Poikalapsen saaminen oli helpotus - muita?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tyttö ja poika, molemmat helppoja lapsia, tyttö tosin valvotti vuoden, mutta eipä se sukupuolesta johtunut Molemmat on nyt maistereita ja erittäin hyvissä päällikköhommissa ja toistensa parhaat ystävät.

Olisin ollut pettynyt jos toinen lasi ei olisi ollut poika, vielä olisi pitänyt yrittää.

Kyllä näki isovanhemmistani ilo kun tuli poikakin.

Onhan se selvä, ikiaikaisesti on sanottu, että mies jatkaa sukua, olis se vanhanaikaista tai ei, näin nykymiehetkin ajattelevat.

Nykyään asia on juuri toisin päin. Sanotaan että se on nimenomaan nainen joka jatkaa sukua ja millaisen tyypin valitsee kumppaniksi.

Syntyminen pojaksi nykyajan Suomeen ei todellakaan ole mikään lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Pojissa on vaikeutena se kun niille pitää opettaa kädestä pitäen kaikki mitä taas tytöt oppii ihan matkimalla ja päättelemällä. Se omaan napaan tuijotus alkaa ihan syntymähetkellä valitettavasti. Joten ihan perus ihmisenä olemisetkin pitää moneen kertaan jankata koska ne ei tee mitään ilman käskyä. Ei syö, ei peseydy, ei pukeudu, ei ole mitenkään motivoituneet kasvamaan, elämään. Muiden pitää kaikki tehdä eteen. Ei ne varmaan hengittäisi jos sitäkin ei olisi erikseen neuvottu.

Tämä on kyllä totta!

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiistaton fakta, että historian valossa ja suuressa osassa maailmaa vielä nykyäänkin poikalapsi on aina toivotumpi. Kaverini sai toisen tytön viime vuonna ja totesi, että vielä kerran täytyy yrittää. Nyt on puoliso raskaana ja poika syntyy ensi keväänä. On kuulemma ihan eri tavalla innoissaan kun tietää, että poika on tulossa. 

Tämähän ei ole totta vaan tutkitusti useammat toivoo tyttöä. Ja sitä voivottelua ja sääliä, kun joku odottaa kolmatta tai neljättä poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanha sanonta on, että suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä.

On tehty pettyneiden miesten lohdutukseksi.

Itselleen ei ole ollut mitään väliä kumpi tulee ja molempia on. Helpotus on ollut tää nuorin kun oli hyvin nukkuva vauva ja muutenkin rauhallinen lapsi verrattuna perheen muihin lapsiin.

Onko oikein tehdä (lisää) lapsia jos sukupuoli on tärkeä?

Mitä jos tuleekin se ei-toivottu sukupuoli?

Tämä tulee aina mieleen näitä provoketjuja lukiessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiistaton fakta, että historian valossa ja suuressa osassa maailmaa vielä nykyäänkin poikalapsi on aina toivotumpi. Kaverini sai toisen tytön viime vuonna ja totesi, että vielä kerran täytyy yrittää. Nyt on puoliso raskaana ja poika syntyy ensi keväänä. On kuulemma ihan eri tavalla innoissaan kun tietää, että poika on tulossa. 

Tämähän ei ole totta vaan tutkitusti useammat toivoo tyttöä. Ja sitä voivottelua ja sääliä, kun joku odottaa kolmatta tai neljättä poikaa.

Minä olin onnea täynnä kun sain tietää kolmannenkin lapsen olevan poika. Ei siksi, että on poika vaan koska tuli mielikuva millainen vauva on ja siitä se onni. Eikä ollut enää sellaista miettimistä kuin toisen kanssa, että osaako sitä toista rakastaa kuten ensimmäistä. Tiesi jo.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiistaton fakta, että historian valossa ja suuressa osassa maailmaa vielä nykyäänkin poikalapsi on aina toivotumpi. Kaverini sai toisen tytön viime vuonna ja totesi, että vielä kerran täytyy yrittää. Nyt on puoliso raskaana ja poika syntyy ensi keväänä. On kuulemma ihan eri tavalla innoissaan kun tietää, että poika on tulossa. 

