Miksi joku vaihtaa etu-, ja sukunimen

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä sanoisin, etteivät ne syyt vaihtoon ole aina olleet välttämättä mitenkään rationaalisia.

Ei ole välttämättä ollut mitään suurta syytä tai pakottavaa tarvetta, on vain hetken ideasta vaihdettu.

Ihminen voi elää niin kaikenlaisissa tilanteissa. Jos olet vaikka ollut mielisairaalassa ja vähän heikossa hapessa, niin saatat saada päähäsi vaihtaa nimeä, kun ei ole ollut ketään läheistä siinä sanomassa ei. Ei ketään läheistä koskaan sanomassa mitään missään, vaikka tekisit mitä. Kun ihminen on totaalisen yksin. Esimerkiksi. Sitten vuosikymmeniä myöhemmin sulla meneekin hyvin, ja muut ovat että ihmettä teit.

Se oli sitä aikaa, kuten sanotaan.

Eli aivan kuten tatskat? Tuntuu jurrissa hyvältä idealta.

Tiedän henkilön joka otti lempinimen nimekseen, koska virallista nimeä ei kukaan käyttänyt.

Etunimen vaihtamisesta en tiedä, mutta itse halusin ottaa mieheni sukunimen, koska entisestä sukunimestäni on tehty väännös, josta en pidä

Halusin aivan oman sukunimen, joten keksin itselleni sellaisen ja muutin sen lupaprosessin kautta. Ei mitään kontaktia lapsuudenperheeseen ja inhosin muutenkin sitä nimeä, joten tausta ei ole sen "rikollisempi".

Mulla on miehenä äitini tyttönimi sukunimenä, jonka äitinikin vaihtoi myöhemmin joten mulla on eri sukunimi kuin kummallakin vanhemmallani. Joskus viranomaisyhteyksissä vähän katsovat pitkään papereita:D

Minä vaihdan nyt  vihdoin toisen etunimeni todella pitkällisen harkinnan jälkeen. En muista tykänneeni missään elämän vaiheessa tuosta toisesta etunimestäni. Kyseinen nimi ei siinä mielessä ole ihan tyypillinen nimi, koska se on hyvin lähellä miehen nimeä ja siitä tosiaan tulee tuollaisia miesmäisiä mielikuvia, ja itse olen siis nainen.

Nyt siis joko vaan poistan koko tuon nimen tai sitten otan tilalle nimestä muokatun naisellisemman version.

Vierailija kirjoitti:

Jotain salattavaa?

Kuinka hänen siitä sinulle pitäisi tilille joutua? Jos on, niin on, tai sitten ei...

Juha Valjakkala -> Nikita Fouganthine -> Nikita Bergenström

Paha karma pitää konmarittaa. Roskiin vaan ja kierrätykseen kaikki mikä on poiseletty. Niinhän sukatkin menee roskiin kun ne ei vaan tunnu kivalta.

Vierailija kirjoitti:

En tykännyt tyttönimestäni - mutta en myöskään miehen sukunimestä, jonka otin naimisiin mennessäni päästäkseni eroon tyttönimestä.

Nyt kun nimen vaihto on helppoa, otin itselleni mummoni tyttönimen, joka ei meidän suvussa ole enää käytössä kenelläkään muulla kuin minulla.

Etunimestäni pidän, mutta jos inhoaisin sitäkin, miksen voisi vaihtaa ku kerran se on nykyään varsin helppoa?

Sama. Eron jälkeen en halunnut alkuperäistä nimeäni takaisin, joten keksin siitä itselleni oman, lyhemmän muunnelma. Tyyliin (ei siis oikea nimeni) Virtanen - Möttö - Virto. Uutta sukunimeä ei siis ole kellään muulla käytössä, ja koko maailmassakin vain muutama kappale. 

Ehkä ajatellaan, että nimeä vaihtamalla saa jätettyä taakse jonkin taakan. Vähän naiivi ajattelutapa mielestäni, mutta väliäkö hällä. Varmaankin nimeä vaihtava kokee uudistuvansa täten ja jättää jotkut asiat vanhan nimen taakse. 

Se on kuin antaisi rakkaalle lapselle nimen. Odottaa, miettii, tulee tulokseen. 

Tämä on minä. 

Minulla oli isäpuoleni nimi. Yleinen kuin mikä tyyliin Virtanen. Äitini ja isäni nimet olivat samaa luokkaa esim Mäkinen ja Järvinen. Yhdelläkään noista nimistä ei ole historiaa pitkälle otettu n.100 v sitten. Kysyin voinko ottaa isänisäni alkuperäisen nimen mutta oli kuulema liian vaikea kun oli murteellinen paikannimi. Tarjottiin jotain Tähtilampi-tyylistä keinotekoista nimeä jolla ei ole mitään historiaa. Olen nyt luettuani sukututkimusta saanut selville isäni suvun vanhimman nimen joka on ollut käytössä 1500-luvulla. Saa nähdä meneekö läpi.

Exän nimi, joka on tooosi suosittu. Minulla ei ole mitään suhdetta eikä yhteyttä hänen sukuunsa eikä nimeä voi edes yhdistää sukuun kun se on niin yleinen. Etunimestäkään en oo tykänny.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole nimenvaihdon jälkeen mitään salattavaa, mutta en silti mielelläni asiasta kerro koska ihmiset ovat sellaisia että alkavat sitten kutsua minua vanhalla nimelläni. Että "olet oikeasti" se, jne. Rasittavaa olisi.

Ihmiset liittävät kyllä yhä nimeen valtavasti tunteita, mikä on huvittavaa kun juuri oikein mihinkään muuhun ei enää liitetä mitään tunteita.

Jaa, mun mielestä taas kaikkeen liitetään tunteita, siis Tunteita!!!!!! Kaikki on niin aah ja yyh ja taas itketään. Sitten taas lehdessä joku Jyrähtää.

Maailmasta on tullut yks iso seiskalehti

Hyi hitto!

Vierailija kirjoitti:

Naapurillani on sellainen nimi, että ymmärtäisin täysin jos hän sen vaihtaisi, mutta ylpeänä kantaa:)

Vähän niin kuin juuri tuota Yrjö Laattanen-tyyliä. Pahempi itse asiassa.

Pitäisköhän tota..Jorma Huuhtasta?

Jos nimi on joku Pentti Hirvonen tai Sirpa Kylmänen niin väkisinkin siinä alkaa nimenvaihto pyörimään mielessä...

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna kertoo ihmisen kypsymättömyydestä, ellei taustalla ole jotain järisyttävää syytä.

🤡👈. 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Tiedän henkilön joka otti lempinimen nimekseen, koska virallista nimeä ei kukaan käyttänyt.

Itselläni oli juuri tämä syy lisätä kolmas etunimi ja ottaa se virallisesti käyttöön.

Keksin itselleni uuden sukunimen ja vaihdoin sen lupaprosessin kautta. Samalla poistin toisen etunimeni, josta en ole koskaan pitänyt.