Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsu itse sisaruksiasi sun luokse? Vaikka tapanina jos aaton ovat keskenään

Ei ihan kauheasti aattona yksin lämmitä se, että tapanina ehkä kahvitellaan.

mä nyt vähän jankkaan, mutta väitän, että se on parempi kuin ei mitään yhteyttä sukuun koko jouluna. jos itse menisin sisarukseni luo jouluna, kokisin velvoitteena ostaa lahjat jokaiselle ja osallistua ruoanvalmistukseen jne (mihin minulla ei kuitenkaan olisi sananvaltaa, koska juhlat olisi toisen kodissa). ja silti en olisi osa porukkaa samalla tavalla kuin muut, koska olisin toisen kodissa. 

jos sen sijaan kahvittelisin joulupäivänä tai tapanina sisarusteni kanssa, se ei vaatisi suurta panostusta, ja oltaisiin samalla viivalla pöydän ympärillä, se olisi meidän yhteinen perinne. 

Tässä varmasti ihmiset eroavat, mutta mäpä nyt kerron oman näkemykseni: Musta olis kiva kahvitella ihan minä päivänä tahansa jouluna, mutta yksinäisyyttä koen jouluaattona, koska se on meillä aina ollut se varsinainen juhlapäivä, kuten varmaan useimmilla muillakin. Ap

Ihanko oikeasti kaikki perheelliset väittävät täällä, että itse sinkkuina olisivat tyytyväisiä yksinäisiin jouluihinsa ja eritoten siihen, ettei kukaan edes haluisi heitä nurkkiinsa pyörimään? Näkisivät oman siskonsa pelkkänä taakkana? Miltä tuntuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsu itse sisaruksiasi sun luokse? Vaikka tapanina jos aaton ovat keskenään

Ei ihan kauheasti aattona yksin lämmitä se, että tapanina ehkä kahvitellaan.

mä nyt vähän jankkaan, mutta väitän, että se on parempi kuin ei mitään yhteyttä sukuun koko jouluna. jos itse menisin sisarukseni luo jouluna, kokisin velvoitteena ostaa lahjat jokaiselle ja osallistua ruoanvalmistukseen jne (mihin minulla ei kuitenkaan olisi sananvaltaa, koska juhlat olisi toisen kodissa). ja silti en olisi osa porukkaa samalla tavalla kuin muut, koska olisin toisen kodissa. 

jos sen sijaan kahvittelisin joulupäivänä tai tapanina sisarusteni kanssa, se ei vaatisi suurta panostusta, ja oltaisiin samalla viivalla pöydän ympärillä, se olisi meidän yhteinen perinne. 

ja jatkan vielä, että jos yksi sisarus on jonkun kotona, niin helpostihan lähipiirissä on vaikka neljä sisarusta ja kaksi leskivanhempaa. siinä on jo ihan eri luokan järjestelyt kuin esim. neljälle henkilölle. eli yritän tässä valottaa molempien puolten asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut matkustaa, mutta tänä jouluna se on vaikeaa. Suomi on täynnä sinkkuja, täytyy yrittää löytää samassa elämäntilanteessa olevia ja keksiä jotain yhdessä.

Toi on musta sellainen ratkaisu, jota tarjotaan aika helposti, mutta jota ei välttämättä ole kovin helppo toteuttaa. Se, että kaksi ihmistä on sinkkuja, ei vielä tarkoita, että heillä olisi automaattisesti jotain yhteistä. Perheen ja vanhojen ystävien korvaaminen yhtäkkiä jollain random-sinkkuporukalla on aika hitonmoinen homma. Kaikki me sinkut ei myöskään olla parikymppisiä bilettäjiä, kuten monet saattavat ajatella. Mäkin viihdyn parhaiten ihan niissä omissa tutuissa ja rakkaissa sukulais- ja ystäväporukoissa. Uusia ystäviä toki kannattaa aina hankkia, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista, että onnistuisi tuosta vaan päättämällä.

