Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Minusta tuntuu että osa ihmisistä tuntee ainoaksi oikeaksi jouluksi sellaisen jossa ollaan jouluaattona omassa kodissa ainoastaan puolison ja lasten kanssa, eikä kukaan muu ole osa sitä joulua. Kotiin suorastaan linnoittaudutaan. Oma äitini on juuri sellainen kotona möllöttäjä, ei suostu lähtemään minnekään aattoillaksi. Tuo ihmistyyppi ei varmaan ilkeyttään jätä kutsumatta muita läheisiä joulun viettoon, vaan kyse on lähinnä tottumuksesta ja siitä että niin "kuuluu" tehdä että joulu tuntuisi oikealta. Ja myös ajattelemattomuudesta. Se oma perhe ja oma koti on lähinnä omaa napaa eikä tule edes ajatelleeksi että miltä muista saattaisi tuntua yksin jättäminen jouluna.

Itse olisin aina tykännyt juhlia joulua isommalla porukalla, kuten yksi äitini sisaruksista tekee joka vuosi. Tämä sisarus myös kutsuu joka vuosi äitini ja minut luokseen joulunviettoon. Haluaisin kovasti mennä mutta äiti aina kieltäytyy, joten vietän sitten jouluaatot kahdestaan äidin kanssa hänen kotonaan jottei hän jää kokonaan yksin. Kateeksi käy kun katselen kuvia ja videokuvaa tädin iloisista ja sukulaisia vilisevistä jouluista. Meillä voisi olla siellä niin hauskaa mutta kun ei.... Mutta yritän ymmärtää äitiä, hänellä todennäköisesti olisi siellä jotenkin huono olla, tuntisi olevansa vieraan nurkissa ja vielä jouluaattona. 

Sydämessäni on joulu...ollut jo 50v.

Jouluja yksin, kaksi, sukuporukalla, omaisen juuri kuoltua, lemmikin kuoltua aatonaattona. Joulua pienien lapsien kanssa, ensimmäinen joulu ilman vanhempia.

Tämä joulu ensimmäinen joulu leskenä. Seurana aikuinen lapsi. Lapsen puoliso ulkomailla...

Ystäväni yllättäen sairaalassa joulun. Kaikenlaisia jouluja mahtuu elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanteeseen ei kukaan voi antaa sopivaa ohjetta, koska ap haluaisi viettää joulua jonkun sisaruksensa luona, mutta nämä eivät ole häntä kutsuneet.  

Silloin ei voi muuta kuin toivoa, että joku sisarus kuitenkin kutsuisi, tai sitten ap:n on vain oltava joulu yksinään.  Ei tule olemaan ainoa ihminen, joka joulua yksin viettää.  

Syitä on niin monia, ettei niitä kannata ryhtyä luettelemaan.  Mutta sellainen ihminen, jolla ei ole sitä perhettä itsellään, on todellakin sitten viime kädessä yksin, koska sisaruksia ei voi velvoittaa mihinkään.  Itse kyllä varmasti kutsuisin luokseni yksinäisen sisaruksen, jos sellainen minulla olisi.  

Onhan jouluun vielä sen verran aikaa, että joku ehtii kyllä kutsuakin.  Pallo on kuitenkin näillä sisaruksilla, ei ap:lla.  

Ja onko se yksin oleminen jouluna sitten kuitenkaan niin kauhea juttu?  Minä olen kerran viettänyt täysin yksinäisen pääsiäisen.  Lapsi oli mummolassa viettämässä pääsiäislomaa ja mies joutui olemaan kaikki päivät työssä, ihan aamusta iltaan, oli sellainen tilanne.  Hän kävi vain nukkumassa kotona.  Minä olin neljä päivää kokonaan yksin.  Se oli ihan mukavaa.

Tottakai yksinolo on vaihteluna tosi mukavaa. Sulla kuitenkin oli se perhe, tilanne on aivan eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.

Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.

Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.

Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.

Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.

Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!

Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.

Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi

Hoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona. 

En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on. 

Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.

Ymmärrän.

Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.

Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.

Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua

Juurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat. 

On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.

Kinkkinen juttu.

Jos panet ehdoksi, että jos haluavat viettää sinun kanssa joulun, tulisivatko sinun luo vai jäisivätkö omaan kotiinsa ja sinä viettäisit joulun yksin.

