Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen koronaväsymys
25.11.2020 |
En voi itselleni mitään, en vain jaksa.
En jaksa tätä hössötystä, en jaksa enää suosituksia, en kieltoja, en toisten kyttäämistä.
Ymmärrän, että kyseessä on osalle vaarallinen virus, mutta eipä se tuolla leviäisi jos ihmiset olisi kotona sairaana. No ei ole.
Terveinä liikkuvien elämää rajoitetaan taas uudelleen, kiitos että yrität pysyä järjissäsi, kun olet jo etätöissä koko ajan ja sitten kielletään sosiaaliset harrastuksetkin, ei vaan enää jaksa.
Kommentit (162)
Tai tee kuten tuttavaperheeni: elävät ilman mitään koronarajoitteita Uudellamaalla. Ei maskeja, käyvät joka paikassa sen verran kuin huvittaa, liikkuvat, lähtevät toiselle mantereelle sukuloimaan (eivätkä todellakaan pidä karanteenia kun tulevat vaan lapset päiväkotiin suoraan jne). Yhtään eivät ole valittaneet maaliskuusta alkaen korona-ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo väsymys näkyy kaupoissa. Ohitellaan kassajonoissa, tönitään, haistatellaan. Myös maskeja näkyy yhä harvemmalla. Näin Pohjanlahden p*rsreikä Oulussa.
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Miksi tätä verrataan koko ajan sotaan? Ei tämä ole sota. Minua ei haittaa nuo rajoitukset, en vaan jaksa ihmisten negatiivisuutta. Kytätään toisia, vaaditaan suurempia rajoituksia, haukutaan päättäjiä ja muita ihmisiä. Sodassa olisi yhteishenkeä. Tässä on ihan päin vastaiset tunnelmat. Nämä muiden mollaajat ei ainakaan mitään sotaa voittaisi.
Ihan samaa olen ajatellut. Sodassa meillä oli yksi yhteinen vihollinen, jota vastaan koko kansa taisteli yhtenä rintamana. Muutenkin kyseessä oli merkittävästi vakavampi tilanne (miettikää pelkän talvisodan kaatuneiden määrää), joten ihmisten oli tietysti paljon helpompi motivoitua antamaan kaikkensa.
Muutenkin ihmiset yleensä pärjää ihan hyvin niin kauan kuin kokee voivansa tehdä jotain. Sota-aikana ei keneltäkään ainakaan tekemistä puuttunut, jos ei muuta oli työvelvoite tai mottitalkoot. Jokainen sai raataa itsensä niin uuvuksiin että varmasti tuli illalla uni silmään. Ihmisluonnolle on kaikkein pahinta se, että ei voi tehdä ongelman ratkaisemiseksi mitään, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta kuin kyyhöttää ja odottaa pahinta. Se lamaannuttaa ja aiheuttaa mt-ongelmia. Meidän aivot ei osaa kokea ratkaisuksi sitä, että "ole kotona ja pidä rättiä naamalla".
Lisäksi sota-aikana oli todella paljon rohkaisevaa ja isänmaallisuutta ja yhteishenkeä nostattavaa propagandaa. Sellaista tarvittaisiin nytkin.
Tällä hetkellä ei ole mitään muuta kuin kyykytämistä, haukkumista, lisävaatimuksia. Isänmaallisuus ja kaikki vähäkin yhteisöllisyys on vuosikausia haluttu systemaattisesti tuhota, ja sitten yhtäkkiä meidän pitäisi välittää kanssaihmisistämme niin maan perkuleesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ihan liikaa ikäviä asioita elämässäni, jotka ovat eristäneet minut muista ihmisistä henkisesti ja joskus myös fyysisesti. Niistä olen oppinut, että ainoa keino selvitä on mennä päivä kerrallaan ja suostua odottamaan. Tämä oppi auttaa nyt koronankin aikaan, enkä siksi oikein pääse sisälle mitä sinä nyt murehdit ja pohdit. Suurin syy viruksen leviämiseen on juuri se, mitä itsekin kirjoitat ettei jaksaisi. Ne, jotka eivät suostu jaksamaan myös levittävät ja aiheuttavat tartuntalukujen nousun. Ei uskota suosituksia ja joita on tähän asti hyvin varovaisesti hyssytellen meille viranomaisten taholta neuvottu. Meille on annettu mahdollisuus, jota emme ole osanneet hyödyntää oikein.
