Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen koronaväsymys
25.11.2020 |
En voi itselleni mitään, en vain jaksa.
En jaksa tätä hössötystä, en jaksa enää suosituksia, en kieltoja, en toisten kyttäämistä.
Ymmärrän, että kyseessä on osalle vaarallinen virus, mutta eipä se tuolla leviäisi jos ihmiset olisi kotona sairaana. No ei ole.
Terveinä liikkuvien elämää rajoitetaan taas uudelleen, kiitos että yrität pysyä järjissäsi, kun olet jo etätöissä koko ajan ja sitten kielletään sosiaaliset harrastuksetkin, ei vaan enää jaksa.
Kommentit (162)
Mietityttää, miten tässä vielä käy. Nuorten keskuudessa huumeiden käyttö on räjähtänyt käsiin. Vanhuksista en juuri tiedä, paitsi yksi sellainen tuli valittamaan vihaisena uimahallissa kun 7-vuotiaallani ei ollut uimalakkia(!). Kuulemma lapseni takia vanhat mummot eivät uskalla tulla uimaan. Selkeästi joillakin alkaa käymään mielenterveyden päälle tämä homma.
Eniten ehkä rasittaa että näin suuria uhrauksia (nuorten tulevaisuus, aikuisten työpaikat jne.) tehdään vanhusten eteen, eivätkä he sitten kuitenkaan arvosta koko asiaa saati huolehdi osaltaan turvallisuudesta. Keväälläkin oli lehtijuttua toisensa perään, jossa eläkeläiset haukkuivat meitä nuorempia, ja olivat vakuuttuneita siitä etteivät sairastu koska ovat "niin hyvässä kunnossa". Eivät ymmärtäneet, että kahdeksankymppisen keuhkot ovat kahdeksankymppisen keuhkot, eikä sillä ole mitään väliä, miltä itsestä tuntuu ennen sairastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huolissani ihmisten psyykkisestä hyvinvoinnista. Suomessa kun ollaan, tätä ei edes ajatella- mutta rajoitukset ovat todellinen ongelma kansalaisten hyvinvoinnille. Isänpäivänä julkaistu kolumni, jossa kehoitettiin "säästämään halit parempaan aikaan", oli jonkinlainen antikliimaksi- sitä parempaa aikaa kun saa odotella ehkä jopa vuositolkulla, onko oma isä enää silloin edes elossa?
Ymmärrän kyllä rajoitukset jne., mutta ei tästäkään mitään tule, ettei edes omaa perhettään saisi tavata. Luonnotonta ja sairaaksi tekevää.
Sen vuoksi kannattaakin käyttää omaa maalaisjärkeään. Jos kuuntelit viime viikolla koronatiedotustilaisuutta, Voipio-Pulkki EI kieltänyt läheisten tapaamista jouluna. Jätti - kuten pitääkin - päätösvallan joulunvietosta kansalaisille itselleen. Ihmisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita Meillä vietetään yhdessä joulua, mutta ei isolla porukalla kuten yleensä vaan kahdessa pienemmässä porukassa. Ja kyllä, ihan tavattiin isää isänpäivänä ja jopa halattiin. Mutta eivät ne suvun nuoret, jotka olivat hilluneet risteilyillä ja baareissa. Monen vanhuksen kotona ramppaa sekalainen seurakunta kotihoidon ja kotipalvelun porukkaa, jotka työajan ulkopuolella elävät ihan miten huvittaa. Ei ole mitään syytä, että omaiset, jotka ovat noudattaneet suosituksia turvaväleistä yms, eivät kävisi vanhustensa luona. Telkkari sekä netti kiinni ja järki käteen.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitä erityistä jaksamista tässä on.
