Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta
Ja tee olosi mukavaksi
Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap
Omat teot ja tekemättä jättämiset kantavat satoaan.
Näin se useasti menee. Sisarukset lähtevät omille teilleen ja alkavat elää omaa elämää. Muutetaan kauas toisista ja perustetaan omia perheitä. Niin kauan, kun vanhemmat jaksaa joulua laittaa, mennään ehkä sinne ja vietetään perhejoulua. Mutta kun vanhemmat ei jaksa tai kuolevat, niin ei enää olla yhteistä perhettä.
Aloin itsekkin miettimään tätä perhejuttua. Meillä on isot ikäerot sisarusten kesken ja asutaan pitkin Suomea. Ei kauheasti olla pidetty yhteyttä toisiimme.Tuntuisi aika kornilta, että jollain sisaruksella olisi velvollisuus olla perhettä jouluna meille kaikille. Hänen luokseen kokoontuisi hänen sisarukset ja hänen miehensä sisarukset yhteiseen perhejouluun.
Ei, en näe sellaista visiota, että kuuluisin siskoni tai veljeni perheeseen. En edes silloin, kun olin sinkku. Koin, että heillä on omat perheet ja minulla oma elämä. Tuo luonnehdinta, että heidän velvollisuus olisi ollut kierrättää iltatähti-vanhapiikasiskoaan velvollisuudesta jouluisin heidän perheissään, tuntuu kuvottavalta. Onneksi heille ei tullut sellainen mieleen, jotta ei tarvinnut kieltäytyä vaivautuneesti. En kokenut olevani sinkkuna mikään säälittävä ressukka, kenelle olisi velvollisuudesta pitänyt tarjota ja tehdä jouluelämyksiä, koska säälittävänä sinkkuressukkana en pärjää jouluaattoa yksin tai omien ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voi kysyä sisaruksiltasi suoraan? Tai onko sinulla jotain kaukaisempia vanhempia sukulaisia, enoja tai tätejä, jotka ovat yksin? He saattaisi ilahtua seurasta, vaikka ei olisi niin usein oltu yhteydessäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta
Ja tee olosi mukavaksi
Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap
Omat teot ja tekemättä jättämiset kantavat satoaan.
Mistä teoista ja tekemättä jättämisistä puhut? Järkyttävää että sinkkuus on muka jokin rangaistava teko. Kun et ole löytänyt parisuhdetta olet itsekäs ja sinua on oikeus hylkiä?
Itse olen sinkku, vietän yleensä juhlapyhät yksin kuten lähes kaikki muutkin päivät. En vain ole löytänyt hyvää kumppania joten olen sinkku. Kun suku pyytää apua tulen juosten, teen remontit, hoidan lapset. Nyt lapset isoja ja talot rakennettu, enää ei kutsuta edes apuun saatika juhlaan. Asia olisi toinen jos minulla olisi edes joku mies, vaikka sitten juoppo jotta olisin "normaalissa parisuhteessa". Sairasta mutta totta!
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsi näkee isovanhempansa tänä jouluna viimeisen kerran.
Koskaan ei voi tietää, kenen joulu on viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on niin monenlaisia. Olen ollut koronan takia kotona kohta puoli vuotta ja olen joulunkin yksin. Ei ahista yhtään, enämpi se, kun jotkut säälittelee ja kutsuu kylään "ettei sun tarvi yksin olla"...niin mukavaa ja rauhaisaa, teen jouluruokia kyllä itselleni ja muillekin, käyn aattonataloyhtiön joulusaunassa (paitsi tänä vuonna ei ole, tapanina on oma vuoro)...kuuntelen ja soitan joulumusiikkia, katson jouluohjelmia teeveestä...syön yöllä kinkkua ja torttuja, juon ehkä vähän punkkua..(ostan pienen kinkun ja paistan, tai valmiita viipaleita)...ihana puolen yön aikaan mennä omaan puhtaaseen petiin ja herätä jouluaamuna pierteänä. Ei huono joulu!