Kun yksi mokaa porukassa kärsivät siitä sitten muutkin.Suomi ja puolet maailmaa on tällä hetkellä väsynyt koronaan. Voitko ajatella, miten et ole todellakaan yksin. Ryhdy vaikka SPR:n vekkoystäväksi jollekin, joka on vielä epätoivoisempi kuin sinä koronan vuoksi.
Näinpä. Minä olen menettänyt kaikki läheiseni ja perheenjäseneni traagisesti eli olen joutunut elämään yksin. Lisäksi olen sairastellut vuodesta 2013 erilaisia sairauksia ja joutunut olemaan neljän seinän sisällä äärimmäisen, kidutuksellisen kivun vallassa, ei ole pystynyt liikkumaan ulos tai on ollut infektiovaara(sytostaatit vei valkosolut nollaan). Oli äärimmäisen kurjaa aikaa kun ei tiennyt selviääkö hengissä ja jos selviää niin pystyykö enää ikinä elämään normaalisti tai pystyykö liikkumaan enää. Kaikki tämä käydä läpi yksin, loputtamat yksinäiset päivät maata sängyssä erittäin sairaana. Välillä eristyssellissä sairaalassa. Pelätä koko valveillaoloaikansa tulevaa, kuolemaa, tulevia kivuliaita toimenpiteitä. Monia erilaisia oireita, esim. ei voinut syödä. Se oli karua, karua aikaa.
Siksi en nyt ymmärrä näitä kitisijöitä. Itse olen onnellinen että pystyn nyt liikkumaan ja kävelemään. Harrastuksiin osallistun online ja opiskelen verkossa kaikkea kivaa uutta jotka haluan oppia ennen kuolemaani. Ulkoilu on myös ihanaa ja olen kiitollinen siitä että sitä ei ole tarvinnut rajoittaa suomessa ollenkaan, meillä on täällä ollut niin hyvä tilanne.
t. eka kommentoija
Ihmiset ovt sietokvyltään ja henkiseltä vahvuudeltaan erilaisia. Joku on joskus sanonut, että kovia vastoinkäymisiä tulee vain henkisesti vahvoille ihmisille. Sinä varmaankin olet sellainen. Toivotan sulle tsemppiä ja mahdollisimman paljon hyviä asioita elämääsi. <3
Ja olet oikeassa siinä, että meillä koronatilanne on ollut helppo. Olemme päässeet tosi vähällä moniin muihin maihin verrattuna ja todennäköisesti pääsemme jatkossakin. :)
Kiitos. Sepä tässä onkin kun olen kuunnellut monta vuotta muiden ivaa siitä miten heikko ihminen olen kun en kestä elämän vaikeuksia vaan sairastuin masennukseen, ahdistukseen ja traumaperäiseen stressiin, että olen vain niin helpolla päässyt elämässäni että siksi uuvuin tuollaisista jutuista kuin syöpä tai menetykset. Minua on halveksuttu "heikkouteni" vuoksi ja kerrottu miten halveksitaan tällaisia heikkoja ihmisiä. Nyt nämä samat ihmiset valittavat kuinka vaikeaa heillä on kun ei saa mennä ja tulla niin kuin itse haluaa. Eli tulee vaan mieleen että olenko sittenkin vahva ja he heikkoja jotka minua heikoksi kutsuivat.
Osa suomalaisista tuntuu kurjistaneen omaa elämäänsä enemmän kuin olisi ollut tarpeenkaan. Osa taas noudattaa vain suosituksia, jotka ovat olleet pandemian alusta alkean (turvavälit, yskiminen hihaan ja käsihygenia) ja muutoin elävät normaalisti. Maskia suositellaan käyttettäväksi silloin, kun turvavälin pitäminen ei ole mahdollista.
Vappuna tapasin taloyhtiön pihalla yli 70-vuotiaan naapurini, joka mut nähdessään perääntyi ja häpeissään kertoi, että asunnossa haisee jo niin pahalle, että hänen oli pakko lähteä viemään roskat ulos. Ei ollut siis vienyt roskia ulos puoleentoista kuukauteen, koska oli "hallitus oli määrännyt", että yli 70-vuotiaat eivät saa poistua asunnostaan lainkaan. Tällaista määräystä ei kuitenkaan ollut annettu vaan vanhus oli ymmärtänyt tämänkin SUOSITUKSEN ihan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai tee kuten tuttavaperheeni: elävät ilman mitään koronarajoitteita Uudellamaalla. Ei maskeja, käyvät joka paikassa sen verran kuin huvittaa, liikkuvat, lähtevät toiselle mantereelle sukuloimaan (eivätkä todellakaan pidä karanteenia kun tulevat vaan lapset päiväkotiin suoraan jne). Yhtään eivät ole valittaneet maaliskuusta alkaen korona-ahdistusta.
