Lue keskustelun säännöt.
Poikalapsen saaminen oli helpotus - muita?
28.11.2020 |
Alkuun tarkennettakoon se, että lapset ovat ihan yhtä arvokkaita sukupuolesta riippumatta. Tytöt ja pojat voivat tehdä elämässä sanoja asioita, eikä kyse ole siitä, että pitäisin jotenkin poikia parempina sukupuolensa vuoksi. Kyse on nyt siitä, kumman koen kasvatuksen osalta helpommaksi.
Moni äiti sanoo suoraan haluavansa tyttölapsen, koska "tytön kanssa on yhteistä tekemistä, tytölle voi pukea kivat vaaleanpunaiset vaatteet ja tiedän tyttöjen maailmasta". Minä huomaan, että huokaisin, kun sain kuulla odottavani poikaa. Huokaisin siksi, että poika säästyy monilta asioilta, joita olen itse joutunut aikanaan tyttönä ja myöhemmin naisena kokemaan. En haluaisi lapsen kokevan sellaisia asioita, joita itse jouduin aikoinaan kokemaan. Onko muita, jotka ajattelevat näin?
ap
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään, että on molemmat, meillä tuli ensin tyttö ja sitten poika, mieheni toivoi näin jo ensimmäisenä iltana kun koti-ovelle minut saatteli. Perheessämme oli samoin, kaksi kasa ja samassa järjestyksessä ja niin on lapsillammekin.
Sen olen huomannut, että perheet, joissa on ainostaan tyttöjä, selittelevät aina, että tytöt tuovat sitten poikia (entäs jos ovatkin lesboja) ja miehille näyttää olevan kova paikka kun tulee taas tyttö.
Mieheni on kertonut, että kun useampi mies on saunassa, jotkut avautuvat surustaan kun eivät ole poikaa saaneet.Mies on aina surullinen jos ei saa poikaa, joka muuta väittää valehtelee.
Ja jos asia ei ole herkkä, niin miksi tyttöperheet aina aloittavat hirveän ”puolustelun” kun jollekin syntyy poika. Joka kerta sanoma juttu. Tulee miljoonia huvittavia syitä miksi on niiin kauhean ihanaa kun on vain tyttöjä, siis VAIN tyttöjä.
Kumma kun en pojan äitinä tällaista ole kokenut. Kukaan tyttöjen äiti ei ole kommentoinut oudosti tai puolustellut (mitä pitäisi puolustella edes???).
Kumma kun tyttöjen äitinä kirjoitat tuommoista, sinulla ei ole poikia, jos olisi, niin taatusti joku tyttöperheiden kommentointi olisi tuttu. se on miehillä perusluonteessa, nimen halutaan jatkuvan, joo, nainen voi pitää nimen, mutta tässä se nimiin hiukan eri merkityksessä.
Mies pettyy aina jos ei saa poikaa niin pettyy nainenkin, koska tietää, että mies sitä poikaa toivoo.
Tämän ikiaikainen totuus.Onko sulla useinkin tapana esittää paikkaansa pitämättömiä väitteitä? Itselläni on poika, enkä yhtään typerää kommenttia ole saanut tyttöjen äidiltä. Sen sijaan sinun kommentti ei ole järkevä.
Ei myöskään pidä paikkaansa, että kaikki miehet haluaisi pojan kuten ei sekään, että kaikki naiset haluaisi tytön.
Höpö höpö, kaikki miehet haluavat pojan, kaikki eivät sitä uskalla myöntää edes vaimolleen, mutta sitä totuutta on turha kieltää. Kylläse tuolla miesakeissa tulee viimeistään kolmen kossun jälkeen esille, totuus vain tyttöjen isiltä.
Mutta inttäkää nyt, jos mielenne siitä paranee, totuuden kieltämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään meidän tytöstä enemmän kuin pojasta. Tyttö jotenkin tajuaa asiat helpommin. En ole sanonut tätä edes vaimolleni. T. Iskä36
Ei se tykkääminen johdu sukupuolesta, vaan siitä, että tyttäresi on tullut enemmän sinun sukuusi. Poikasi muistuttaa enemmän vaimosi sukua. Kenties vaimollasi ja pojallasi on keskenään hieman parempi suhde, kuin sinulla ja pojallasi? Ja ole huoleti, perheesi on ihan varmasti huomannut sen, elleivät ole ihan puusilmiä.
