Miksi joku vaihtaa etu-, ja sukunimen

Ainakin tietty ryhmä on juuri näitä:  Susinukke, Kasteenhelmi, Kuunsäde..

Vaihdoin koko nimeni koska vanha nimeni ei kuvannut minua ollenkaan. Nykyään kukaan ei enää edes muista mikä nimeni oli 15 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Itse vaihdoin nimeni, koska entinen oli äärimmäisen raskas taakka kantaa. Halusin irti vanhasta, eroon kaikesta vahingollisesta liittyen sukuuni, jätin paitsi nimeni myös ne ihmiset taakseni. Nimenvaihto oli parasta mitä olen itseni hyväksi tehnyt; saan elää ihan omaa ja itseni näköistä elämää. Vaikea tätä on perustella ihmisille joilla ei ole samoja kokemuksia ja etenkään sellaisella jonka asennekin on sen kaltainen ettei "niele" tähän liittyviä selityksiä. Mutta sepä ei minua haittaa. Oloni on kevyt ja onnellinen uudella nimelläni.

Sama. Sukunimen muutokseen liittyi itsellänikin myös symboliikkaa muiden syiden lisäksi. Jos olisin tajunnut, miten niin sittenkin simppeli asia voi tuoda niin paljon hyvää mieltä, olisin vaihdon tehnyt jo paljon aiemmin.

Sukunimeni vaihtui naimisiin mennessä, koska pidin mieheni sukunimestä enemmän kuin omastani. Samalla vaihdoin toisen nimeni, josta en ole koskaan pitänyt. Toista nimeäni ei tietysikään kovin moni edes tiedä, joten sen vaihtamista ei ole tarvinut selitellä kenellekään. Etunimeni on ollut aina sama, ja tulee olemaankin, koska se on ihan ok.

Heikko itsetunto.

Olen ajatellut vaihtaa nimekseni Tson Travolta.

Lähes aina on kyse siitä että on tullut jossain elämän vaiheessa prseiltyä ja haluaa piiloutua menneisyydeltään. Vankilassa varsinkin lähes kaikki pahimmat pukarit vaihtavat joka kerta nimeään.

Itse vaihdoin koko nimeni, miehenä parikymmentä vuota sitten kun prosessi helpottui.

Syyni olivat sellaisia että tuskin kukaan arvaa ellen kerro suoraan. Monta syytä.

Mitään perseilyä ei ollut vanhalla nimellä, tällä uudella olen perseillyt enemmän jos se on jokin mittari.

Yksi syy miksi vaihdoin koko nimeni oli, etten kokenyt kuuluvani enää mihinkään. En mihinkään maahan, en mihinkään sukuun. Isälläni oli kymmeniä osoitteita elämänsä aikana, minulla on ollut kymmeniä, vanhemmat erosivat kun olin kymmenen ja sitten asuttivat minua serkkujen luo kun eivät itse halunneet kasvattaa, jne, jne. Kun on olo ettei kuulu minnekään, niin ei nimenvaihto ole mikään iso asia.

Rikollinen tausta.

Jos nimi on vaikka Jorma Letku, tai Yrjö Laattanen, niin voi kai nuo vaihtaa...

Jos on saman nimisiä (etu+sukunimi) kaimoja runsaasti ja aina tuntuu menevän sekaisin arkielämässä. Varsinkin yrittäjänä, jos on vaikka samalla alalla tai paikkakunnalla useampi täyskaima.

Mitä väliä? Mitä väliä nykymaailmassa on, vaikka vaihtaisi nimensä sata kertaa?

Ei ole ketään jolle olisit velkaa selityksen mistään. Nykyään ollaan globaaleja maailmankansalaisia, niin ollaan sitten loppuun asti eikä vain leikitä. Kaikki vaihtoon. Identiteetille uusi turvasatama. Esimerkiksi.

Tähän aiheeseen liittyy sellaista ihmeellistä siirappista tunteilua.

Minä olen vaihtanut sekä etu, että sukunimen. Sukunimen vaihdoin, kun menin naimisiin mieheni kanssa. Otin hänen sukunimensä, joka on hyvin harvinainen. Meitä on Suomessa n. 30. Etunimeni oli myös harvinainen ja koin olevani ihan pulassa uuden sukunimen ja vanhan etunimeni kanssa, sillä etunimikin oli harvinainen. Jouduin siis uusille tuttavuuksille tavaamaan sekä etu, että sukunimen. Kyllästyin ja vaihdoin sitten myös etunimen. Etunimi ei paljoa muuttunut, otin siitä vain yhden kirjaimen pois ja olen pärjännyt tällä uudella nimellä paaaljon helpommin. Enää ei tarvitse tavata kun sukunimeä eikä se haittaa. Edelleen vanhat kaverit kutsuvat vanhalla nimellä ja se on ihan ok. Sellaista salattavaa siis minulla ;)

Itselläni ei ole nimenvaihdon jälkeen mitään salattavaa, mutta en silti mielelläni asiasta kerro koska ihmiset ovat sellaisia että alkavat sitten kutsua minua vanhalla nimelläni. Että "olet oikeasti" se, jne. Rasittavaa olisi.

Ihmiset liittävät kyllä yhä nimeen valtavasti tunteita, mikä on huvittavaa kun juuri oikein mihinkään muuhun ei enää liitetä mitään tunteita.

Vaihtelu virkistää aina 10 vuoden välein.

Sen vielä sanoisin, etteivät ne syyt vaihtoon ole aina olleet välttämättä mitenkään rationaalisia.

Ei ole välttämättä ollut mitään suurta syytä tai pakottavaa tarvetta, on vain hetken ideasta vaihdettu.

Ihminen voi elää niin kaikenlaisissa tilanteissa. Jos olet vaikka ollut mielisairaalassa ja vähän heikossa hapessa, niin saatat saada päähäsi vaihtaa nimeä, kun ei ole ollut ketään läheistä siinä sanomassa ei. Ei ketään läheistä koskaan sanomassa mitään missään, vaikka tekisit mitä. Kun ihminen on totaalisen yksin. Esimerkiksi. Sitten vuosikymmeniä myöhemmin sulla meneekin hyvin, ja muut ovat että ihmettä teit.

Se oli sitä aikaa, kuten sanotaan.

Naapurillani on sellainen nimi, että ymmärtäisin täysin jos hän sen vaihtaisi, mutta ylpeänä kantaa:)

Vähän niin kuin juuri tuota Yrjö Laattanen-tyyliä. Pahempi itse asiassa.

Nykyään on niin helppo stalkata. 

Yrittää peittää alkuperän/kansalaisuuden eikä halua erottua siitä.

Jos saa Amerikan kansalaisuuden ottaa paremmin sopivan nimen. Helpompi lausua.

Minusta sillon häpeää omaa alkuperäänsä.