Lähes unelmatilanne monelle. Ei ole sosiaalista pakkoa lähteä mihinkään, saa maata sohvalla "luvan kanssa" ja siihen jopa kannustetaan. Miten tästä saa negatiivisen asian.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Ei ole mikään ihme, että tällainen uudenlainen tilanne ahdistaa. Sotaan tai jonkun muun ongelmiin vertaaminen on käsittämätöntä. Omiin vastoinkäymisiinsä vertaavat eivät ilmeisesti ole oppineet ainakaan myötätuntoa. Jokainen käsittelee asioita omasta näkökulmastaan ja omien kokemustensa perusteella, eikä siinä auta kenenkään tuntemattoman rähinä yhtään. Monet ovat huolissaan omasta tai läheistensä terveydestä ja tämä tilanne voi pahentaa yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Monilla on huoli töistään ja jatkuvista yt-uutisista. Moni on menettänyt työnsä tai joutunut lomautetuksi ja heillä on huoli taloudellisesta pärjäämisestä. Kaikissa perheissä ei ole asiat hyvin. On lapsia, jotka joutuvat ihan heitteille etäopetuksen aikana. Kyse ei ole vain mistään matkustelusta ja baareissa notkumisesta, jos kykenee ajattelemaan tilannetta vähän laajemmin.
Ap:ta neuvoisin lopettamaan uutisten lukemisen vaikka viikoksi ja kokeilemaan, helpottaisiko se. Koronasta huolestuneille on avattu myös auttavia puhelimia, joihin voi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ihan sama koko korona, ei paljoa haittaa täällä korvessa mitkään rajoitukset. Naapureita ei ole kilometrin säteellä, rauhassa saa elellä. En käytä maskia enkä lue typeriä sääntöjä mitä valtamedia suoltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hellanlettas. Mitenkäs sitten käy kun kohtaat oikeita ongelmia?
Minä en vaan jaksa näitä turhan inisiöitä, Suomessa ei ole edes rajoitettu juuri mitään, korkeintaan matkustelua ja baariryyppäämistä. Itse olen kohdannut oikeita vaikeuksia elämässäni niin ei tuollaiset tunnu missään. Helpolla olet päässyt jos näin vähistä "vastoinkäymisistä" väsyt!
Mistäs sinä tiedät kenenkään voimavaroista ja vaikeuksista? Joillekin nämä rajoitukset voi olla viimeinen niitti. Et ilmeisesti kohtaamistasi vaikeuksista ainakaan sympatiaa oppinut.
Ap kertoo olevansa terve liikkuva ja ainoat ongelmansa on etätyö ja sosiaalisten harrastusten meneminen tauolle. Tällaisista asioista valittavat vain erittäin hyväosaiset ihmiset. Se suututtaa että turhasta valitetaan. Se loukkaa sellaisia joilla on oikeita ongelmia. Voisitte opetella olemaan kiitollisia kaikesta hyvästä mitä teidän elämässänne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei vaan ihmiset huomaa kuinka helppoa elämä nykyään on. Toista se oli kun asuttiin puussa pelkäämässä käärmeitä apinoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Korona tarttuu jo ennen kuin oireita ilmaantuu ja osa ei saa missään vaiheessa oireita, mutta tartuttaa silti. Eli leviäminen on mahdollista, vaikka sairaaksi itsensä tuntevat olisivat kotona.
Ymmärrän väsymyksesi. Kyllästyttää tämä itseänikin ja varmasti monia muitakin. Nyt on vaan jaksettava, ja mitä paremmin ihmiset noudattaa suosituksia, sitä nopeammin tämäkin aalto on ohi.
Silti suurin osa tapauksista tarttuu oireellisena.
Kyllähän tuntuu oudolta, kun itse ottaa heti lapset kotiin pienimmästäkin oireesta, mutta osa aikuisista kulkee flunssaoireisena ilman testausta ihmisten ilmoilla. Minullakin on tällaisia tuttavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä haittaa kotona olo, mutta sen "sivutuotteet" kyllä. Kotona on ahdistavaa tehdä hommia, kun tuntuu ettei saa mitään aikaan. Työpäivän aloittaminen tuntuu raskaalta, enkä meinaa jaksaa. Lykkään hommia viimeiseen saakka. En saa mitään tukea työporukasta, tähän asti meillä ei ole ollut edes mitään tapaamisia. Tuntuu, etten osaa mitään, en pärjää, ja muut tekevät hyvää työtä. Nyt pomo sitten innostui, että joka päivä on oltava tapaamista ja palaveria. En osaa olla luontevasti kamerassa, netti pätkii, kaikki puhuvat päällekkäin enkä saa suunvuoroa, netin pätkimisen takia muut eivät kuule minua. Tapaamisistakin on tullut todella uuvuttavia, koska niissä ei päästä puusta pitkään ja ne ovat paljon hankalampia kuin kasvokkain kommunikoiminen. Asumme väliaikaisesti yksiössä (koronan takia muuttokin viivästyi paljon) ja miehen on oltava silloin hiljaa omista töistään, kun minulla on jonninjoutavia tapaamisia.