Mulla jouluun liittyy monia rakkaita perinteitä ja nimenomaan se perhekonteksti. Tietenkin jos tämä nyt on tätä, pitää sitten pikku hiljaa alkaa muodostaa niitä uusia perinteitä, mutta ei se ihan tuosta vaan ilman haikeutta onnistu. Mulla on yksi sinkkukaveri, jonka voisin kutsua kylään, mutta hän ei ole ollenkaan jouluihminen eikä välitä ruoastakaan tuon taivaallista. Varmaan päädyttäisiin syömään irtokarkkeja ja katsomaan telkkaria. Ihan kivahan sekin, mutta en mä sellaista joulua halua. Lisäksi hän taitaa vähän toivoa, että olisin kiinnostunut hänestä romanttisesti, joten se olisi aika vaivaannuttavaa lopultakin, jos kutsuisin kylään. Saattaisi tulla vääriä signaaleja.

Ap

Kutsu vaan se sinkkukaverisi kylään. Tai kysy siltä, pääsetkö kylään hänen luokseen. Voit yllättyä.

Ehkä tosiaan olisi aika luoda oma elämä. Jossain vaiheessa suku toivoo sen tissisillään hyppivän ikisinkun aikuistuvan

No tässähän on se ongelma nyt, että kun puolen mielestä ap:lla on liian vähän omaa elämää ja puolen mielestä liikaa. Ja hän jo lupasi, ettei hyppele tissisillään. Mahtava stereotypia muuten toi, että sinkku ei ole aikuinen. Jos jollainen ei ole perhettä, tietenkinhän hän on edelleen henkisesti teini, niinkö?

No kyllä on henkisesti teini, jos jää roikkumaan lapsuuden joulurutiineihin

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti kaikki perheelliset väittävät täällä, että itse sinkkuina olisivat tyytyväisiä yksinäisiin jouluihinsa ja eritoten siihen, ettei kukaan edes haluisi heitä nurkkiinsa pyörimään? Näkisivät oman siskonsa pelkkänä taakkana? Miltä tuntuisi?

Riippuisi ihan siskosta, millainen se on.

Y

Toisen siskoni voisin ottaa, toista en

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti kaikki perheelliset väittävät täällä, että itse sinkkuina olisivat tyytyväisiä yksinäisiin jouluihinsa ja eritoten siihen, ettei kukaan edes haluisi heitä nurkkiinsa pyörimään? Näkisivät oman siskonsa pelkkänä taakkana? Miltä tuntuisi?

No niinpä! Saivarteluksihan tää aina täällä menee. Aika harva oikeasti haluaisi tuntea jouluna olevansa yksinäinen ja ei-toivottu. Mutta jotenkin siitäkin täällä saa väännön aikaiseksi. Eihän kukaan ole sanonut, että perheellisten on PAKKO ottaa ketään nurkkiinsa, jos ei halua. Kyse on siitä, miltä tuntuu, kun joutuu vastentahtoisesti viettämään joulua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut matkustaa, mutta tänä jouluna se on vaikeaa. Suomi on täynnä sinkkuja, täytyy yrittää löytää samassa elämäntilanteessa olevia ja keksiä jotain yhdessä.

Toi on musta sellainen ratkaisu, jota tarjotaan aika helposti, mutta jota ei välttämättä ole kovin helppo toteuttaa. Se, että kaksi ihmistä on sinkkuja, ei vielä tarkoita, että heillä olisi automaattisesti jotain yhteistä. Perheen ja vanhojen ystävien korvaaminen yhtäkkiä jollain random-sinkkuporukalla on aika hitonmoinen homma. Kaikki me sinkut ei myöskään olla parikymppisiä bilettäjiä, kuten monet saattavat ajatella. Mäkin viihdyn parhaiten ihan niissä omissa tutuissa ja rakkaissa sukulais- ja ystäväporukoissa. Uusia ystäviä toki kannattaa aina hankkia, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista, että onnistuisi tuosta vaan päättämällä.

Mulla jouluun liittyy monia rakkaita perinteitä ja nimenomaan se perhekonteksti. Tietenkin jos tämä nyt on tätä, pitää sitten pikku hiljaa alkaa muodostaa niitä uusia perinteitä, mutta ei se ihan tuosta vaan ilman haikeutta onnistu. Mulla on yksi sinkkukaveri, jonka voisin kutsua kylään, mutta hän ei ole ollenkaan jouluihminen eikä välitä ruoastakaan tuon taivaallista. Varmaan päädyttäisiin syömään irtokarkkeja ja katsomaan telkkaria. Ihan kivahan sekin, mutta en mä sellaista joulua halua. Lisäksi hän taitaa vähän toivoa, että olisin kiinnostunut hänestä romanttisesti, joten se olisi aika vaivaannuttavaa lopultakin, jos kutsuisin kylään. Saattaisi tulla vääriä signaaleja.