Nää on selviytyjä. Kun ei piittaa muiden mielipiteistä, on rehellisesti free rider ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Miksi tätä verrataan koko ajan sotaan? Ei tämä ole sota. Minua ei haittaa nuo rajoitukset, en vaan jaksa ihmisten negatiivisuutta. Kytätään toisia, vaaditaan suurempia rajoituksia, haukutaan päättäjiä ja muita ihmisiä. Sodassa olisi yhteishenkeä. Tässä on ihan päin vastaiset tunnelmat. Nämä muiden mollaajat ei ainakaan mitään sotaa voittaisi.
Oikeasti sotatilanteessa suurin osa on epävarmuudessa odottelua, kykkimistä kökkimistä ja sen seuraamista, miten asiat hitaasti murenevat ympärillä ja silti pitää vain jaksaa ja jaksaa. Voittajia ovat ne, jotka keskimäärin jaksavat pidempään murtumatta (joskus voi olla sattumaa ja onneakin mukana).
Siksi sotavertaus ei ole täysin väärä, vaikka varovaisuutta sen kanssa itsekin suosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aina pitää alkaa vähätellä muiden tuntemuksia.
Jos jollain on ollut jo pirun traagista tai yksinäistä, miksi pitää verrata, miksi joku toinen ei saa väsyä tähän kyttäämiseen ja jatkuvaan koronasaasteeseen ja kehotuksiin. Miksi ihmisiä ja heidän tuntemuksia pitää aina verrata tyyliin : olen kokenut pahempaakin.
Olen minäkin kokenut pahempaa, mutta silti olen kyllästynyt tähän. Enkä koe, että se on väärä tunne kun ei vaan jaksa jatkuvaa jauhamista koronasta ja oi tänään jo 20 tartuntaa, ja sitten kaikki kiinni.
Kyllä, olen kyllästynyt.
Se on loukkaavaa niitä ihmisiä kohtaan jotka joutuvat elämään traagisien ja vaikeiden asioiden kanssa koko elämänsä ilman että on mahdollisuutta poistua tilanteesta. Tyyliin, jos on vaikka koditon perhe joka asuu Bankokin kaatopaikalla, niin menisit heille valittamaan kuinka vaikeaa sinulla on kun sinulla on vain yksiö ja saat vain tavallista ruokaa joka päivä eikä ole varaa joka päivä käydä ravintolassa tms. Kannattaisi siis vähän miettiä mistä valittaa. Noh, luultavasti et ymmärrä vaikka kuinka yrittäisin selittää sillä elät minä minä-maailmassa.
Onpa naurettavaa. Muut ei saa valittaa koskaan mistään, kun on aina se perhe siellä slummissa...? Ihan lapsellinen ajatus tuokin.
Kuolinpesän hoitaminen se vasta kivaa on näinä aikoina ydinkeskustassa.
Vielä tuli pari laskua postissa. Taas huomenna tihkusateessa seisomaan jonoon pankin ulkopuolelle kadulle, sitten odottamaan sisälle että pääsee maksamaan laskut. Kuolinpesän laskuja ei voi maksaa netissä, eikä saa käyttää maksupalvelua.
21 laskua kahden kuukauden aikana, tulevat sillä lailla tipoittain 1-2 viikossa.
Jokainen käyty maksamassa konttorissa rautatientorilla.
No, kyllähän tästä vähän korvaustakin saa, mutta jee. Ajattelin huomenna käydä Mäkkärissä samalla reissussa syömässä, vaikka vaarallistahan se lienee.
Sinänsä 90-luvun laman läpieläneenä tämä kotona jumitus ei ole mikään paha rasti.
Nyt on sentään netti. Miettikää että teillä ei olisi nettiä eikä kännyköitä.