Itselläni on kaksi lasta, joiden kanssa tämä näkyy selvästi, vaikka kumpikin on äärettömän rakas, ja olen koettanut huolehtia siitä, että kumpikin on tasaveroisessa asemassa. Olen myös keskustellut asiasta miehen kanssa, ja vaatinut myös häntä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, jos olen huomannut, että kohtelu ei ole ollut täysin reilua. Hän ensin kielsi ilmiön olemassaolon, mutta kun kerroin, mitä olin hänen omien vanhempiensa tekemisistä huomannut, niin hän oli aika yllättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla on paljon suurempi mahdollisuus joutua pahoinpitelyn, ryöstön tai henkirikoksen kohteeksi.
Niin miesten toimesta. Naisetkin on miesten uhreja. Ja en tiedä kovin montaa miestä jotka on joutuneet toistuvasti seksuaalisesti ahdistelluksi 12 ikävuoden jälkeen, normaalin seksuaalisen ahdistelun lisäksi minut on raiskattu ja on myös käyty käsiksi ja lyöty. Ensimmäisen kerran poika löi tajuttomaksi ala-asteella, sen jälkeen olen tullut miesten väkivallan kohteeksi monta kertaa. Ja tämä on sitä naisen elämää ja tunnen monta kaltaistani. Minulla on itselläni useampi poika ja voin sanoa että he tuskin on muuta kuin uhka muille.
Ei sillä tekijällä ole tässä yhteydessä niin väliä.
KYLLÄ TEKIJÄLLÄ ON VÄLIÄ!
Jos pelkää lapsensa turvallisuuden puolesta niin ei se ole tärkeää onko uhka samaa vai vastakkaista sukupuolta.
Esikoisen kohdalla kovasti syynäsivät masun muotoa ja julistivat, että poika sieltä tulee. Itse tiesin että tyttöpäs. Seuraavan kohdalla isällä oli suuret odotukset pojan suhteen, mutta tyttö tuli. Kolmannen kohdalla isäntä totesi -vihdoinkin.
38 vuotta kätilönä takana, tyttöperheen isä pettyy aina, jos tulee taas tyttö. Nykyään jo etukäteen tietävät ja aina se kasvoista näkyy, pettymys. Sitä on turha kieltää.
Jos on yksikin poika, se riittää. Sitten tyttö ei pettymystä aiheuta.
Moni kätilö on minulle ainakin todennut saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
38 vuotta kätilönä takana, tyttöperheen isä pettyy aina, jos tulee taas tyttö. Nykyään jo etukäteen tietävät ja aina se kasvoista näkyy, pettymys. Sitä on turha kieltää.
Jos on yksikin poika, se riittää. Sitten tyttö ei pettymystä aiheuta.
Moni kätilö on minulle ainakin todennut saman.
Höpsis. Yksikään kätilö ei ole näin todennut ja aika monta tunnen. Etkä sinä ole kätilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään, että on molemmat, meillä tuli ensin tyttö ja sitten poika, mieheni toivoi näin jo ensimmäisenä iltana kun koti-ovelle minut saatteli. Perheessämme oli samoin, kaksi kasa ja samassa järjestyksessä ja niin on lapsillammekin.
Sen olen huomannut, että perheet, joissa on ainostaan tyttöjä, selittelevät aina, että tytöt tuovat sitten poikia (entäs jos ovatkin lesboja) ja miehille näyttää olevan kova paikka kun tulee taas tyttö.
Mieheni on kertonut, että kun useampi mies on saunassa, jotkut avautuvat surustaan kun eivät ole poikaa saaneet.Voi niin on tuttavapiiristä tuttua, kolmas tyttö ja isän naama on norsun veellä ja äiti selvästi tuntee huononmuutta vaikka eihän se kenenkään vika ole. Kaikissa tyttöperheissä sama homma.
Jos tulee vain poikia tilanne ei ole niin arkaluontoinen, mies ”leuhkii”, että poikiahan minä vaan ja nainen on oudolla tavalla ”ylpeä” typerästi leuhkivasta miehestään.