Ap

Kutsu vaan se sinkkukaverisi kylään. Tai kysy siltä, pääsetkö kylään hänen luokseen. Voit yllättyä.

Ehkä tosiaan olisi aika luoda oma elämä. Jossain vaiheessa suku toivoo sen tissisillään hyppivän ikisinkun aikuistuvan

No tässähän on se ongelma nyt, että kun puolen mielestä ap:lla on liian vähän omaa elämää ja puolen mielestä liikaa. Ja hän jo lupasi, ettei hyppele tissisillään. Mahtava stereotypia muuten toi, että sinkku ei ole aikuinen. Jos jollainen ei ole perhettä, tietenkinhän hän on edelleen henkisesti teini, niinkö?

No kyllä on henkisesti teini, jos jää roikkumaan lapsuuden joulurutiineihin

Jep. Sovitaan niin, että jos joku on surullinen joutuessaan viettämään joulua yksin, vaikka ei haluaisi, hän on henkisesti teini.

miten ap. menettelisit, jos olisit itse perheellinen, ja sisaruksesi olisi sinkku? ehkä se nyt ei ole niin kauhean selvää, että kutsuisit hänet. 

mä luulen, ettei tuota asiaa oikein tajua, ennen kuin on yksin itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsu itse sisaruksiasi sun luokse? Vaikka tapanina jos aaton ovat keskenään

Ei ihan kauheasti aattona yksin lämmitä se, että tapanina ehkä kahvitellaan.

mä nyt vähän jankkaan, mutta väitän, että se on parempi kuin ei mitään yhteyttä sukuun koko jouluna. jos itse menisin sisarukseni luo jouluna, kokisin velvoitteena ostaa lahjat jokaiselle ja osallistua ruoanvalmistukseen jne (mihin minulla ei kuitenkaan olisi sananvaltaa, koska juhlat olisi toisen kodissa). ja silti en olisi osa porukkaa samalla tavalla kuin muut, koska olisin toisen kodissa. 

jos sen sijaan kahvittelisin joulupäivänä tai tapanina sisarusteni kanssa, se ei vaatisi suurta panostusta, ja oltaisiin samalla viivalla pöydän ympärillä, se olisi meidän yhteinen perinne. 

Tässä varmasti ihmiset eroavat, mutta mäpä nyt kerron oman näkemykseni: Musta olis kiva kahvitella ihan minä päivänä tahansa jouluna, mutta yksinäisyyttä koen jouluaattona, koska se on meillä aina ollut se varsinainen juhlapäivä, kuten varmaan useimmilla muillakin. Ap

Eli sinun pitäisi juuri jouluaattona päästä siskojesi joulupöytään. Mikään muu päivä ei kelpaa

Vierailija kirjoitti:

miten ap. menettelisit, jos olisit itse perheellinen, ja sisaruksesi olisi sinkku? ehkä se nyt ei ole niin kauhean selvää, että kutsuisit hänet. 

mä luulen, ettei tuota asiaa oikein tajua, ennen kuin on yksin itse. 

Ei jeesus.

Ap ei ole tainnut edes kysyä, saako tulla joulunviettoon. Siskot ehkä luulee, että ap.lla on oma elämä

Vierailija kirjoitti:

miten ap. menettelisit, jos olisit itse perheellinen, ja sisaruksesi olisi sinkku? ehkä se nyt ei ole niin kauhean selvää, että kutsuisit hänet. 

mä luulen, ettei tuota asiaa oikein tajua, ennen kuin on yksin itse. 

