Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?
Hei!
Olisi hienoa löytää samassa tilanteessa olevia, joten kokeillaanpas :)
Meillä on haaveiltu lapsesta (lapsista) tosi pitkään, mutta elämäntilanteet eivät ole olleet asialle otollisia, ja ennen kaikkea on tainnut puuttua rohkeutta. Syön edelleen pillereitä, mutta meillä on mietinnässä, olisiko tämä laatta se viimeinen.
Olisi ihanaa löytää muita omasta perheestä haaveilevia. Itselläni on mielessä tosi monenlaista pohdintaa: pitkä parisuhde, taiteen tekemisen yhdistäminen perheeseen, pumpuliset vauvahaaveet...Ja täällä voisi ehkä siitä yrittämisestäkin kirjoitella, hui! Katsotaan, löytyykö juttuseuraa :)
Tyttö ja varis
Kommentit (876)
Megan, minäkin kärvistelin eilen kunnon kuukautiskivuissa, samoin pahimmat pillerien jälkeen! Jouduin jopa ottamaan puolikkaan buranan, vaikka en särkylääkkeisiin yleensä koske, kun piti selvitä yhdestä tapaamisesta niin, että pystyisin keskustelemaan irvistelemättä.:D Toivon ja rukoilen, että se yksi tabletti ei nyt vaikuta loppukiertoon mitenkään. En edes googleta!
Eitne, toivotaan että kiertosi nyt nopeasti selkiytyisi! Ota meidän rytmistä kiinni! Olethan kuitenkin tehnyt testin, ettei vaan...? :)
Olen niin iloinen näistä kunnon menkoista! En tiedä saiko vehnänalkiöljy vai clomifenit tämän aikaan, mutta nyt on paljon toiveikkaampi olo oman kropan suhteen.
Yllättävän tyynesti sitä suhtautuu siihen, että lähete tulee kuitenkin olemaan lapsettomuuspolille.
Se surullinen, läpikuultava haamu nimeltä Lapsettomuus käy joskus istumassa hetken iltateellä kanssani, ja teemme varasuunnitelmia. Jos kävisikin niin.
Ei maailma siihenkään lopu. Mutta maailma sellaisena, kuin olin sen ensin ajatellut, loppuisi.
Megan, soita ja kysy, ilmoittavatko tulokset suoraan sinulle. Ei tarvitse sitten turhaan miettiä :)
Sori, Tyttö ja varis, että vaivaan sua, mutta minkälainen tilanne sulla on? Yritän kovasti oppia tuntemaan missä kukin menee, että osaisin paremmin elää mukana teidän tilanteessa ja menneistä keskusteluista on tosi vaikea poimia tietoja, koska viestejä on niin paljon. Ihanan aktiivista porukkaa!!
Ja tuosta lapsettomuus-ajatuksesta. Mun on pakko vaan yrittää olla ajattelematta tai iskee epätoivo. Eihän tässä ole vielä mitään hätää, mutta kun.. epätietoisuus ja vieras tilanne, kun ei tavallaan tunne omaa vartaloaan ollenkaan ja kaikki on ihan uutta. Nämä taitaa olla kaikille enemmän kuin tuttuja ajatuksia. Pari iltaa sitten juteltiin miehen kanssa aiheesta ja oli yllättävä huomata, että hän oli jopa enemmän huolissaan siitä kuin minä.
Ja hemmetti soikoon! Katsoin eilen Teiniäidit! Tässäkin keskustelussa kaikilla koti johon mahtuisi, sopisi ja kuuluisi käärö ja sit nämä teinitytöt kertoo, että se nyt vaan tuli kuukauden seurustelun jälkeen vaikken edes oikeestaan halunnut. Ajattelin jättää suosioilla katsomatta ettei ala ärsyttään...
Nyt on vauvahaaveet pyörineet hirmu paljon mielessä. Olen lähdössä kahdeksi päivää poies tietotekniikan äärestä ja toivon, että se ohjaa ajatukset edes hetkeksi muualle. Lepoa asioiden pyörittelystä ja pohtimisesta.