Mielenterveyteni on romahtanut ihan totaalisesti. Nukun todella pitkiä unia, en jaksaisi laittaa ruokaa tai tehdä mitään. Tekemättömät työt ahdistaa, tehdyissäkin tuntuu olevan vielä hiomista. Tuntuu etten vaan osaa, epäilen itseäni kamalasti, vaikka saan ihan hyvää palautettakin. Tuskin muilla menee niiin paljon paremmin, mutta se on tämä yksinäisyys ja tyhjiö.
Olen muutenkin todella yksinäinen, nyt koronan aikana en ole tavannut kirjaimellisesti ketään muita kuin mieheni. Työrutiinit, töihin meneminen, työmatkat ovat olleet sitä kivaa sisältöä elämään, sosiaalisetkin tarpeet ovat tyydyttyneet. Olen saanut omaa aikaa työmatkoilla, nyt tämä yksiössä asuminen alkaa ottaa parisuhteenkin päälle ja riitaa tuntuu olevan aivan kamalasti, kun olemme kirjaimellisesti koko ajan samassa tilassa ja yritämme vielä tehdä töitäkin. Kaipaan yksinäisyyttä työmatkoilla ja kodin ulkopuolella liikkuessa.
Voithan sä mennä jonnekin muualle kuin töihin. Siis työpäiväsi jälkeen ja viikonloppuisin. Mä olen tehnyt etätöitä jo monta vuotta ja ymmärrän hyvin, että tulee mökkihöperöksi, jos ei käy yhtään missään. Hyppäät auton rattiin ja ajelet jonnekin, käyt vaikka kahvilassa tai jotain. Tai menet bussila tai millä nyt haluatkin mennä. Mene vaikka tekemään ostokset jostain kauempana olevasta kauppakeskuksesta kuin yleensä. Mä kävin eilen hakemassa noutoruokaa läheisestä ravintolasta. Mukavaa istua itsekseen, juoda odotellessa yksi olut, katsella muita ihmisiä ja surffailla kännykällä netissä. Etätyössä työmatkat ja työkaverit jäävät pois, mutta kannattaa keksiä jotain niiden tilalle.
Jep, kontaktejahan sitä kannattikin mennä hakemaan kauppakeskuksiin ja busseihin. Koen olevani onnekas ja äärimmäisen etuoikeutettu, että ei tarvitse mennä töihin tai julkisiin keräämään kontakteja ja saan olla näin eristyksissä eikä "tarvitse" altistaa itseä millekään. Meiltä on kohtuullisen pitkä matka julkisilla lähimpään kauppakeskittymään ja se onkin sitten sen kokoinen, että en sinne haluaisi enää mennä. Kävelyillä käyn joskus, mutta senkin huomaa että kunto on laskenut tosi paljon, kun arjen kävelyä ei tule.
En koe kaipaavani erityisesti mitään kahviloissa hengaamista, olen jopa iloinen ettei ihmispaljouteen tarvitse mennä, vaan sitä rutiinia ja rytmitystä jonka töissä käyminen tuo.
Minä kaipaan kotona tapahtuvia ihmiskontakteja. Niistä on pulaa ilman koronaakin ja koronan aikana ne ovat vähentyneet vielä 80 %. Jatkuva yksinolo ei sovi läheskään jokaiselle, etenkin kun se ei tapahdu omasta toiveesta.
Miksi? Eivätkö he halua tulla sun luoksesi vai etkö sinä halua heitä enää käymään? Voisiko jotain tehdä toisin, jotta tapaamiset kotonakin onnistuisivat?
Ihmiset ovat poteroituneet omien perhekuntiensa pariin.
Näin juuri. Eikä perheelliset ymmärrä yksineläjän totaalista yksinäisyyttä.
Se ei kai johdu pelkästä koronasta? Saadaanhan me liikkua ja elää kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aina pitää alkaa vähätellä muiden tuntemuksia.