Todellakin, nauti siitä! Ja perinteistä voi aina jättää pois sen, mikä tuntuu väkinäiseltä. Onneksi kaikilla on mahdollisuus nähdä nyt vähän laajemmalti maailmaa ja paljon enemmän, kuin adventtiaikana 100 vuotta sitten:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/10/avara-luonto-mantereiden-plane…
Mistä Joulusaaret on saanut nimensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seuraan vähän ristiriitaisin tunnelmin tätä keskustelua. Vietämme ensimmäistä kertaa oman perheen kesken joulun, eli minä ja mies ja lapset. Syitä tähän on monia ja päällimmäisenä se, että joulunvietossa tuntuu että miellytetään kaikkia muita paitsi itseämme. Viime jouluna otimme askeleen kohti omaa joulua niin, että vietimme vasta rakennetussa talossamme joulun ensimmäistä kertaa ja sanoimme molempien vanhemmille, että tervetuloa meille jouluksi jos haluatte. Anoppi otti kutsun vastaan. Anoppi kuitenkin alkoi huushollaamaan kotonaan kuin se olisi omansa, ja me jäimme sivuun kaikessa vaikka kyseessä oli ensimmäinen joulu omassa kodissamme. Anoppi on ihan kiva ihminen, mutta hänelle taisi olla aika iso juttu tuo ettei saisi olla "emäntä" eikä pystynyt sitä roolia minulle antamaan. Ja se harmitti. Nyt vietämme omaa joulua ja olen todella innoissani asiasta. Saadaan itse päättää perinteet ja tavat, ja lapsetkin ottaa varmasti rennommin koko päivän kun ei ole vieraita.
Luulen että otamme tavaksi oman perheen joulun, mutta jos jollain sisaruksella olisi AP:n kaltainen tilanne, niin kutsuisimme kyllä kylään. En haluaisi että kukaan lähisukulainen viettäisi joulun yksin. Kyllä minulle sisarukset ovat rakkaita. En silti näitä laske omaan perheeseen nykyään. Se voi kuulostaa kylmältä, mutta ei se sitä tarkoita etteivät he tärkeitä olisi. Tämä ei liity oikeastaan lasten saantiin vaan enemmän siihen, että kun olen jo 35v ja emme ole sisarusten kanssa asunut yhdessä 17 vuoteen, niin eivät he enää ole ns. perheenjäseniä minulle. Kyllä sellaista erkaantumista ja etäisyyttä on tullut väleihin. Mutta sehän ei ole vain huono asia, sillä tilalle on tullut aikuisiän ystävyys, ja tavallaan sen pienen etäisyyden vuoksi välitkin ovat paremmat kuin lapsina ja teineinä. Minun mielestäni sisarussuhteet muuttuvat aikuisiällä luonnostaan ihan siinä missä suhde omiin vanhempiinkin. Parhaimmillaan nämä suhteet muuttuvat hyväksi ja syväksi ystävyydeksi, johon sisältyy yhteiset juuret ja muistot.
Jos taas itse olisin AP:n tilanteessa niin ehkä sanoisin suoraan, että tänä jouluna tuntuu erityisen yksinäiseltä. Eivät he välttämättä ole edes miettineet asiaa sen kummemmin. Toki sillehän ei mitään mahda jos eivät kutsu, vaan sitten pitää joulumieli etsiä ihan yksin. Tsemppiä AP!
Minulla on ollut paljon samoja tunteita. Alkuvuosina joulunalus oli melkoista rälläkkää. Juostiin minun vanhemmilla ja miehen vanhemmilla. Kun rakensimme oman talon, miehen sinkkusisarukset viettivät meillä muutaman joulun. Kun me lopetimme vanhemmillamme käynnin, he eivät halunneetkaan tulla meille, vaan se reissaaminen olikin yhtäkkiä raskasta.
Kun sitten yksi vuosi puhuin miehelle, että voisimmeko viettää vieraattoman joulun. Olin tosi väsynyt silloin ja oli monenmoista kriisiä muutenkin päällä. Näin sitten sovimme ja varovaisesti ilmoitimme kaikille, että tänä jouluna juhlimme vain keskenämme. Yhtäkkiä juuri sinä jouluna olisi halunneet vanhempamme ja miehen vanhemmat ja miehen sisarukset tulla meille ja kaikki syyttivät meitä itsekkyydestä, kun haluammekin vain olla keskenämme.
Silloin kyllä mietin, että onko näin vaikeaa saada edes yhtenä jouluna olla itsekäs. Ainako pitää omat toiveet panna syrjään ja olla muille ovet auki ja tehdä muiden tahdon mukaan. Mutta silti vietimme sen joulun keskenämme, vaikka monenlaista ikävää puhelua tuli meille.
