Onko sulla elämässä "etappeja" joihin pyrit?

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut töitä vuodesta 2009. Eipä ole. Vain 9e päivä töitä.

Kiva elämä. N35

Taitaa olla ihan itsestä kiinni jos ei ole yhtään työpaikkaa 12 vuoden aikana löytynyt. Jostain se on aloitettava se työnteko ja seuraavan työpaikan saaminen onkin sitten paljon helpompaa kun on edes jossain työssä. Noin kauan kun on työttömänä ollut, niin ei kannata edes odottaa että saa jotain mukavaa hyvin palkattua työtä, varsinkaan jos ei ole tuona aikana edes kouluttautunut toiselle alalle tai päivittänyt osaamistaan. Itse olen ollut nyt 14 vuotta putkeen töissä kahdella eri työnantajalla ja ensimmäisen paikan sain vuokratyön kautta ja sitä ennen olin kouluttautunut uudelle alalle. Ikää oli itselläni silloin 33 vuotta kun näihin hommiin olen päätynyt eikä ole päivääkään tarvinnut työttömänä olla. Teen ihan tavallista duunia logistiikka- alalla mielestäni ihan kohtuullisella palkalla, kun saan kuukaudessa säästöön 500€ asumiskustannusten ja muiden kulujen jälkeen eikä tarvitse kituuttaa pikku rahalla.

Jatkan harrastustani ja kilpailen  jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa kun fyysinen kunto alkaa heiketä, muutan lämpimään, ensin myyn omaisuuteni Suomesta

Muuten toistaiseksi jatkan nykyiseen tapaan

Juu. Jossain vaiheessa luovuin haaveistani: lapsista, puolisosta, okt:sta, hyvästä korkeakoilutetun duunista tahattoman lapsettomuuden, eron ja urakehityksen tyssäämisen vuoksi. Mutta sitten joskus 35 kuitenkin tapasin uuden miehen, sain lapset ja sen oktn. Nyt opiskelen, joten seuraava etappi ois valmistua TAAS ja sen jälkeen varovasti haikailen hyvästä työpaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Jossain vaiheessa luovuin haaveistani: lapsista, puolisosta, okt:sta, hyvästä korkeakoilutetun duunista tahattoman lapsettomuuden, eron ja urakehityksen tyssäämisen vuoksi. Mutta sitten joskus 35 kuitenkin tapasin uuden miehen, sain lapset ja sen oktn. Nyt opiskelen, joten seuraava etappi ois valmistua TAAS ja sen jälkeen varovasti haikailen hyvästä työpaikasta.

Hyvän duunin ohessa/vaihtoehtona myös etappi taloudellinen riippumattomuus. Eli mikäli ura ei urkene, siirryn elämään pääomatuloilla ja haistatan paskat työelämälle.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena oli, nyt vanhempana elää mieluummin hetkessä ja katsoo mitä elämä tuo.

Itsellä oikeastaan sama.

Nyt kun on "saavutettu" hyvä aviomies, lapsiluku on täynnä ja työkin on kivaa :)

Innolla odotan mitä elämä meille vielä antaa..... Toki on ottanutkin, ei ole aina ollut niin ruusuista, mutta eipä varmaan kellään ole....

Ainoa tavoitteeni on maata mahdollisimman monen yli 100kg naisen kanssa.

Tavallinen elämä vaan. Sais olla töissä ja laskunsa maksettua. Ehkä joku ulkomaan matka kerran vuodessa. Kuolee pois kun kuolee. Mitään IG_kulissi elämää en jaksa ruveta pitämään pystyssä. 

Juuri nyt ei etappeja. Edelliset etapit oli asuntolainan loppuun maksaminen ja lasten kotoa pois muutto.

Ehkä työelämästä poisjäänti seuraava, joskus 10 vuoden päästä. Pitää kasvatella osakesalkkua ennen sitä.

Ei ole. Viimeinen virstanpylväs oli valmistuminen amkista 2011. Itse asiassa asun vieläkin samassa asunnossa kuin tuolloin, eikä töitä ole ollut.

Lasten kasvatus omilleen ja sitten vaimo pihalle. Sen jälkeen ei mitään isompia suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatus omilleen ja sitten vaimo pihalle. Sen jälkeen ei mitään isompia suunnitelmia.

Miten olis jos alkaisit ottaan kunnolla alkoa kun olet nuo saavuttanut? Yksin omassa kämpässä vain pullot seuranasi...

Pyrin pääsemään eroon sisäisestä kuristani, elämään ihanaa, vapaata, onnellista terveellistä elämää hyvässä seurassa.

Haluan kokea elämän iloa ja olla avuksi läheisilleni.