Ja sitten jos se poika pamahtaa tyttöperheeseen niin isä leijuu jalat metrin ilmassa.Voi miehenä tunnustaa, että olen pettynyt, kolme vaimoa ja kaikki tekevät vain tyttöjä. Nyt olen bonusisä pojalle ja tämä on mahtavaa.
Sinähän se niitä tyttöjä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään meidän tytöstä enemmän kuin pojasta. Tyttö jotenkin tajuaa asiat helpommin. En ole sanonut tätä edes vaimolleni. T. Iskä36
Ei se tykkääminen johdu sukupuolesta, vaan siitä, että tyttäresi on tullut enemmän sinun sukuusi. Poikasi muistuttaa enemmän vaimosi sukua. Kenties vaimollasi ja pojallasi on keskenään hieman parempi suhde, kuin sinulla ja pojallasi? Ja ole huoleti, perheesi on ihan varmasti huomannut sen, elleivät ole ihan puusilmiä.
Itselläni on kaksi lasta, joiden kanssa tämä näkyy selvästi, vaikka kumpikin on äärettömän rakas, ja olen koettanut huolehtia siitä, että kumpikin on tasaveroisessa asemassa. Olen myös keskustellut asiasta miehen kanssa, ja vaatinut myös häntä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, jos olen huomannut, että kohtelu ei ole ollut täysin reilua. Hän ensin kielsi ilmiön olemassaolon, mutta kun kerroin, mitä olin hänen omien vanhempiensa tekemisistä huomannut, niin hän oli aika yllättynyt.
Meillä tyttö on isän näköinen ja luonteinen ja poika äidin. Miehen suhtautumisessa ei ole eroja muutenkaan. Joten äläpä yleistä oman miehesi käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään meidän tytöstä enemmän kuin pojasta. Tyttö jotenkin tajuaa asiat helpommin. En ole sanonut tätä edes vaimolleni. T. Iskä36
Ei se tykkääminen johdu sukupuolesta, vaan siitä, että tyttäresi on tullut enemmän sinun sukuusi. Poikasi muistuttaa enemmän vaimosi sukua. Kenties vaimollasi ja pojallasi on keskenään hieman parempi suhde, kuin sinulla ja pojallasi? Ja ole huoleti, perheesi on ihan varmasti huomannut sen, elleivät ole ihan puusilmiä.
Itselläni on kaksi lasta, joiden kanssa tämä näkyy selvästi, vaikka kumpikin on äärettömän rakas, ja olen koettanut huolehtia siitä, että kumpikin on tasaveroisessa asemassa. Olen myös keskustellut asiasta miehen kanssa, ja vaatinut myös häntä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, jos olen huomannut, että kohtelu ei ole ollut täysin reilua. Hän ensin kielsi ilmiön olemassaolon, mutta kun kerroin, mitä olin hänen omien vanhempiensa tekemisistä huomannut, niin hän oli aika yllättynyt.
-----
Kyllä se johtuu sukupuolesta, ei suvusta. Tykkään tytöstä enemmän. Ja taitaa vaimonikin tykätä. Poika on söheltäjä vaikka tietysti rakas hänkin on. T. Se aiempi iskä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka tyttö ja toisena toivoin poikaa, kun tyttö oli niin itkuherkkä kaikessa. No pojan sain ja sain huomata, että se itkuherkkyys on pienin murhe. Kun tyttö kasvamisen myötä on ollu helpompi, niin pojan kanssa on jaksaminen tosiaan ollut koetuksella. Toki se olisi varmaan ollut, vaikka tuo toinen olisi ollut tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään, että on molemmat, meillä tuli ensin tyttö ja sitten poika, mieheni toivoi näin jo ensimmäisenä iltana kun koti-ovelle minut saatteli. Perheessämme oli samoin, kaksi kasa ja samassa järjestyksessä ja niin on lapsillammekin.
Sen olen huomannut, että perheet, joissa on ainostaan tyttöjä, selittelevät aina, että tytöt tuovat sitten poikia (entäs jos ovatkin lesboja) ja miehille näyttää olevan kova paikka kun tulee taas tyttö.
