Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Miksi olisi pitänyt viettää koko vuosi sohvalla löhöten ja suklaata syöden? Meillähän oli lockdown muutamia viikkoja ja kuukausia, paljon on ollut aikaa myös tavata muita ihmisiä ja käydä paikoissa.
Olen viettänyt jouluja yksin ja hyvin on mennyt. Kunhan pääsee yli siitä ideasta, että joulun viettäminen yksin olisi jotenkin surullista, yksinäistä tai häpeällistä. Joulu on perinteisesti perhejuhla joten on ihan luonnollista, että monet etenkin kaksi-kolmekymppiset nuoret viettävät joulun yksin kun oman lapsuuden perheen seura ei välttämättä enää kiinnosta, mutta toisaalta omaa perhettä ei ole (vielä) perustettu. Erilaiset perhemuodot, lapsettomuus ja naimattomuus yleistyvät myös kokoajan ja sitä myötä myös käsitykset siitä mikä on "oikea" tapa viettää joulua. Laita jotain jouluherkkuja joista tykkäät, osta kotiin jotain joulujuttuja jos huvittaa ja katso jotain leffoja/sarjoa tms. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Miksi olisi pitänyt viettää koko vuosi sohvalla löhöten ja suklaata syöden? Meillähän oli lockdown muutamia viikkoja ja kuukausia, paljon on ollut aikaa myös tavata muita ihmisiä ja käydä paikoissa.
No jos ne lähipiirin ihmiset, joita normaalisti näkee, ovat halunneet rajata perheen ulkopuolisia kohtaamisiaan ja ensimmäisenä on rajattu se lapseton sinkku? Ainakin itselleni tuntuu käyneen näin. Kesällä näin kyllä ystäviä ja sukua, mutta nyt tilanteen jälleen pahentuessa on jäänyt jälleen tosi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Miksi olisi pitänyt viettää koko vuosi sohvalla löhöten ja suklaata syöden? Meillähän oli lockdown muutamia viikkoja ja kuukausia, paljon on ollut aikaa myös tavata muita ihmisiä ja käydä paikoissa.
No jos ne lähipiirin ihmiset, joita normaalisti näkee, ovat halunneet rajata perheen ulkopuolisia kohtaamisiaan ja ensimmäisenä on rajattu se lapseton sinkku? Ainakin itselleni tuntuu käyneen näin. Kesällä näin kyllä ystäviä ja sukua, mutta nyt tilanteen jälleen pahentuessa on jäänyt jälleen tosi yksin.
Ja sanon siis, että ymmärrän tämän kyllä hyvin: tietenkin jos halutaan rajata kontakteja, niin mieluummin pidetään yhteyttä siihen perheeseen, jossa on omien lasten ikäisiä lapsia (eli lapsillekin on leikkikavereita). Lisäksi omassa työssäni on iso riski altistua/sairastua eli senkin vuoksi ymmärrän, etteivät kaikki halua nähdä nyt. Mutta se ei tätä yksinäisyyttä nyt pois ja joulu yksin tuntuu ihan kamalalta tämän syksyn jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Miksi olisi pitänyt viettää koko vuosi sohvalla löhöten ja suklaata syöden? Meillähän oli lockdown muutamia viikkoja ja kuukausia, paljon on ollut aikaa myös tavata muita ihmisiä ja käydä paikoissa.
No jos ne lähipiirin ihmiset, joita normaalisti näkee, ovat halunneet rajata perheen ulkopuolisia kohtaamisiaan ja ensimmäisenä on rajattu se lapseton sinkku? Ainakin itselleni tuntuu käyneen näin. Kesällä näin kyllä ystäviä ja sukua, mutta nyt tilanteen jälleen pahentuessa on jäänyt jälleen tosi yksin.