Niin ja hei, saatan tosi paljon pohtia jo moneen kertaan vatvottuja asioita eli huikatkaa jos on jo läpi pohdittu aihe ja ootte täysin kyllästyneitä. :D
Eitnelle vielä hurjat tsempit ja todellakin toivon, että täti tulis teille kunnolla näinä päivinä kylään!
Ugh.. olen puhunut, paljon pikkujuttuja.
Tyttö ja varis tikut otettu käyttöön elokuussa ja kaikki ovikset on bongattu sieltä kp14 kohdalta ja hyvin selkeinä, viimeisin selkeä plussa ovistestistä oli 28.9 sunnuntaina aamulla. Mutta ei ole nyt tosiaan mitään oireita ei edes niitä normaalisti kivistäviä rintoja joten tuskinpa taaskaan on onnistanut :/
Monella on täällä jotain häiriötä kierrossa tms. mutta minua häiritsee ihan kauheasti itseni kohdalla se että kaikki näyttäisi ja tuntuisi olevan kuin suoraan oppikirjasta, mutta mitään ei silti tapahdu. Ei yhtään mitään. Tänään on niitä päiviä kun ahdistaa ja harmittaa, rinnat eivät arista, eikä ole yhtään mitään tuntemuksia, ei edes kuviteltuja. Mun on turha ees yrittää mihinkään jonoon vielä kun kaikki vaikuttaa olevan normaalisti. Ahdistaa jo valmiiksi tulevan maanantain testi, kun tuntuu että ne kaksi viivaa tai edes haamu olisivat liian hyvää ollakseen totta. Minä testailen...tuli ne menkat tai eivät...saan ainakin hetkellisen mielenrauhan.
Le femme, tässä lyhyesti meidän tarinaamme vauvahaaveiden osalta:
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä aika pitkään, yli vuosikymmenen jo. Molemmilla on ollut aina tunne, että haluamme lapsia, ja usko siihen, että yhdessä voisimme olla hyviä vanhempia. Emme kuitenkaan ryhtyneet konkreettisesti toteuttamaan lapsihaavetta ennen kuin viime huhtikuussa. Emme ole odottaneet vakaata taloutta tai mitään sellaista, mutta koimme että halusimme toteuttaa joitain haaveita ennen perheen perustamista.
Edelleen olemme odottavalla mielellä asian suhteen. Mutta on ollut päiviä, jolloin tämä odotus on värittynyt myös huolella tai surulla. Kiertoni on ollut hyvin epäsäännöllinen ja pisimmillään huidellut jossain 60.päivässä. Vuodot äärimmäisen niukkoja. En saanut julkiselta apua, joten kävin yksityisellä. Lääkäri epäili mahdollista ovuloimattomuutta. Senhetkinen ylipitkä kierto saatiin päättymään Teroluteilla, ja ovulaatiota viime kierrossa avitettiin Clomifeneillä, pienimmällä annoksella.
Samoin tehdään nyt tässä alkavassa kierrossa, edelleen siis tilannetta ultrauksilla seuraten.
Lääkäri laittaa meille lähetteen julkiselle puolelle, eli jos tarvitsemme sitä, saatamme päästä lisätutkimuksiin muutaman kuukauden sisällä. Kiertohäiriöiden takia mahdollisesti hiukan tavallista aiemmin.
En tiedä, ovatko nämä asiat oleellisinta, mitä minusta tarvitsee tietää. Tässä yhteydessä ehkä :)
Ymmärrän hyvin, että teilläkin ollaan jo hiukan huolissaan siitä, onko lapsen saaminen mahdollista. Kyllä se ajatus meilläkin tässä kuukausien aikana on vieraillut. Tämä on varsinainen epävarmuuden sietämisen jatkokurssi!
Eitne + muut
Hmm, testi näytti tuolta ja toinen noista viivoista on aika haalea mutta kuitenkin selvästi erotettavissa. Johtunee kaiketi siitä, että tein testin heti kuukautisten poisjäämisestä. Vielä epäilyttää ja uuden testin ajattelin tehdä viikon päästä varmistuakseni asiasta.
