Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Miksi yksinäiset ei hakeudu toistensa seuraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan jos valitsee tietoisesti sinkkuelämän, niin on vähän outoa valittaa siitä että ettei juhlapyhät ole _perhejuhlia_.

No on siinäkin logiikkaa. Tottakai vaikka äiskän ja iskän kaikki kymmenen sinkkulasta voivat kokoontua viettämään perhejoulua vanhempiensa kanssa, ja siihen pari serkkua, tätiä ja mukulaa päälle.

Tietenkin voi, jos iskä ja äiskäkin sitä haluavat (paitsi nyt koronan aikaan) . Mutta sitten kyseessä on jo sukujoulu eikä enää pelkkä perhejoulu. Monet haluavat viettää todellakin joulua ihan sen oman perheen kesken.

Ja vanhuksetkin saattavat jo viimein toivoa rauhallisempaa joulunviettoa kahdestaan eikä kymmentä sinkku-ikilasta täteineen, serkkuineen ja näiden kakaralaumoineen.

Itsestä ei tuntuisi "perhejoululta" olla mukana siskon perheen joulussa 😒.

Tuntisin ulkopuolisuutta todella vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta. Sisaresi perhe ei ole enää millään muotoa sinun perheesi.

Joulu on tänä vuonna vain yksi viikonloppu.

Käyn todennäköisesti vanhempien luona syömässä taas kinkkua ja maksalaatikkoa, muutoin Joululomat harrastusten parissa kotona yksin nauttien vapaa-ajasta ja paksusta lompakosta.

M

Mulla on 4 alaikäistä lasta. Täytyypä teroittaa heille, että jos joskus tulevaisuudessa jollekin heistä on tulossa yksinäinen joulu/juhannus/whateverparty, niin silloin pitää tämä yksinäinen kutsua mukaan ❤️

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4 alaikäistä lasta. Täytyypä teroittaa heille, että jos joskus tulevaisuudessa jollekin heistä on tulossa yksinäinen joulu/juhannus/whateverparty, niin silloin pitää tämä yksinäinen kutsua mukaan ❤️

Olen itse sinkku ja aina juhannukset vastentahtoisesti yksin. Tänä vuonna joulukin menee yksinään. Olisi kauheaa, jos vanhempani painostaisivat siskoani kutsumaan heille kylään. Tiedän, että siskoni mies ei oikein pidä minusta. Tunnelma olisi kireä ja saattaisi siskon välit mieheensä kiristyä. Antaa ihmisten viettää juhlia omalla tavallaan ja tämä nyt vain tarkoittaa sitä, että isäntäväki päättää itse keitä kutsutaan. Omaa tilannettaan voi harmitella, mutta ei silti halua olla mikään Jane Austenin romaanien murheellinen vanhapiika, jota säälistä kierrätetään taloudesta toiseen.

Ketjua lukiessa ensimmäinen ajatus oli että avaa suusi ap, kerro sisaruksille että yksinäinen joulu tuntuu ikävältä ja haluaisit käydä jonkun luona joulun aikaan kyläilemässä. Jos tähän ei kukaan tartu niin sitten voit surra ja valittaa mutta niin kauan kun oletat sisarusten lukevan ajatuksesi olet itse osaltaan syypää tilanteeseen. 

Toinen ajatus oli sitten se, että onneksi omassa lapsuudenperheessä asiat on aikuisiälläkin menneet vähän niinkuin itsestään siten että sitten kun vanhempamme kuolivat niin olemme siskon kanssa automaattisesti viettäneet jouluja yhdessä. Mulla on yksi lapsi, sisko on lapseton ja ollut eri seurustelusuhteissa vuosien aikana mutta aina jomminkummin päin on kyläilty ja vietetty joulua. 

Minä seuraan vähän ristiriitaisin tunnelmin tätä keskustelua. Vietämme ensimmäistä kertaa oman perheen kesken joulun, eli minä ja mies ja lapset. Syitä tähän on monia ja päällimmäisenä se, että joulunvietossa tuntuu että miellytetään kaikkia muita paitsi itseämme. Viime jouluna otimme askeleen kohti omaa joulua niin, että vietimme vasta rakennetussa talossamme joulun ensimmäistä kertaa ja sanoimme molempien vanhemmille, että tervetuloa meille jouluksi jos haluatte. Anoppi otti kutsun vastaan. Anoppi kuitenkin alkoi huushollaamaan kotonaan kuin se olisi omansa, ja me jäimme sivuun kaikessa vaikka kyseessä oli ensimmäinen joulu omassa kodissamme. Anoppi on ihan kiva ihminen, mutta hänelle taisi olla aika iso juttu tuo ettei saisi olla "emäntä" eikä pystynyt sitä roolia minulle antamaan. Ja se harmitti. Nyt vietämme omaa joulua ja olen todella innoissani asiasta. Saadaan itse päättää perinteet ja tavat, ja lapsetkin ottaa varmasti rennommin koko päivän kun ei ole vieraita.