Monta vuotta jumitat kotona, ei muuta seuraa kuin Arvi Lind. Nykyään on helpompaa jumittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on menossa todella stressaava elämänvaihe, johon ei voi muuta kuin odottaa. Tämä odottaminen olisi aavistuksen helpompaa, jos voisi vaikka matkata jouluksi Aasiaan, tai voisi edes hyvällä omalla tunnolla olla joulun Lapissa (en ole koskaan käynyt siellä). Nyt ainoa harrastukseni on niin mahdotonta, että sekin on täytynyt lopettaa.
Vihaan käyttää maskia, ja maskilliset ihmiset ihan normaaleissa paikoissa alkaa ahdistaa henkisesti. Monen kurjan vuoden jälkeen iski tämä meidän henkilökohtainen kriisi, jota nyt kuorruttaa sitten maailmanlaajuinen pandemia. Kyllä minua väsyttää, enkä ymmärrä, miksi ei saisi? Miksi ei saisi sanoa että tämä ei ole kivaa?
No eihän tämä kenellekään ole kivaa mutta en minä kehtaa valittaa siitä kun en pääse Aasiaan jouluksi. On sullakin ongelmat. Maskilliset ihmiset ahdistaa voi hyvää päivää...
En jaksanut kirjoittaa aikaisemmin enempää, mutta tarkennan nyt sitten. Tarkoitin, että tätä elämäntilannetta mikä meillä on, auttaisi kestämään ne arjen pienetkin ilot, joita normaalisti voisi tehdä, jotta aika kuluisi enemmän ja olisi useammin muuta ajateltavaa.
Voitaisiin käydä elokuvissa (käydään kerran, pari vuodessa). Voitaisiin käydä joka viikonloppu uimassa (käytiin ennen koronaa noin kaksi kertaa kuussa koko perhe). Olisin voinut aloittaa uuden harrastuksen, ja jatkaa vanhaa ilman, että se tietäisi vain turhaa rahan menoa kuten nyt. Oltaisiin voitu kutsua ystäväperhe meille kylään pidemmäksi aikaa, mutta heidän maastaan ei matkusteta Suomeen nyt. Nyt joulun alla olisi ollut lapsella matineoita, toisella lapsella joulumyyjäiset, muutama muu tapahtuma ja minulla ensimmäinen joulukonsertissa esiintyminen. Joulun aikaan muutenkin olisimme normaalisti nähneet ihmisiä enemmän.
Koronankeväällä meiltä hävisi kokonaan tukiverkot, ja nyt syksyllä ei ole yhtä paikkaa, jonne kerran kuussa saatiin vietyä pienempi lapsi hoitoon pariksi tunniksi, että voitiin käydä puolison kanssa kahdestaan syömässä. Meiltä on peruuntunut kaksi keikkaa, joiden näkemistä odotettiin molempi ja joiden ajaksi oli jo saatu maksulliset lastenvahdit. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään. Päälle vielä jatkuva arjen epävarmuus, kun ei tiedä milloin joku lapsista joutuu karanteeniin ja sitten taas arki heittää kuperkeikkaa pitkäksi aikaa.
Joskus tekee mieli kommentoida pahastikin, että jos ei tämä korona ole mitään elämässä muuttanut, niin aika tylsä ja kurja elämä ihmisellä on jo valmiiksi ollut. Ei millään pahalla, mutta meille tämä vuosi olisi ollut astetta helpompi kestää ilman koronaa, mutta nyt sitten on oikeasti rankkaa, vinoilet sitten Aasian matkasta miten paljon jaksat. Ja ei, en ala avata mikä meidän perhettä stressaa. Ei kuulu sinulle.
Kokeilkaa itse kykkiä pienessä kerrostaloasunnossa keskellä lähitöitä, jossa ainoat virikkeet on ruuhkaisat lenkkipolut ja pieni kauppakeskittymä. On varmaan mukava kotoilla, kun on oma talo ja pihaa siinä ympärillä. Voi saunoa joka ilta jos huvittaa, ja hyvässä lykyssä on joku tila, jonne mennä kun ei kestä enää olla koko ajan jonkun kanssa.
