Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää erityislapsen äitinä muiden ihmisten syyllistäminen
27.11.2020 |
Minulla on 5v lapsi, jolle on diagnosoitu laaja-alainen kehityshäiriö, epäillään myös autismia ja tarkkaavaisuushäiriötä, luultavasti ADHD:ta. Lapsi ei puhu lainkaan, erittäin epäselviä yksittäisiä sanoja tulee, mutta vain me lapsen isän kanssa ymmärrämme niitä ja päiväkodin henkilökunta ymmärtää joskus.
Sukulaiset ovat sitä mieltä, että minä olen tehnyt lapselle jotakin kamalaa tämän ollessa parivuotias, josta lapsi on traumatisoitunut eikä sen takia puhu. En ole tekemisissä sukulaisten kanssa pahemmin, mutta kun ovat tuon sanoneet suoraan, olen kyllä ladannut takaisin ja mieheni on puolustanut minua. En välitä niinkään sukulaisten höpinöistä, ajattelen vain että antaa seniileiden höpötellä. Meillä on myös paljon välimatkaa, joten ei tarvitse tavata heitä oikeastaan koskaan.
Mutta eniten minua väsyttää/rasittaa tuntemattomat ihmiset. Ihan siitä asti kun lapsi täytti 1v, häntä on viety erilaisiin paikkoihin ja on opeteltu jonottamista, odottamista, olemaan hiljaa kaupassa, sitä ettei muihin saa koskea ja tavaroita viedä jne. Mutta vaikka näitä on joka ikinen viikko harjoiteltu jo vuosia, lapsi ei silti toimi kuten on opetettu. Joskus osaa jonottaa oikein nätisti jopa kuukausia, kunnes yhtäkkiä jokin kerta alkaa riehua jonossa, heittäytyy maahan, roikkuu, venyy ja vanuu. Kaupassa kiljuu, kuten kaikkialla muuallakin, jos jokin turhauttaa, kun ei osaa sitä muutenkaan kertoa. Hänet saa kyllä suhteellisen nopeasti (alle 2-5 sekunnissa) hiljentymään, mutta silti. Hän yrittää koskea muihin ihmisiin, heidän ostokoreihinsa, kärryihinsä, varsinkin muihin lapsiin. Saattaa kulkea nätisti vieressä pitkän matkaa ja yhtäkkiä riuhtaisee itsensä irti ja juoksee kuin päätön kana mitään näkemättä autotielle, muiden ihmisten luo jne. Parkkipaikoilla yrittää riuhtoa joka ikisen auton oven kahvoja.
(Jatkuu)
Kommentit (62)
Sen vielä lisään myös, että se hävettää myös, jos kysyn lapselta esim. ruokapaikassa haluaako maistaa minun ruokaani, ei voi vain pudistaa päätään tai sanoa ei (osaa sanoa siis ei), vaan alkaa kirkumaan. Siitäkin olen muutamasti saanut kommentin, että noin siinä käy kun lapsi saa huutamalla tahtonsa läpi. Ja aina on lapselle opetettu ja kerrottu, että sano ei tai pudista päätä, mutta ei auta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihmisille, että hän on erityislapsi ja opettelee vielä niitä taitoja. Tuntemattomalle voi myös kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmisille, että hän on erityislapsi ja opettelee vielä niitä taitoja. Tuntemattomalle voi myös kertoa.
En haluaisi "ratsastaa" lapsen sairaudella, mutta pari kertaa todella väsyneenä olen tiuskaissut asiasta kommentoijille. Yksi pahoitteli sen jälkeen sanojaan, mutta toinen oli sitä mieltä että en vain viitsi kasvattaa lasta.
Ap
Miksi pidät häntä jatkuvasti julkisilla paikoilla? Varmasti kuormittaakin häntä.
Ymmärrän hyvin. Omia ihmissuhteitanikin on katkennut siihen, että vain todella harva ymmärtää erilaisia lapsia. Ehkä parasta vertaistukea koskaan olen saanut samanlaisessa elämäntilanteessa olevalta.
Toisilla menee lasten kanssa aina kaikki niinkuin Strömsössä. Jotkut ovat hirmu itsevarmoja myös taidoistaan kasvattajana. Sellaiset ihmiset helposti arvostelevat, puuttuvat ja ovat ymmärtämättömiä. Puuttuu se oma kokemus asiasta. Silti elämä voi paiskata eteen mitä tahansa, myös niille Strömsö-vanhemmille. Voi tulla huumeita, mielenterveysongelmia, mitä tahansa. Koskaan ei pitäisi olla ylemmyydentuntoinen.