Luulen että otamme tavaksi oman perheen joulun, mutta jos jollain sisaruksella olisi AP:n kaltainen tilanne, niin kutsuisimme kyllä kylään. En haluaisi että kukaan lähisukulainen viettäisi joulun yksin. Kyllä minulle sisarukset ovat rakkaita. En silti näitä laske omaan perheeseen nykyään. Se voi kuulostaa kylmältä, mutta ei se sitä tarkoita etteivät he tärkeitä olisi. Tämä ei liity oikeastaan lasten saantiin vaan enemmän siihen, että kun olen jo 35v ja emme ole sisarusten kanssa asunut yhdessä 17 vuoteen, niin eivät he enää ole ns. perheenjäseniä minulle. Kyllä sellaista erkaantumista ja etäisyyttä on tullut väleihin. Mutta sehän ei ole vain huono asia, sillä tilalle on tullut aikuisiän ystävyys, ja tavallaan sen pienen etäisyyden vuoksi välitkin ovat paremmat kuin lapsina ja teineinä. Minun mielestäni sisarussuhteet muuttuvat aikuisiällä luonnostaan ihan siinä missä suhde omiin vanhempiinkin. Parhaimmillaan nämä suhteet muuttuvat hyväksi ja syväksi ystävyydeksi, johon sisältyy yhteiset juuret ja muistot.

Jos taas itse olisin AP:n tilanteessa niin ehkä sanoisin suoraan, että tänä jouluna tuntuu erityisen yksinäiseltä. Eivät he välttämättä ole edes miettineet asiaa sen kummemmin. Toki sillehän ei mitään mahda jos eivät kutsu, vaan sitten pitää joulumieli etsiä ihan yksin. Tsemppiä AP!

AP:n sukulaiset nimenomaan ovat sanoneet että kiva kerrankin viettää joulu ihan vain oman perheen kesken niin sehän selkeästi kertoo siitä ettei AP ole toivottu vieras ja ilmeisesti läsnäolo ei ole aina ollut toivottua edellisinäkään vuosina. Eikä sisarukset perheineen ole enää sitä ydinperhettä että automaattisesti olisi ovi avoinna joulupöytään ja perhejuhlan viettoon. Kun vanhemmista aika jättää niin jokainen on omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4 alaikäistä lasta. Täytyypä teroittaa heille, että jos joskus tulevaisuudessa jollekin heistä on tulossa yksinäinen joulu/juhannus/whateverparty, niin silloin pitää tämä yksinäinen kutsua mukaan ❤️

Oletko ihan tosissasi? Minä toivon että mun neljä lasta löytävät kaikki oman tiensä maailmassa eivätkä roiku toisissaan kiinni ja vaadi toisiltaan asioita. Mun mielestä ei todellakaan ole oikein että sinkkuuden takia kuvitellaan että automaattisesti muut hoitavat juhlapyhät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se surullista. Muilla sisaruksilla on oma perhe. Mun perhe on mun sisarukset koska ei ole muuta. En voi viettää joulua perheen kanssa vaikka muut voi, sisarukset ovat oman perheen kanssa ja minä en kenenkään. Näin meidän "perheessä".

On täysin luonnollista, että perheelliset haluavat viettää joulun oman perheensä kesken. Ikävää sille perheettömälle, jos joutuu olla yksin, mutta ei ne perheelliset oli mitenkään vastuussa perheettömän joulunvietosta.

Tässä kyllä surullisesti kiteytyy ihmisten itsekkyys :( Mielestäni on surullista ettei ap:n sisaruksille tuu kellekään mieleen että ap joutuu olemaan joulun yksin. Miten te ootte näin hirveitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanteeseen ei kukaan voi antaa sopivaa ohjetta, koska ap haluaisi viettää joulua jonkun sisaruksensa luona, mutta nämä eivät ole häntä kutsuneet.  