On aivan 100 % varma että kutsuisin sinkkusisarukseni joulunviettoon. Ja niin olen tehnytkin muinoin, silloin kun itse seurustelin. Nautin sisarusteni seurasta ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan, enkä todellakaan halua, että kukaan heistä on yksinäinen tai surullinen! Se asia ei siitä muutu mihinkään sen perusteella, mikä oma siviilisäätyni tai perhetilanteeni on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsu itse sisaruksiasi sun luokse? Vaikka tapanina jos aaton ovat keskenään

Ei ihan kauheasti aattona yksin lämmitä se, että tapanina ehkä kahvitellaan.

mä nyt vähän jankkaan, mutta väitän, että se on parempi kuin ei mitään yhteyttä sukuun koko jouluna. jos itse menisin sisarukseni luo jouluna, kokisin velvoitteena ostaa lahjat jokaiselle ja osallistua ruoanvalmistukseen jne (mihin minulla ei kuitenkaan olisi sananvaltaa, koska juhlat olisi toisen kodissa). ja silti en olisi osa porukkaa samalla tavalla kuin muut, koska olisin toisen kodissa. 

jos sen sijaan kahvittelisin joulupäivänä tai tapanina sisarusteni kanssa, se ei vaatisi suurta panostusta, ja oltaisiin samalla viivalla pöydän ympärillä, se olisi meidän yhteinen perinne. 

Tässä varmasti ihmiset eroavat, mutta mäpä nyt kerron oman näkemykseni: Musta olis kiva kahvitella ihan minä päivänä tahansa jouluna, mutta yksinäisyyttä koen jouluaattona, koska se on meillä aina ollut se varsinainen juhlapäivä, kuten varmaan useimmilla muillakin. Ap

Eli sinun pitäisi juuri jouluaattona päästä siskojesi joulupöytään. Mikään muu päivä ei kelpaa

Voi herranjumala. Ei. Ei pitäisi. Sanoin, että yksinäinen aatto surettaa. En ole keneltäkään mitään vaatimassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten ap. menettelisit, jos olisit itse perheellinen, ja sisaruksesi olisi sinkku? ehkä se nyt ei ole niin kauhean selvää, että kutsuisit hänet. 

mä luulen, ettei tuota asiaa oikein tajua, ennen kuin on yksin itse. 

On aivan 100 % varma että kutsuisin sinkkusisarukseni joulunviettoon. Ja niin olen tehnytkin muinoin, silloin kun itse seurustelin. Nautin sisarusteni seurasta ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan, enkä todellakaan halua, että kukaan heistä on yksinäinen tai surullinen! Se asia ei siitä muutu mihinkään sen perusteella, mikä oma siviilisäätyni tai perhetilanteeni on. Ap

no sittenhän asia on selvä! vetoat tähän! sanot, että "muistatko, silloin kun.....nyt minä tulen teille"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut matkustaa, mutta tänä jouluna se on vaikeaa. Suomi on täynnä sinkkuja, täytyy yrittää löytää samassa elämäntilanteessa olevia ja keksiä jotain yhdessä.

Toi on musta sellainen ratkaisu, jota tarjotaan aika helposti, mutta jota ei välttämättä ole kovin helppo toteuttaa. Se, että kaksi ihmistä on sinkkuja, ei vielä tarkoita, että heillä olisi automaattisesti jotain yhteistä. Perheen ja vanhojen ystävien korvaaminen yhtäkkiä jollain random-sinkkuporukalla on aika hitonmoinen homma. Kaikki me sinkut ei myöskään olla parikymppisiä bilettäjiä, kuten monet saattavat ajatella. Mäkin viihdyn parhaiten ihan niissä omissa tutuissa ja rakkaissa sukulais- ja ystäväporukoissa. Uusia ystäviä toki kannattaa aina hankkia, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista, että onnistuisi tuosta vaan päättämällä.

Mulla jouluun liittyy monia rakkaita perinteitä ja nimenomaan se perhekonteksti. Tietenkin jos tämä nyt on tätä, pitää sitten pikku hiljaa alkaa muodostaa niitä uusia perinteitä, mutta ei se ihan tuosta vaan ilman haikeutta onnistu. Mulla on yksi sinkkukaveri, jonka voisin kutsua kylään, mutta hän ei ole ollenkaan jouluihminen eikä välitä ruoastakaan tuon taivaallista. Varmaan päädyttäisiin syömään irtokarkkeja ja katsomaan telkkaria. Ihan kivahan sekin, mutta en mä sellaista joulua halua. Lisäksi hän taitaa vähän toivoa, että olisin kiinnostunut hänestä romanttisesti, joten se olisi aika vaivaannuttavaa lopultakin, jos kutsuisin kylään. Saattaisi tulla vääriä signaaleja.