Ja kyllä kuulkaa, yritettiin saada lainaa, jotta oltaisiin voitu ostaa se oma talo. Ei saatu. Sekös tässä vielä nostaa katkeruutta entisestään. Ja toiset elää tilaa ympärillään välittämättä mistään suosituksista mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronan myötä matkailijoista on tullut "pahoja". Kuitenkin kun joku menee repun kanssa baariin ja tallinnaan, ei välttämättä saa samanlaista syyllistämistä osakseen koska ei näytä matkustajalta. Sekin ilo on viety. Sukulaisia ei saa nähdä, ne loputkin ovat keksineet koronasta loistavan syyn ettei tarvitse kutsua kylään, mutta muita voi kyllä kutsua. Korona on myös loistava syy ottaa lapset pois koulusta tai tarhasta ja sitten valittaa somessa kun lapset riehuu kotona, niin miksiköhän riehuu kun eivät saa energiaa purettua missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Koronan myötä matkailijoista on tullut "pahoja". Kuitenkin kun joku menee repun kanssa baariin ja tallinnaan, ei välttämättä saa samanlaista syyllistämistä osakseen koska ei näytä matkustajalta. Sekin ilo on viety. Sukulaisia ei saa nähdä, ne loputkin ovat keksineet koronasta loistavan syyn ettei tarvitse kutsua kylään, mutta muita voi kyllä kutsua. Korona on myös loistava syy ottaa lapset pois koulusta tai tarhasta ja sitten valittaa somessa kun lapset riehuu kotona, niin miksiköhän riehuu kun eivät saa energiaa purettua missään muualla.
Keväällä oli aika järkyttävää seurata, kun vaadittiin kouluja kiinni ja ne meni kiinni, ja sitten alettiin vittuilla vanhemmille, joille jäi omien töiden hoitaminen etänä samalla, kun lapset oli kotona jaloissa pyörimässä. Valitettiin, kun vanhemmilta ei onnistu teams-palaverit kuten muilta, ja ihmeteltiin, että mikä siinä perhe-elämässä on muka niin rankkaa???? Samaan aika koko helvetin Suomi kiinni, ja neropatit vinoili, että kannattiko perustaa perhe, kun et sen kanssa kestä olla.
Korona-aika sai minut kyllä vihaamaan ihmisiä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on menossa todella stressaava elämänvaihe, johon ei voi muuta kuin odottaa. Tämä odottaminen olisi aavistuksen helpompaa, jos voisi vaikka matkata jouluksi Aasiaan, tai voisi edes hyvällä omalla tunnolla olla joulun Lapissa (en ole koskaan käynyt siellä). Nyt ainoa harrastukseni on niin mahdotonta, että sekin on täytynyt lopettaa.
Vihaan käyttää maskia, ja maskilliset ihmiset ihan normaaleissa paikoissa alkaa ahdistaa henkisesti. Monen kurjan vuoden jälkeen iski tämä meidän henkilökohtainen kriisi, jota nyt kuorruttaa sitten maailmanlaajuinen pandemia. Kyllä minua väsyttää, enkä ymmärrä, miksi ei saisi? Miksi ei saisi sanoa että tämä ei ole kivaa?
No eihän tämä kenellekään ole kivaa mutta en minä kehtaa valittaa siitä kun en pääse Aasiaan jouluksi. On sullakin ongelmat. Maskilliset ihmiset ahdistaa voi hyvää päivää...
En jaksanut kirjoittaa aikaisemmin enempää, mutta tarkennan nyt sitten. Tarkoitin, että tätä elämäntilannetta mikä meillä on, auttaisi kestämään ne arjen pienetkin ilot, joita normaalisti voisi tehdä, jotta aika kuluisi enemmän ja olisi useammin muuta ajateltavaa.
Voitaisiin käydä elokuvissa (käydään kerran, pari vuodessa). Voitaisiin käydä joka viikonloppu uimassa (käytiin ennen koronaa noin kaksi kertaa kuussa koko perhe). Olisin voinut aloittaa uuden harrastuksen, ja jatkaa vanhaa ilman, että se tietäisi vain turhaa rahan menoa kuten nyt. Oltaisiin voitu kutsua ystäväperhe meille kylään pidemmäksi aikaa, mutta heidän maastaan ei matkusteta Suomeen nyt. Nyt joulun alla olisi ollut lapsella matineoita, toisella lapsella joulumyyjäiset, muutama muu tapahtuma ja minulla ensimmäinen joulukonsertissa esiintyminen. Joulun aikaan muutenkin olisimme normaalisti nähneet ihmisiä enemmän.
