Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Etsit miehen, menet naimisiin ja saat lapsia.

Ongelma ratkaistu.

Ainakin tulevaisuuden osalta.

Napostelet herkkuja ja alat haaveilemaan siitä miehestä.

Tinder auki.

Olen tosi kateellinen. Mikä olisi mahtavampaa kun olla joulu yksin. Ei lahjoja ei koristeluja ei huutavia kakaroita ei nalkuttavaa akkaa...

Minä en osaa samaistua. Joulu ei yksinasuessa ollut päivää kummempi. En koristellut tai ostanut jouluruokia. Kävin arkisesta salilla ja katselin televisiota illalla ja soitteltiin kavereiden kanssa ja roikuin netissä

Yksin, kuten viimeiset 10 vuotta ja kuten kaikki muutkin pyhät, juhlat viikonloput , illat...... Vanhapiika., huonot välit sisaruksiin, ystävät viettävät perheidensä kanssa. Kurjaa on yksinöisen ihmisen elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Ymmärrän ihan täysin - ja on täysin OK olla järkyttynyt ja surullinenkin ❤️ Mutta onneksi tämä ei ole varmasti loppuelämän tilanne ja sinäkin (mikäli niin haluat) luot tulevaisuudessa ympärillesi oman perhepiiriin.

Nyt teet sitten jouluna just niitä asioita mitkä aiheuttavat sinulle iloa!

Vierailija kirjoitti:

Otappa selvää paikkakuntasi yksinäisten joulu tapahtumasta, missä ja mihin aikaa, voi olla kivakin kokemus ja voithan kysyä lähtisikö kaverisi sinne sinun kanssasi.

Ap:n ja monen muun sinkun ongelma on nyt korona ja entisen lähipiirin haihtuminen tuulee kaikkien eristäytyessä sen oman pienimmän piirinsä kanssa. Koronan vuoksi ei varmasti järjestetä yksinäisten joulutapahtumia. Jos järjestetään, niin toivon, että kukaan ei menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

No miksi ihmeessä ne sinua kutsuisivat, kun nyt pitää muutenkin olla tarkkana koronan takia. Sinähän olet ulkopuolinen, et heidän ydinperhettään. Itseäni harmittaa, kun meidän perhe on joka vuosi viettänyt joulua äitini luona, mutta nyt pitää ehkä perua se, kun äitini kuuluu riskiryhmään jo ikänsäkin puolesta ja muutenkin. Äitinikin joutuu ehkä siis viettämään joulua nyt yksin ja hän on sentään iäkäs ja haluaisi kovasti nähdä lapsenlapsiaankin. Mutta minkäpä tälle tilanteelle voi.

Mielenkiintoista ollut lukea tätä ketjua...

Oma tilanne: kaksi lasta (aikuisia), joista toinen ei missään nimessä halua tulla Uudellemaalle (vaikka asunkin syrjemmässä Helsingistä). Hänellä on iso työpaikka, jossa kellään ei vielä ole koronatartuntaa. Hän ei tietenkään halua olla se, joka koronan sinne tuo. Toinen on armeijassa, ja juuri saanut tietää, että pääsee peruskoulutusajan jälkeen jatkoon. Heillä ei myöskään koronaa.

Molempia rakastan ja ymmärrän, nyt pitää vain kestää tämä joulu yksin, eivät he voi nyt tulla.

Tsemppiä muillekin yksinjuhlijoille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä seuraan vähän ristiriitaisin tunnelmin tätä keskustelua. Vietämme ensimmäistä kertaa oman perheen kesken joulun, eli minä ja mies ja lapset. Syitä tähän on monia ja päällimmäisenä se, että joulunvietossa tuntuu että miellytetään kaikkia muita paitsi itseämme. Viime jouluna otimme askeleen kohti omaa joulua niin, että vietimme vasta rakennetussa talossamme joulun ensimmäistä kertaa ja sanoimme molempien vanhemmille, että tervetuloa meille jouluksi jos haluatte. Anoppi otti kutsun vastaan. Anoppi kuitenkin alkoi huushollaamaan kotonaan kuin se olisi omansa, ja me jäimme sivuun kaikessa vaikka kyseessä oli ensimmäinen joulu omassa kodissamme. Anoppi on ihan kiva ihminen, mutta hänelle taisi olla aika iso juttu tuo ettei saisi olla "emäntä" eikä pystynyt sitä roolia minulle antamaan. Ja se harmitti. Nyt vietämme omaa joulua ja olen todella innoissani asiasta. Saadaan itse päättää perinteet ja tavat, ja lapsetkin ottaa varmasti rennommin koko päivän kun ei ole vieraita.