Aamulla kun näytin tulosta miehelle niin hän sanoi olleensa onnellinen siitä, että hänen kaverinsa pelittää. Purskahdin nauruun ja sanoin, että kiva kuulla mutta missä onnittelut yhteistyöstä on. =D =D
Viivi85: miun eka testi oli juuri tuollainen (tein vielä tuosta näkymästä parin päivän jälkeen digitaalisella varmistuksen). Elikkäs onnittelut :).
Tänään oli sitten se ihkaeka ultra. Ompas edelleen epätodellinen olo :D.
Näin koko viime yön sekavia unia, jossa mitattiin äitiyttäni sillä, miten osaan latoa kiviä maahan. Miehen isyyttä sillä, miten hän osaa opettaa lapsille jalkapalloa.
Sitten meinattiin oikeasti aamulla myöhästyä koko himskatin ultrasta kun oli tullut tiemuutoksia liikenteessä. Olin ihan paniikissa ja jännittynyt, että hyvä jos osasin perille :D. Mutta siellä oikeasti näkyi vauva, joka heristeli meille kovasti nyrkkiä :D. En vain vieläkään osaa käsittää että sisälläni on oikeasti se minkä näin, ihan friikki olo. Onneksi saatiin kuvat todisteeksi. Alustava arvio vähän heitti, luulin olevani 11+6 tänään mutta mittojen peristeella menossa 11+1, la muuttui 27.4. Sopivasti vapuksi jolloin meillä miehen kanssa 13. vuosipäivä yhdessä.
Huhhuh mikä päivä, tsemppiä tytöt menkkoihin, tulevaan kiertoon, tähän viikkoon.
Terkuin, Aliisa ja nyrkkiä heristelevä 11+1
Viivi85: oi onnea, tuohan on aika selvä tapaus :) jee, hirveästi lykkyä jotta pienokainen pysyisi matkassa. Ihanaa :)!
Aliisa Kyoto: Hih toinen heristeli nyrkkiä siellä :D aivan mahtavaa lukea sun kertomusta, tuli niin iloinen olo että toivottavasti jos kaikki hyvin sujuu tuo sama on vielä edessä jonain päivänä! Paljon jaksamista odotukseen ja onnea vielä minunkin puolestani!
Ihan kummallinen olo, alavatsaa on särkenyt jo melkein viikon, mutta tuntuisi jotenkin epätodelliselta että voisin oikeasti olla raskaana. Epäilin virtsatieinfektiota ja stiksissä näkyi tulehdusta, mutta sitten viljely olikin negatiivinen! Olisi ollut niin loogista, että virtsiksestä johtuu nämä kivut, mutta nyt tämä ei sitten ollutkaan sitä. Hämmentävää. Voin myös muuten hieman pahoin, sen taas tulkitsen antibiootista johtuvaksi (jonka saan nyt lopettaa kun tulehdusta ei ollutkaan, tarkistin kyllä että sitä sai syödä vaikka olisikin raskaana). Tulkitsin, että minulla olisi ollut ovulaatio viime keskiviikkona, joten ei ole mitään järkeä vielä testaillakaan. Mitä luulette, kuinka pian ovulaation jälkeen raskaudesta johtuvat tuntemukset voivat alkaa? Tuntuu ihan luulotautiselta, mutta kivut ovat kyllä ihan todellisia. Luultavasti testailen jo tämän viikon lopullta, pettyäkseni negaan kun tosiaan eihän se varmaan näkyisi vielä lainkaan. Tai sitten tulkitsin oviksen väärin ja se olikin jo aiemmin, jolloin voisi testissä jo näkyä. Hankalaa hankalaa.