Tämän jälkeen en jaksanut enää taistella, vaan nostin kädet pystyyn ja meille tulee joulupöytään joka vuosi miehen sukulaisia. Lisäksi kun heillä on perheet kasvaneet, pöydästämme löytyy nykyään myös miehen siskon lapset ja uusi miesystävä ja miehen veljen avokki ja heidän lapsensa. Joskus anoppi ja minun äitini uuden miesystävänsä kanssa.
Mutta en jaksanut enää sitä syyllistämistä, kuinka itsekäs olen, kun haluan viettää jouluviikonlopun vain mieheni ja lastemme kanssa.
Jos ei ole halua laittaa rajoja, taatusti tulee vastaan tilanteita, jossa rajattomat ihmiset käyttävät "oman käden oikeuttaan". Täytyy uskaltaa ilmaista, mitä oikeasti ajattelee!
Mielestäni ei ole valitusoikeutta, jos ei omaa linjaansa pysty puolustamaan sillä tavalla, että saisi asianosaisillekin jakeluun sen, miten haluaa olla ja elää siellä omassa kodissaan.
Suututtaa ihmisten rajattomuus, mutta myös periksi antaminen ja sen myötä katkeruutta kumpuava uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
AP:n sukulaiset nimenomaan ovat sanoneet että kiva kerrankin viettää joulu ihan vain oman perheen kesken niin sehän selkeästi kertoo siitä ettei AP ole toivottu vieras ja ilmeisesti läsnäolo ei ole aina ollut toivottua edellisinäkään vuosina. Eikä sisarukset perheineen ole enää sitä ydinperhettä että automaattisesti olisi ovi avoinna joulupöytään ja perhejuhlan viettoon. Kun vanhemmista aika jättää niin jokainen on omillaan.
Eikös ne sanoneet, että kiva viettää "ilman vieraita"? Minun siskoni ei laske mua vieraaksi vaan "kuulun kalustoon". Tässä voi siis olla väärinkäsitys kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta
Ja tee olosi mukavaksi
Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap
Omat teot ja tekemättä jättämiset kantavat satoaan.
Mistä teoista ja tekemättä jättämisistä puhut? Järkyttävää että sinkkuus on muka jokin rangaistava teko. Kun et ole löytänyt parisuhdetta olet itsekäs ja sinua on oikeus hylkiä?
Itse olen sinkku, vietän yleensä juhlapyhät yksin kuten lähes kaikki muutkin päivät. En vain ole löytänyt hyvää kumppania joten olen sinkku. Kun suku pyytää apua tulen juosten, teen remontit, hoidan lapset. Nyt lapset isoja ja talot rakennettu, enää ei kutsuta edes apuun saatika juhlaan. Asia olisi toinen jos minulla olisi edes joku mies, vaikka sitten juoppo jotta olisin "normaalissa parisuhteessa". Sairasta mutta totta!
Niillä teoilla ja tekemättä jättämisillä tarkoitin lähinnä sitä, miten mahdollisesti on toisia kohdellut. Esimerkiksi sitä, jos on sairaanloisen kateuden takia yrittänyt ajaa leskeä ulos kodistaan tai muuta "mukavaa"... Joskus sanottiin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eivät kaikki sinkut ole yksinäisiä, omissa myrkyllisissä liemissään kiehuvia painekattiloita.
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on. Jos haluaa perhejoulua on myös jaksettava se taakka mikä perheeseen liittyy. Oltava raskaana useampaan kertaan, kärsittävä pahoinvoinnit, synnytykset, valvomiset, lasten itkut ja kiukuttelut, rahanmeno, kasvatusvastuu, stressi ja huoli jne jne
Elämässä mikään ei toimi niin että voi poimia rusinat pullasta.