On aika yleistä toivoa molempia sukupuolia. Eihän tuosta selviä olivatko tytöt epätoivottuja. Suuresti kyllä ihmettelen tuollaisia ihmisiä, jotka sanovat ihan kaikki sammakot ääneen. Yksi työkaveri sanoi myös heidän yrittäneen tyttöä ja poikaa, kaksi tyttöä niin vielä yrittivät kolmannen kerran, kolme tyttöä sai riittää. Lapsen sukupuolesta on vähän pöljää muodostaa niin selkeitä haaveita, että ne ääneenkin julistaa kun siihen asiaan ei juurikaan voi vaikuttaa. Ja lopulta sillä on hyvin vähän merkitystä paitsi ettei ehkä sitten voi antaa isoäidin häämekkoa tytön riesaksi eikä poikaa nimetä Miguel-Anselmiksi kuten oli jo lukiosta suunnitellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään, että on molemmat, meillä tuli ensin tyttö ja sitten poika, mieheni toivoi näin jo ensimmäisenä iltana kun koti-ovelle minut saatteli. Perheessämme oli samoin, kaksi kasa ja samassa järjestyksessä ja niin on lapsillammekin.

Sen olen huomannut, että perheet, joissa on ainostaan tyttöjä, selittelevät aina, että tytöt tuovat sitten poikia (entäs jos ovatkin lesboja) ja miehille näyttää olevan kova paikka kun tulee taas tyttö.

Mieheni on kertonut, että kun useampi mies on saunassa, jotkut avautuvat surustaan kun eivät ole poikaa saaneet.

Mies on aina surullinen jos ei saa poikaa, joka muuta väittää valehtelee.

Ja jos asia ei ole herkkä, niin miksi tyttöperheet aina aloittavat hirveän ”puolustelun” kun jollekin syntyy poika. Joka kerta sanoma juttu. Tulee miljoonia huvittavia syitä miksi on niiin kauhean ihanaa kun on vain tyttöjä, siis VAIN tyttöjä.

Kumma kun en pojan äitinä tällaista ole kokenut. Kukaan tyttöjen äiti ei ole kommentoinut oudosti tai puolustellut (mitä pitäisi puolustella edes???).

Kumma kun tyttöjen äitinä kirjoitat tuommoista, sinulla ei ole poikia, jos olisi, niin taatusti joku tyttöperheiden kommentointi olisi tuttu. se on miehillä perusluonteessa, nimen halutaan jatkuvan, joo, nainen voi pitää nimen, mutta tässä se nimiin hiukan eri merkityksessä.

Mies pettyy aina jos ei saa poikaa niin pettyy nainenkin, koska tietää, että mies sitä poikaa toivoo.

Tämän ikiaikainen totuus.

Onko sulla useinkin tapana esittää paikkaansa pitämättömiä väitteitä? Itselläni on poika, enkä yhtään typerää kommenttia ole saanut tyttöjen äidiltä. Sen sijaan sinun kommentti ei ole järkevä.

Ei myöskään pidä paikkaansa, että kaikki miehet haluaisi pojan kuten ei sekään, että kaikki naiset haluaisi tytön.

Höpö höpö, kaikki miehet haluavat pojan, kaikki eivät sitä uskalla myöntää edes vaimolleen, mutta sitä totuutta on turha kieltää. Kylläse tuolla miesakeissa tulee viimeistään kolmen kossun jälkeen esille, totuus vain tyttöjen isiltä.

Mutta inttäkää nyt, jos mielenne siitä paranee, totuuden kieltämisestä.

Höpö höpö itsellesi.

Oma mieheni oli koko raskauteni ajan ahdistunut siitä, jos lapsi olisi poika.

Hän on itse rajun ja väkivaltaisen koulukiusaamisen uhri ja muut pojat jättivät aina ulkopuolelle kaikesta. Kaverina hänellä oli lapsena pari tyttöä.

Mieheni syrjäytyi nuorena yhteiskunnasta ja ajautui tekemään pikkurikoksia. Hän koki ettei sukupuolensa takia saanut tarpeellista tukea lapsena ja nuorena.