Silloin ei voi muuta kuin toivoa, että joku sisarus kuitenkin kutsuisi, tai sitten ap:n on vain oltava joulu yksinään.  Ei tule olemaan ainoa ihminen, joka joulua yksin viettää.  

Syitä on niin monia, ettei niitä kannata ryhtyä luettelemaan.  Mutta sellainen ihminen, jolla ei ole sitä perhettä itsellään, on todellakin sitten viime kädessä yksin, koska sisaruksia ei voi velvoittaa mihinkään.  Itse kyllä varmasti kutsuisin luokseni yksinäisen sisaruksen, jos sellainen minulla olisi.  

Onhan jouluun vielä sen verran aikaa, että joku ehtii kyllä kutsuakin.  Pallo on kuitenkin näillä sisaruksilla, ei ap:lla.  

Ja onko se yksin oleminen jouluna sitten kuitenkaan niin kauhea juttu?  Minä olen kerran viettänyt täysin yksinäisen pääsiäisen.  Lapsi oli mummolassa viettämässä pääsiäislomaa ja mies joutui olemaan kaikki päivät työssä, ihan aamusta iltaan, oli sellainen tilanne.  Hän kävi vain nukkumassa kotona.  Minä olin neljä päivää kokonaan yksin.  Se oli ihan mukavaa.

Ei yksin oleminen ole kauhea juttu, mutta ethän nyt sentään vertaa kokemustasi sinkun elämään?! Jotkut sinkut saattavat viettää pääsiäisen, joulun, juhannuksen ja uudenvuoden oikeasti yksin 24h/vrk - useana vuotena.

Totta! Eikä kaikista tiedetä, ovatko olemassakaan! Aika rientää silti koko ajan:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7c98810b-7e92-4bfe-a134-ebf281c3f4cc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Omat teot ja tekemättä jättämiset kantavat satoaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on tällainen kylmä ja aika empatiakyvytön!

Suomalainen kulttuuri ei ole kylmä ja empatiakyvytön, vaan rehellinen ja aito. Tyhjänjauhamis-hauaajuun sijaan ihmiset sanovat, mitä tarkoittavat. Ja jos eivät löydä sanoja, eivät hölötä joutavia 3 sekunnin hiljaisuuden täyttääkseen. Parempi olla hiljaa ja läsnä kuin koko ajan äänessä tyhjää mölyten.

Semmoista se on. Jos haluaa perhejoulua on myös jaksettava se taakka mikä perheeseen liittyy. Oltava raskaana useampaan kertaan, kärsittävä pahoinvoinnit, synnytykset, valvomiset, lasten itkut ja kiukuttelut, rahanmeno, kasvatusvastuu, stressi ja huoli jne jne

Elämässä mikään ei toimi niin että voi poimia rusinat pullasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä seuraan vähän ristiriitaisin tunnelmin tätä keskustelua. Vietämme ensimmäistä kertaa oman perheen kesken joulun, eli minä ja mies ja lapset. Syitä tähän on monia ja päällimmäisenä se, että joulunvietossa tuntuu että miellytetään kaikkia muita paitsi itseämme. Viime jouluna otimme askeleen kohti omaa joulua niin, että vietimme vasta rakennetussa talossamme joulun ensimmäistä kertaa ja sanoimme molempien vanhemmille, että tervetuloa meille jouluksi jos haluatte. Anoppi otti kutsun vastaan. Anoppi kuitenkin alkoi huushollaamaan kotonaan kuin se olisi omansa, ja me jäimme sivuun kaikessa vaikka kyseessä oli ensimmäinen joulu omassa kodissamme. Anoppi on ihan kiva ihminen, mutta hänelle taisi olla aika iso juttu tuo ettei saisi olla "emäntä" eikä pystynyt sitä roolia minulle antamaan. Ja se harmitti. Nyt vietämme omaa joulua ja olen todella innoissani asiasta. Saadaan itse päättää perinteet ja tavat, ja lapsetkin ottaa varmasti rennommin koko päivän kun ei ole vieraita.

