Miksi elokuvaa 50 shades of grey niin haukuttiin?

159:lle: Amerikkalainen unelma on amerikkalaisuuden ydintä. Onko sinulla varaa nauraa heille oikeasti?

Mikä sinun suomalainen unelmasi on?

# 161 ap. Jäänyt kahdesta muustakin viestistä allekirjoitus pois, mutta liekö sillä väliä.

ap

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä. Mies eheytyy kunnolliseksi perheenisäksi lopussa."

Näin, mutta katoaako ko. taipumus oikeasti mihinkään?

Tuskin...

Kuten sanottu, tätä tematiikkaa käsitellään The Fallissa. Jos ihminen on seksuaalinen sadisti, kyseinen identiteetti on yleensä rakentunut hyvin pitkän ajan kuluessa, usein alkaen jo varhaislapsuudessa. Sadistin voi olla mahdollista lokeroida persoonaansa eri identiteetteihin, mutta halu kontrolloida ei häviä mihinkään, vaikka yksi persoonan perusominaisuus pysyisikin jonkin aikaa piilossa. Onko piirre hoidettavissa? On. Entä parannettavissa? Tuskin.

Tuosta perheenisyydestä... Kokemukseni mukaan alistajat ovat usein mitä parhaimpia isiä, siinä ei ole moittimista. Nainen, se seksikumppani tai parisuhdekumppani, nähdään kuitenkin vain omien viettien purkamiskanavana. Naisen ihmisyys ei ole kovin kiinnostavaa? Varsinkin kun huolenpitoa ja hellyyttä voi kohdistaa lapsiin?

Joillakin miehillä on valtava viha omaa seksuaalisuuttaan kohtaan. Siitä pitää rangaista naista, koska nainenhan siihen on syypää. Tämä kaikki paketoidaan sitten viehkoon kääreeseen, mutta takana on samat ikiaikaiset alistamisen tavat kuin vuosisatoja sitten, jolloin ei tarvinnut dominoida yhtä hienostuneesti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni elokuvat (kirjoja en ole lukenut) kuvaavat ja glorifioivat hieman vaarallisella tavalla BDSM -suhdetta.

Minä en näe elokuvissa hyvää parisuhdetta tai turvallista ja suostumuksellista dominointia vaan henkistä väkivaltaa ja liiallista omistushalua.

Niin minäkin näen, henkistä väkivaltaa. Minusta elokuvassa ei ihannoida alistavaa suhdetta, mutta siinä näytetään se, mikä moisessa kiehtoo ja houkuttelee. Se voi aluksi tuntua jännittävältä ja romanttiselta, mutta vaatii itsensä kieltämistä ja tukahduttamista ja sisältää hyväksikäyttöä. Minusta se näkyi elokuvassa hyvin. Ja olen siis nähnyt vain yhden elokuvan, mutta sen lopusta päätellen jatkoa seuraa. Mahdollisesti alistamisen ihannointi näkyy sitten niissä?

ap

Esitin itseni ehkä hieman huonosti. Olen siis samaa mieltä kanssasi, kyllä.

Se mitä yritin saada sanotuksi, on se, että mielestäni elokuvat epäonnistuvat tekemään pesäeroa siihen, kuvaavatko ne:

- Tervettä BDSM -suhdetta

- Henkistä väkivaltaa

Molemmat näkökulmat olisivat siis täysin OK. Nämä kaksi aspektia ovat vain hyvin, hyvin erilaisia. Henkinen väkivalta ei kuulu BDSM -suhteeseen. Alistaminen ja nöyryyttäminen voivat kuulua, kyllä, mutta vikaan mennään siinä vaiheessa kun kontrollointia ilmenee ilman suostumusta.

Kyllähän tätä rajanvetoa ja henkistä kasvamista sitten (muistaakseni ) viimeisessä elokuvassa tehtiin.