Emme ottaneet vauvan sukupuolta selville, koska halusin että hän rakastuu lapseemme ihmisenä vasta kun tapaamme hänet ensimmäistä kertaa.

No hän on tyttö ja mies oli silminnähden helpottunut ja on sen myöhemmin sanonut useampaankin kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on paljon suurempi mahdollisuus joutua pahoinpitelyn, ryöstön tai henkirikoksen kohteeksi.

Niin miesten toimesta. Naisetkin on miesten uhreja. Ja en tiedä kovin montaa miestä jotka on joutuneet toistuvasti seksuaalisesti ahdistelluksi 12 ikävuoden jälkeen, normaalin seksuaalisen ahdistelun lisäksi minut on raiskattu ja on myös käyty käsiksi ja lyöty. Ensimmäisen kerran poika löi tajuttomaksi ala-asteella, sen jälkeen olen tullut miesten väkivallan kohteeksi monta kertaa. Ja tämä on sitä naisen elämää ja tunnen monta kaltaistani. Minulla on itselläni useampi poika ja voin sanoa että he tuskin on muuta kuin uhka muille.

Kiinnostaisi tietää minkälaisissa piireissä olet elänyt, sillä kuvailemasi on minulle vierasta. Oliko lapsuudenkoti väkivaltainen ja olet toistanut samaa kaavaa parisuhteissasi? Onko mukana ollut alkoholiongelmaa tai jotain muuta päihdettä?

Olen nelikymppinen nainen, minua ei ole koskaan raiskattu, ei ole ollut lähelläkään. Yksi työkaveri on humalassa käynyt käsiksi ja ahdistellut, mutta vein asian eteenpäin ja ahdistelu loppui siihen. Muuten miesten lähestyminen on ollut sitä, että baarissa tullaan juttusille, mutta jätetään rauhaan kun kieltäydyn seurasta. Saunailloissa työkaverit saattaa halailla ja laittaa kättä hartioille ja kehua kovasti esim. ulkonäköä, mutta ei sen vakavampaa. Kadulla on joskus huudeltu ja vislattu perään, mutta ei esim. lähdetty seuraamaan.

Yksikään mies tai nainen ei ole koskaan lyönyt minua, enkä minäkään ole lyönyt ketään. Parisuhteessa olen ollut yli 20 vuotta, ja mies on aina pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellä, ei ole koskaan ollut mitään väkivaltaa, kontrollointia tai alistamista kumpaankaan suuntaan.

Olen miesvaltaisella alalla, ja minua on aina kohdeltu hyvin.

Tiedän kyllä ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin, mutta silti tuo kuvaus kuulostaa itselle täysin käsittämättömältä. En tiedä kaveripiirissäkään mitään edes etäisesti tuota muistuttavaa.

Tytöt pärjäävät koulussa, mutta varmaan keksitään jokin vippaskonsti, että pojatkin pääsevät yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa suorastaan huokuu palstan mies ja poikavihaa!

Feministit: älkää hankkiko lapsia, saattaa tosiaan tulla poika. Ei ole hyvä lapselle että häntä vihataan kotona koska sattuu olemaan tiettyä sukupuolta, tai että muutenkaan vihataan. Lasta tulee arvostaa sellaisena kuin hän on.

Mitä höpiset? Päinvastoin, poikien äidit kertovat tyytyväisenä kuinka mukavia poikia heillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tyttö ja poika, molemmat helppoja lapsia, tyttö tosin valvotti vuoden, mutta eipä se sukupuolesta johtunut Molemmat on nyt maistereita ja erittäin hyvissä päällikköhommissa ja toistensa parhaat ystävät.

Olisin ollut pettynyt jos toinen lasi ei olisi ollut poika, vielä olisi pitänyt yrittää.

Kyllä näki isovanhemmistani ilo kun tuli poikakin.

Onhan se selvä, ikiaikaisesti on sanottu, että mies jatkaa sukua, olis se vanhanaikaista tai ei, näin nykymiehetkin ajattelevat.