Koronankeväällä meiltä hävisi kokonaan tukiverkot, ja nyt syksyllä ei ole yhtä paikkaa, jonne kerran kuussa saatiin vietyä pienempi lapsi hoitoon pariksi tunniksi, että voitiin käydä puolison kanssa kahdestaan syömässä. Meiltä on peruuntunut kaksi keikkaa, joiden näkemistä odotettiin molempi ja joiden ajaksi oli jo saatu maksulliset lastenvahdit. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään. Päälle vielä jatkuva arjen epävarmuus, kun ei tiedä milloin joku lapsista joutuu karanteeniin ja sitten taas arki heittää kuperkeikkaa pitkäksi aikaa.
Joskus tekee mieli kommentoida pahastikin, että jos ei tämä korona ole mitään elämässä muuttanut, niin aika tylsä ja kurja elämä ihmisellä on jo valmiiksi ollut. Ei millään pahalla, mutta meille tämä vuosi olisi ollut astetta helpompi kestää ilman koronaa, mutta nyt sitten on oikeasti rankkaa, vinoilet sitten Aasian matkasta miten paljon jaksat. Ja ei, en ala avata mikä meidän perhettä stressaa. Ei kuulu sinulle.
Monet ei taida ymmärtää, miksi sinä et muka ole voinut käydä elokuvissa tai uimassa, kun he itse ovat voineet käydä. Monet asiat kommentissasi oli toki sellaisia (esim ulkomailla asuvan perheen kyläily), joille ei nyt mahda yhtään mitään, mutta ei ole järkevää rajoittaa omaa elämäänsä yhtään enempää kuin on aivan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon etätyörutiinin noudattaminen normaalina voi vaikeutua, jos mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella.
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.
Kun sitä voimaa ei ole, sitä ei vaan ole.
Ja jos etätöitä on jo valmiiksi vähän rästissä, siitä suosta on vaikea päästä pois. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa mm. keskittymisongelmia ja vaikuttaa ihan suoraan aivotoimintaan, joten väsähtäneen voi olla vaikea tehdä 8h töitä putkeen. Etenkin jos työmäärä tuntuu loputtomalta.
Kauhea kierre. Ei saa levättyä, muttei tehtyäkään mitään. Been there, done that.
Kyllä tämä koville ottaa. Keväällä en olisi voinut kuvitella, että vielä seuraavanakin keväänä ollaan (todennäköisesti) samassa ahdingossa.
Tuntuu, että lapseni lapsuus menee kohta ohi. Synttärit peruttiin, kaikki kivat elokuva- ja teatterikäynnit, Heurekat ja muut on jätetty välistä. Ollaan vaan ja ulkoillaan. Ei ollut kevätjuhlia eikä nyt ole joulujuhlaa. Ei koulukuvausta. Pieniä asioita, mutta niin ainutlaatuisia.
Parisuhdetta tämä aika on koetellut. Mieheni on hysteerinen koronan suhteen. Emme lapsen kanssa saa kulkea julkisilla tai käydä koskaan kauppakeskuksessa. Sinänsä se ei haittaa; ne eivät ole asioita mitä kaipaan. Ahdistaa vaan tällainen eristäytyminen ja varuillaanolo.
Epäreilulta tuntuu, että toiset ihmiset reissaa laivoilla ja istuu baarissa. Meillä ei käy edes ystäviä. Tämä ei ole elämää. Elämä on paussilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on menossa todella stressaava elämänvaihe, johon ei voi muuta kuin odottaa. Tämä odottaminen olisi aavistuksen helpompaa, jos voisi vaikka matkata jouluksi Aasiaan, tai voisi edes hyvällä omalla tunnolla olla joulun Lapissa (en ole koskaan käynyt siellä). Nyt ainoa harrastukseni on niin mahdotonta, että sekin on täytynyt lopettaa.
Vihaan käyttää maskia, ja maskilliset ihmiset ihan normaaleissa paikoissa alkaa ahdistaa henkisesti. Monen kurjan vuoden jälkeen iski tämä meidän henkilökohtainen kriisi, jota nyt kuorruttaa sitten maailmanlaajuinen pandemia. Kyllä minua väsyttää, enkä ymmärrä, miksi ei saisi? Miksi ei saisi sanoa että tämä ei ole kivaa?
No eihän tämä kenellekään ole kivaa mutta en minä kehtaa valittaa siitä kun en pääse Aasiaan jouluksi. On sullakin ongelmat. Maskilliset ihmiset ahdistaa voi hyvää päivää...