Ikävä kuulla, että näin käynyt. Voimia, toivottavasti tilanne paranee pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
No mikä sitten on helppoa? Olen kyllä onnistunut hankkimaan paljonkin ystäviä ihan aikuisiällä ja hyvissä väleissä olen sekä lapsellisten että lapsettomien läheisteni kanssa, tilaa on kaikenlaiselle, vaikka en itse niin intensiivisesti lapsiperheiden kanssa haluakaan hengata. Harmillista, että olet kokenut tuollaisia haasteita, jos et kuitenkaan vielä luovuttaisi? Uskotaan, että ihmistilanteesi voi muuttua. Ja ei se yksinäinen joulu tietenkään ole mikään rangaistus siitä, että olisit huono ihminen... Älä käännä tilannetta itseäsi vastaan, vaan tartu empatiaan, nimenomaan itseäsi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se surullista. Muilla sisaruksilla on oma perhe. Mun perhe on mun sisarukset koska ei ole muuta. En voi viettää joulua perheen kanssa vaikka muut voi, sisarukset ovat oman perheen kanssa ja minä en kenenkään. Näin meidän "perheessä".
Jep! Sä tiedät, mistä puhun! Ap
Kyllä, tiedän miltä susta tuntuu. Haluaisi vaan olla jonkun perhettä. Enkä kuitenkaan halua syyllistää ja marttyroida, koska niinhän se on, heillä on nyt oma perhe. Mullakin on, ne sisarukset mutta se ei nyt tässä paina niin paljon. En vaan ikinä ajatellut että tämä menee näin ja on se surullista.
Laitan itselleni aina jouluruuat ja joulun tunnelman olen saanut kotiini silti.No juuri tuo! En mäkään todellakaan halua ketään syyllistää ja ilman muuta sisaruksilla on oikeus viettää joulua aivan kuten haluavat, mutta kun itse kaipaisi niin kovasti myös sitä perhefiilistä. Sisaruksethan eivät lakanneet olemasta mun perhettä vaikka menivät naimisiin ja saivat lapsia. Mutta lakkasinko mä olemasta heidän perhettään silloin? Vannon, että jos osat olisivat toisin, en varmasti jättäisi ketään heistä yksin. Tuntuu todella pahalta, että kukaan heistä ei halua minua mukaan.
Moni ei ehkä ymmärrä sitä, ettei sitä perheen kanssa vietetyn ajan fiilistä oikein voi korvata jollain random-sinkkuseuralla tai yksinäisten kinkkujuhlalla.
Kannattaisi keskittyä ystävien hankkimiseen koko läpi elämänkaaren ajan, niin on seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ihmisillä on ihan harhainen käsitys siitä, että ystävien hankkiminen aikuisena on tosi helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Muutenkin kiinnostavampi keskustelunaihe olisi se, miksi me ollaan tällaisia ydinperhekäpertyjiä, kuin se, mitä kaikkea sinkut tai perheettömät tekevät koko ajan väärin.
Tietää kyllä heti, ettei ole ihmisellä omaa kokemusta aiheesta, saatika kykyä empatiaan, jos ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin että "kannattais hankkia puoliso ja lapsia" tai että "kannattaa hankkia uusia ystäviä". Samoin noi kehotukset mennä viettämään joulua tinder-treffeille tai johonkin sossujoulujuhlaan (kaikella kunnioituksella) eivät varmaan useimmille ole kyllä oikeasti mikään sellainen vaihtoehto, jolla sen kaipauksen omia läheisiään kohtaan jouluna saisi häviämään. Omalla kohdallani nuo ainakin tekisivät olosta vielä kurjemman.
Eikä sinkulla tarvitse olla koko ajan haku päällä. Ei sellaista kukaan jaksa. Meillä saa olla muutakin elämää kuin pakkomielteinen kumppaninetsintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Veit sanat suustani! Mulle on käynyt juuri noin, että olen sinkkuna - yllätys yllätys - se viimeinen ihminen, jota halutaan tavata. Olen ollut etätöissä helmikuusta saakka. Käyn ainoastaan kaupassa maski päällä, ja pahimpina aikoina (kuten nyt) olen tilannut ruoat kotiin. En ole harrastanut ulkona lenkkeilyn lisäksi mitään muuta, enkä käynyt yhtään missään, ja koko tämän vuoden aikana olen nähnyt vain muutamaa kaveria ulkona ja turvaväleillä. Silti tunnun olevan esimerkiksi omalle siskolleni sellainen koronariski, että ei voida nähdä jouluna.