Hmm... Ihanne olisi tietysti, että oikean maailman BDSM-suhteet olisivat "terveitä". Mutta ihmiset on ihmisiä, eivätkä ne ole välttämättä terveitä. Miksi henkistä väkivaltaa BDSM-suhteessa ei saisi esittää? Sellaista tapahtuu todellisessa elämässäkin. Ja vieläpä niin, että alistaja valehtelee itselleen, että kaikesta on sovittu, tämä tapahtuu molempien tahdosta - vaikka oikeasti tietää alistaneensa myös henkisesti ja painostaneensa ja manipuloineensa kumppaninsa koko juttuun. Vallankäytöstähän ihmissuhteissa hyvin usein on kyse. Eivät eri seksuaaliset suuntaukset voi olla etuoikeutettuja niin, että niistä saa esittää vain ihanteellisia representaatioita.

ap

Nyt minäkin tajusin tämän ongelman: Aihe oli monen mielestä liian ikävä eikä sitä olisi saanut sen vuoksi tehdä/näyttää. 

Väärin. Juuri tämänkaltaisille aiheille on selvästi kysyntää, kun se herättää tämänkaltaisen reaktion ja tällaisia pitää tehdä lisää niin kauan, että näistä voidaan puhua kahvipöydissä aivan kuten säästä jne. 

FSG samoin kuin Twilight-sarja kertoo tosiaankin teini-ikäisten tyttöjen fantasiasta, jossa he voisivat muuttaa voimakkaan, pelottavankin miehen omaksi lemmikikseen ja omistaa tuo valta ja voima hänen kauttaan. Useimmilla varmaan menee tällaiset fantasiat vanhoiksi ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jokin niissä vielä aikuisenakin kiinnostaa. Vähän niin kuin joulupukki - sen tietää saduksi, mutta on kiva leikkiä joulun aikaan, että pukki tosiaan on olemassa.

Loppuhan on siis itse asiassa hyvin monitulkintainen...

Esitetäänkö meille kaikille, myös kritisoijille, jotka myös katsovat ja lukevat sen, tietenkin, sittenkin pelkkä kulissi?

Luin ekan kirjan, koska halusin itse nähdä onko se niin huono kuin luulin. Se oli huonompi. Tämä on yksi harvoja tapauksia, joissa leffa oli kirjaa parempi. Leffoissa oli sentään silmänruokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makuja on monia. Tämä oli selitys kauniisti sanottuna. Lopeta tähän.

Sitten on se selitys, että joillain ihmisillä kapasiteetti ei riitä tajuamaan eroja. Lapsille tehtyjä ohjelmia useimat aikuiset eivät jaksa seurata. Lapset eivät ymmärrä, miksi ne eivät kiinnosta.

Samoin ne ihmiset joiden mielestä salkkareiden, Fast and Furiousien tms. näyttelijät, vuorosanat ja juonet eivät ole myötähäpeää herättävän kökköjä, eivät voi käsittää miksi ne joillekin eivät kelpaa.

Hyvät lastenkirjat ja -elokuvat puhuttelevat kyllä aikuisiakin. Luen itse näin aikuisiällä (ilman lapsia) useinkin lastenkirjoja. Laatu on laatua, onpa lajityyppi mikä hyvänsä.

Toki näitäkin on. Taitava tekijä saa teokseen sekä lapsia että aikuisia kiinnostavia asioita. Usein lapsilta nämä aikuista kiinnostavat ja viihdyttävät osat menevät ohi. Sitten on näitä lapsille tarkoitettuja kirjoja ja ohjelmia joissa ei ole mitään aikuisille.

Samoin monet aikuisille tehdyt elokuvat ovat yksinkertaisesti niin huonoja, että se mikä menee seiskan lukijoille ja tosi-tv.n faneille läpi, ei kiinnosta toisenlaista yleisöä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

"Minä en rakastele, vaan minä nussin"

No, miten esim. tämä lausunto eroaa Turkan koulukunnan kasvattien näytelmien repliikeistä?"