Henkilökohtaisesti en ainakaan itse tajua miksi kukaan menisi nyt mihinkään isoon uimahalliin tai useaksi tunniksi samaan huonetilaan monen vieraan kanssa (elokuvat, teatteri, konsertit) ja minä sentään olen pikemmin koronakyynikko kuin -hysteerikko, en käytä edes maskia (koska en liiku paikoissa, jossa se on välttämätöntä).
En jaksanut kirjoittaa aikaisemmin enempää, mutta tarkennan nyt sitten. Tarkoitin, että tätä elämäntilannetta mikä meillä on, auttaisi kestämään ne arjen pienetkin ilot, joita normaalisti voisi tehdä, jotta aika kuluisi enemmän ja olisi useammin muuta ajateltavaa.
Voitaisiin käydä elokuvissa (käydään kerran, pari vuodessa). Voitaisiin käydä joka viikonloppu uimassa (käytiin ennen koronaa noin kaksi kertaa kuussa koko perhe). Olisin voinut aloittaa uuden harrastuksen, ja jatkaa vanhaa ilman, että se tietäisi vain turhaa rahan menoa kuten nyt. Oltaisiin voitu kutsua ystäväperhe meille kylään pidemmäksi aikaa, mutta heidän maastaan ei matkusteta Suomeen nyt. Nyt joulun alla olisi ollut lapsella matineoita, toisella lapsella joulumyyjäiset, muutama muu tapahtuma ja minulla ensimmäinen joulukonsertissa esiintyminen. Joulun aikaan muutenkin olisimme normaalisti nähneet ihmisiä enemmän.
Koronankeväällä meiltä hävisi kokonaan tukiverkot, ja nyt syksyllä ei ole yhtä paikkaa, jonne kerran kuussa saatiin vietyä pienempi lapsi hoitoon pariksi tunniksi, että voitiin käydä puolison kanssa kahdestaan syömässä. Meiltä on peruuntunut kaksi keikkaa, joiden näkemistä odotettiin molempi ja joiden ajaksi oli jo saatu maksulliset lastenvahdit. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään. Päälle vielä jatkuva arjen epävarmuus, kun ei tiedä milloin joku lapsista joutuu karanteeniin ja sitten taas arki heittää kuperkeikkaa pitkäksi aikaa.
Joskus tekee mieli kommentoida pahastikin, että jos ei tämä korona ole mitään elämässä muuttanut, niin aika tylsä ja kurja elämä ihmisellä on jo valmiiksi ollut. Ei millään pahalla, mutta meille tämä vuosi olisi ollut astetta helpompi kestää ilman koronaa, mutta nyt sitten on oikeasti rankkaa, vinoilet sitten Aasian matkasta miten paljon jaksat. Ja ei, en ala avata mikä meidän perhettä stressaa. Ei kuulu sinulle.
Monet ei taida ymmärtää, miksi sinä et muka ole voinut käydä elokuvissa tai uimassa, kun he itse ovat voineet käydä. Monet asiat kommentissasi oli toki sellaisia (esim ulkomailla asuvan perheen kyläily), joille ei nyt mahda yhtään mitään, mutta ei ole järkevää rajoittaa omaa elämäänsä yhtään enempää kuin on aivan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä haittaa kotona olo, mutta sen "sivutuotteet" kyllä. Kotona on ahdistavaa tehdä hommia, kun tuntuu ettei saa mitään aikaan. Työpäivän aloittaminen tuntuu raskaalta, enkä meinaa jaksaa. Lykkään hommia viimeiseen saakka. En saa mitään tukea työporukasta, tähän asti meillä ei ole ollut edes mitään tapaamisia. Tuntuu, etten osaa mitään, en pärjää, ja muut tekevät hyvää työtä. Nyt pomo sitten innostui, että joka päivä on oltava tapaamista ja palaveria. En osaa olla luontevasti kamerassa, netti pätkii, kaikki puhuvat päällekkäin enkä saa suunvuoroa, netin pätkimisen takia muut eivät kuule minua. Tapaamisistakin on tullut todella uuvuttavia, koska niissä ei päästä puusta pitkään ja ne ovat paljon hankalampia kuin kasvokkain kommunikoiminen. Asumme väliaikaisesti yksiössä (koronan takia muuttokin viivästyi paljon) ja miehen on oltava silloin hiljaa omista töistään, kun minulla on jonninjoutavia tapaamisia.