Olipa typerä kommentti. Aika moni eronnut viettää yksinäisen joulun joulun vaikka jaksoi kaikenlaista ydinperheen vielä ollessa koossa. Jos tänä vuonna lapset on jouluna toisella, niin sitten ei auta mikään määrä raskauksia vaan lapset ei jouluksi tule. Samoin on lapsia, jotka eivät halua tulla jouluksi kotiin tai pitää muutenkaan yhteyttä. Toisin kuin osa ihmisistä edelleen luulee, ei vanhempien ja lapsien välinen suhde ole automaattisesti mitään tae rakkaudesta ja välittämisestä. Ja jotkut menettävät perheensä sairauksissa, onnettomuuksissa, oman käden kautta. Elämä on arvaamatonta, eivätkä mitkään luettelemasi uhraukset takaa perhejoulua saati onnellista sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu täällä hei! Olin keväällä karanteeninomaisessa eristyksissä 80 päivää ja näyttää siltä, että sama toistuu kohta. Kyllä minulla on kova ikävä lapsiani ja lastenlapsia näkemään mutta tauti leviää eikä minua kutsuta joulunviettoon. Niin kai sitten on hyvä.
Vietin vuosi sitten ensimmäisen yksinäisen jouluni. Paras joulu koskaan.
Se hiljaisuus ja joulun rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta
Ja tee olosi mukavaksi
Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap
Omat teot ja tekemättä jättämiset kantavat satoaan.
Mistä teoista ja tekemättä jättämisistä puhut? Järkyttävää että sinkkuus on muka jokin rangaistava teko. Kun et ole löytänyt parisuhdetta olet itsekäs ja sinua on oikeus hylkiä?
Itse olen sinkku, vietän yleensä juhlapyhät yksin kuten lähes kaikki muutkin päivät. En vain ole löytänyt hyvää kumppania joten olen sinkku. Kun suku pyytää apua tulen juosten, teen remontit, hoidan lapset. Nyt lapset isoja ja talot rakennettu, enää ei kutsuta edes apuun saatika juhlaan. Asia olisi toinen jos minulla olisi edes joku mies, vaikka sitten juoppo jotta olisin "normaalissa parisuhteessa". Sairasta mutta totta!
Niillä teoilla ja tekemättä jättämisillä tarkoitin lähinnä sitä, miten mahdollisesti on toisia kohdellut. Esimerkiksi sitä, jos on sairaanloisen kateuden takia yrittänyt ajaa leskeä ulos kodistaan tai muuta "mukavaa"... Joskus sanottiin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eivät kaikki sinkut ole yksinäisiä, omissa myrkyllisissä liemissään kiehuvia painekattiloita.
No olipas äärimmäinen esimerkki.
Meitä on moneen junaan. En missään nimessä vähättele yksinäisyyttäsi ja halua viettää joulua perheesi (sisarustesi) parissa. Itse olen sitä maata, että haluaisin viettää jouluni yksin, mutta en osaa kieltäytyä vanhempieni kutsuista. Joudun viettämään joulun kahtena eri päivänä, koska vanhempani ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin ja se tekee siitä vain epämiellyttävämpää. Toisen vanhemman luona mitataan toisen ihmisen arvo saamien lahjojen perusteella ja toisen luona juodaan viinaa sammumispisteeseen saakka. Jos saisin päättää, niin haluaisin viettää "lahjattoman" ja "viinattoman" joulun. Koska tätä ei koskaan tule tapahtumaan vanhempieni luona (olen pyytänyt monta kertaa), niin haluaisin viettää joulun yksin. Tekisi mieli valehdella ja väittää, että nyt on iskenyt korona tai flunssa, enkä pääse kylään...
Loppupeleissä tämäkin on minun vastuullani ja minun pitäisi oppia sanomaan ei.