Ehkä sinun läsnäolo ei näille pareile ole kiin tärkeää, että he matkustaisivat sinun luo.

Eli se, joka kaipaa muiden seuraa, matkustaa. Ja usein se on sinkku, koska muilla on jo seuraa puolisostaan.

Näin se vain menee. Sinkku olen ollut itsekkin

Tämämn näkee muutenkin vuoden ympäri, ei vain jouluna. Pariskunnilla on seuraa toisistaan ja yhteisistä pariskunnista ja joskus sukulaisista. Omassa lähipiirissäni minä olen se sinkku, muilla on puoliso muttei lapsia. Kenelläkään ei oikein ole aikaa tavata, koska on kiire. Aina sanotaan, että tavataan, kun tulen kotiin sieltä ja täältä tai tämä ja tuo on ohi, että otan yhteyttä, kun on vapaata. Siinä sitten menee helposti puolikin vuotta lupauksen jälkeen, ettei tavata. Sen ajan ystävälläni on seuraa 24/7 puolisostaan, minä olen ollut yksin tuon 24/7. Yhden ystäväni kanssa olemme yrittäneet tavata vuoden ajan jo, ja asumme samassa kaupungissa. Ikinä ei sovi. Aina on kiire. Olemme tunteneet toisemme melkein 30 vuotta ja olemme nelikymppisiä.

Sitten, jos on aikaa nähdä, jossain vaiheessa puoliso soittelee, että mennään sinne, mennään tänne, minä ajattelin, että voitais nyt lähteä katsomaan sitä uutta sohvaa. Ja ystävä menee. Tai tulee tapaamiseen 2-3h myöhässä, koska puolison kanssa piti just nyt päästä tekemään joku tai ei pitänyt kestää kauaa, mutta puoliso sitten halusi sitä ja tätä ja menin mukana.

Yksi ystävistäni pariutui hiljattain. Nyt hänellä ei ole aikaa vastata edes FB viesteihin.

Taidan itse, jos jossain vaiheessa pariudun, tehdä samanlaisen hiljaiselon heihin.

Mnulla on onneksi se ihana tilanne jouluksi, että minä ja siskoni olemme molemmat yksin viihtyviä erakkoja, joiden elämään parisuhteet eivät kuulu. Vietämme joulun aina yhdessä, samoin kuin lapsuudessa.

Ystäväpariskuntani viettää joulua erikseen omissa perheissään. On viettänyt aina sen ajan, mitä ovat olleet yhdessä, eli lähemmäs 15 vuotta. Se sopii heille ja molemmat ovat järjestelyyn tyytyväisiä. Lapsettomana tällainen järjestely on helppoa.

Mä olen ollut aina joulun aikaan matkoilla. Olisin tänäkin vuonna mennyt, mutta koronan takia ei onnistu.

Muissa maissa ihmiset kutsuvat helpommin vaikkapa perheillalliselle. Suomessa kaikki kietoutuu ydinperheen ympärille. Kavereillakin on nykyään kumppanit ja jälkikasvua. Taitaa olla yksinäinen joulu edessä.

Vähän huono laittaa viestiä joillekin sedille ja tädeille kun en heitä oppinut tuntemaan edes lapsena. Myös isovanhemmat jäivät etäisiksi ja ovat olleet kuolleena jo vuosia...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut ja lapseni viettävät jokatoisen joulun isällään ja toisen minulla. Niinä vuosina kun lapseni ovat kotona, meidät kutsutaan mummolaan. Oikein vaaditaan tulemaan, kaikki sisarukseni perheineen ovat siellä myös. Silloin kun ovat isällään, kenestäkään ei kuulu mitään ja vietän joulun yksin. Tuntuuhan se hiukan pahalle...

Tämän lukeminen tuntui niin pahalle syvällä ja koko sydämessä. Olen pahoillani... jospa mummula ei vain ole ajatellut, että et välttämättä halua olla itsekseen? Jotenkin niin... tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.

Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.

Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.

Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.

Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.

Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!

Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.

Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi

Hoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona. 

En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on. 

Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.

Ymmärrän.

Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.

Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.

Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua

Juurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat. 

On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.

Kinkkinen juttu.

Jos panet ehdoksi, että jos haluavat viettää sinun kanssa joulun, tulisivatko sinun luo vai jäisivätkö omaan kotiinsa ja sinä viettäisit joulun yksin.