Mielenterveyteni on romahtanut ihan totaalisesti. Nukun todella pitkiä unia, en jaksaisi laittaa ruokaa tai tehdä mitään. Tekemättömät työt ahdistaa, tehdyissäkin tuntuu olevan vielä hiomista. Tuntuu etten vaan osaa, epäilen itseäni kamalasti, vaikka saan ihan hyvää palautettakin. Tuskin muilla menee niiin paljon paremmin, mutta se on tämä yksinäisyys ja tyhjiö.
Olen muutenkin todella yksinäinen, nyt koronan aikana en ole tavannut kirjaimellisesti ketään muita kuin mieheni. Työrutiinit, töihin meneminen, työmatkat ovat olleet sitä kivaa sisältöä elämään, sosiaalisetkin tarpeet ovat tyydyttyneet. Olen saanut omaa aikaa työmatkoilla, nyt tämä yksiössä asuminen alkaa ottaa parisuhteenkin päälle ja riitaa tuntuu olevan aivan kamalasti, kun olemme kirjaimellisesti koko ajan samassa tilassa ja yritämme vielä tehdä töitäkin. Kaipaan yksinäisyyttä työmatkoilla ja kodin ulkopuolella liikkuessa.
Voin niin samaistua kirjoitukseesi. Monikaan ei ymmärrä kuinka raskasta etätyöt pidemmän päälle voivatkaan olla kun normaaleja ihmiskontakteja ei päivittäin tulekaan. Jo tutkimuksetkin osoittavat että ihmisellä menee enemmän voimavaroja etä kokouksissa kun ihmisten reaktioita ja ilmeitä ei näe samoin kuin fyysisessä kohtaamisessa. En myöskään saa työssäni tukea työyhteisöltä siinä määrin kuin kokisin tarvitsevani. Alan myös epäillä omaa työnjälkeäni kun työasioita ei voi jakaa samoin kuin ennen etätöitä. Välillä koen niin suunnatonta yksinäisyyttä ja etätyöt ovat pahentaneet sitä merkittävästi. Olen kiitollinen ettei minun tarvitse altistaa itseäni samalla tavalla mutta kyllä siinä etätyössäkin omat raskaat puolensa.
Etätyöt ja perheetön, siinä on sellainen yhtälö jota perheelliset eivät ymmärrä.
Kun ei ole hiljaisuuden keskeyttäjää. Päivät seuraa samanlaisena toistaan. Tätä jo 8 kk eikä loppua näy.
Ei saa valittaa koska pitää kestää.
Joku vertasi sotaan. On tunnettu tosi asia Talvisota henki.
Miten näitä voi verrata samassa keskustelussa? Mielestäni ei mitenkään. Silloin joka ikinen tiesi taistella orjuuttajaa vastaan, maine punakoneistolla tahraton. Virus ei orjuta kuten vihollinen.
Toinen asia.
Kirjastoja käyttää pääosin vanhemmat ihmiset.
Miten niiden sulkeminen auttaa? Pääosin he tarvitsevat kirjastoa missä lukea lehdet yms yms päivälle virkettä.
Tosi harva nuori tai työikäinen käyttää kirjastoa, shoppailu senttereissä tai baarissa ovat.
Eikö vanhusten suojelu ole kirjasto johon ikäraja tai eläkeläiskortti. Muut hakekoon varauksia ja palautus laatikkoon.
Tosi moni vanhempi ihminen on neljän seinän sisällä koska hallitus niin määrää. Ovat tottelevaisia. Laitospaikat räjähtävät käsiin kesällä 2021 kun ikäihmiset eivät saa liikkua ja heidän fyysinen kuntonsa romahtaa eivätkä enää pärjää kotona. Miten hallitus varautuu tähän sote uudistuksen keskellä.
Entäs syrjäytyneet nuoret. Tässä ajassa he ovat jääneet jalkoihin eikä resurssit riitä koska yhden työikäisen on päästävä joka kuukausi testiin kun nenä vuotaa ja yskittää.
Noh, te salaliittoteoreetikot ja denialistit tätä tautia itse levitätte kun ette voi noudattaa hieman epäsosiaalisuutta vaan pitää halailla ja kaikkea kun ette jaksa hillitä itseänne kun "väsyttää". Mitä enemmän levitätte tautia sitä pidempään tilanne eli "hulluus" kestää. Kukkelikuu!