Eipä ole tullut vastauksia tähän. Ymmärrän hyvin. monen vasurinaisen haaroväli kostuu, kun Turkan koulukunnan karvanaamainen miesnäyttelijä toteaa noin. Se on suurta taidetta. Mutta kun tismalleen saman asian sanoo FSG:n Christian, niin eihän se kermaperseen mielestä ole taidetta alkuunkaan...

Tajuavatko vihervasurit oman logiikkansa heikkoutta ja puutteellisuutta?

Mainitsetko jonkun näytelmän tai elokuvan, johon nyt viittaat? Minulla ei tule nyt yhtään mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Loppuhan on siis itse asiassa hyvin monitulkintainen...

Esitetäänkö meille kaikille, myös kritisoijille, jotka myös katsovat ja lukevat sen, tietenkin, sittenkin pelkkä kulissi?

Niinpä. Elokuva on ansa katsojalle. Samoin koin täysin toisen aihepiirin teoksen, Mathias Rosenlundin köyhyydestä ja toivottomuudesta kertovan Vaskivuorentie 22:n. Sekin suorastaan houkuttelee lukijansa vihaamaan itseeän ja tuomitsemaan itsensä. Ansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makuja on monia. Tämä oli selitys kauniisti sanottuna. Lopeta tähän.

Sitten on se selitys, että joillain ihmisillä kapasiteetti ei riitä tajuamaan eroja. Lapsille tehtyjä ohjelmia useimat aikuiset eivät jaksa seurata. Lapset eivät ymmärrä, miksi ne eivät kiinnosta.

Samoin ne ihmiset joiden mielestä salkkareiden, Fast and Furiousien tms. näyttelijät, vuorosanat ja juonet eivät ole myötähäpeää herättävän kökköjä, eivät voi käsittää miksi ne joillekin eivät kelpaa.

Hyvät lastenkirjat ja -elokuvat puhuttelevat kyllä aikuisiakin. Luen itse näin aikuisiällä (ilman lapsia) useinkin lastenkirjoja. Laatu on laatua, onpa lajityyppi mikä hyvänsä.

Toki näitäkin on. Taitava tekijä saa teokseen sekä lapsia että aikuisia kiinnostavia asioita. Usein lapsilta nämä aikuista kiinnostavat ja viihdyttävät osat menevät ohi. Sitten on näitä lapsille tarkoitettuja kirjoja ja ohjelmia joissa ei ole mitään aikuisille.

Samoin monet aikuisille tehdyt elokuvat ovat yksinkertaisesti niin huonoja, että se mikä menee seiskan lukijoille ja tosi-tv.n faneille läpi, ei kiinnosta toisenlaista yleisöä ollenkaan.

Kyseessä on eri odotukset. Jos et ole mikään kovin hyvä lukija, saatat lukea vaikkapa 50 Shadesin tai Da Vinci-koodin ja saada nautintoa siitä, että ymmärrät kaiken lukemasi ja sinulle riittää, että teksti käsittelee seksiä ja/tai väkivaltaa. Tekstin lomassa saattaa olla jopa joku sinulle uusi ajatus, koska olet kirjallisesti niin kokematon, että mikä hyvänsä ajatus on käytännössä sinulle uusi.

Jos taas olet kokenut lukija, saat todennäköisesti nautintoa uusista ideoista, näkökulmista, itsesi haastamisesta, yllätyksistä ja suhtaudut kirjallisuuteen abstraktimmin kuin satunnainen peruskoulupohjalta lukemista harrastava (ja maailmassa on näitä hyvin paljon). Joku 50 Shades ei tarjoa mitään ihmiselle, jolle seksuaalinen alistaminen ja alistuminen ovat jo tuttuja käsitteitä. Kirjat eivät tarjoa mitään mielenkiintoista tähän teemaan liittyen, eikä mihinkään muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