Luulen että otamme tavaksi oman perheen joulun, mutta jos jollain sisaruksella olisi AP:n kaltainen tilanne, niin kutsuisimme kyllä kylään. En haluaisi että kukaan lähisukulainen viettäisi joulun yksin. Kyllä minulle sisarukset ovat rakkaita. En silti näitä laske omaan perheeseen nykyään. Se voi kuulostaa kylmältä, mutta ei se sitä tarkoita etteivät he tärkeitä olisi. Tämä ei liity oikeastaan lasten saantiin vaan enemmän siihen, että kun olen jo 35v ja emme ole sisarusten kanssa asunut yhdessä 17 vuoteen, niin eivät he enää ole ns. perheenjäseniä minulle. Kyllä sellaista erkaantumista ja etäisyyttä on tullut väleihin. Mutta sehän ei ole vain huono asia, sillä tilalle on tullut aikuisiän ystävyys, ja tavallaan sen pienen etäisyyden vuoksi välitkin ovat paremmat kuin lapsina ja teineinä. Minun mielestäni sisarussuhteet muuttuvat aikuisiällä luonnostaan ihan siinä missä suhde omiin vanhempiinkin. Parhaimmillaan nämä suhteet muuttuvat hyväksi ja syväksi ystävyydeksi, johon sisältyy yhteiset juuret ja muistot.

Jos taas itse olisin AP:n tilanteessa niin ehkä sanoisin suoraan, että tänä jouluna tuntuu erityisen yksinäiseltä. Eivät he välttämättä ole edes miettineet asiaa sen kummemmin. Toki sillehän ei mitään mahda jos eivät kutsu, vaan sitten pitää joulumieli etsiä ihan yksin. Tsemppiä AP!

Minulla on ollut paljon samoja tunteita. Alkuvuosina joulunalus oli melkoista rälläkkää. Juostiin minun vanhemmilla ja miehen vanhemmilla. Kun rakensimme oman talon, miehen sinkkusisarukset viettivät meillä muutaman joulun. Kun me lopetimme vanhemmillamme käynnin, he eivät halunneetkaan tulla meille, vaan se reissaaminen olikin yhtäkkiä raskasta.

Kun sitten yksi vuosi puhuin miehelle, että voisimmeko viettää vieraattoman joulun. Olin tosi väsynyt silloin ja oli monenmoista kriisiä muutenkin päällä. Näin sitten sovimme ja varovaisesti ilmoitimme kaikille, että tänä jouluna juhlimme vain keskenämme. Yhtäkkiä juuri sinä jouluna olisi halunneet vanhempamme ja miehen vanhemmat ja miehen sisarukset tulla meille ja kaikki syyttivät meitä itsekkyydestä, kun haluammekin vain olla keskenämme.

Silloin kyllä mietin, että onko näin vaikeaa saada edes yhtenä jouluna olla itsekäs. Ainako pitää omat toiveet panna syrjään ja olla muille ovet auki ja tehdä muiden tahdon mukaan. Mutta silti vietimme sen joulun keskenämme, vaikka monenlaista ikävää puhelua tuli meille.

Tämän jälkeen en jaksanut enää taistella, vaan nostin kädet pystyyn ja meille tulee joulupöytään joka vuosi miehen sukulaisia. Lisäksi kun heillä on perheet kasvaneet, pöydästämme löytyy nykyään myös miehen siskon lapset ja uusi miesystävä ja miehen veljen avokki ja heidän lapsensa. Joskus anoppi ja minun äitini uuden miesystävänsä kanssa. 

Mutta en jaksanut enää sitä syyllistämistä, kuinka itsekäs olen, kun haluan viettää jouluviikonlopun vain mieheni ja lastemme kanssa.