Ehkä sinun läsnäolo ei näille pareile ole kiin tärkeää, että he matkustaisivat sinun luo.

Eli se, joka kaipaa muiden seuraa, matkustaa. Ja usein se on sinkku, koska muilla on jo seuraa puolisostaan.

Näin se vain menee. Sinkku olen ollut itsekkin

Tämämn näkee muutenkin vuoden ympäri, ei vain jouluna. Pariskunnilla on seuraa toisistaan ja yhteisistä pariskunnista ja joskus sukulaisista. Omassa lähipiirissäni minä olen se sinkku, muilla on puoliso muttei lapsia. Kenelläkään ei oikein ole aikaa tavata, koska on kiire. Aina sanotaan, että tavataan, kun tulen kotiin sieltä ja täältä tai tämä ja tuo on ohi, että otan yhteyttä, kun on vapaata. Siinä sitten menee helposti puolikin vuotta lupauksen jälkeen, ettei tavata. Sen ajan ystävälläni on seuraa 24/7 puolisostaan, minä olen ollut yksin tuon 24/7. Yhden ystäväni kanssa olemme yrittäneet tavata vuoden ajan jo, ja asumme samassa kaupungissa. Ikinä ei sovi. Aina on kiire. Olemme tunteneet toisemme melkein 30 vuotta ja olemme nelikymppisiä.

Sitten, jos on aikaa nähdä, jossain vaiheessa puoliso soittelee, että mennään sinne, mennään tänne, minä ajattelin, että voitais nyt lähteä katsomaan sitä uutta sohvaa. Ja ystävä menee. Tai tulee tapaamiseen 2-3h myöhässä, koska puolison kanssa piti just nyt päästä tekemään joku tai ei pitänyt kestää kauaa, mutta puoliso sitten halusi sitä ja tätä ja menin mukana.

Yksi ystävistäni pariutui hiljattain. Nyt hänellä ei ole aikaa vastata edes FB viesteihin.

Taidan itse, jos jossain vaiheessa pariudun, tehdä samanlaisen hiljaiselon heihin.

Niin, loppupeleissä sitä on kuitenkin jokainen vastuussa itsestään ja onnestaan ja siitä mitä odottaa onnen olevan. Tämä olisi hyvä tajuta.

Minä ripustauduin vuosiksi nuoruuden ystävääni, tämä ystäväni taas hankki elämäänsä muitakin ihmisiä, vaikka olin myös hänelle se paras ystävä. Elämä kuljetti meitä sinne ja tänne, mutta ei yhdessä. Ystävälläni ei ollut ilman minua yksinäistä, koska oli ne muutkin ihmiset. Itse olin taas enimmäkseen yksinäinen, koska odotin sitä hetkeä, että ystävälläni olisi aikaa minulle opiskeluilta, töiltä, poikakaverilta, opiskeluporukan menoilta ja bileitä, sisarusten ja vanhempien tapaamiselta jne jne. Hyvin saman kuuloinen tilanne siis kuin sinulla nyt.

Sitten hoksasin itsekin käydä elämään. Tutustuin paremmin lähelläni oleviin ihmisiin ja löysin mukaan porukoihin. En surkutellut sinkkuuttani, menin ja tein asioita yksin. En odottanut muiden viihdyttävän minua. Olin vuosien varrella tullut jo aikalailla sinuiksi ajatuksen kanssa, etten löydä puolisoa enkä perusta perhettä. Sitten yhtenä kauniina kesäiltana lupauduin työkaverini seuraksi eräisiin saunaillanistujaisiin ja kas, sielläpä se tuleva puoliso odotti. Ikää oli kutakuinkin kolmekymmentä, yksinäisiä vuosia kymmenen. Tuuria pelissä.

En ole ikinä ollut katkera kenelläkään yksin vietetyistä jouluista tai muista pyhistä. Yhden ainoan kerran sain kutsun juhannuksen viettoon mökille, jossa olin ainoa sinkku. En vain koskaan kokenut, että kenelläkään olisi velvollisuus tehdä minusta onnellista tai luoda minulle sitä juhlapyhien tunnelmaa. Itse ne oli tehtävä niistä aineksista mitä oli. Ihan kaikkein vähiten halusin olla kenenkään perhejoulussa riippakivenä ja säälistä kutsuttuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.

Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.

Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.

Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.

Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.

Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!

Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.

Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi

Hoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona. 

En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on. 

Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.

Ymmärrän.

Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.

Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.

Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua

Juurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat. 

On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.

Kinkkinen juttu.

Jos panet ehdoksi, että jos haluavat viettää sinun kanssa joulun, tulisivatko sinun luo vai jäisivätkö omaan kotiinsa ja sinä viettäisit joulun yksin.

Ehkä sinun läsnäolo ei näille pareile ole kiin tärkeää, että he matkustaisivat sinun luo.

Eli se, joka kaipaa muiden seuraa, matkustaa. Ja usein se on sinkku, koska muilla on jo seuraa puolisostaan.

Näin se vain menee. Sinkku olen ollut itsekkin

Tämämn näkee muutenkin vuoden ympäri, ei vain jouluna. Pariskunnilla on seuraa toisistaan ja yhteisistä pariskunnista ja joskus sukulaisista. Omassa lähipiirissäni minä olen se sinkku, muilla on puoliso muttei lapsia. Kenelläkään ei oikein ole aikaa tavata, koska on kiire. Aina sanotaan, että tavataan, kun tulen kotiin sieltä ja täältä tai tämä ja tuo on ohi, että otan yhteyttä, kun on vapaata. Siinä sitten menee helposti puolikin vuotta lupauksen jälkeen, ettei tavata. Sen ajan ystävälläni on seuraa 24/7 puolisostaan, minä olen ollut yksin tuon 24/7. Yhden ystäväni kanssa olemme yrittäneet tavata vuoden ajan jo, ja asumme samassa kaupungissa. Ikinä ei sovi. Aina on kiire. Olemme tunteneet toisemme melkein 30 vuotta ja olemme nelikymppisiä.

Sitten, jos on aikaa nähdä, jossain vaiheessa puoliso soittelee, että mennään sinne, mennään tänne, minä ajattelin, että voitais nyt lähteä katsomaan sitä uutta sohvaa. Ja ystävä menee. Tai tulee tapaamiseen 2-3h myöhässä, koska puolison kanssa piti just nyt päästä tekemään joku tai ei pitänyt kestää kauaa, mutta puoliso sitten halusi sitä ja tätä ja menin mukana.

Yksi ystävistäni pariutui hiljattain. Nyt hänellä ei ole aikaa vastata edes FB viesteihin.

Taidan itse, jos jossain vaiheessa pariudun, tehdä samanlaisen hiljaiselon heihin.

"Kiire" on sellainen sana, joka saa mulle aikaan nykyään näppylöitä, juuri tästä samasta syystä. Aika paljon tulee tosiaan oltua yksin, kun on niin hiton kiire kaikilla koko ajan...

Vierailija kirjoitti:

Kehtaatteko muut yksin joulua viettävät yrittää esim. kutsua itsenne sisaruksillenne kylään? Kehtaatteko sanoa yleensä, jos olette viettäneet joulun yksin? Tai sanoa, että olette jouluna yksinäisiä?

Yksinäisyyshän on aikamoinen tabu ja hävettää monia. Ei se mikään ihme ole, kun katsoo tätäkin keskustelua, miten yksinäisiä syytetään, että oma vika.

No kenen vika se sitten on, joulupukinko?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jos on yksinäinen, kannattaa olla aktiivinen ja pyrkiä luomaan uusia ihmissuhteita. Ehkä ap:lla nyt kuitenkaan ei ollut ihan tämä tilanne kysymyksessä. Hän ei kaipaa ihan mitä tahansa random-tyyppejä elämäänsä, vaan haluaisi viettää joulua niiden jo olemassaolevien itselleen rakkaiden ihmisten kanssa.

Mutta kun ne ei välttämättä halua viettää joulua apn kanssa. Aikuisen pitää jo kestää että oma tahto ei aina toteudu.

Muut päivät on hienoa olla sinkku, mutta jouluksi pitää saada se perhe?

Eikä mikään muu käy, kuten että kysyisi jotakuta muuta perheetöntä kylään?

Kun ymmärtäisi, että ihan itse on vastuussa siitä elämästään.