Jos jollain on ollut jo pirun traagista tai yksinäistä, miksi pitää verrata, miksi joku toinen ei saa väsyä tähän kyttäämiseen ja jatkuvaan koronasaasteeseen ja kehotuksiin. Miksi ihmisiä ja heidän tuntemuksia pitää aina verrata tyyliin : olen kokenut pahempaakin.
Olen minäkin kokenut pahempaa, mutta silti olen kyllästynyt tähän. Enkä koe, että se on väärä tunne kun ei vaan jaksa jatkuvaa jauhamista koronasta ja oi tänään jo 20 tartuntaa, ja sitten kaikki kiinni.
Kyllä, olen kyllästynyt.
Se on loukkaavaa niitä ihmisiä kohtaan jotka joutuvat elämään traagisien ja vaikeiden asioiden kanssa koko elämänsä ilman että on mahdollisuutta poistua tilanteesta. Tyyliin, jos on vaikka koditon perhe joka asuu Bankokin kaatopaikalla, niin menisit heille valittamaan kuinka vaikeaa sinulla on kun sinulla on vain yksiö ja saat vain tavallista ruokaa joka päivä eikä ole varaa joka päivä käydä ravintolassa tms. Kannattaisi siis vähän miettiä mistä valittaa. Noh, luultavasti et ymmärrä vaikka kuinka yrittäisin selittää sillä elät minä minä-maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Tämä on niin suomalaista, pitää elää kuin olisi sota syttymässä hetkellä millä hyvänsä. Ettei vahingossakaan nautita elämästä. Ja vaaditaan äärimmäisiä toimenpiteitä välittämättä niistä seuraavista työttömyyksistä ja muista ongelmista. Jokaisen pitäisi eristää ja supersuojata itsensä vaikka vuosiksi, kun mitkään toimenpiteet eivät tähänkään mennessä ole auttaneet. Onnea uudelleenrakentamiseen, onkin varmaan ihanaa yrittää nostaa Suomea lamasta.
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Tota "Heikot sortuu elon tiellä" voisi ihan yhtä hyvin käyttää perusteena piittaamattomuuteen vanhusten jne. riskiryhmäläisten turvallisuutta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin kejuu ekana hyökkäsivät vastaamaan kyttääjät ja mollaajat. Mitä korona muuttaisi heidän elämässään, kun muutenkin ovat sosiaalisesti rajoittuneita.
Mieti nyt vähän, mikä hätä sinulla on tai kenelläkään muulla täällä Suomessa? Miksi pitää valittaa turhasta? Ollaan kiitollisia että meillä menee näin hyvin. Oikeasti tämä ei ole mitään verrattuna oikeisiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Terkut ulkomailta, missä tilanne todella paha verrattuna Suomeen.
Maaliskuusta asti eriasteisia rajoitteita, karanteeneja, nyt maskipakko aivan kaikkialla (ei vain sisätiloissa), tiukat ulkonaliikkumiskiellot, ei mitään kuntosaleja tai baareja tai leffateattereita auki. Päivät menevät sisällä nököttäessä. Duuni meni viruksen myötä alta, ja on menossa puolisoltakin, vaikka kuukauden saa vielä olla etätöissä.
Sekä täällä että kotimaassa tuttavia sairastanut taudin ja on saanut sydän hakaten miettiä, selviävätkö. Täällä ei pääse edes mihinkään sairaalaan vierailemaan, jos joku on hädässä... Tai jos nyt vaikka itse sairastuisin, niin siellähän olisin sitten aivan yksin jossain hengityskoneessa. Kuulun vieläpä riskiryhmään. Ajatuskin hirvittää.
Ei ole mitään tulevaisuudennäkymiä, työpaikkoja vaikea löytää, ja nekin vähät menevät alta aikayksikön koska en ole (jännä kyllä) ainoa, joka menetti duuninsa pandemian vuoksi.
Päivät ovat turruttavia, tylsiä, tasapaksuja. Ei ole oikein omaa tilaakaan, asumme kaupunkiasunnossa joka oli kyllä "riittävän iso" kun molemmat kävimme töissä emmekä nököttäneet himassa 24/7, mutta nyt seinät kaatuvat päälle. Parisuhde vaatii aivan erilaista huolenpitoa, mutta energiaa ja motivaatiota yhtään mihinkään on vaikea löytää. Kaikki tuntuu epävarmalta. Suomeen muuttoakin harkitsimme, mutta se vain maksaisi liikaa. Eli täälläpä sitten kykimme ties kuinka pitkään vielä.
