Onko sulla elämässä "etappeja" joihin pyrit?
Esim. 5 vuoden päästä muutan paikkakunnalle x tai ulkomaille. Tai olen töissä vielä pari vuotta ja sitten haen opiskelemaan, vaihdan työpaikkaa jne.
Kommentit (252)
Kuulostaa karulle, mutta yhden jo haudanneena tärkein tavoite on, että me loput pysyisimme hengissä tämän pandemian ajan. Muitakin tavoitteita on, mutta tuo on tärkein.
Tähän mennessä ei ole ollut, vaan olen vain soljunut läpi elämän... koulu, lukio, yliopisto, työ, avioliitto....
Nyt olen ottanut oikean tavoitteen eli omakustanteiselle eläkkeelle 6-kymppisenä.
Yhdeksän vuotta aikaa kerätä pääomaa. Sitten astun pois oravanpyörästä.
Ei ole enää.
Aina ollut sitä mieltä että tekevälle töitä löytyy. Joo löytyy. 9€/h ja hyvässä lykyssä 10h/vk. Onneksi lapset ovat aikuisia. Surettaa asuntolaina.
Vierailija kirjoitti:
On. Luulin että käytännössä kaikilla paitsi masentuneilla yms on?
Mä olen masentunut ja mulla on vaikka minkälaisia tavoitteita.
Nuorempana kyllä. Päätin lähteä ulkomaille töihin. Sitä varten opiskelin kieltä (lisää). Kun jotain haluaa, sen saa. Niinpä sitten tilaisuus koitti ja lähdin.
Nyt viisikymppisenä on mukavat muistot ja elämä soljuu sen kummempia suunnittelematta tai pyrkimättä.
Mulla on ulkomaalainen hyvä työkaveri ja haluaisin oppia keskustelemaan hänen äidinkielellään. Kyse ei siis ole mistään yleisestä maailmankielestä, vaan kieltä puhutaan lähinnä vain hänen kotimaassaan.
16-18v: pääse opiskelemaan alaa x
18-20v: suorita opinnot, tee harjoittelu, valmistu kandiksi
20-22v: valmistu maisteriksi
22-23v: saa hyvä työpaikka, aloita ammattipätevyysjakso
23-27v: osta asunto, saa ammattipätevyys
27v-: osta isompi ja parempi asunto, nauti, öö, ...
Valmistuminen tuntui vähän siltä kuin olisi ajanut täydessä vauhdissa olevan moottoripyörän jonkun kanjonin reunan yli. Kymmenen vuotta intensiivistä tohotusta ammattikelpoisuuden saamiseksi, ja työelämään päästyä käykin ilmi että seuraavat 40 vuotta onkin sitä samaa puurtamista.
Ammattitavoitteiden saavuttamisen jälkeen tyhjiön on täyttänyt asuntohaaveilu ja -suunnittelu, mihin olen käyttänyt ihan naurettavan määrän aikaa ja energiaa. Jotenkin aikuisena tavoitteet on vaikeampi määritellä kuin nuorena tehdessä kaikki urapolkusuunnitelmat joissa oli selkeät askeleet ja etapit.
Valmistuminen parin vuoden päästä. Sitten työpaikka, omakotitalo isolla puutarhalla ja asuntovaunu reissailuun. Siinäpä ne suurimmat.
Uskon etaappien voimaan, varsinkin, kun itse kirjoittaa ne paperille.
Laitoin nuorempana paperille päämäärän olla omavarainen 40 vuotiaana ja tehdä silloin asioita mistä nauttia ilman taloudellisia ongelmia. Kirjasin myös väli etaappeja esim ammatillisten tehtävien avulla.
Tämä antoi minulle voimia edetä tavoitteellisesti kohti päämäärää, saavutin kaiken mitä kirjasin paperille ja vielä enemmän, aikaa kului kyllä viitisen vuotta kauemmin, kun halusin saada lisää varmuusmarginaalia ( € ).
Toimii...
Vierailija kirjoitti:
16-18v: pääse opiskelemaan alaa x
18-20v: suorita opinnot, tee harjoittelu, valmistu kandiksi
20-22v: valmistu maisteriksi
22-23v: saa hyvä työpaikka, aloita ammattipätevyysjakso
23-27v: osta asunto, saa ammattipätevyys
27v-: osta isompi ja parempi asunto, nauti, öö, ...