Ap

Kutsu vaan se sinkkukaverisi kylään. Tai kysy siltä, pääsetkö kylään hänen luokseen. Voit yllättyä.

Ehkä tosiaan olisi aika luoda oma elämä. Jossain vaiheessa suku toivoo sen tissisillään hyppivän ikisinkun aikuistuvan

No tässähän on se ongelma nyt, että kun puolen mielestä ap:lla on liian vähän omaa elämää ja puolen mielestä liikaa. Ja hän jo lupasi, ettei hyppele tissisillään. Mahtava stereotypia muuten toi, että sinkku ei ole aikuinen. Jos jollainen ei ole perhettä, tietenkinhän hän on edelleen henkisesti teini, niinkö?

No kyllä on henkisesti teini, jos jää roikkumaan lapsuuden joulurutiineihin

Ja samaan aikaan toteutat niitä itse oman perheesi kanssa?

Mä olen aattona vanhempien luona. Muulloin olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävältä kuulostaa sisarustesi käytös. Only in Finland. ..

Nimenomaan: Only in Finland. Tää on mun mielestä meidän yhteiskunnan kipein piirre tää ydinperhepakkomielle. Ei ole kansainvälisesti kovin normaalia ulkoistaa esim. omia sisaruksiaan elämästään siinä vaiheessa kun pariutuu.

Eikö täällä pitkin vuotta kauhistellaan ja yökitään "prisma perheitä" .... mites nyt ollaan taas näreissään?

Toinen mitä yökitään on se, miten lapsuuden perheen joulu on mennyt pilalle, kun se vietetään lastenlasten ehdoilla?

Sinkut vaikuttavst sika vaativille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut matkustaa, mutta tänä jouluna se on vaikeaa. Suomi on täynnä sinkkuja, täytyy yrittää löytää samassa elämäntilanteessa olevia ja keksiä jotain yhdessä.

Toi on musta sellainen ratkaisu, jota tarjotaan aika helposti, mutta jota ei välttämättä ole kovin helppo toteuttaa. Se, että kaksi ihmistä on sinkkuja, ei vielä tarkoita, että heillä olisi automaattisesti jotain yhteistä. Perheen ja vanhojen ystävien korvaaminen yhtäkkiä jollain random-sinkkuporukalla on aika hitonmoinen homma. Kaikki me sinkut ei myöskään olla parikymppisiä bilettäjiä, kuten monet saattavat ajatella. Mäkin viihdyn parhaiten ihan niissä omissa tutuissa ja rakkaissa sukulais- ja ystäväporukoissa. Uusia ystäviä toki kannattaa aina hankkia, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista, että onnistuisi tuosta vaan päättämällä.

Mulla jouluun liittyy monia rakkaita perinteitä ja nimenomaan se perhekonteksti. Tietenkin jos tämä nyt on tätä, pitää sitten pikku hiljaa alkaa muodostaa niitä uusia perinteitä, mutta ei se ihan tuosta vaan ilman haikeutta onnistu. Mulla on yksi sinkkukaveri, jonka voisin kutsua kylään, mutta hän ei ole ollenkaan jouluihminen eikä välitä ruoastakaan tuon taivaallista. Varmaan päädyttäisiin syömään irtokarkkeja ja katsomaan telkkaria. Ihan kivahan sekin, mutta en mä sellaista joulua halua. Lisäksi hän taitaa vähän toivoa, että olisin kiinnostunut hänestä romanttisesti, joten se olisi aika vaivaannuttavaa lopultakin, jos kutsuisin kylään. Saattaisi tulla vääriä signaaleja.

Ap

Kutsu vaan se sinkkukaverisi kylään. Tai kysy siltä, pääsetkö kylään hänen luokseen. Voit yllättyä.

Ehkä tosiaan olisi aika luoda oma elämä. Jossain vaiheessa suku toivoo sen tissisillään hyppivän ikisinkun aikuistuvan

No tässähän on se ongelma nyt, että kun puolen mielestä ap:lla on liian vähän omaa elämää ja puolen mielestä liikaa. Ja hän jo lupasi, ettei hyppele tissisillään. Mahtava stereotypia muuten toi, että sinkku ei ole aikuinen. Jos jollainen ei ole perhettä, tietenkinhän hän on edelleen henkisesti teini, niinkö?