Mieheni on kertonut, että kun useampi mies on saunassa, jotkut avautuvat surustaan kun eivät ole poikaa saaneet.Mies on aina surullinen jos ei saa poikaa, joka muuta väittää valehtelee.
Tämä on yhtä totta kuin väite, että nainen on aina pettynyt jos ei saa tyttöä. Joka muuta väittää, valehtelee.
Minä olen hyvin tyytyväinen neljään poikaani, mutta jos olisi vain neljä tyttöä en olisi tyytyväinen.
Kettu siellä taas haukkuu pihlajanmarjoja happamiksi.
Totuus karvastelee, eikös vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun tähän. Olen vielä nuori ja lapseton ja sitten jos lapsia joskus saan niin tottakai rakastaisin heitä yhtä paljon olivat sitten tyttöjä tai poikia.
Silti, vaikka asian ääneen sanominenkin kuulostaa aika kauhealta, haluaisin mieluummin pojan.
Minä olen elämässäni kokenut niin paljon, niin todella paljon seksuaalista häirintää. Läheispiirissä, tuntemattomilta, suomalaisilta ja ulkomaisilta. Sanoja, koskettelua, esineellistämistä, hyväksikäyttöä.
Siskoni koki samaa kuin minä ja loppujen lopuksi päätti päivänsä.
Minä en kestä ajatusta siitä, että saan tyttölapsen, joka ehkä joskus kokee saman tai vielä pahemman kuin minä. Se riipaisee liian syvältä. Kyse ei ole mistään harvinaisesta, vaan erittäin yleisestä asiasta, jota tapahtuu nykyään myös internetissä.
Toki poika tai mies voi joutua kokemaan näitä asioita, mutta tytöt, naiset kokevat niitä ylivoimaisesti enemmän edelleen.
"Pojat pitää kouluttaa olemaan tekemättä niitä ikäviä asioita muille."
No niin pitääkin ja niin minä aion tehdä jos poikia saan. Tekeekö niin muut tämän maailman vanhemmat? Suuri osa ei tee.
Tuossa päällimmäinen syy. Alapeukkuja odotellessa.
Minulla on tyttö ja poika, molemmat helppoja lapsia, tyttö tosin valvotti vuoden, mutta eipä se sukupuolesta johtunut Molemmat on nyt maistereita ja erittäin hyvissä päällikköhommissa ja toistensa parhaat ystävät.
Olisin ollut pettynyt jos toinen lasi ei olisi ollut poika, vielä olisi pitänyt yrittää.
Kyllä näki isovanhemmistani ilo kun tuli poikakin.
Onhan se selvä, ikiaikaisesti on sanottu, että mies jatkaa sukua, olis se vanhanaikaista tai ei, näin nykymiehetkin ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojissa on vaikeutena se kun niille pitää opettaa kädestä pitäen kaikki mitä taas tytöt oppii ihan matkimalla ja päättelemällä. Se omaan napaan tuijotus alkaa ihan syntymähetkellä valitettavasti. Joten ihan perus ihmisenä olemisetkin pitää moneen kertaan jankata koska ne ei tee mitään ilman käskyä. Ei syö, ei peseydy, ei pukeudu, ei ole mitenkään motivoituneet kasvamaan, elämään. Muiden pitää kaikki tehdä eteen. Ei ne varmaan hengittäisi jos sitäkin ei olisi erikseen neuvottu.
Huh,huh, mitä yleistämistä. Meidän kuopuspoika on kyllä kaiken tuon vastakohta! Ikää 12 ja aina ollut oma-aloitteinen ja ennen kaikkea omilla aivoilla ajatteleva. Koulussa menestyy, kokeista tulee lähes yksinomaan kymppejä. Urheiluharrastuksessaan loistava. Ei todellakaan tuijota omaan napaansa. Siivoaa kotona ja tykkää järjestellä paikkoja.
Ja todellakin peseytyy! Ollut aina sellainen, että huolehtii omasta hygieniastaan ja pukee puhtaat vaatteet.
On kyllä kertakaikkiaan ihastuttava. Joku saa hänestä vielä hienon miehen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 vuotta kätilönä takana, tyttöperheen isä pettyy aina, jos tulee taas tyttö. Nykyään jo etukäteen tietävät ja aina se kasvoista näkyy, pettymys. Sitä on turha kieltää.