Luulen, että erityislasten vanhempana olen jo saanut "koulutusta" elämältä, etten ainakaan tuomitse ja arvota toisten vanhemmuustaitoja. Oman taustani takia en enää koskaan ajattele kirkuvaa lasta nähdessäni että kasvatuksessa olisi joku puute. Kyseessä voi olla vain. erityistä tukea tarvitseva lapsi. En myöskään tuputa kasvatusohjeita, uskon että suurin osa vanhemmista tekee parhaansa niillä taidoilla ja keinoilla, joita pystyvät käyttää.
Erityislasten vanhemmuus on antanut paljon enemmän kuin ottanut. Se myös näyttää selkeästi, kuka on todellinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät häntä jatkuvasti julkisilla paikoilla? Varmasti kuormittaakin häntä.
En tietenkään pidä, ainoastaan tarpeellisen ajan. Ja tämä käsittää siis kerran viikossa ruokakaupan ja ehkä toisen kerran jonkin toisen asian hoitamisen. Kaikki lääkärit, pankkiasiat ym. aikaa vievät hoidan silloin, kun hän on päiväkodissa. Lomilla ja viikonloppuisin yritän sitten viedä joskus johonkin, kuten syksyllä sinne kotieläinpihalle.
Ap
Valitettavasti erityislapsen käytöstä nyt vaan joutuu selittelemään tuntemattomille julkisilla paikoilla. Ja ihan koko ajan jos hänet sinne meinaa raahata.
Kyllä mä olisin ihmeissäni kun palaan ruokaostosten kanssa autolle ja siellä on lapsi rynkyttämässä mun auton ovenkahvaa. Kyllä se nyt jotain selityksiä vaatii. Tai jos lapsi huutaa kuin syötävä ruokakaupassa niin kyllä minäkin ulkopuolisena huolestun että onko kaikki kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti erityislapsen käytöstä nyt vaan joutuu selittelemään tuntemattomille julkisilla paikoilla. Ja ihan koko ajan jos hänet sinne meinaa raahata.
Kyllä mä olisin ihmeissäni kun palaan ruokaostosten kanssa autolle ja siellä on lapsi rynkyttämässä mun auton ovenkahvaa. Kyllä se nyt jotain selityksiä vaatii. Tai jos lapsi huutaa kuin syötävä ruokakaupassa niin kyllä minäkin ulkopuolisena huolestun että onko kaikki kunnossa.
Muiden autojen kimppuun ei ole päässyt useampaan vuoteen enää, vaikka yrittääkin kyllä. Mikäli silti tällainen tilanne tulisi, tottakai kertoisin auton omistajalle miksi lapsi teki kuten teki.
Ja lapsi ei yleensä huuda kuin syötävä kaupassa, mutta kiljuu ja onneksi rauhoittuu nopeasti. Koskaan en silti ole saanut ihmisiltä kommenttia, että "Onko kaikki kunnossa?" tmv. Kaikki ääneen sanotut kommentit ovat olleet ilkeitä ja suurin osa myös katseista. Joukossa on kuitenkin yleensä myös niitä, jotka eivät reagoi mitenkään ja jotkut vain hymyilevät ymmärtävän näköisesti tmv.
Ap
Korona aikana miettisin onko lasta pakko ottaa kauppaan mukaan yleensäkään saati sitten jos lapsi erityislapsi. Kyllä ne lapset kerkeää siellä kaupassa käyntiä opetella myöhemminkin. Tietysti kaikilla ei ole mahdollista käydä ilman lasta kaupassa mutta monilla on jos vähän järjestelee.
Osa ihmisistä yrittää välttää koronaa syystä tai toisesta ja on aika ikävää jos lapsi pääsee ryntäämään heidän luokseen kaupassa. Lisäksi huutaessa altistaa muita jopa 500 kertaa enemmän kuin hiljaa ollessa. Eli normaalisti se lapsen kiukkuaminen sisätiloissa ei ole niin vakavaa mutta Korona aikana kannattaa ajatella myös tätä puolta asiasta. Ja tarkoitan nimenomaan apteekkeja, ruokakauppoja jne joissa myös koronaa väittelevien on välillä melkein pakko käydä (aina ei onnistu tilata kaikkea kotiin syystä tai toisesta). Joku kotieläinpuisto on paikka jossa nimenomaan on normaalia kulkea lasten kanssa ja sinne ei ole pakko mennä altistumaan jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kovasti tsemppiä lapsen kanssa. Onko teillä kuvia tai tukiviittomia lapsen kanssa käytössä? Siis että voitte kommunikoida ?
Vierailija kirjoitti:
Korona aikana miettisin onko lasta pakko ottaa kauppaan mukaan yleensäkään saati sitten jos lapsi erityislapsi. Kyllä ne lapset kerkeää siellä kaupassa käyntiä opetella myöhemminkin. Tietysti kaikilla ei ole mahdollista käydä ilman lasta kaupassa mutta monilla on jos vähän järjestelee.