Tässä koronatilanteessa, kun perhe ja lähisukulaiset ovat eri paikkakunnilla, niin kallistuu suunnitelmat siihen suuntaan, että koronaa ei lähdetä viemään Helsingistä muualle, eikä muualta tulla hakemaan koronaa Helsingistä. Osa väestä, vanhoja ja nuoria, viettää joulun yksin ja vietetään sitten joulu yhdessä kun vaara on ohi/pienempi - olkoon vaikka juhannus. Toivon mukaan mahdollisimman moni on silloin vielä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.

Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.

Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.

Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.

Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.

Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!

Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.

Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi

Hoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona. 

En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on. 

Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.

Ymmärrän.

Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.

Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.

Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua

Juurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat. 

On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.

Kinkkinen juttu.

Jos panet ehdoksi, että jos haluavat viettää sinun kanssa joulun, tulisivatko sinun luo vai jäisivätkö omaan kotiinsa ja sinä viettäisit joulun yksin.

Ehkä sinun läsnäolo ei näille pareile ole kiin tärkeää, että he matkustaisivat sinun luo.

Eli se, joka kaipaa muiden seuraa, matkustaa. Ja usein se on sinkku, koska muilla on jo seuraa puolisostaan.

Näin se vain menee. Sinkku olen ollut itsekkin

Tämämn näkee muutenkin vuoden ympäri, ei vain jouluna. Pariskunnilla on seuraa toisistaan ja yhteisistä pariskunnista ja joskus sukulaisista. Omassa lähipiirissäni minä olen se sinkku, muilla on puoliso muttei lapsia. Kenelläkään ei oikein ole aikaa tavata, koska on kiire. Aina sanotaan, että tavataan, kun tulen kotiin sieltä ja täältä tai tämä ja tuo on ohi, että otan yhteyttä, kun on vapaata. Siinä sitten menee helposti puolikin vuotta lupauksen jälkeen, ettei tavata. Sen ajan ystävälläni on seuraa 24/7 puolisostaan, minä olen ollut yksin tuon 24/7. Yhden ystäväni kanssa olemme yrittäneet tavata vuoden ajan jo, ja asumme samassa kaupungissa. Ikinä ei sovi. Aina on kiire. Olemme tunteneet toisemme melkein 30 vuotta ja olemme nelikymppisiä.

Sitten, jos on aikaa nähdä, jossain vaiheessa puoliso soittelee, että mennään sinne, mennään tänne, minä ajattelin, että voitais nyt lähteä katsomaan sitä uutta sohvaa. Ja ystävä menee. Tai tulee tapaamiseen 2-3h myöhässä, koska puolison kanssa piti just nyt päästä tekemään joku tai ei pitänyt kestää kauaa, mutta puoliso sitten halusi sitä ja tätä ja menin mukana.

Yksi ystävistäni pariutui hiljattain. Nyt hänellä ei ole aikaa vastata edes FB viesteihin.

Taidan itse, jos jossain vaiheessa pariudun, tehdä samanlaisen hiljaiselon heihin.

En voi uskoa että luin tän viestin ja joku ajattelee näin. Hommaa itsellesi mies äläkä kadehdi ystävän miestä ja laske tuntimääriä mitä ystäväsi saa nauttia miehensä seurasta ja mitä sinä et saa nauttia ystävästäsi. Jokaisella on OMA ELÄMÄ. Ystävä ei ole velvollinen pitämään sulle seuraa

Koko tää ketju näyttää miten uskomattoman itsekkäitä sinkut on ja miten ne luulee että universumi pyörii heidän ympärillä. Käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Muut päivät on hienoa olla sinkku, mutta jouluksi pitää saada se perhe?

Eikä mikään muu käy, kuten että kysyisi jotakuta muuta perheetöntä kylään?

Kun ymmärtäisi, että ihan itse on vastuussa siitä elämästään.

Älä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Muut päivät on hienoa olla sinkku, mutta jouluksi pitää saada se perhe?

Eikä mikään muu käy, kuten että kysyisi jotakuta muuta perheetöntä kylään?

Kun ymmärtäisi, että ihan itse on vastuussa siitä elämästään.

No vastuussa on tietysti JOKU MUU, joka ei tajua järjestää yksinäiselle tämän haluamaa ohjelmaa.

Tänä jouluna helsingissä kymmenet tuhannet sinkut viettävät joulunsa yksin. Ja iso osa muistakin joutuu tinkimään toiveiden joulusta.