Hetkellisen yksinolon autuutta hehkuttavia perheellisiä haastan kokeilemaan vuoden verran tällaista elämää, ja puhumaan vasta sitten, kuinka mahtavaa on.
Olen minäkin yksin nyt viidettä joulua eikä ole mulle mikään ongelma. Mukavaa olla yksin rauhassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Miksi olisi pitänyt viettää koko vuosi sohvalla löhöten ja suklaata syöden? Meillähän oli lockdown muutamia viikkoja ja kuukausia, paljon on ollut aikaa myös tavata muita ihmisiä ja käydä paikoissa.
No jos ne lähipiirin ihmiset, joita normaalisti näkee, ovat halunneet rajata perheen ulkopuolisia kohtaamisiaan ja ensimmäisenä on rajattu se lapseton sinkku? Ainakin itselleni tuntuu käyneen näin. Kesällä näin kyllä ystäviä ja sukua, mutta nyt tilanteen jälleen pahentuessa on jäänyt jälleen tosi yksin.
Minun ja miehen suvun sinkkusukulaiset kaikkosi kyllä siinä vaiheessa, kun me saimme lapsia. Kuulemma melua ja epäjärjestystä ja tylsää, kun meillä ei ole enää aikaa seurustella vain heidän kanssaan, jos tulevat kylään. Meidät kyllä jätettiin melko rauhaan siinä vaiheessa.
Ihmettelisin kyllä, jos nyt jouluaattona kelpaisimme sinkuille ja jopa itkettäisiin, jos ei meille saa tulla. Ihan samalla tavalla ne lapset on jouluaattonakin meillä kotonaan ja tämä on heidän koti, joten emme voi heitä panna jonnekkin komeroon piiloon, jotta voisimme sinkuille tarjota ihanan, lämpimän elämysjoulun.
No eivät ole onneksi tuppautumassa, koska hyi yäk, eivät jaksa kuunnella sinappikoneiden kiljumista ja märinää (heidän itsensä sanoin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap löytää itselleen sopivan tavan viettää joulua, se on oikeastaan vain yksi hetki tässä vuodenkierrossa. On harmillista, jos joulua ei voi viettää niiden läheisten kanssa, joiden kanssa sitä haluaa viettää. Ilmaiseksi se lapsiperheen joulumieli ei niille lapsiperheellisille tule, pitää järjestää ihan kauheasti kaikkea, hankkia lahjoja, perustella lapsille miksi heidän joskus epärealistiset toiveet eivät vaan voi toteutua, kuunnella ja toteuttaa monen ihmisen toiveita, siivota, kokata, koristella, hankkia pukki ja kestää kiukkuavia lapsia, keksiä heille jotain ohjelmaa, että jaksavat aaton odotuksen, kestää kiukkuavaa kumppania, jne. jne. jne. eipä siinä oikein ehdi omaa joulua viettää, lapsiperheissä se "palkinto" on vissiin katsella muiden iloa. No, se voi olla hyvinkin ihanaa. Mutta siis, lapsettomana (ja vaikka ihan yksin) voi heittää jalat sohvalle, avata 10 suklaarasiaa, kuunnella ihan sitä musiikkia mitä haluaa (eikä jotain riipivää nissenpolkkaa), syödä mitä itse haluaa, nukkua ja katsoa just niitä elokuvia mitä haluaa, jne. jne. No, kaikki eivät tällaisesta nauti...