Osa ihmisistä yrittää välttää koronaa syystä tai toisesta ja on aika ikävää jos lapsi pääsee ryntäämään heidän luokseen kaupassa. Lisäksi huutaessa altistaa muita jopa 500 kertaa enemmän kuin hiljaa ollessa. Eli normaalisti se lapsen kiukkuaminen sisätiloissa ei ole niin vakavaa mutta Korona aikana kannattaa ajatella myös tätä puolta asiasta. Ja tarkoitan nimenomaan apteekkeja, ruokakauppoja jne joissa myös koronaa väittelevien on välillä melkein pakko käydä (aina ei onnistu tilata kaikkea kotiin syystä tai toisesta). Joku kotieläinpuisto on paikka jossa nimenomaan on normaalia kulkea lasten kanssa ja sinne ei ole pakko mennä altistumaan jos ei halua.
Mahdollisuuksien mukaan olen käynytkin nyt ilman lasta, mutta se on aika vaikeaa saada asiat järjestymään niin että se onnistuu. Joudun järjestelemään jo todella paljon ihan lapsen päiväkodin ja terapioiden kanssa, siihen sitten lisäksi vielä omat työt. Että jatkuvasti saan kyllä olla järjestelemässä ja jatkuvasti perumassa omia työvuorojani, kun terapeuteille ja päiväkodille ei vain sovi ajat yhteen omien työvuorojeni kanssa. Siihen vielä sitten lisäksi palaverit, neurologit, sairaalareissut, tutkimukset ja seurantajaksot, joihin myös isän pitää tulla, niin se vasta järjestelemistä onkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kovasti tsemppiä lapsen kanssa. Onko teillä kuvia tai tukiviittomia lapsen kanssa käytössä? Siis että voitte kommunikoida ?
Kuvia on ja tukiviittomia meille on opetettu, mutta lapsi ei huomioi kumpiakaan. Katsoo vain että mitäs te touhuatte eikä välitä. On opeteltu kuvien käyttöä 2-vuotiaasta alkaen päivittäin ja tukiviittomia opetettiin hiukan sen jälkeen, kun lapsi täytti 3 vuotta. Lapsi kyllä on todella fiksu tietyissä asioissa, hänellä on hyvä ongelmanratkaisukyky ja keksii keinon kommunikoida ilman sanoja, kuvia, viittomia tai huutamista ym.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmisille, että hän on erityislapsi ja opettelee vielä niitä taitoja. Tuntemattomalle voi myös kertoa.
Kuinka moni tietää mitä tarkoittaa "erityislapsi"? Tuo on uusi termi johon törmää usein lähinnä vain täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmisille, että hän on erityislapsi ja opettelee vielä niitä taitoja. Tuntemattomalle voi myös kertoa.
Kuinka moni tietää mitä tarkoittaa "erityislapsi"? Tuo on uusi termi johon törmää usein lähinnä vain täällä palstalla.
Lasta jolla on erityistarpeita.
Tulee lienee englanninkielen vastaavasta "special needs".
Ja on se yleisemmässäkin käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmisille, että hän on erityislapsi ja opettelee vielä niitä taitoja. Tuntemattomalle voi myös kertoa.
Kuinka moni tietää mitä tarkoittaa "erityislapsi"? Tuo on uusi termi johon törmää usein lähinnä vain täällä palstalla.
Ammattilaisilta minä olen sen sanan ensimmäistä kertaa kuullut.
Mulla on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, joka on jo 20v. Olen siis omaishoitaja. Mies lähti 5 vuotta sitten elämään vapaata elämää, meidän arki on minuuttiaikataulutettua rutiinia.
Nyt kun hain pojalle paikkaa asumispalveluyksikköön, miehen sukulaiset soittelee ja syyllistää. Kukaan heistä ei ole päivääkään hoitaneet tai muutenkaan auttaneet. Haloo!
Mun veli oli aika villi 80 luvulla ja äitiä ja veljeä helpotti paljon kun veljellä käytettiin valjaita. Ei päässyt törttöilemään, äidin stressi väheni ja veli oli paremmalla tuulella kun äidin stressi väheni. Pikku avuksi arkeen.