Siinä mielessä sinunkin joulusi on sinun vastuullasi, eikä sisarustesi vastuulla. Ehkä tuo, ettet ole saanut kutsua, kertoo siitä, että sisaruksesi eivät välttämättä näe sinua niin läheisenä kuin sinä heidät? Mutta kannattaa vielä malttaa odotta hetki, ehkä saat vielä kutsun. Tai jos joulu tulee puheeksi, etkä osaa "tuputtaa" itseäsi (tämä on ihan okei), niin voit aina kertoa omista joulusuunnitelmistasi siten, että joo, joulu on tulossa, eikä minulla ole mitään suunnitelmia sen suhteen näin yksin asujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seuraan vähän ristiriitaisin tunnelmin tätä keskustelua. Vietämme ensimmäistä kertaa oman perheen kesken joulun, eli minä ja mies ja lapset. Syitä tähän on monia ja päällimmäisenä se, että joulunvietossa tuntuu että miellytetään kaikkia muita paitsi itseämme. Viime jouluna otimme askeleen kohti omaa joulua niin, että vietimme vasta rakennetussa talossamme joulun ensimmäistä kertaa ja sanoimme molempien vanhemmille, että tervetuloa meille jouluksi jos haluatte. Anoppi otti kutsun vastaan. Anoppi kuitenkin alkoi huushollaamaan kotonaan kuin se olisi omansa, ja me jäimme sivuun kaikessa vaikka kyseessä oli ensimmäinen joulu omassa kodissamme. Anoppi on ihan kiva ihminen, mutta hänelle taisi olla aika iso juttu tuo ettei saisi olla "emäntä" eikä pystynyt sitä roolia minulle antamaan. Ja se harmitti. Nyt vietämme omaa joulua ja olen todella innoissani asiasta. Saadaan itse päättää perinteet ja tavat, ja lapsetkin ottaa varmasti rennommin koko päivän kun ei ole vieraita.
Luulen että otamme tavaksi oman perheen joulun, mutta jos jollain sisaruksella olisi AP:n kaltainen tilanne, niin kutsuisimme kyllä kylään. En haluaisi että kukaan lähisukulainen viettäisi joulun yksin. Kyllä minulle sisarukset ovat rakkaita. En silti näitä laske omaan perheeseen nykyään. Se voi kuulostaa kylmältä, mutta ei se sitä tarkoita etteivät he tärkeitä olisi. Tämä ei liity oikeastaan lasten saantiin vaan enemmän siihen, että kun olen jo 35v ja emme ole sisarusten kanssa asunut yhdessä 17 vuoteen, niin eivät he enää ole ns. perheenjäseniä minulle. Kyllä sellaista erkaantumista ja etäisyyttä on tullut väleihin. Mutta sehän ei ole vain huono asia, sillä tilalle on tullut aikuisiän ystävyys, ja tavallaan sen pienen etäisyyden vuoksi välitkin ovat paremmat kuin lapsina ja teineinä. Minun mielestäni sisarussuhteet muuttuvat aikuisiällä luonnostaan ihan siinä missä suhde omiin vanhempiinkin. Parhaimmillaan nämä suhteet muuttuvat hyväksi ja syväksi ystävyydeksi, johon sisältyy yhteiset juuret ja muistot.
Jos taas itse olisin AP:n tilanteessa niin ehkä sanoisin suoraan, että tänä jouluna tuntuu erityisen yksinäiseltä. Eivät he välttämättä ole edes miettineet asiaa sen kummemmin. Toki sillehän ei mitään mahda jos eivät kutsu, vaan sitten pitää joulumieli etsiä ihan yksin. Tsemppiä AP!
Minulla on ollut paljon samoja tunteita. Alkuvuosina joulunalus oli melkoista rälläkkää. Juostiin minun vanhemmilla ja miehen vanhemmilla. Kun rakensimme oman talon, miehen sinkkusisarukset viettivät meillä muutaman joulun. Kun me lopetimme vanhemmillamme käynnin, he eivät halunneetkaan tulla meille, vaan se reissaaminen olikin yhtäkkiä raskasta.
Kun sitten yksi vuosi puhuin miehelle, että voisimmeko viettää vieraattoman joulun. Olin tosi väsynyt silloin ja oli monenmoista kriisiä muutenkin päällä. Näin sitten sovimme ja varovaisesti ilmoitimme kaikille, että tänä jouluna juhlimme vain keskenämme. Yhtäkkiä juuri sinä jouluna olisi halunneet vanhempamme ja miehen vanhemmat ja miehen sisarukset tulla meille ja kaikki syyttivät meitä itsekkyydestä, kun haluammekin vain olla keskenämme.
Silloin kyllä mietin, että onko näin vaikeaa saada edes yhtenä jouluna olla itsekäs. Ainako pitää omat toiveet panna syrjään ja olla muille ovet auki ja tehdä muiden tahdon mukaan. Mutta silti vietimme sen joulun keskenämme, vaikka monenlaista ikävää puhelua tuli meille.
Tämän jälkeen en jaksanut enää taistella, vaan nostin kädet pystyyn ja meille tulee joulupöytään joka vuosi miehen sukulaisia. Lisäksi kun heillä on perheet kasvaneet, pöydästämme löytyy nykyään myös miehen siskon lapset ja uusi miesystävä ja miehen veljen avokki ja heidän lapsensa. Joskus anoppi ja minun äitini uuden miesystävänsä kanssa.