FSG samoin kuin Twilight-sarja kertoo tosiaankin teini-ikäisten tyttöjen fantasiasta, jossa he voisivat muuttaa voimakkaan, pelottavankin miehen omaksi lemmikikseen ja omistaa tuo valta ja voima hänen kauttaan. Useimmilla varmaan menee tällaiset fantasiat vanhoiksi ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jokin niissä vielä aikuisenakin kiinnostaa. Vähän niin kuin joulupukki - sen tietää saduksi, mutta on kiva leikkiä joulun aikaan, että pukki tosiaan on olemassa.

Onhan tuo kaunis fantasia: unelma siitä, että voisi muuttaa pahan hyväksi. Se toistuu useissa saduissakin. En ymmärrä, miksi se olisi erityisen hävettävä tai huono fantasia, josta pitäisi pikimmiten aikuistuessa päästä eroon? Ehkä ihmiset samastavat fantasian ja sen, miten jotkut (naiset) tosielämässä pyrkivät rakastamaan rentun kunnolliseksi, ja tuomitsevat molemmat yksin tein?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FSG samoin kuin Twilight-sarja kertoo tosiaankin teini-ikäisten tyttöjen fantasiasta, jossa he voisivat muuttaa voimakkaan, pelottavankin miehen omaksi lemmikikseen ja omistaa tuo valta ja voima hänen kauttaan. Useimmilla varmaan menee tällaiset fantasiat vanhoiksi ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jokin niissä vielä aikuisenakin kiinnostaa. Vähän niin kuin joulupukki - sen tietää saduksi, mutta on kiva leikkiä joulun aikaan, että pukki tosiaan on olemassa.

Onhan tuo kaunis fantasia: unelma siitä, että voisi muuttaa pahan hyväksi. Se toistuu useissa saduissakin. En ymmärrä, miksi se olisi erityisen hävettävä tai huono fantasia, josta pitäisi pikimmiten aikuistuessa päästä eroon? Ehkä ihmiset samastavat fantasian ja sen, miten jotkut (naiset) tosielämässä pyrkivät rakastamaan rentun kunnolliseksi, ja tuomitsevat molemmat yksin tein?

ap

En minä ainakaan tuominnut. Totesin vain, että kyseessä on fantasia. Jos tehdään fantasiaa, näyttelijöiden täytyy vaikuttaa vielä normaaliakin uskottavammilta. Esim. Twilight-sarjassa haukutut Pattinson ja Stewart näyttelivät hyvin verrattuna Dornan-Johnson-komboon. Tai ehkä heillä vaan oli kemiat paremmin hyödynnettävissä.

50 Shadesin isoin ongelma on, että se ANTAA TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN BDSM:STÄ JA PARISUHTEISTA YLIPÄÄTÄÄN. Ensinnäkin, sarjassa Christianin kiinnostu bdsm:ään on lähtöisin hänen lapsuuden traumoistaan (täysin kylmä narkkari-äiti ja häntä seksuaalisesti hyväksikäyttänyt äidin kaveri). Siispä hän aikuisena on alkanut etsiä äitinsä näköisiä naisia, joita sitten rankaisee pitämällä heitä submissiveinään. Jepjep, mitkä lähtökohdat! Lisäksi KETÄÄN asiasta kiinnostumatonta (kuten Anastasiaa) EI IKINÄ PIDÄ VÄKISIN PAKOTTAA TOISEKSI OSAPUOLEKSI BDSM:ÄÄN, koska jos ihminen ei nimenomaan halua ottaa vastaan "kovempia otteita", hänelle toiminta ei tuota seksuaalista mielihyvää vaan tuntuu pahoinpitelyltä.