No kyllä on henkisesti teini, jos jää roikkumaan lapsuuden joulurutiineihin

Ja samaan aikaan toteutat niitä itse oman perheesi kanssa?

Ei, hänellä on varmaan ihan jotkut todella omaperäiset aikuisten joulurutiinit. Vai siis onko niin, että jouluperinteet ovat ok, jos niitä noudattaa perheellinen ihminen, mutta jos sinkku niitä haluaisi, hän on henkisesti teini?

Suomessa on perinteisesti kylmiä ja tylyjä ja ilkeitä sukuja. Mulla on kahdet sellaiset!

Omat vanhempnani olivat hirveät vanhempina, väkivaltaiset, itsekkäät, aina ajattelivat itseään ja lapset sai kärsiä. Kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan toiseen kaupunkiin niin isä sanoi lähtiessä että ”kai tajuat että olet omillasi, missään emme enää sitten auta koskaan”. Ja tosiaan en saanut enää mennä jouluksi heille. Vietin monet joulut YKSIN opiskelija-asunnossa. Siis todella yksin koko kerrostalossa, ei ollut muissa ikkunoissa valoja paitsi mun. Vaikka myöhemmin perustin perheen ja sain lapsi, vanhempani eivät siltikään halua nähdä jouluna. Eikä kyllä muulloinkaan.

Mulla on yksi veli joka haluaa viettää joulun yksin, ei tule meille vaikka joka vuosi kutsun.

Miehen vanhemmat eivät ole koskaan välittäneet oikein lapsistaan myöskään, ei ole riitaa tai mitään mutta sellainen välinpitämättömyys. Eivät ole koskaan halunneet poikaansa jouluksi eikä pojan perhettä eikö siis hekään halua ollenkaan tava lapsenlapsia.

Ei kaikki ole kapsirakkaita, tiedän. Mutta mulle ihab käsittämätön ajatus että omia lapsia ka lapsenlapsia ei halua jouluna nähdä ollenkaan tai ei halua koskaan viettää joulua yhdessä heidän kanssaan. Mulle lapset on tärkeintä maailmassa!

Mä haluaisin sukujoulun mutta on niin kylmät ja työyt vanhemmat ja suku että sellaista en saa koskaan. Paitsi ehkä 20v päästä jos omat lapset alkaa perustaa perheitä. Silloin toivon sydämeni pohjasta että jokainen lapsi ja lapsenlapsi tulew koko jouluksi meille, minä hyysään ja palvelen riemumielin!

Ap:lle tsemppiä. Tuntuu pahalta, ymmärrän, mutta itse monta joulua ypöyksin opiskelija-asuntolassa viettäneenä sanon että niihin tottuu! Ja vuosi vuodelta joulu yksin on kivempi ja kivempi! Mullakin oli ohjelmaa, kauneimmat joululaulut, hautausmaa (vaikkei ketään tuttua ollut opiskelukaupungissa haudattu niin vein kynttilän yleiselle muistomerkille), joulukirkko, joulukävely ja jouluruuan valmistus. Sekä jouluelokuvien katselu.

Mun mielestä sun ei pidä roikkua sisarusten kutsun odottelussa. Vaan alkaa rakentaa omaa joulua. Tsempit ja joulumieltä! Kyllä se siitä, sinä pärjäät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävältä kuulostaa sisarustesi käytös. Only in Finland. ..

Nimenomaan: Only in Finland. Tää on mun mielestä meidän yhteiskunnan kipein piirre tää ydinperhepakkomielle. Ei ole kansainvälisesti kovin normaalia ulkoistaa esim. omia sisaruksiaan elämästään siinä vaiheessa kun pariutuu.

Eikö täällä pitkin vuotta kauhistellaan ja yökitään "prisma perheitä" .... mites nyt ollaan taas näreissään?

Toinen mitä yökitään on se, miten lapsuuden perheen joulu on mennyt pilalle, kun se vietetään lastenlasten ehdoilla?

Sinkut vaikuttavst sika vaativille.

Katkeraa.