Olen kokenut Ap yksinäisen joulun. Se oli syvältä. Muistan sinua kuka oletkin jouluna. Sytytän kynttilän sulle ja katselen taivaalle hetken silloin, ja lähetän sinulle hyvän joulun toivotuksen. Et ole yksin, olet sydämessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.

Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.

Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.

Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.

Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.

Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!

Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.

Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi

Hoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona. 

En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on. 

Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.

Ymmärrän.

Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.

Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.

Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua

Juurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat. 

On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.

Kinkkinen juttu.

Jos panet ehdoksi, että jos haluavat viettää sinun kanssa joulun, tulisivatko sinun luo vai jäisivätkö omaan kotiinsa ja sinä viettäisit joulun yksin.

Ehkä sinun läsnäolo ei näille pareile ole kiin tärkeää, että he matkustaisivat sinun luo.

Eli se, joka kaipaa muiden seuraa, matkustaa. Ja usein se on sinkku, koska muilla on jo seuraa puolisostaan.

Näin se vain menee. Sinkku olen ollut itsekkin

Tämämn näkee muutenkin vuoden ympäri, ei vain jouluna. Pariskunnilla on seuraa toisistaan ja yhteisistä pariskunnista ja joskus sukulaisista. Omassa lähipiirissäni minä olen se sinkku, muilla on puoliso muttei lapsia. Kenelläkään ei oikein ole aikaa tavata, koska on kiire. Aina sanotaan, että tavataan, kun tulen kotiin sieltä ja täältä tai tämä ja tuo on ohi, että otan yhteyttä, kun on vapaata. Siinä sitten menee helposti puolikin vuotta lupauksen jälkeen, ettei tavata. Sen ajan ystävälläni on seuraa 24/7 puolisostaan, minä olen ollut yksin tuon 24/7. Yhden ystäväni kanssa olemme yrittäneet tavata vuoden ajan jo, ja asumme samassa kaupungissa. Ikinä ei sovi. Aina on kiire. Olemme tunteneet toisemme melkein 30 vuotta ja olemme nelikymppisiä.

Sitten, jos on aikaa nähdä, jossain vaiheessa puoliso soittelee, että mennään sinne, mennään tänne, minä ajattelin, että voitais nyt lähteä katsomaan sitä uutta sohvaa. Ja ystävä menee. Tai tulee tapaamiseen 2-3h myöhässä, koska puolison kanssa piti just nyt päästä tekemään joku tai ei pitänyt kestää kauaa, mutta puoliso sitten halusi sitä ja tätä ja menin mukana.

Yksi ystävistäni pariutui hiljattain. Nyt hänellä ei ole aikaa vastata edes FB viesteihin.

Taidan itse, jos jossain vaiheessa pariudun, tehdä samanlaisen hiljaiselon heihin.

Niin, loppupeleissä sitä on kuitenkin jokainen vastuussa itsestään ja onnestaan ja siitä mitä odottaa onnen olevan. Tämä olisi hyvä tajuta.

Minä ripustauduin vuosiksi nuoruuden ystävääni, tämä ystäväni taas hankki elämäänsä muitakin ihmisiä, vaikka olin myös hänelle se paras ystävä. Elämä kuljetti meitä sinne ja tänne, mutta ei yhdessä. Ystävälläni ei ollut ilman minua yksinäistä, koska oli ne muutkin ihmiset. Itse olin taas enimmäkseen yksinäinen, koska odotin sitä hetkeä, että ystävälläni olisi aikaa minulle opiskeluilta, töiltä, poikakaverilta, opiskeluporukan menoilta ja bileitä, sisarusten ja vanhempien tapaamiselta jne jne. Hyvin saman kuuloinen tilanne siis kuin sinulla nyt.

Sitten hoksasin itsekin käydä elämään. Tutustuin paremmin lähelläni oleviin ihmisiin ja löysin mukaan porukoihin. En surkutellut sinkkuuttani, menin ja tein asioita yksin. En odottanut muiden viihdyttävän minua. Olin vuosien varrella tullut jo aikalailla sinuiksi ajatuksen kanssa, etten löydä puolisoa enkä perusta perhettä. Sitten yhtenä kauniina kesäiltana lupauduin työkaverini seuraksi eräisiin saunaillanistujaisiin ja kas, sielläpä se tuleva puoliso odotti. Ikää oli kutakuinkin kolmekymmentä, yksinäisiä vuosia kymmenen. Tuuria pelissä.