Koko elokuvan ajan C yrittää painostaa ja lahjoa A:ta suostumaan sopimukseensa milloin lupailemalla A:n toivomia tavallisen parisuhteen asioita (ravintolailtoja, leffassa käyntiä, tavallista s*ksiä). Käytännössä siis manipuloi A:ta täysin. Muutenkin Christian on täysi kontrollifriikki, joka pyrkii määräämään kaikkea Anastasian elämästä: Mitä syö, mitä tekee, mitä pukee, MINKÄLAISTA EHKÄISYÄ KÄYTTÄÄ. C:llä ei ole omaa elämää, vaan hän käyttää kaiken vapaa-aikansa A:n stalkkaamiseen (jäljittää puhelinta, seuraa baareihin, estää A:ta viettämästä aikaa muiden ihmisten kanssa). C kuitenkin saa kaiken käytöksensä anteeksi, koska on rikas, hyvännäköinen ja menestyvä liikemies. Sitten tätä parisuhdetta jotenkin ihannoidaan hirveästi ja koko ajan hehkutetaan, miten "huolehtivainen" C on! Uskomatonta, että yksikään nainen suostuu kirjoittamaan tällaista!

Jos leffasta poistaa kaikki s*ksikohtaukset, mitä jää jäljelle? Paikallaan polkevia keskusteluja ja äärimmäisen keinotekoisia ja epäuskottavia tilanteita! Kirja vielä itsessään on äärimmäisen huonosti kirjoitettu ja esim. dialogi on uskomattoman takkuavaa ja epäluonnollista. Yhtenä esimerkkinä on A:n päänsisäiset keskustelut, joissa hänen "sisäinen jumalattarensa" (engl. Inner Goddes) kannustaa häntä milloin mihinkin. 

Tälle palstalle on mahdotonta kirjoittaa kaikkea p*skaa sarjasta, mutta suosittelen katsomaan Youtubesta Dominic Noblen analyysin sarjasta. Kaveri on tehnyt muistaakseni 3 tai 4 puolen tunnin videota, joissa hän käy hyvin perusteellisesti läpi sarjan "hienouksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FSG samoin kuin Twilight-sarja kertoo tosiaankin teini-ikäisten tyttöjen fantasiasta, jossa he voisivat muuttaa voimakkaan, pelottavankin miehen omaksi lemmikikseen ja omistaa tuo valta ja voima hänen kauttaan. Useimmilla varmaan menee tällaiset fantasiat vanhoiksi ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jokin niissä vielä aikuisenakin kiinnostaa. Vähän niin kuin joulupukki - sen tietää saduksi, mutta on kiva leikkiä joulun aikaan, että pukki tosiaan on olemassa.

Onhan tuo kaunis fantasia: unelma siitä, että voisi muuttaa pahan hyväksi. Se toistuu useissa saduissakin. En ymmärrä, miksi se olisi erityisen hävettävä tai huono fantasia, josta pitäisi pikimmiten aikuistuessa päästä eroon? Ehkä ihmiset samastavat fantasian ja sen, miten jotkut (naiset) tosielämässä pyrkivät rakastamaan rentun kunnolliseksi, ja tuomitsevat molemmat yksin tein?

ap

En minä ainakaan tuominnut. Totesin vain, että kyseessä on fantasia. Jos tehdään fantasiaa, näyttelijöiden täytyy vaikuttaa vielä normaaliakin uskottavammilta. Esim. Twilight-sarjassa haukutut Pattinson ja Stewart näyttelivät hyvin verrattuna Dornan-Johnson-komboon. Tai ehkä heillä vaan oli kemiat paremmin hyödynnettävissä.

Hehän rakastuivat kuvauksissa, mikä selittää kemian

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FSG samoin kuin Twilight-sarja kertoo tosiaankin teini-ikäisten tyttöjen fantasiasta, jossa he voisivat muuttaa voimakkaan, pelottavankin miehen omaksi lemmikikseen ja omistaa tuo valta ja voima hänen kauttaan. Useimmilla varmaan menee tällaiset fantasiat vanhoiksi ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jokin niissä vielä aikuisenakin kiinnostaa. Vähän niin kuin joulupukki - sen tietää saduksi, mutta on kiva leikkiä joulun aikaan, että pukki tosiaan on olemassa.