Plussausonnea teille kaikille, yritän kylmettää pääni näiden kaikkien tuntemusten keskellä :D
Kiitos onnitteluista, Aliisa ja Illusia86 =)
Vaikka plussaa tuo testi näyttikin niin yritän ottaa hyvin rauhallisesti koska kokemusta on yhdestä kohdun ulkoisesta raskaudesta mikä päätyi keskenmenoon ihan itsekseen. Ikävän kokemuksen muistaa aina ja jotenkin sitä tulee varovaisemmaksi, ja tietysti nyt kun kaikki on vasta alussa..Päivä kerrallaan eteenpäin mennään ja palaan taas tänne kun on jotakin lisää kerrottavaa.
Tsemppiä muille yrityksiin ja kuukautiskiertojen tasaantumisiin, yms. Uskon, että asioilla on tapana ajan kanssa järjestyä.
Onnea Viivi85! Tuollaista viivaa sitä toivoo joskus itsekin pääsevänsä ihmettelemään :) Toivotaan että kaikki menee hyvin!
Aliisa: ihana kuulla ultraus uutisia myös sinulta! Hih, hauska mielikuva tuo nyrkin heristely :)
Ja täällä nyt helpottuneena voin todeta kp1 oikeasti käynnistyneen! Lämmöt muuten myös laski! Olisikohan ollut niin että kun pari viikkoa sitten ihmettelin sitä lisääntynyttä valkovuotoa niin ovis olikin vasta silloin, lämmötkin oli kuitenkin tuossa 37 kieppeillä jonkin aikaa ... Olin vaan niin ihmeissäni omasta kropasta, vähän stressaantunut, että on ollut makuuhuoneessa hiljaista ja tuo mahdollinen ajankohta jäi hyödyntämättä.
No mutta nyt on hyvä lähteä uuteen kiertoon! viimeksi vähän masensi tämä kp1 ja nyt olen vain onnellinen että se alkoi :D Kuljen siis vain hitusen perässä teistä: Tyttö ja varis, Megan ja Sminkki?
Toivottavasti nyt olisi normaalimpi kierto kuitenkin kyseessä....
Onnea Viivi85! Kyllä tuo selkeä viiva on :) Voi kun meillä kaikilla nyt testit näyttäisivät samalta!
Toivotaan ETNE että tämä kierto toisi toivottuja tuulia!
Täällä ahdistaa vaan entisestään, inhoan odottamista ja tää kierron vika viikko on aina yhtä odottamisen tuskaa...Yritän olla ajattelematta, mutta minkäs teet. Yleensä kuulostelen kroppaani ja näen vaikka mitä merkkejä ja olen varma että seuraava testi on plussa. Nyt etsin merkkejä eikä löydy mitään toiveita herättävää....tekee odottamisesta vieläkin kurjempaa. Olen ihminen joka tykkää elää toivossa. Tällä hetkellä masentaa koko homma....anteeksi pessimismi....
Viiville onnittelut! Ovat ne kahtena näkyvät viivat vaan kauniita!
Aliisan ultrakuulumisia oli ihana lukea. Itse juuri tässä mietin, että kun tämä hurahtaneisuus etenisi, ja jos joskus odottaisimme, niin sitähän voisi hankkia vaikka laitteen sydänäänien kuunteluun kotona... <3
Onneksi meillä on kotona vielä pari karvaista vauvaa...Niidenkin sydän jumputtaa, niin nopeasti. Rakastavat olla sylissä. Ja minähän pidän.
Onneksi asioita syntyy ja kasvaa, koko ajan. Koiranpentuja, työtä, uusia ystävyyksiä.
Niiden avulla pysyy odottaessaankin voimassaan ja jalat juurtuneina maahan. Ettei ihan irrallaan ole tuulen vietävissä, sellaisen mikä on vasta puuskittain voimistuva ja heikkenevä toive.