En ole ikinä ollut katkera kenelläkään yksin vietetyistä jouluista tai muista pyhistä. Yhden ainoan kerran sain kutsun juhannuksen viettoon mökille, jossa olin ainoa sinkku. En vain koskaan kokenut, että kenelläkään olisi velvollisuus tehdä minusta onnellista tai luoda minulle sitä juhlapyhien tunnelmaa. Itse ne oli tehtävä niistä aineksista mitä oli. Ihan kaikkein vähiten halusin olla kenenkään perhejoulussa riippakivenä ja säälistä kutsuttuna.

Olen tuo jolle vastasit. Tämä menee nyt sinne ketjuun, jossa joskus puhuttiin aikuisuuden yksinäisyydestä. Siellä tuli esiin paljon sitä, että ystävystyminen aikuisena on monelle vaikeaa. Kaikilla on omat piirinsä jo, kotona odottavat lapset ja puoliso. On ruuhkavuodet ja kiire. Harrastuksissa ihmiset tulevat harrastamaan ja lähtevät sitten koteihinsa. Töissä sama juttu, samoin aikuisopistoissa ihmiset ovat siellä opiskelemassa. Jos et jostain syystä X mene tai pysty menemään siihen ns. normaaliin aikatauluun, jossa 20-30. ikävuosina sosialisoidaan ja hankitaan omat piirit, on vaikeaa enää saada niitä. Se sama asetelma kuin siinä, että moni valittelee, miten vaikeaa on nelikymppisenä löytää enää (hyvää) puolisoa, olipa etsimässä sitä ensimmäistä tai viidettä kumppania. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän tämä korostuu.

Jotkut toki onnistuvat. Hienoa, että sinulla se on onnistunut! Minä olen asunut 20-39 vuotiaana 6 eri paikkakunnalla ympäri Suomea, harrastanut monia asioita, opiskellut sekä tietysti matkustellut paljon siellä ja täällä maailmaa ristiin rastiin. Olen silti edelleen yksin enkä ole löytänyt ystäviä tai omaa piiriäni.

Ei minua haittaa olla sinkkuna. Olen ollut yksin 16 vuotta. Jos se olisi ongelma, olisin etsinyt jo seuraa ajat sitten. En ole aktiivisesti etsimässä ketään ja jos olen yksin koko lopun elämääni, se sopii minulle. Lapsia en ole halunnut koskaan.

Se ei silti tarkoita sitä, etteikö olisi mukavaa joskus istua jonkun kanssa vaikka kahville 1-2h ajaksi vaihtamaan kuulumisia, tai että olisi joku, joka pyytää mukaan vaikka leffaan. Ilman siis, että se toinen vastaa, ettei (taaskaan) ehdi tai kun puoliso on jo seurana, niin ei tartte enää lähteä leffaan jonkun toisen kanssa.

Nyt on tietysti korona-aika, joten on hyvä pitääkin väliä ihmisiin. Olen tänä vuonna tavannut jotakuta toista ihmistä 2 kertaa tammikuusta. Eli tähän mennessä olen ollut yksin ilman seuraa kaikki muut vuoden päivät.

En siis usko, että olisin kamalan kohtuuton toivoessani, että minullakin olisi sosiaalista elämää joidenkin toisten henkilöiden kanssa. Mielellään sellaisten luotettavien ja mukavien ihmisten kanssa, jotka aidosti välittävät minusta ja haluavat olla seurassani. Sitähän täällä on tarjottu sinkuilla ja yksinäisille, että menkää tuntemattomien ihmisten kanssa yhdessä syömään joulupuuroa. Menisittekö itse sen sijaan, että olisitte jonkun teille läheisen kanssa mieluummin?

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut Ap yksinäisen joulun. Se oli syvältä. Muistan sinua kuka oletkin jouluna. Sytytän kynttilän sulle ja katselen taivaalle hetken silloin, ja lähetän sinulle hyvän joulun toivotuksen. Et ole yksin, olet sydämessä.

Minä aion tehdä samoin! Ihmisellä on kuitenkin perustarve tulla muiden huomaamaksi ja osaksi ryhmää. Vauvatkin kuolevat ilman ihmiskontaktia ja kosketusta.