On.  Kun on päättänyt selviytyä jostain näin myös tapahtuu.

Havaitsin nuorena työpaikalla kun joku heitti syöttiä että vimmastuisin, olin hiljaa, sen jälkeen ei hänkään yrittänyt.  Ajattelin asian näin, ettei uutena voi olla miten vain.

Myöhemmin selviytymiskamppailua köyhyydestä, pärjään vähemmälläkin rahalla.

On tietysti oltava itselle tärkeä tuo tavoite.  Niin monet aliarvioivat itseään.

Tähän asti on ollut, mutta nyt minulla on 32-vuotiaana kiva vakityö, palkankorotustakin lupailtiin. On mies, kaksi lasta, koira, omakotitalo. En oikein tiedä mistä sitten haaveilisi, kun ne nuoruuden haaveet ovat toteutuneet. Joten nautin nyt tästä hetkestä ja mietin rauhassa mihin ryhdyn. Kun lapset kasvaa ja tarvitsee vähemmän äitiä, jää ehkä enemmän energiaa itsensä kehittämiseen ja toki uralla haluaisin jossain vaiheessa edetä, vaikka nyt on hyvä näin ja koen että tällä työpaikalla on minulle vielä annettavaa (ja minulla työpaikalle). Ne ovat kuitenkin vielä aika kaukaisia asioita tällä hetkellä.

Jottta sais 100 000 kertaa vierasta pil-ua

Seuraava etappi on, että olisi 45 vuotiaana kolme sijoitusasuntoa.

Nyt löytyy yksi ja ikää 41v.

Hyvää vauhtia menossa tuota kohti, seuraavan asunnon lainalupaus löytyy jo.

Mulla on näitä ollut, ensin toteutuneet:

Sisään yliopistoon

Ulos yliopistosta

Työpaikka

Matka japaniin

Oma asunto

Seuraavaksi toteutumassa:

Oma lapsi (valitettavasti lapsettomuushoidoilla)

Parempi työpaikka

N32

Luulin vastanneeni tähän aiemmin, mutta se olikin ilmeisesti jokin samanlainen ketju. Nuorempana etapit olivat selkeämpiä. Tietty opiskelupaikka ja valmistuminen hyvin arvosanoin, työpaikka tietyssä yrityksessä, omakotitalo, koira, naimisiin (ilman hääjuhlaa), tietty kuukausipalkka. Näihin myös pääsin, mutta sen jälkeen tuli myös avioero, talon myynti ja lopulta yrityskin lopetettiin.

Sen jälkeen lähinnä oli tavoitteena löytää uusi hyvä työpaikka, jotta pystyy elättämään itsensä mielenkiintoisella työllä. Näin kävikin, tosin nykyään työpaikan vaihto olisi mielessä. Muita tavoitteita en oikein ole enää keksinyt, eli tilanne on ollut vähän "mitä erityistä tässä elämällään tekisi seuraavat 45 vuotta". Esimerkiksi omistusasunto näillä hinnoilla, tai parisuhde, eivät kiinnosta.

Tällaista luulin jo kirjoittaneeni aiemmin tähän ketjuun, ja ajattelin päivittää että ikä- ja elämänkriisissä ostin sitten kesämökin :D

Vierailija kirjoitti:

seuraava etappi on hauta - vaikka matka on vielä pitkä - mutta nykyihmisen tyhmyys on jotain täysin käsittämätöntä nykyään. Saisi iskeä kunnon ekokatastrofi, jotta järki palaisi takaisin maapallolle…

Miten voisit tietää matkasi pituuden ?

Kyllä, mutta harmi että ihan kaikki niistä ei ole suoraan omissa käsissä. Haluan oikeasti hyvän parisuhteen. Ja haluan lapsen. Hyvän parisuhteen ehdin varmasti kokea, mutta saa nähdä miten lapsitoiveen kanssa käy. Haluan olla todellinen huippuosaaja työssäni. Haluamalleni tasolle pääsen ehkä reilun kymmenen vuoden kuluessa.

Sitten on muita toiveita, joita en sanoisi etapeiksi, mutta kuitenkin. Haluaisin, että minulla olisi yksi tosi läheinen ystävä joka asuisi samassa kaupungissa. Haluaisin, että kasvaisin henkisesti sellaiseksi ihmiseksi, josta lähtisi kaikki turhanaikainen epävarmuus ja jännittäminen, että eläisin elämääni levollisesti omana itsenäni. Sitten haluaisin, että liikunnan harrastamisesta tulisi minulle luonnollista ja kivaa. Olen normaalipainoinen, mutta huonokuntoinen, enkä ole onnistunut luomaan sellaista liikuntarutiinia, mistä pitäisin kiinni.