Onnea Viivi85! Vahvalta ja kauniilta näyttää tuo sinun viivasi : )
Olipa kauniisti kirjoitettu kappale Tyttö ja Varis! Niinhän se on, että ympärillä on paljon asioita ja niitä tulee koko ajan, kun niille antaa mahdollisuuden. Niinä hetkinä kun rypee syvimmissä mudissa ja tuntuu, että koko maailma on taas romahtanut, ei näitä asioita löydä. Mutta kun avaa silmänsä ja katsoo oikein, niin elämä on täynnä kaikkea ihanaa! Itse olen ymmärtänyt tällä viikolla sen kuinka ihania ihmisiä (ystäviä, työkavereita, kavereita, tuttuja) olen ympärilleni saanut tässä elämän varrella. Olen onnekas!
Tervetuloa Lefemme! : )
Kerron tähän lyhyesti meidän stoorin. Olen 28v., mieheni 27v. Ehkäisy on jätetty pois 12/13 ja varsinainen "yritys" aloitettu tammi-helmikuun vaihteessa. Kiertoni on erittäin säännöllinen, melkein joka kuukausi sen 33pv täsmälleen. Viimeisin gynekäynti (papa+ultraus) kahden vuoden takaa, jolloin gyne totesi, että erittäin hyvältä näyttää. Sehän tässä muakin rasittaa, että jos kaikki ok niin kuin kehon puolesta tuntuu olevan, niin missä sitten vika kun ei natsaa. Muttah, tätä nyt lähdetään selvittelemään yksityisellä ja sitten katsotaan miten edetään jos tarkempiin tutkimuksiin joudutaan.
Megan, kiitos tiedoista. Enpä minäkään oo aatellut niin paljon noiden kaikkien prolaktiinien yms. vaikutusta.Enkä tiedä mitä semmoiset edes tarkoittaa, jos sitä on tai ei ole.. Noh nytpä senkin tiedän! Mä menen ensi viikolla sinne gynelle niin täytyypä kysellä hiiva-asiasta. Sanoisin, että todella epämiellyttävä vaiva. Mutta varmasti seksi yhtenä suurimmista osatekijöistä, varsinkin kun on vielä taipumusta tuohon vaivaan :/ Mä olen myös aloittanut noi maitohappobakteerit. Tuntuu muuten, että nykyisin aamulla vetää ties mitä pillereitä ja kapseleita.. Ja ennen en syönyt edes vitamiineja! :D Soittele vaan Megan ja kysy niiden tulosten perään. En tiedä mikä yleinen käytäntö niillä on siellä, mutta ei jokapaikassa aina muisteta sanoa, että soittaako lääkäri vai pitääkö ite soitella. Tsemppihaleja!
Mulla on nyt jotenkin hyvä fiilis! Tässä ja ensi kuussa on mahdottoman paljon kaikkea uutta tapahtumaa joten ajatukset pyörivät nyt niissä. Alkuun panikoin ja mietin tätä tulevaa gynekäyntiäkin (siksi se varmaan tuli uniinikin), mutta nyt on jotenkin sellainen fiilis, että sinne mennään ja katsotaan mitä vastaan tulee! Olen saavuttanut hyvän olotilan, yritän pitää siitä nyt kiinni! : )
Plussatuulia, hyviä uutisia ja ennen kaikkea tsemppiä&voimia kaikille!
Aivan ensimmäiseksi lämpimät onnittelut sinulle Viivi85!
Tyttö ja Varis, osaat kirjoittaa niin kauniisti ja pukea hyvin sanoiksi asioita ja tunteita, että ihan herkistyn kun luen tekstejäsi. :)
Melita ja Iines14: Tuo minuakin juuri ahdistaa, kun kuukautiset alkavat aina kellon tarkkuudella ja ovikset tapahtuvat juuri silloin kun pitääkin ja silti mitään ei tapahdu.. Ultrissa lääkärit kehuvat, kuinka hyvältä ja normaalilta kaikkii näyttää ja kuulemma niiden perusteella mulla olisi hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi koska vain. Syön kaiken maailman rohtoja, vitamiineja ja rehuja ja pidättäydyn alkoholista yms yms.. Mutta mitään vaikutusta näillä ei tunnu kuitenkaan olevan. :(
Sitten uutisiin..