Nykyään asia on juuri toisin päin. Sanotaan että se on nimenomaan nainen joka jatkaa sukua ja millaisen tyypin valitsee kumppaniksi.

Syntyminen pojaksi nykyajan Suomeen ei todellakaan ole mikään lottovoitto.

Pojaksi syntyminen nykyajan Suomeen on kuin hyppäisi kaivoon.

Poika olisi ryypännyt ja tapellut ja lintsasi koulusta

Ei ollut tuota tytön kanssa joka oli monin tavoite fiksumpi. Pojat aikustuu niin paljon myöhemmin

Nyt 22 v voin jo huokaista helpotuksesta luulen

Moni liittää kysymykseen lapsen sukupuolesta omien kasvukokemustensa kipuiluja ja kuvittelevat, että tytön/pojan vanhempana olisi muka helpompaa, hiljaisempaa, vähemmän draamaa tai mitä nyt kukakin itse omassa päässään kuvittelee. Jos itse on kokenut tiettyjä ongelmia, voi toivoa, että tuleva lapsi olisi vastakkaista sukupuolta, niin ei tarvitsisi enää ainakaan lapsen kanssa palata samojen kipeiden asioiden äärelle ja miettiä, miten ne ratkaistaan. Tai jos on kokenut vastakkaisen sukupuolen kanssa ongelmia lapsena tai nuorena, voi olla iloinen siitä, että lapsi onkin samaa sukupuolta kuin itse ja tällöin välttää taas omien kipukohtiensa läpikäymisen. 

Lapsen tehtävä ei kuitenkaan ole päästää vanhempia helpolla tai säästää heitä kipeiden asioiden muistamiselta. Lapsella on oma elämänsä ja hänen sukupuolensa on se mikä se on, eikä siihen pidä vanhemman ladata omia toiveitaan tai pelkojaan. 

Sukupuoli ei vaikuta kasvatukseen. Lapsen luonne vaikuttaa eniten. Jos lapsi on erityslapsi se se vasta vaikuttaakin ihan koko perheen elämää. Itse olen aina toivonut että lapsi ois terve, no yhdellä lapsista on autismi, mutta ihan yhtä rakas hänkin on kuin muut, vaatii vaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Poika olisi ryypännyt ja tapellut ja lintsasi koulusta

Ei ollut tuota tytön kanssa joka oli monin tavoite fiksumpi. Pojat aikustuu niin paljon myöhemmin

Nyt 22 v voin jo huokaista helpotuksesta luulen

Nyt ei oikein aukene. Onko sinulla siis poika, joka toimi noin ja nyt tytär, joka toimii noin vai koko asia pelkkää spekulaatiota. Ja mistä voit huokaista helpotuksesta? Poikien dissaaminen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikein tehdä (lisää) lapsia jos sukupuoli on tärkeä?

Mitä jos tuleekin se ei-toivottu sukupuoli?

Tämä tulee aina mieleen näitä provoketjuja lukiessa

Lähtökohtana ei ole hyvä tehdä lapsia lainkaan, jos sukupuoli voi olla pettymys, siinä menee vaan lapsen elämä pilalle, kokemusta on, olin koko elämäni ei toivottu, vaan siks että en ole poika.

Vierailija kirjoitti:

Itselleen ei ole ollut mitään väliä kumpi tulee ja molempia on. Helpotus on ollut tää nuorin kun oli hyvin nukkuva vauva ja muutenkin rauhallinen lapsi verrattuna perheen muihin lapsiin.

Ihana kuulla, hyvin nukkuvat vauvat ovat kyllä parasta maailmassa.

Minä en ylipäätään halua lapsia, koska en halua että lapseni joutuisi kokemaan samoja asioita mitä itse olen joutunut kokemaan, enkä voisi lasta olla koko tämän elämän ajan suojelemassa 24/7. Jos kuitenkin joskus lapsia tulisi niin mielummin poika, koska pojalla on pienempi todennäköisyys joutua seksuaalisen hyväksikäytön ja ahdistelun uhriksi kuin tytöllä.