Valmistuminen tuntui vähän siltä kuin olisi ajanut täydessä vauhdissa olevan moottoripyörän jonkun kanjonin reunan yli. Kymmenen vuotta intensiivistä tohotusta ammattikelpoisuuden saamiseksi, ja työelämään päästyä käykin ilmi että seuraavat 40 vuotta onkin sitä samaa puurtamista.
Ammattitavoitteiden saavuttamisen jälkeen tyhjiön on täyttänyt asuntohaaveilu ja -suunnittelu, mihin olen käyttänyt ihan naurettavan määrän aikaa ja energiaa. Jotenkin aikuisena tavoitteet on vaikeampi määritellä kuin nuorena tehdessä kaikki urapolkusuunnitelmat joissa oli selkeät askeleet ja etapit.
Hyvä analyysi, mutta mielestäni sekoitat päämäärän ja tavoitteet. Päämäärä on se kaukainen unelma jostain, tavoitteet ovat tie karttoja ja etaapit lyhyen tähtäimen toimia tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka lopulta vie kohti päämäärää.
Jol ei ole päämäärää, on vain lastu laineilla tuulten viemänä epämääräisesti heiluen olosuhteiden viemänä.
Korona on tappanut miltei kaikki tavoitteet. En asu Suomessa, täällä paljon kovemmat rajoitukset.
Mutta yksi ainut etappi on jäljellä. Haluan olla miljonääri ennen kuin täytän 50.
Haluaisin työpaikan .Eläke ei riitä elämiseen.
Oli tavoite johon pääsin, nyt on tarpeeton ja tyhjä.
Yliopistosta valmistuminen 2-3 vuoden päästä. Tällä hetkellä on kasassa sen verran opintopisteitä että kandiseminaarin aloittaminen tulis pikkuhiljaa jo ajankohtaiseksi, vaikka oman pääaineen perusopinnoista on ikävä kyllä suorittamatta vielä 2 kurssia. Arvostelu omassa pääaineessani (ranskan kieli) on yllättävän tiukkaa Helsingin yliopistossa.
T: asperger M27
Kun olen tyytyväinen, tyydyn siihen. Ja kun lopetan, myös lopetan.
Korona on lamauttanut haaveet. Nyt kuitenkin pääsin kurssille, joka antaa paitsi sisältöä elämään,myös lisäaikaa. Sen jälkeen odotan kevättä ja kesää, kun pääsee taas mökille. Kaukaisempi tavoite on asuntolainan viimeisen maksuerän suoritus.
Olen masentunut. Lapseni on masentunut. Tavoitteita ei ole, eikä haaveitakaan. Lasten muutettua ( jos masentunut lapseni edes pystyy omilleen) joudun muuttamaan kivasta, tilavasta asunnosta itsemurhakuutioon toimeentulotuelle. Hieno loppuelämä tiedossa. En jaksa uskoa parantuvani, enkä luota siihen, että elämä kantaa. Ei se ole kantanut tähänkään asti, vaan vaikeuksia vaikeuksien perään on tullut.
Heti kun lapset ovat omillaan, otan eron ja muutan ulkomaille. Meillä on kohta asuntolaina maksettu ja talosta saan ainakin puoli miljoonaa. Uutta miestä en ota enää ikinä.
On. Oma rantamökki ison järven rannalta olisi ihana. Nyt se on unelma, jota varten käyn ylitöissä.
Eihän se niinkään ole, että tyytyväisyys ja tavoitteet sulkevat aina toisensa pois. Itse olen hyvinkin onnellinen elämässäni nytkin, mutta on silti asioita, jota haluan saavuttaa ja kokea. Ja tottahan se on, että usein tavoitteet muodostetaan ulkoapäin tulevien normien mukaan.
Mutta en minä halua parisuhdetta ja lasta siksi, että kunnon ihminen hankkii perheen. Vaan haluan kokea täyttävää ja turvallista kumppanuutta, yhteyttä ja elämänjakamista. Haluaisin seurata kun pieni ihminen kasvaa ja elää niitä kaikkia vaiheita, ja kokea miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. Ja työssäni haluan kehittyä siksi, että haluaisin parhaalla mahdollisella tavalla pystyä antamaan niissä asioissa, joissa minulla on annettavaa tämän kokonaisuuden hyväksi. Statukseni saan käytännössä vaan oman työhuoneeni sisällä, ei se muille erikoisemmin näy. Taloudellisesti hyvä elämä on haaveideni mukaan sellaista, että voi hankkia sen mitä tarvii ja riittävän laadukkaasti, eli "rikkauden tuntu" tulee kun voi ostaa laadukasta ruokaa, kestäviä vaatteita ja vaikkapa tosi hyvän sängyn.