Jos on yksikin poika, se riittää. Sitten tyttö ei pettymystä aiheuta.
Moni kätilö on minulle ainakin todennut saman.Höpsis. Yksikään kätilö ei ole näin todennut ja aika monta tunnen. Etkä sinä ole kätilö.
Minäkin olen kätilö ja tyttöjen jälkeen jos tulee taas tyttö niin on jopa riidelty salissa, haukuttu juuri synnyttänyt vaimo, että älä viitsi kun et asiasta mitään tiedä.
Ja kun on tyttöjen jälkeen tullut poika mies on huhkinut ja halannut jopa kätilön, useita kertoja on näin käynyt.
Mutta kuten joku sanoikin, vain tyttöjen vanhemmilla on kova tarve kieltää totuus.
Siinäpähän kieltelette, kaikki kuitenkin tietävät miten asia on.
Onhan se kiistaton fakta, että historian valossa ja suuressa osassa maailmaa vielä nykyäänkin poikalapsi on aina toivotumpi. Kaverini sai toisen tytön viime vuonna ja totesi, että vielä kerran täytyy yrittää. Nyt on puoliso raskaana ja poika syntyy ensi keväänä. On kuulemma ihan eri tavalla innoissaan kun tietää, että poika on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni samoja ajatuksia kuin aplla. Itse olin se ”poikatyttö” joka kulki isoveljien mukana. Jäi opettelematta meikkaaminen jne. En koskaan ole innostunut muodista, pukeutumisesta, sisustamisesta ja monista naisiin liitetyistä asioista.
Olin helpottunut kun sain pojan. Koin että minulla ei olisi niin paljon annettavaa tytölle kuin pojalle, no tulihan se tyttökin sitten vielä perheeseen. Ja nautin todella paljon sekä pojan että tytön äitinä olemisesta. Nyt edessä olisi ajat kun tyttö rupeaa meikkaamaan. No täytynee ruveta kyselemään joko yhdeltä sukulaiselta tai lapsen kaverin äidiltä suostuisiko opettamaan tyttöä meikkaamisessa.
Ja kieltämättä tytön kanssa on mahtava jutella monenlaisista asioista. Ei sillä että poikien kanssakin saa kivoja jutttutuokioita mutta tyttö on kiinnostuneempi juttelemaan erilaisistakin asioista. Eli halusin poikaa ja nyt olen onnellinen kaikista lapsistani ja todella iloinen että sain kumpaakin sukupuolta vaikka se ei tosiaankaan ollut mikään alkuperäinen toive.
Kuka äiti opettaa lapsen meikkaamaan? Meillä tyttö opettanut mua.
Miesopettajana olen huomannut, että konfliktitilanteet on helpompi selvittää poikien kanssa. He ovat jotenkin suorempia, ei sellaista draamaa kuin tytöillä. Molempien kanssa kyllä tulen toimeen ja itselläni on tyttö ja poika.
Vierailija kirjoitti:
Näin nuoren aikuisen äitinä on helpottunut tytöstä. Jatkuvasti etäopiskelevan tytön ei tarvitse pelätä syrjäytyvän.
No, en tuudittautuisi siihen uskoon, että tytön kanssa ei tarvitsisi pelätä syrjäytymistä. Kenelle vaan voi yhtäkkiä tulla vaikka mitä vaikeuksia.
Tiedän, että paljon puhutaan poikien ja miesten syrjäytymisestä, mutta olen itse melkein kolmekymppinen nainen, joka on ollut täysin syrjäytynyt viimeiset 10 vuotta enkä ollut erityisen helppo lapsikaan. Veljeni taas on aina ollut todella rauhallinen ja tunnollinen, on saanut opiskelut loppuun ja työskentelee normaalisti. Pelkästä sukupuolesta ei todellakaan voi päätellä millainen ihminen siitä lapsesta kehittyy tai millaisia kokemuksia tulee elämässään käymään läpi.
Sanoisin että molemmilla on omat ongelmansa, en näe että toisella olisi helpompaa kuin toisella.