Mutta en jaksanut enää sitä syyllistämistä, kuinka itsekäs olen, kun haluan viettää jouluviikonlopun vain mieheni ja lastemme kanssa.
Jos ei ole halua laittaa rajoja, taatusti tulee vastaan tilanteita, jossa rajattomat ihmiset käyttävät "oman käden oikeuttaan". Täytyy uskaltaa ilmaista, mitä oikeasti ajattelee!
Mielestäni ei ole valitusoikeutta, jos ei omaa linjaansa pysty puolustamaan sillä tavalla, että saisi asianosaisillekin jakeluun sen, miten haluaa olla ja elää siellä omassa kodissaan.
Suututtaa ihmisten rajattomuus, mutta myös periksi antaminen ja sen myötä katkeruutta kumpuava uhriutuminen.
Totta. Samoin täällä sinkut uhriutuu ja valittaa, kun ei pääse loisimaan sukulaisten joulupöytään
Minä voisin leikkiä vähän perhettä siskoni miehen kanssa ja riisua rintsikoita hänen edessään ja loikkia hups vähän puolialasti stringeissä hänen edessään. On sen verran namu
Et ole ainoa yksinäinen ja voin vahvistaa, että on ollut rankkaa huomata miten tämä vuosi on ollut jäätävää yksinäisyyttä sinkulle. Olen sen ikäinen, että eron jälkeen perheellistyminen on käytännössä mahdotonta, lähisukua ei juurikaan ole ja ystävät ovat olleet minun lähipiirini aiemmin. Olen pari viime joulua viettänyt Tinder-treffeillä ja sama taitaa olla tiedossa tänäkin vuonna, jos joku edes treffeille uskaltaa.
Nyt ihan oikeesti, muistelkaapa nyt sitä aikaa kun olitte itse lapsia. Voin vaikka lyödä vetoa, että suurin osa vietti joulun nimenomaan oman ydinperheensä kanssa ja muita sukulaisia nähtiin ehkä joskus aaton jälkeen.
Olisitko itse silloin lapsena jouluaattona riisipuuroa syödessä halunnut, että se joku teidän suvun randomi setä/täti tunkee pöytään tai tullut väkinäisesti juttelemaan lahjoja avatessa?
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa yksinäinen ja voin vahvistaa, että on ollut rankkaa huomata miten tämä vuosi on ollut jäätävää yksinäisyyttä sinkulle. Olen sen ikäinen, että eron jälkeen perheellistyminen on käytännössä mahdotonta, lähisukua ei juurikaan ole ja ystävät ovat olleet minun lähipiirini aiemmin. Olen pari viime joulua viettänyt Tinder-treffeillä ja sama taitaa olla tiedossa tänäkin vuonna, jos joku edes treffeille uskaltaa.
Ettekö te yksinäiset voisi jotenkin yrittää löytää toisenne. Kaikki saisivat seuraa ja ystäviä ja ei olisi enää niin yksinäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta
Ja tee olosi mukavaksi
Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap
Sinkun kohtalo, ei auta valittaa. Sitten sinäkin taas kiinnostat kun tulee eroja ja/tai leskiä jne. Ellei sinulla ole sitten puolisoa siinä vaiheessa.
Meitä on niin monenlaisia. Olen ollut koronan takia kotona kohta puoli vuotta ja olen joulunkin yksin. Ei ahista yhtään, enämpi se, kun jotkut säälittelee ja kutsuu kylään "ettei sun tarvi yksin olla"...niin mukavaa ja rauhaisaa, teen jouluruokia kyllä itselleni ja muillekin, käyn aattonataloyhtiön joulusaunassa (paitsi tänä vuonna ei ole, tapanina on oma vuoro)...kuuntelen ja soitan joulumusiikkia, katson jouluohjelmia teeveestä...syön yöllä kinkkua ja torttuja, juon ehkä vähän punkkua..(ostan pienen kinkun ja paistan, tai valmiita viipaleita)...ihana puolen yön aikaan mennä omaan puhtaaseen petiin ja herätä jouluaamuna pierteänä. Ei huono joulu!