Edelleen: jos on tämän koronavuoden viettänyt käytännössä kaikki illat ja viikonloput yksikseen syöden suklaata, löhöten sohvalla ja tuijottaen elokuvia, ei tällainen ajanviete paljoa jouluun tuo iloa. Mitä tällainen ihminen kaipaa olisi se, että saisi nähdä ja koskettaa läheisiään ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.
Nyt kun kaikki nuo läheiset ovat käpertyneet vaan omiin lähiperhepiireihinsä niin moni yksinasuva voi ollakin ollut koko vuoden todella yksin. Myös sellainen yksinasuva, joka normaalisti ei ole yksinäinen vaan näkee sukulaisiaan ja ystäviään paljonkin.
Miksi olisi pitänyt viettää koko vuosi sohvalla löhöten ja suklaata syöden? Meillähän oli lockdown muutamia viikkoja ja kuukausia, paljon on ollut aikaa myös tavata muita ihmisiä ja käydä paikoissa.
No jos ne lähipiirin ihmiset, joita normaalisti näkee, ovat halunneet rajata perheen ulkopuolisia kohtaamisiaan ja ensimmäisenä on rajattu se lapseton sinkku? Ainakin itselleni tuntuu käyneen näin. Kesällä näin kyllä ystäviä ja sukua, mutta nyt tilanteen jälleen pahentuessa on jäänyt jälleen tosi yksin.
Minun ja miehen suvun sinkkusukulaiset kaikkosi kyllä siinä vaiheessa, kun me saimme lapsia. Kuulemma melua ja epäjärjestystä ja tylsää, kun meillä ei ole enää aikaa seurustella vain heidän kanssaan, jos tulevat kylään. Meidät kyllä jätettiin melko rauhaan siinä vaiheessa.
Ihmettelisin kyllä, jos nyt jouluaattona kelpaisimme sinkuille ja jopa itkettäisiin, jos ei meille saa tulla. Ihan samalla tavalla ne lapset on jouluaattonakin meillä kotonaan ja tämä on heidän koti, joten emme voi heitä panna jonnekkin komeroon piiloon, jotta voisimme sinkuille tarjota ihanan, lämpimän elämysjoulun.
No eivät ole onneksi tuppautumassa, koska hyi yäk, eivät jaksa kuunnella sinappikoneiden kiljumista ja märinää (heidän itsensä sanoin)
Tuli mieleen, että mahdattekohan olla suht nuoria ja kaveripiirin ensimmäisiä tai ekojen joukossa, jotka lapsia saivat? Mä olen itse nelikymppinen sinkku, ja ei tän ikäiset eikä ehkä kolmenkymmen päälle olevatkaan kai yleensä noin käyttäydy. Kaikki ovat kyllä tottuneet siihen, että suurimmalla osalla on lapsia. No, oli miten oli, huonotapaistahan tuo on, ymmärrän kyllä, ettei tee mieli tuollaisia ihmisiä kutsua kylään. Suurin osa lapsettomista ja/tai sinkuista ei kuitenkaan onneksi ole noin epäkohteliaita moukkia.
Varsin monta alkoholistiperheen joulua "viettäneenä" olen tyytyväinen, kun ei tarvitse enää pelätä. Se riittää joulun juhlintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ihmisillä on ihan harhainen käsitys siitä, että ystävien hankkiminen aikuisena on tosi helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Muutenkin kiinnostavampi keskustelunaihe olisi se, miksi me ollaan tällaisia ydinperhekäpertyjiä, kuin se, mitä kaikkea sinkut tai perheettömät tekevät koko ajan väärin.
Tietää kyllä heti, ettei ole ihmisellä omaa kokemusta aiheesta, saatika kykyä empatiaan, jos ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin että "kannattais hankkia puoliso ja lapsia" tai että "kannattaa hankkia uusia ystäviä". Samoin noi kehotukset mennä viettämään joulua tinder-treffeille tai johonkin sossujoulujuhlaan (kaikella kunnioituksella) eivät varmaan useimmille ole kyllä oikeasti mikään sellainen vaihtoehto, jolla sen kaipauksen omia läheisiään kohtaan jouluna saisi häviämään. Omalla kohdallani nuo ainakin tekisivät olosta vielä kurjemman.
