Väsyttää erityislapsen äitinä muiden ihmisten syyllistäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia yritän kehua töissä tapaamiani erityislapsia heidän vanhemmilleen. Varmasti saavat sitä huonoa kommenttia aika paljon enemmän.

Kuulostaa että olet melko syvällä tuossa ajatuksessa että lapsen pitää olla hiljaa ja nätisti julkisilla paikoilla. Ei minunkaan 5-vuotiaani osaa täydellisesti käyttäytyä. Joskus lähtee kaupasta naama punaisena kiljuen, kun ei saanutkaan karkkia. Joskus käy salaa hakemassa leluja kärryyn ja huomaan vasta kassalla. Joskus jopa lähtenyt juoksemaan tutun kaverin luo parkkipaikan toiselle puolen, vaikka autoja menee miten sattuu ympärillä. Ei ole kukaan ikinä kommentoinut käytöstä ja jos kommentoisi, niin sanoisin vain että 5-vuotiaat ei aina osaa käyttäytyä kuin aikuiset ja jos osaisivat niin ei sekään normaalia olisi.

Ehdotan tämmöistä nyt sinun itsesi kannalta. Kokeile, että käytte vain semmoisilla asioilla, että tiedät pystyväsi itse pysymään rauhallisena. Tsemppaa itsesi ajattelemaan positiivisesti ja ajattele että ihan sama mitä eteen tulee niin te hoidatte tämän reissun kunnialla. Älä laita lapsen käytökselle mitään ennakkopaineita. Jos ei mene nappiin, niin sanot siitä lapselle ja yritä unohtaa tapahtuma heti.

Paljon tsemppiä teille ja onnea tulevaan!

Ei sitä tarvitse ottaa mitenkään "otettuna", että lapsi esimerkiksi karkailee tai yrittää ottaa salaa leluja kaupassa. Noille asioille voi lapsen kasvattamisen ja vahtimisen keinoin tehdä paljonkin. Se ilmeisesti vaan unohtuu ihmisiltä nykyään, kun on tullut tavaksi hakea diagnooseja (ja sitten ajatella, ettei lasta voi kasvattaa jos sillä on diagnoosi) ja toisaalta pitää kurinpitoa julmuutena.

Kun teksti ymmärretään kuin halutaan.... lapsellani ei ole diagnoosia. Oli tarkoitus kertoa, että ei 5-vuotiaan tulekkaan käyttäytyä kuin aikuisen. Voi pimahdella kaupassa raskaan päivän jälkeen ihan vain väsymyksestä, nälästä yms. Meillä ei pidetä kuria kuin tinasotilaalle, meillä kasvatetaan ihmistä. En kertonut edes missään välissä miten itse reagoin. Kerroin vain että näitä sattuu ihan varmasti kaikille. Tai jos sinun lapsilla ei sattunut, niin kurinpitosi on mennyt liiallisuuksiin.

Käsitys siitä mikä on "kurinpitoa kuin tinasotilaalle" on muuttunut rajusti aikojen kuluessa. Se mikä vielä 90-luvulla oli arkea useimmissa perheissä on nykyisin sitä tinasotilasmeininkiä yms.

Niin, riippuu ihmisestä miten sen ottaa. Kokeeko joku oikeasti fiksuksi ratkaisuksi kasvattaa sellaisella kurilla, että lapsi tottelee tilanteessa kuin tilanteessa pienestä pitäen? Voin olla väärässäkin, mutta uskon että tässä särjetään lasta melko pysyvästi ja murskataan vähintään itsetunto.

Oma lapseni on todella kova luontoinen. Samoin kuin minä. Hänen kanssaan toimii, kun vahvistan hänen omatoimisuutta ja itsetuntoa. Yhdessä sitten opetellaan rauhallisesti kertomaan ja keskustelemaan kun meinaa keittää yli. Eli rajoitan kyllä ja ohjeistan. Joskus onnistuu ja joskus ei. Jos taas pitäisin hänelle kuria, niin voisin mennä hakkaamaan päätäni seinään. Saisin aikalailla saman vaikutuksen. Sitten voisi huonosti niin lapsi kuin vanhempi ja riitoja riittäisi heti useampi joka päivälle.

Useimmat aikuiset ovat nykynäkökulmasta tiukalla kurinpidolla kasvatettuja, enkä kyllä näkisi, että ovat enemmän särki kuin nykypäivän lapset. Ehkä enemmänkin päinvastoin.

Toki ongelma on myös siinä, etteivät ne keinot millä aiemmin pystyi painostamaan kovaluontoistakin lasta tottelemaan ole enää sosiaalisesti hyväksyttyjä. Pelkällä lelun takavarikoinnilla tai ruutukiellolla ei tällaista lasta yleensä järjestykseen saa.

Okei, meillä on siis eri näkökanta. Näen omanikäisissäni (eli juurikin puhuttu 90-luku) paljon masennusta ja ahdistusta. Harvat ovat omien vanhempiensa kanssa läheisissä väleissä. Itseni mukaan lukien. Minut on kasvatettu juuri kuvaamallasi painostuksella ja pakottamalla taipumaan. Joskus jopa fyysisesti. Vihaan vanhempiani vielä näin aikuisenakin. Olen joten kuten väleissä, mutta en arvosta enkä kunnioita.

Kertoisitko vielä että mitä keinoja pitäisi mielestäsi palauttaa?

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että lapsella on myös isä. Miksi isä ei hoida lastaan esim kauppareissujen ajan? Sori mutta ei riitä nyt empatiaa, kun sun ei olisi mikään pakko ottaa huonosti käyttäytyväa lasta mukaan minnekään. Totaaliyksinhuoltajakin voisi esim tilata ruoat kotiin, eli ruokakaupassa ei kenenkään ole pakko käydä.

Pakko ottaa lapsi mukaan kauppaan, ei täällä ole mitään kotiinkuljetuksia.

Eri.