Onhan tuo kaunis fantasia: unelma siitä, että voisi muuttaa pahan hyväksi. Se toistuu useissa saduissakin. En ymmärrä, miksi se olisi erityisen hävettävä tai huono fantasia, josta pitäisi pikimmiten aikuistuessa päästä eroon? Ehkä ihmiset samastavat fantasian ja sen, miten jotkut (naiset) tosielämässä pyrkivät rakastamaan rentun kunnolliseksi, ja tuomitsevat molemmat yksin tein?

ap

En minä ainakaan tuominnut. Totesin vain, että kyseessä on fantasia. Jos tehdään fantasiaa, näyttelijöiden täytyy vaikuttaa vielä normaaliakin uskottavammilta. Esim. Twilight-sarjassa haukutut Pattinson ja Stewart näyttelivät hyvin verrattuna Dornan-Johnson-komboon. Tai ehkä heillä vaan oli kemiat paremmin hyödynnettävissä.

En tarkoittanut, että sinä olisit tuominnut, mutta ne, jotka raivokkaasti leimaavat koko asetelman lapselliseksi ja epäuskottavaksi. Sellaisiahan kaikki fantasiat ovat, myös miesten pornofantasiat. Elokuva kuitenkin onnistuukin näyttämään todellisuuden, ehkä vahingossa.

Minä kyllä kykenen tunnustamaan, että juuri tuo fantasia, jota Shadesissa kuvataan, on se, joka minua on houkutellut. Se on toinen stoori, että tavoittelemalla sitä luvassa on pelkkää pettymystä.

ap

"Minä' en rakastele, minä panen. Kovaa" ja oikein totisella naamalla lausuttuna.

Jestas että tuossa kohdassa purskahti juomat suusta :D  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FSG samoin kuin Twilight-sarja kertoo tosiaankin teini-ikäisten tyttöjen fantasiasta, jossa he voisivat muuttaa voimakkaan, pelottavankin miehen omaksi lemmikikseen ja omistaa tuo valta ja voima hänen kauttaan. Useimmilla varmaan menee tällaiset fantasiat vanhoiksi ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jokin niissä vielä aikuisenakin kiinnostaa. Vähän niin kuin joulupukki - sen tietää saduksi, mutta on kiva leikkiä joulun aikaan, että pukki tosiaan on olemassa.

Onhan tuo kaunis fantasia: unelma siitä, että voisi muuttaa pahan hyväksi. Se toistuu useissa saduissakin. En ymmärrä, miksi se olisi erityisen hävettävä tai huono fantasia, josta pitäisi pikimmiten aikuistuessa päästä eroon? Ehkä ihmiset samastavat fantasian ja sen, miten jotkut (naiset) tosielämässä pyrkivät rakastamaan rentun kunnolliseksi, ja tuomitsevat molemmat yksin tein?

ap

En minä ainakaan tuominnut. Totesin vain, että kyseessä on fantasia. Jos tehdään fantasiaa, näyttelijöiden täytyy vaikuttaa vielä normaaliakin uskottavammilta. Esim. Twilight-sarjassa haukutut Pattinson ja Stewart näyttelivät hyvin verrattuna Dornan-Johnson-komboon. Tai ehkä heillä vaan oli kemiat paremmin hyödynnettävissä.

