olla sinkku, voisitko määritellä ystävällisesti sen määräajan, jonka kuluessa jätetyksi tulleen sinkun tulee kyetä löytämään uusi rakkaus ennen luuseriksi muuttumista?
No varmaan oot luuseri vaikka oot joulun yksi siksi, että oot opettamassa 7-lapsisen lapsia siellä koulussa riskeeraten oman turvallisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap siskosi on saanut vasta lapsen, hän ei ehkä jaksa ajatella ketään vierasta joulunviettoon. Muistan ainakin, kun itse sain esikoisen ennen joulua, olin niin rätti ja kuitti koliikkivauvan kanssa, että hyvä kun saimme miehen kanssa edes jotenkin joulua itsellemme. Aattoilta kuluikin sitten vauva sylissä ympyrää kävellen, kun se parkui koliikki-itkuaan. En olisi siihen jaksanut edes siskoa, vaikka hän olisi ollut kuinka läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
En kyllä tunnista itseäni ollenkaan tuosta. Kyllä minä ihan kuuntelen haluamaani musiikkia, heitän jalat sohvalle, availen suklaarasioita (oikeasti juustoja kyllä) ja katselen niitä elokuvia, mitä halua. Eikä puoliso mitään kiukkua, vaan jaetaan hyvässä hengessä hommat ja lapset ovat ihan normaalisti käyttäytyviä eikä mitään kiukkuavia petoja. Siivoojan pystyy palkkaamaan, kun on kahden ihmisen tulot, joulupukkia ei koronavuonna tietenkään tule ja jouluruoat ostetaan valmiina osa ja loput kokataan.
Kyllä ainakin minä yksinasuvana ihan samalla lailla jouduin siivoamaan (itse, kun ei ollut varaa siivoojaan), koristelemaan, tekemään jouluruoat, ostamaan joululahjat jne. kuin nytkin.
Mua kans nauratti tuo, että jos on lapsia, pitää muuttaa itsensä joksikin ihan toiseksi ihmiseksi ja alkaa toteuttaa robottina jotain nissepolkkajoulua, koska pakko on :D. Miksi ihmeessä :D?? Ihan on oma päätös, jos se tuollaista on.
Mene vanhemmillesi, tai koita saada työvuoroa aatolle.
Ja ehkä kannattaa laittaa tinder laulamaan jo mahdollisimman pian, niin vuoden päästä voit viettää joulun oman kumppanisi, ja sitä seuraavan joulun ehkä jo myös lapsesi, kanssa
Tulipa mieleen traaginen juttu minkä luin: Kike Elomaa huomasi vasta vanhoilla päivillään että lapsia ei ole.
Eli älkää pantatko itseänne pillereillä ja muilla häkkyröillä elämänne parhaita vuosia.
Voitais viettää osa joulua yhdessä mutta pakko mennä äitiä katsomaan kun se on nyt täysin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mene vanhemmillesi, tai koita saada työvuoroa aatolle.
Ja ehkä kannattaa laittaa tinder laulamaan jo mahdollisimman pian, niin vuoden päästä voit viettää joulun oman kumppanisi, ja sitä seuraavan joulun ehkä jo myös lapsesi, kanssa
Kaikilla ei ole vanhempia. Kaikki eivät voi saada lapsia. Esim. ap kertoo jo sivulla 1 ettei hän voi. Ja mistä tuli oletus, että on edes sen ikäinen, että olisi muutenkaan mahdollista? Ja mistä tuli oletus, että hän etsii parisuhdetta?
Hyviä pointteja! Ihmiset todellakin ovat erilaisia näissä asioissa. Mä taas olen ihan syntyjäni sellainen sitoutuja- ja kiintyjätyyppi. Haluan pitää läheiseni lähellä ja kaipaan heitä jos ollaan erossa, ja välitän paljon toisten fiiliksistä. Olen huolehtijatyyppiä. Kärsin myös itse tosi paljon, jos koen joutuneeni "laumastani" eroon. Koen sen välillä ihan fyysisenä kipuna. Olen tosi sosiaalinen, ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta todella läheisten piiri on lopultakin aika pieni. En koe riittäväksi sitä, jos elämässäni on ainoastaan ihmissuhteita, jotka ovat koska tahansa korvattavissa toisilla. Kaipaan omaa perhettä kovasti. Meidät on vaan varustettu erilaisilla piuhoilla kaikki.