Eilen saapui kotiin iso ja paksu kirjekuori. Kutsumme hormonipolille Naistenklinikalle ja esitietolomakkeet (joita oli paljon). Jo kuukauden kuluttua meille on siis varattu aika! Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka nopeasti saimme ajan. Kuitenkin myös hyvin peloissani, koska sitten olemme lähempänä uusia pettymyksiä ja tietoa mahdollisesti siitä, miksi meitä ei vauvan suhteen onnista. Yritän pyyhkiä kaiken mielestäni ennen tuota aikaa ja murehtia vasta sitten. Muuten kuukaudesta tulee hyvin pitkä ja piinallinen, enkä pysty nauttimaan edes kauan odotetusta lomastamme. Onneksi ehdimme juuri kotiutua lomareissulta ennen tuota hormonipoliaikaa. Huomenna soitan terveysasemalle ja kysyn niitä mun kokeiden tuloksia. Tänään on kiire olla kokoajan jossain liikkeellä, niin en pysty puhelimessa jonottamaan.
Yritän tässä pakon edessä saada mun lopputyön valmiiksi. Vaikea keskittyä, kun on kokoajan ollut jotain pettymyksiä. Miten saisin ajatukset suunnattua aina kerrallaan vain yhteen asiaan? Omassa tapauksessani lähes mahdotonta..
Olen ollut todella allapäin kuukautisista lähtien ja nukuin kolme yötä TODELLA huonosti.. eilisen kirjeen saapumisen jälkeen stressi vähän laukesi ja nukuin viime yön kuin tukki! Mies naureskeli, että en ollut herännyt edes hänen töihinlähtöönsä, vaikka aina yleensä herään, koska haluan aina kertoa hänelle, että rakastan häntä ja pyydän ajamaan varovasti töihin (mulla on tullut parin läheisen ihmisen menetyksen jälkeen sellainen, että haluan aina erotessa kertoa, että välitän heistä - siltä varalta että jotain tapahtuu. Tiedän, että kuulostaa varmaan hysteeriselta, mutta se saa oloni hyväksi).
Mies on lopettanut alkoholin käytön myös kokonaan nyt (ei edes saunaolutta) ja ei ole valittanut yhtään lisääntyneistä kasviksista lautasellaan. Jopa pyytänyt itse saada monivitamiinia päivittäin. Jotenkin todella liikuttavaa. <3 Hän haluaisi pudottaa myös hiukan painoaan, ylimääräistä on kertynyt viime vuosina. Voihan sekin todella vaikuttaa hänen hedelmällisyyteen.
Lefemme: Katselin tuossa myös näitä Teiniäitejä ja alkoi ärsyttämään, kun siinä oli se sellainen tapaus että raskaaksi pillereistä huolimatta tyyliin ekalla kerralla.. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Luonto on kyllä kummallinen. Ja jopa epäreilu.
Viikonloppu kolkuttelee jo ovella. Viettäkää se rentoutuen ja etsikää ympäriltänne niitä positiivisia asioita, joista imeä energiaa. Muistakaa kertoa niille ihmisille, jotka jo elämässänne olevat, että välitätte. Vaikeuksista huolimatta. Lupaan tehdä myös itse niin.
Megan
Ihanan paljon viestejä tullut!
Viivi85 Onnea! Onnea!! Ihana näky <3
Megan halaus täältä, tuntuu sydänjuurissa myöten sinun suru ja ahdistus... Luin jostakin, että 95% naisista raskautuu 2 vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta (lapsettomuushoidot mukaanluettuina). Se tuntui lohduttavalta... mieti, että olette tuohon nähden jo aika pitkällä! Vaikka henkisesti raskaita aikoja varmasti tulossa :( voimaa niihin! Ihanasti sinun miehesi on mukana yrittämässä kaikkensa :)
Minulla on vähän kiire, en ehdi kaikille kommentoimaan mitä haluaisin kun on pakko avautua nopeasti omasta tilanteesta.