Koko kesän aikana kävimme yhteensä hurjat kaksi kertaa ulkona syömässä, ja näin ystäviäni tasan kolme kertaa ns. social distancing -tyyliin, maskit päällä. En tosiaan terveydentilastani johtuen yksinkertaisesti uskalla/uskaltanut mennä minnekään.
Olen aivan totaalisen ärsyyntynyt ihmisten ulisemiseen asiasta - kyllä, omaanikin - mutta erityisesti niiden, jotka koko kesän ja syksyn bilettivät menemään ja elivät kuin kaikki olisi ihan normaalisti; ja nyt sitten ihmetellään ja valitetaan pitkin somea, että ai ai voi sentään, kun on KORONAVÄSYMYS.
Tervetuloa, vaihdetaan paikkoja, tule sä AP tänne mun tilalle istumaan ja odottamaan... niin, mitä? En tiedä itsekään. Kyllä oikeasti väsyttää ja itkettää koko p*ska, ja väsyttää ihan suunnattomasti tämä vinkuminen aiheesta, kun AP:n kaltaisilla asiat ovat verrattain todella hyvin.
En hae säälipisteitä, olen tosiaan omaankin ulisemiseen turhautunut... Mutta jotain suhteellisuudentajua nyt. V*ttu.
Luuletko, että tämä rähjäämisesi auttaa jotain? Että masentunut ja ahdistunut ihminen muuttaa kuin taikaiskusta ajattelutapaansa ja "saa suhteellisuudentajua", kun sinä rähiset siellä? Kyllä, sinä kärsit ehdottomasti eniten, tässä on sinulle mitali ja sädekehä kiillotettavaksi. Helpottiko?
Sanoinkin, että olen kyllästynyt omaankin ulisemiseen, enkä hae säälipisteitä.
Ärsyttää nimenomaan niiden ihmisten asiasta valittaminen, jotka ovat pystyneet elämään elämäänsä jokseenkin normaalisti, on vielä työpaikka, ei välitöntä vaaraa jos vaikka sairastuisikin jne. jne.
Ja joo, helpotti kyllä avautua, kiitos kysymästä. Jatkankin tätä sohvalla nökötystä nyt. Moro!
Vierailija kirjoitti:
Hössötystä, suosituksia, kieltoja vs. nälänhätä, sota, paleltuminen kuoliaaksi ?
Nimenomaan. Aattele millaisissa vaikeuksissa meidän isovanhemmat eli ja me täällä kitistään ja väsytään kun ei pääse lentelemään lomille ja bilettämään. Aika epäkunnioittavaa sotasukupolvea kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin kejuu ekana hyökkäsivät vastaamaan kyttääjät ja mollaajat. Mitä korona muuttaisi heidän elämässään, kun muutenkin ovat sosiaalisesti rajoittuneita.
Mieti nyt vähän, mikä hätä sinulla on tai kenelläkään muulla täällä Suomessa? Miksi pitää valittaa turhasta? Ollaan kiitollisia että meillä menee näin hyvin. Oikeasti tämä ei ole mitään verrattuna oikeisiin ongelmiin.
Tarpeettomat rajoitukset, kiellot ja hysteria ovat kyllä ihan oikea ongelma ja tehottomuuden lähde yhteiskunnassa. Ei se tee siitä sen hyväksyttävämpää, että "joo, vois olla pahempiakin ongelmia hei!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitä erityistä jaksamista tässä on.
Lähes unelmatilanne monelle. Ei ole sosiaalista pakkoa lähteä mihinkään, saa maata sohvalla "luvan kanssa" ja siihen jopa kannustetaan. Miten tästä saa negatiivisen asian.
Tähän asti on valitettu oravanpyörää ja ruuhkavuosia kun aika ei riitä kaikkeen suorittamiseen. Nyt on aikaa rauhoittua mutta missä nyt on vika?
Vetäkää v*ttu päähänne te jaksamaan kehottavat! Olette pahimman luokan fasisteja.
Ihan samalla lailla pärskiessä ja puhuessa se virus leviää sieltä maskin takaa kuin ilmankin. Kuten joku on useasti verrannut, maski ehkäisee virusta yhtä hyvin kuin kanaverkko hyttystä.