Tuo on törkeää hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Yksin, kuten viimeiset 10 vuotta ja kuten kaikki muutkin pyhät, juhlat viikonloput , illat...... Vanhapiika., huonot välit sisaruksiin, ystävät viettävät perheidensä kanssa. Kurjaa on yksinöisen ihmisen elämä

Se on sitä, mitä siitä tekee! Yksinhän voi juuri tehdä kaikenlaista oman maun mukaan eikä tarvitse miellyttää ketään - kuin parhaankin vapaaherran elämää. ;) Asennoituminen kyllä ratkaisee monia asioita elämässä ja itsensä kanssa oleminen on mielestäni tällainen asia.

Eikä yksinolon ja yksinäisyyden väliin voi automaattisesti laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Jos yksinolo tuottaa tuskaa eikä saa seurakseen ketään, silloin asian voi tietysti nähdä toisin.

Joulusta kuitenkin voi, ja kannattaakin, tehdä omanlaisensa aika ja toisille se tarkoittaa arkea, toisille juhlaa.

Olen ollut sinkku sekä perheellinen, suurin osa ketjun sinkuista ei ehkä sitä tajua mutta suurin osa perheellisistä on pitkään elänyt sinkkuelämää. Minä en ainakaan olisi edes kehdannut enkä halunnut tunkea muualle kuin omien vanhempien luokse jouluna mutta he kuolivat kun olin nuori aikuinen. Ei se sinkun joulu ole yksinäinen jos hoitaa asian niin ettei ole. Joka kaupungissa on järjestöjä ja paikkoja jonne sinkut ja muut yksinäiset kokoontuvat jos haluavat seuraa. Mun mielestä on törkeää syyllistää perheellisiä sukulaisia siitä etteivät järjestä ja kustanna sinkun joulua.

Mitäs AP jos kutsuisit nyt vastavuoroisesti sisaresi joulukahville? Se ei taida onnistua. Eli homma toimii vain niinpäin että puitteet luodaan AP:lle muiden kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sinkku sekä perheellinen, suurin osa ketjun sinkuista ei ehkä sitä tajua mutta suurin osa perheellisistä on pitkään elänyt sinkkuelämää. Minä en ainakaan olisi edes kehdannut enkä halunnut tunkea muualle kuin omien vanhempien luokse jouluna mutta he kuolivat kun olin nuori aikuinen. Ei se sinkun joulu ole yksinäinen jos hoitaa asian niin ettei ole. Joka kaupungissa on järjestöjä ja paikkoja jonne sinkut ja muut yksinäiset kokoontuvat jos haluavat seuraa. Mun mielestä on törkeää syyllistää perheellisiä sukulaisia siitä etteivät järjestä ja kustanna sinkun joulua.

Mitäs AP jos kutsuisit nyt vastavuoroisesti sisaresi joulukahville? Se ei taida onnistua. Eli homma toimii vain niinpäin että puitteet luodaan AP:lle muiden kotona. 

Juuri tuota samaa olin ehdottamassa. Jospa ap kutsuisi sisarukset vaihteeksi kylään ja kestitsisi heitä joulupöydässään. Saattaisit tulla mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sinkku sekä perheellinen, suurin osa ketjun sinkuista ei ehkä sitä tajua mutta suurin osa perheellisistä on pitkään elänyt sinkkuelämää. Minä en ainakaan olisi edes kehdannut enkä halunnut tunkea muualle kuin omien vanhempien luokse jouluna mutta he kuolivat kun olin nuori aikuinen. Ei se sinkun joulu ole yksinäinen jos hoitaa asian niin ettei ole. Joka kaupungissa on järjestöjä ja paikkoja jonne sinkut ja muut yksinäiset kokoontuvat jos haluavat seuraa. Mun mielestä on törkeää syyllistää perheellisiä sukulaisia siitä etteivät järjestä ja kustanna sinkun joulua.

Mitäs AP jos kutsuisit nyt vastavuoroisesti sisaresi joulukahville? Se ei taida onnistua. Eli homma toimii vain niinpäin että puitteet luodaan AP:lle muiden kotona. 

Juuri tuota samaa olin ehdottamassa. Jospa ap kutsuisi sisarukset vaihteeksi kylään ja kestitsisi heitä joulupöydässään. Saattaisit tulla mielellään.

*saattaisivat tulla mielellään.

Ei se ole pikemminkin tuulettamisen paikka? Vihdoin saat olla rauhassa ja tehdä ihan mitä haluat millä aikataululla haluat.

Vierailija kirjoitti:

Etsit miehen, menet naimisiin ja saat lapsia.

Ongelma ratkaistu.