Luulen että otamme tavaksi oman perheen joulun, mutta jos jollain sisaruksella olisi AP:n kaltainen tilanne, niin kutsuisimme kyllä kylään. En haluaisi että kukaan lähisukulainen viettäisi joulun yksin. Kyllä minulle sisarukset ovat rakkaita. En silti näitä laske omaan perheeseen nykyään. Se voi kuulostaa kylmältä, mutta ei se sitä tarkoita etteivät he tärkeitä olisi. Tämä ei liity oikeastaan lasten saantiin vaan enemmän siihen, että kun olen jo 35v ja emme ole sisarusten kanssa asunut yhdessä 17 vuoteen, niin eivät he enää ole ns. perheenjäseniä minulle. Kyllä sellaista erkaantumista ja etäisyyttä on tullut väleihin. Mutta sehän ei ole vain huono asia, sillä tilalle on tullut aikuisiän ystävyys, ja tavallaan sen pienen etäisyyden vuoksi välitkin ovat paremmat kuin lapsina ja teineinä. Minun mielestäni sisarussuhteet muuttuvat aikuisiällä luonnostaan ihan siinä missä suhde omiin vanhempiinkin. Parhaimmillaan nämä suhteet muuttuvat hyväksi ja syväksi ystävyydeksi, johon sisältyy yhteiset juuret ja muistot.

Jos taas itse olisin AP:n tilanteessa niin ehkä sanoisin suoraan, että tänä jouluna tuntuu erityisen yksinäiseltä. Eivät he välttämättä ole edes miettineet asiaa sen kummemmin. Toki sillehän ei mitään mahda jos eivät kutsu, vaan sitten pitää joulumieli etsiä ihan yksin. Tsemppiä AP!

Minulla on ollut paljon samoja tunteita. Alkuvuosina joulunalus oli melkoista rälläkkää. Juostiin minun vanhemmilla ja miehen vanhemmilla. Kun rakensimme oman talon, miehen sinkkusisarukset viettivät meillä muutaman joulun. Kun me lopetimme vanhemmillamme käynnin, he eivät halunneetkaan tulla meille, vaan se reissaaminen olikin yhtäkkiä raskasta.

Kun sitten yksi vuosi puhuin miehelle, että voisimmeko viettää vieraattoman joulun. Olin tosi väsynyt silloin ja oli monenmoista kriisiä muutenkin päällä. Näin sitten sovimme ja varovaisesti ilmoitimme kaikille, että tänä jouluna juhlimme vain keskenämme. Yhtäkkiä juuri sinä jouluna olisi halunneet vanhempamme ja miehen vanhemmat ja miehen sisarukset tulla meille ja kaikki syyttivät meitä itsekkyydestä, kun haluammekin vain olla keskenämme.

Silloin kyllä mietin, että onko näin vaikeaa saada edes yhtenä jouluna olla itsekäs. Ainako pitää omat toiveet panna syrjään ja olla muille ovet auki ja tehdä muiden tahdon mukaan. Mutta silti vietimme sen joulun keskenämme, vaikka monenlaista ikävää puhelua tuli meille.

Tämän jälkeen en jaksanut enää taistella, vaan nostin kädet pystyyn ja meille tulee joulupöytään joka vuosi miehen sukulaisia. Lisäksi kun heillä on perheet kasvaneet, pöydästämme löytyy nykyään myös miehen siskon lapset ja uusi miesystävä ja miehen veljen avokki ja heidän lapsensa. Joskus anoppi ja minun äitini uuden miesystävänsä kanssa. 

Mutta en jaksanut enää sitä syyllistämistä, kuinka itsekäs olen, kun haluan viettää jouluviikonlopun vain mieheni ja lastemme kanssa.

Tulin vasta nyt kurkkaamaan tänne ketjuun. Ehdotan, että ap kuitenkin kommunikoi sisaruksilleen, että ei halua olla yksin jouluna. Esim. jos teillä on yhteinen whatsapp-ryhmä. Jos ei ole, tee sellainen. 

Minusta sisarusten tulisi pitää "huolta" toisistaan tällaisessa tilanteessa. Ensi jouluna tai parin joulun päästä tilanne voi olla päinvastainen: joku toinen sisaruksista on yksin. On tullut ero ja lapset ovat puolison luona joulun. Sinulla on puoliso ja vaikka lapsiakin. Silloin se huomioiminen tapahtuisi toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on. Jos haluaa perhejoulua on myös jaksettava se taakka mikä perheeseen liittyy. Oltava raskaana useampaan kertaan, kärsittävä pahoinvoinnit, synnytykset, valvomiset, lasten itkut ja kiukuttelut, rahanmeno, kasvatusvastuu, stressi ja huoli jne jne

Elämässä mikään ei toimi niin että voi poimia rusinat pullasta.

Nyt korkki kiinni.

Hei ap, haluaisin kysyä lapsuutesi perhejouluista, olivatko ne ydinperheenjouluja, vai sukujouluja joissa olivat mukana myös tädit ja sedät?