Vierailija kirjoitti:
(Jatkoa)
Lapsen kanssa saa siis jatkuvasti olla todella tarkkana ja yleensä saan estettyä kaikki tällaiset, varsinkin ulkona pitelen lapsesta ihan kunnolla kiinni eikä ole päässyt riehumaan/juoksemaan ulkona karkuun tai muiden autojen kimppuun useampaan vuoteen. Mutta viimeksi eilen kaupassa kulki pitkän matkaa ihan nätisti ja piti kärryistä kiinni kuten on opetettu ja kulki todella hienosti. Pitelen aina vielä toista kättä hänen olkapäällään, jolloin yleensä ehdin nappaamaan kiinni, jos yrittääkin karata. Nyt kuitenkin vilkaisin juuri hyllylle, kun lapsi lähti kuin ohjus ja tarrasi jonkun naisen ostoskoriin. Hain lapsen heti pois ja tietysti pahoittelin naiselle asiaa, mutta sain vain kiukkuisen tuhahduksen ja kehotuksen opettaa kasvattamaan kakarani ja jatkossa pitää polvet yhdessä.
Tottakai ymmärrän, että varsinkin nyt koronan aikaan tällainen on entistä huonompi juttu, mutta minä en vain yksinkertaisesti voi ehtiä estämään kaikkea. Tällaisia vastaavia kommentteja olen saanut usein, vaikka yleensä ihmiset vain sanovat ettei haittaa mitään ja juttelevat lapselle jotakin.
Osaan 99% ennakoida lapsen pyrähdyksistä, vaaranpaikoista ja muista, mutta vaikeimpia ovat nuo ihan ilman logiikkaa tulevat karkailut. Olen vain jotenkin ihan loppu kun jatkuvasti käyn ylikierroksilla lapsen kanssa julkisilla paikoilla ja on alkanut tuntua, etten halua edes viedä lasta yhtään mihinkään.
Oletko miettinyt, että käyttäisit valjaita lapsella? Valjaiden avulla karkailut on helppo estää (valjaiden hihnan voi pujottaa vaikka omaan vyöhönsä tai ostoskärryjen pieleen), ja samalla lapsi saa kävellä vapaammin, eli sen hihnan säteellä. Eivät ole kallis investointi, noin kympin verran maksoivat muistaakseni Prismassa.
Sano suoraan että lapsi on vammainen eikä toimi kuten normaalit
(Jatkoa)
Lapsen kanssa saa siis jatkuvasti olla todella tarkkana ja yleensä saan estettyä kaikki tällaiset, varsinkin ulkona pitelen lapsesta ihan kunnolla kiinni eikä ole päässyt riehumaan/juoksemaan ulkona karkuun tai muiden autojen kimppuun useampaan vuoteen. Mutta viimeksi eilen kaupassa kulki pitkän matkaa ihan nätisti ja piti kärryistä kiinni kuten on opetettu ja kulki todella hienosti. Pitelen aina vielä toista kättä hänen olkapäällään, jolloin yleensä ehdin nappaamaan kiinni, jos yrittääkin karata. Nyt kuitenkin vilkaisin juuri hyllylle, kun lapsi lähti kuin ohjus ja tarrasi jonkun naisen ostoskoriin. Hain lapsen heti pois ja tietysti pahoittelin naiselle asiaa, mutta sain vain kiukkuisen tuhahduksen ja kehotuksen opettaa kasvattamaan kakarani ja jatkossa pitää polvet yhdessä.
Tottakai ymmärrän, että varsinkin nyt koronan aikaan tällainen on entistä huonompi juttu, mutta minä en vain yksinkertaisesti voi ehtiä estämään kaikkea. Tällaisia vastaavia kommentteja olen saanut usein, vaikka yleensä ihmiset vain sanovat ettei haittaa mitään ja juttelevat lapselle jotakin.
Osaan 99% ennakoida lapsen pyrähdyksistä, vaaranpaikoista ja muista, mutta vaikeimpia ovat nuo ihan ilman logiikkaa tulevat karkailut. Olen vain jotenkin ihan loppu kun jatkuvasti käyn ylikierroksilla lapsen kanssa julkisilla paikoilla ja on alkanut tuntua, etten halua edes viedä lasta yhtään mihinkään. Aina jos menemme johonkin ruokapaikkaan, liki aina lapsi saa jonkin "kohtauksen" jostain ja alkaa kiljumaan, jota sitten saan hävetä, vaikka nopeasti hiljeneekin. Tuo "kohtaus" voi tulla vaikka siitä, että autan lapsen liian hitaasti tuolille tai unohdan heti ottaa ketsuppia hänelle tmv. Jos menemme johonkin uuteen paikkaan, siitäkin voi tulla kiljumiskohtaus. Kävimme syksyllä kotieläinpihalla ja siellä sai myös tuollaisen kiljumiskohtauksen, kun säikähti lammasta. Ja joka ikinen kerta saan niin paheksuvia katseita, silmien pyörittelyä, tuhahtelua ja myös niitä ääneen sanottuja kommentteja. Yritän kaikesta huolimatta viedä lasta erilaisiin paikkoihin, jotta hän oppisi lopulta erilaisia asioita ja tottakai haluan tarjota lapselle mukavia muistoja.