Minullahan oli tosi oudot kuukautiset, eli tosi runsaat ja hyytymäiset (onko se sana?), ihmettelin niitä, mietin varhaista keskenmenoa ja mitä kaikkea.. Tässä elelen tasaista tahtia kohti ovulaatiota, mutta rinnat on jo turvoksissa, turposivat uudelleen kuukautisten jälkeen ja jotain muitakin oireita on ollut, esimerkiksi etovaa oloa ja näläntunnetta mutta myös ruokahaluttomuutta. Tänään minua on vihlonut (kovasti!) alavatsasta ja tein siksi äsken testin vaikka pissa oli ollut ehkä tunnin rakossa ja näin siinä haalean haamun, näen kyllä jokaikisessä testissä jotain, mutta nyt oli tummempi (vaikka edelleen siis todella haalea) jonka mieskin jopa näki!
En ymmärrä? En mitenkään jaksa uskoa raskauden mahdollisuuteen, koska ihan väärä aika kuukaudesta ja kuukautiset olivat niiiin runsaat. Keskenmenokin kuulostaisi oudolta koska haamu on vahvistunut (voi te nauraisitte jos näkisitte tuon mun "vahvistuneen" haamun) Mietin voiko olla mahdollista että loppukierrosta olisi ollut toinen ovulaatio josta olisi kuitenkin tärpännyt ja siksi menkat niin oudot? Todennäköisesti paljon melua tyhjästä mutta toivon vain ettei tämä kierto olisi ihan sekaisin..vaikuttaa niin oudolta!
Hämmentynyt-JanetteO
Eitne: Mitäköhän tuo sinun tilanteesi voisi olla.. kuinka kauan siitä on, kun viimeksi teit raskaustestin? Toisaalta tuo kuulostaa hyvin paljon siltä mun tuhrutteluvuodolta. Välillä saattaa tulla tippa kirkasta verta (ei aina) myös, mutta lähinnä tulee sellaista rusehtavaa limaa pyyhittäessä ja ihan vähän pikkuhousunsuojaan. Sitä kestää sitten noin 2 vrk ennen kun menkat kunnolla alkavat. Tosin tässä kierrossa tuli vaan yks päivä tuhruttelua ja eilen alkoi menkat jo kunnolla.
Eilen kp1 olikin aika tuskainen, koska kivut olivat pahimmat mitä mulla on ollu nyt pillereiden jälkeen luomumenkoissa. Sinnittelin kuitenkin ilman lääkettä. Tänään on jo kivuton päivä. Laitoin myös merkille sen, kuinka paljon hyytymiä tuli, en muista että noin paljon olisi tullut koskaan. Ajattelinkin jo, että mitäs tavaraa tämä nyt on, mitä täältä tulee.. Jos menkat olisi olleet hiukan myöhässä, olisin jo veikannut varhaista keskenmenoa juurikin kipujen voimakkuuden ja näiden epämääräisten hyytyminen vuoksi. Mutta ei, minullahan kuukautiset tulevat melkein kellon tarkkuudella ja kierron pituudeksi on vakiintunut se 27 pvää, joten ei edes nykyisin tule enää mitään pettymysnegoja tämän takia testattua. Joskus jopa toivon, että menkat olisivat myöhässä, että saisin edes pienen toivonkipinän siitä, että olisi mahdollista olla raskaana..
Huoh, mitenköhän tässä taas jaksaa pari viikkoa, että voi alkaa ovista tikuttelemaan.. Oon ihan rikkipoikki. En muuten tiedä, että pitääköhän mun itse soitella niiden mun viime viikkoisten kokeiden perään vai lähetetäänkö ne tulokset suoraan sinne lapsettomuuspolille??? Lääkäri ei maininnut mitään, kun kirjoitti sen lähetteen niihin kokeisiin. Aina ennen mulle on sanottu, jos pitää itse soittaa. Enhän mä voi toisaalta tietää, kuinka kauan tuollaisten kokeiden tulosten valmistuminen kestää? Kun eivät ole varmasti kiireellisten joukossa.