Eikä sinkulla tarvitse olla koko ajan haku päällä. Ei sellaista kukaan jaksa. Meillä saa olla muutakin elämää kuin pakkomielteinen kumppaninetsintä.
Ja vielä sekin, että ihan kuin ihmiselle ainoat oikeasti tärkeät henkilöt voisivat olla vain oma puoliso ja lapset. Että jos niitä ei ole, niin sitten ei voi kaivata ketään. Kyllä sitä voi tuntea suurta läheisyyttä ja välittämistä myös esim. omien sisarusten ja ystävien kesken ja olla surullinen, ettei itsellä ole mahdollisuutta viettää elämän tärkeitä päiviä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ihmisillä on ihan harhainen käsitys siitä, että ystävien hankkiminen aikuisena on tosi helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Muutenkin kiinnostavampi keskustelunaihe olisi se, miksi me ollaan tällaisia ydinperhekäpertyjiä, kuin se, mitä kaikkea sinkut tai perheettömät tekevät koko ajan väärin.
Tietää kyllä heti, ettei ole ihmisellä omaa kokemusta aiheesta, saatika kykyä empatiaan, jos ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin että "kannattais hankkia puoliso ja lapsia" tai että "kannattaa hankkia uusia ystäviä". Samoin noi kehotukset mennä viettämään joulua tinder-treffeille tai johonkin sossujoulujuhlaan (kaikella kunnioituksella) eivät varmaan useimmille ole kyllä oikeasti mikään sellainen vaihtoehto, jolla sen kaipauksen omia läheisiään kohtaan jouluna saisi häviämään. Omalla kohdallani nuo ainakin tekisivät olosta vielä kurjemman.
Eikä sinkulla tarvitse olla koko ajan haku päällä. Ei sellaista kukaan jaksa. Meillä saa olla muutakin elämää kuin pakkomielteinen kumppaninetsintä.
Tätä samaa ongelmaa on käsitelty monessa yksinäisyysketjussa.
Näitä lukiessa olen ymmärtänyt, että me ihmiset todella olemme erilaisia. Minä olen ollut sinkkuna pitkään, eli olin jo toivoton tapaus ja tapasin mieheni vasta 33vuotiaana. Minulla ei sitä ennen ollut kiinnostusta seurustella tai sitten en vain ollut tavannut sellaista, kenen kanssa halusin seurustella. Joten elin yksin.
Mutta minulle on ollut aina helppo luoda tuttavapiiri. Olen muuttanut pari kertaa sinkkuna ja aina sain luotua jonkinlaisen sosiaalisen elämän. Mutta minä en ole koskaan etsinyt ystäviä, vaan minä olen tutustunut hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja viettänyt heidän kanssaan mielellään aikaa.
Ymmärrän kuitenkin sen, että kaikille se ei ole niin helppoa ja moni kaipaa syvällisempiä suhteita ystävikseen, joiden kanssa viettää aikaa.
Minulla ei ole noihin ketjuihin ollut mitään vastausta, millä yksinäiset löytäisivät itselleen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin, joiden kanssa viettää aikaa. Jopa joulujakin. Mutta omalla kohdalla olen aina ajatellut, että kyse on minulla eräänlaisesta itsekkyydestä. Nautin yksinolosta, enkä kärsinyt yksinäisyydestä. Mutta kaipasin silti seuraa ja olin utelias ihmisten suhteen. Mutta en kaivannut mitään kiinteää ystävyyttä. Olin siis helppo kaveri, koska minuun ei tarvinnut sitoutua ja minä en sitoutunut kavereihin. Kun muutin pois, niin minua ei kukaan kaivannut, enkä jäänyt miettimään, mitä ihmisille kuului sen jälkeen, kun lähdin.