Hehän rakastuivat kuvauksissa, mikä selittää kemian

Kun taas Dornan oli happily married ja ehkä senkin takia haluton riskeeraamaan mitään kovin henkilökohtaista typerän elokuvan takia. Greyn rooliin oli kai alunperin sovittu Charlie Hunnam, joka onnistui jotenkin luikertelemaan jo tehdystä sopimuksesta nähtyään mikä sotku kässäri oli. Dornan taas otti sopimuksen ainoastaan rahan takia, ja myönsi sen itsekin. Katui myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

50 Shadesin isoin ongelma on, että se ANTAA TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN BDSM:STÄ JA PARISUHTEISTA YLIPÄÄTÄÄN. Ensinnäkin, sarjassa Christianin kiinnostu bdsm:ään on lähtöisin hänen lapsuuden traumoistaan (täysin kylmä narkkari-äiti ja häntä seksuaalisesti hyväksikäyttänyt äidin kaveri). Siispä hän aikuisena on alkanut etsiä äitinsä näköisiä naisia, joita sitten rankaisee pitämällä heitä submissiveinään. Jepjep, mitkä lähtökohdat! Lisäksi KETÄÄN asiasta kiinnostumatonta (kuten Anastasiaa) EI IKINÄ PIDÄ VÄKISIN PAKOTTAA TOISEKSI OSAPUOLEKSI BDSM:ÄÄN, koska jos ihminen ei nimenomaan halua ottaa vastaan "kovempia otteita", hänelle toiminta ei tuota seksuaalista mielihyvää vaan tuntuu pahoinpitelyltä.

Koko elokuvan ajan C yrittää painostaa ja lahjoa A:ta suostumaan sopimukseensa milloin lupailemalla A:n toivomia tavallisen parisuhteen asioita (ravintolailtoja, leffassa käyntiä, tavallista s*ksiä). Käytännössä siis manipuloi A:ta täysin. Muutenkin Christian on täysi kontrollifriikki, joka pyrkii määräämään kaikkea Anastasian elämästä: Mitä syö, mitä tekee, mitä pukee, MINKÄLAISTA EHKÄISYÄ KÄYTTÄÄ. C:llä ei ole omaa elämää, vaan hän käyttää kaiken vapaa-aikansa A:n stalkkaamiseen (jäljittää puhelinta, seuraa baareihin, estää A:ta viettämästä aikaa muiden ihmisten kanssa). C kuitenkin saa kaiken käytöksensä anteeksi, koska on rikas, hyvännäköinen ja menestyvä liikemies. Sitten tätä parisuhdetta jotenkin ihannoidaan hirveästi ja koko ajan hehkutetaan, miten "huolehtivainen" C on! Uskomatonta, että yksikään nainen suostuu kirjoittamaan tällaista!

Jos leffasta poistaa kaikki s*ksikohtaukset, mitä jää jäljelle? Paikallaan polkevia keskusteluja ja äärimmäisen keinotekoisia ja epäuskottavia tilanteita! Kirja vielä itsessään on äärimmäisen huonosti kirjoitettu ja esim. dialogi on uskomattoman takkuavaa ja epäluonnollista. Yhtenä esimerkkinä on A:n päänsisäiset keskustelut, joissa hänen "sisäinen jumalattarensa" (engl. Inner Goddes) kannustaa häntä milloin mihinkin. 

Tälle palstalle on mahdotonta kirjoittaa kaikkea p*skaa sarjasta, mutta suosittelen katsomaan Youtubesta Dominic Noblen analyysin sarjasta. Kaveri on tehnyt muistaakseni 3 tai 4 puolen tunnin videota, joissa hän käy hyvin perusteellisesti läpi sarjan "hienouksia".

Siis pitäisikö elokuvien antaa vain "oikeita" kuvia elämästä ja parisuhteista? Kuka määrää sen, mikä on oikeanlainen parisuhde ja oikeanlainen BDSM-suhde?

Parisuhteita on monenlaisia. Myös sellaisia, joissa toinen osapuoli on toista vaikutusvaltaisempi, ja samalla myös mustasukkainen tai stalkkaava kontrollifriikki. Onhan näitä tullut vastaan oikeassakin elämässä. Ilmeisesti se, mikä koetaan kestämättömäksi, on se kiltteys jolla nainen pysyy tässä suhteessa.

ap

ap