Ainakin tulevaisuuden osalta.

Napostelet herkkuja ja alat haaveilemaan siitä miehestä.

Tinder auki.

Olisit nyt edes muutaman sivun tuolta alusta lukenut. Siellä kerrotaan varsin selvästi, että Ap ei voi saada lapsia ja että hänen miehensä on hänet jättänyt. Eikä hän ole just nyt miestä vailla.

Kummallisia ihmisiä. Lukekaa nyt edes vähän, millaiseen ketjuun kommentoitte.

Vierailija kirjoitti:

Saisinpa mäkin kerrankin viettää joulun yksin, mutta vanhemmat VAATII luokseen. Jos kieltäydyn, aletaan kysellä miksi haluan mököttää yksin, olenko masentunut jne. Olen siis sinkku. Asun Helsingissä ja suorastaan toivon, että Uusimaa menisi taas kiinni, niin saisin viettää joulua omassa seurassani.

Täysin samat tuntemukset. Joka ikinen joulu 49 vuotta olen ollut vanhempien kanssa joulun pohjoisessa. Itse asun Helsingissä. En jaksaisi millään taas lähteä. Tosin tunnen asiasta syyllisyyttä, sillä isä kuoli 2 vuotta sitten ja äiti siellä yksin. Tosin tiedän, että sisko perheineen menee joululomalla tai viimeistään uutena vuotena sinne. 

Sinkku olen, joten aina jotenkin itsestään selvyys ollut, että kyllä minä aina tulen. Nyt ei jaksaisi. Tietenkin on tottakin, että korona täällä Helsingissä valloillaan ja kannattaako lähteä pohjoiseen. Äitikin jo 78 v. Kuitenkin sisimmässäni tiedän, että käytän koronaa tekosyynä.

Olisi kiva kerrankin olla vaan kotona ja luoda oma yksinäinen joulu. Silti karsea syyllisyys omista tuntemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sinkku sekä perheellinen, suurin osa ketjun sinkuista ei ehkä sitä tajua mutta suurin osa perheellisistä on pitkään elänyt sinkkuelämää. Minä en ainakaan olisi edes kehdannut enkä halunnut tunkea muualle kuin omien vanhempien luokse jouluna mutta he kuolivat kun olin nuori aikuinen. Ei se sinkun joulu ole yksinäinen jos hoitaa asian niin ettei ole. Joka kaupungissa on järjestöjä ja paikkoja jonne sinkut ja muut yksinäiset kokoontuvat jos haluavat seuraa. Mun mielestä on törkeää syyllistää perheellisiä sukulaisia siitä etteivät järjestä ja kustanna sinkun joulua.

Mitäs AP jos kutsuisit nyt vastavuoroisesti sisaresi joulukahville? Se ei taida onnistua. Eli homma toimii vain niinpäin että puitteet luodaan AP:lle muiden kotona. 

Ei AP eikä oikein kukaan muukaan ole kertonut, että joulupöytään tullaan muiden kustannettavaksi. Päinvastoin AP kertoi, että hän se ruokaihminen heillä on ollut ja jouluruokia laittanut. Lisäksi täällä on moneen kertaan kerrottu, miten vaikea perheen kanssa on matkustaa.

No jos ei halua edes perhettä vaan haluaa elää yksin, niin mitä tälle halulle jouluna tapahtuu?

On muuten jännää, että kun minä tulen yksin veljeni viisihenkinen perheen luo joulua viettämään, niin oletuksena on, että tuon ja teen noin puolet jouluruoista, vaikka olen kuudesosa syöjistä.

Samoin toki ostan heille viisi lahjaa ja itse saan yhden.

Ja mennessämme serkun häihin on luonnollista, että maksan puolet lahjasta ja heidän viisihenkinen perhe toisen puolen. En oikein koe, että kauheasti lokkeilisin.

Vierailija kirjoitti:

No jos ei halua edes perhettä vaan haluaa elää yksin, niin mitä tälle halulle jouluna tapahtuu?

Täällä valtaosa on kyllä sanonut haluavansa perheen, vaikkei sellaista ole. Ja vaikkei haluaisi, niin onko oikeasti näin ihmeellistä, että haluaa tavata läheisiään ja sukulaisiaan? Vaikkei perhettä halua, niin ei se sitä tarkoita, ettei ihmisistä pidä.