Perhesuhteet ovat yliarvostettuja. Monissa tuntemissani perheissä sisarukset eivät edes tule toimeen keskenään, saati sitten olisivat ikuisia ystäviä. Vanhempien kuoltua, ei pidetä enää mitään yhteyttä toisiin perunkirjoituksen jälkeen.
Nyt perheellisenä meillä on ollut jouluna monenlaisia kokoonpanoja. Tänä jouluna olemme oman perheen kesken juuri koronan vuoksi. Se on vain tämä yksi vuosi ja ensi vuonna voi olla tilanne jo ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä mieli vähän vinkata sekä itsellisiä että lapsiperheellisiä. Sama ohje molemmille eli ennakoi ja älä laita kaikkia munia yhteen koriin. Jos olet ja vaikka et olisikaan, valinnut itsekseen olemisen, niin se sosiaalinen piiri kannattaa rakentaa niin, että se on mahdollisimman monimuotoinen ja -puolinen, että vaihtoehtoja on. Ja joulu kannattaa suunnittella ja ajatella monella tapaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Eli meneekö siskolle tms. kylään, onko ystävien kanssa vai itsekseen ja miten se joulun viettäminen näissä kaikissa tapauksissa olisi mahdollisimman mukava. Ja sama homma lapsiperheellisillä, kenen tahansa tilanne voi muuttua, yhtä äkkiäkin, eron tms. tilanteen mukaan ja lapset ovat pieniä vain hetken, eivät välttämättä ole joulua vanhempiensa kanssa viettämässä maailman tappiin asti. Eli itsellinen joulu on aivan mahdollinen meille kaikille ja siksi yleisellä tasolla olisi hieno homma, jos joulu voitaisin konseptoida kivana juttuna monella tavalla vietettynä.
Hyvä jos sinulle sosiaalisen piirin rakentaminen on noin helppoa. Minulle ei. Ehkä sitten olen huono ihminen, kun en kykene näin aikuisena enää löytämään uusia ystäviä tuosta vaan, kun vanhat ystävät yksi kerrallaan hankkivat perheitä ja ruuhkavuodet vievät heidät mukanaan. Yrittänyt olen kyllä, mutta koska tämä ei onnistu niin kai sitten ansaitsen tämän yksinäisen joulun.
Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ihmisillä on ihan harhainen käsitys siitä, että ystävien hankkiminen aikuisena on tosi helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Muutenkin kiinnostavampi keskustelunaihe olisi se, miksi me ollaan tällaisia ydinperhekäpertyjiä, kuin se, mitä kaikkea sinkut tai perheettömät tekevät koko ajan väärin.
Tietää kyllä heti, ettei ole ihmisellä omaa kokemusta aiheesta, saatika kykyä empatiaan, jos ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin että "kannattais hankkia puoliso ja lapsia" tai että "kannattaa hankkia uusia ystäviä". Samoin noi kehotukset mennä viettämään joulua tinder-treffeille tai johonkin sossujoulujuhlaan (kaikella kunnioituksella) eivät varmaan useimmille ole kyllä oikeasti mikään sellainen vaihtoehto, jolla sen kaipauksen omia läheisiään kohtaan jouluna saisi häviämään. Omalla kohdallani nuo ainakin tekisivät olosta vielä kurjemman.
Eikä sinkulla tarvitse olla koko ajan haku päällä. Ei sellaista kukaan jaksa. Meillä saa olla muutakin elämää kuin pakkomielteinen kumppaninetsintä.
Jos ihminen ei tee mitään edesauttaakseen ystävien saamiseksi elämässään, niin aivan turha valittaa yksinäisyyttään.
No ei ainakaan sen vuoksi, että olisi jouluna sen parin tunnin ajan seuraa... Tuostahan ne ongelmat vasta alkaa... Vastentahtoinen vanhemmuus ja vääristä syistä pariutuminen.