Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen koronaväsymys
25.11.2020 |
En voi itselleni mitään, en vain jaksa.
En jaksa tätä hössötystä, en jaksa enää suosituksia, en kieltoja, en toisten kyttäämistä.
Ymmärrän, että kyseessä on osalle vaarallinen virus, mutta eipä se tuolla leviäisi jos ihmiset olisi kotona sairaana. No ei ole.
Terveinä liikkuvien elämää rajoitetaan taas uudelleen, kiitos että yrität pysyä järjissäsi, kun olet jo etätöissä koko ajan ja sitten kielletään sosiaaliset harrastuksetkin, ei vaan enää jaksa.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä haittaa kotona olo, mutta sen "sivutuotteet" kyllä. Kotona on ahdistavaa tehdä hommia, kun tuntuu ettei saa mitään aikaan. Työpäivän aloittaminen tuntuu raskaalta, enkä meinaa jaksaa. Lykkään hommia viimeiseen saakka. En saa mitään tukea työporukasta, tähän asti meillä ei ole ollut edes mitään tapaamisia. Tuntuu, etten osaa mitään, en pärjää, ja muut tekevät hyvää työtä. Nyt pomo sitten innostui, että joka päivä on oltava tapaamista ja palaveria. En osaa olla luontevasti kamerassa, netti pätkii, kaikki puhuvat päällekkäin enkä saa suunvuoroa, netin pätkimisen takia muut eivät kuule minua. Tapaamisistakin on tullut todella uuvuttavia, koska niissä ei päästä puusta pitkään ja ne ovat paljon hankalampia kuin kasvokkain kommunikoiminen. Asumme väliaikaisesti yksiössä (koronan takia muuttokin viivästyi paljon) ja miehen on oltava silloin hiljaa omista töistään, kun minulla on jonninjoutavia tapaamisia.
Mielenterveyteni on romahtanut ihan totaalisesti. Nukun todella pitkiä unia, en jaksaisi laittaa ruokaa tai tehdä mitään. Tekemättömät työt ahdistaa, tehdyissäkin tuntuu olevan vielä hiomista. Tuntuu etten vaan osaa, epäilen itseäni kamalasti, vaikka saan ihan hyvää palautettakin. Tuskin muilla menee niiin paljon paremmin, mutta se on tämä yksinäisyys ja tyhjiö.
Olen muutenkin todella yksinäinen, nyt koronan aikana en ole tavannut kirjaimellisesti ketään muita kuin mieheni. Työrutiinit, töihin meneminen, työmatkat ovat olleet sitä kivaa sisältöä elämään, sosiaalisetkin tarpeet ovat tyydyttyneet. Olen saanut omaa aikaa työmatkoilla, nyt tämä yksiössä asuminen alkaa ottaa parisuhteenkin päälle ja riitaa tuntuu olevan aivan kamalasti, kun olemme kirjaimellisesti koko ajan samassa tilassa ja yritämme vielä tehdä töitäkin. Kaipaan yksinäisyyttä työmatkoilla ja kodin ulkopuolella liikkuessa.
Voithan sä mennä jonnekin muualle kuin töihin. Siis työpäiväsi jälkeen ja viikonloppuisin. Mä olen tehnyt etätöitä jo monta vuotta ja ymmärrän hyvin, että tulee mökkihöperöksi, jos ei käy yhtään missään. Hyppäät auton rattiin ja ajelet jonnekin, käyt vaikka kahvilassa tai jotain. Tai menet bussila tai millä nyt haluatkin mennä. Mene vaikka tekemään ostokset jostain kauempana olevasta kauppakeskuksesta kuin yleensä. Mä kävin eilen hakemassa noutoruokaa läheisestä ravintolasta. Mukavaa istua itsekseen, juoda odotellessa yksi olut, katsella muita ihmisiä ja surffailla kännykällä netissä. Etätyössä työmatkat ja työkaverit jäävät pois, mutta kannattaa keksiä jotain niiden tilalle.
Jep, kontaktejahan sitä kannattikin mennä hakemaan kauppakeskuksiin ja busseihin. Koen olevani onnekas ja äärimmäisen etuoikeutettu, että ei tarvitse mennä töihin tai julkisiin keräämään kontakteja ja saan olla näin eristyksissä eikä "tarvitse" altistaa itseä millekään. Meiltä on kohtuullisen pitkä matka julkisilla lähimpään kauppakeskittymään ja se onkin sitten sen kokoinen, että en sinne haluaisi enää mennä. Kävelyillä käyn joskus, mutta senkin huomaa että kunto on laskenut tosi paljon, kun arjen kävelyä ei tule.
En koe kaipaavani erityisesti mitään kahviloissa hengaamista, olen jopa iloinen ettei ihmispaljouteen tarvitse mennä, vaan sitä rutiinia ja rytmitystä jonka töissä käyminen tuo.
Minä kaipaan kotona tapahtuvia ihmiskontakteja. Niistä on pulaa ilman koronaakin ja koronan aikana ne ovat vähentyneet vielä 80 %. Jatkuva yksinolo ei sovi läheskään jokaiselle, etenkin kun se ei tapahdu omasta toiveesta.
Miksi? Eivätkö he halua tulla sun luoksesi vai etkö sinä halua heitä enää käymään? Voisiko jotain tehdä toisin, jotta tapaamiset kotonakin onnistuisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon etätyörutiinin noudattaminen normaalina voi vaikeutua, jos mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella.
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.
Kun sitä voimaa ei ole, sitä ei vaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä haittaa kotona olo, mutta sen "sivutuotteet" kyllä. Kotona on ahdistavaa tehdä hommia, kun tuntuu ettei saa mitään aikaan. Työpäivän aloittaminen tuntuu raskaalta, enkä meinaa jaksaa. Lykkään hommia viimeiseen saakka. En saa mitään tukea työporukasta, tähän asti meillä ei ole ollut edes mitään tapaamisia. Tuntuu, etten osaa mitään, en pärjää, ja muut tekevät hyvää työtä. Nyt pomo sitten innostui, että joka päivä on oltava tapaamista ja palaveria. En osaa olla luontevasti kamerassa, netti pätkii, kaikki puhuvat päällekkäin enkä saa suunvuoroa, netin pätkimisen takia muut eivät kuule minua. Tapaamisistakin on tullut todella uuvuttavia, koska niissä ei päästä puusta pitkään ja ne ovat paljon hankalampia kuin kasvokkain kommunikoiminen. Asumme väliaikaisesti yksiössä (koronan takia muuttokin viivästyi paljon) ja miehen on oltava silloin hiljaa omista töistään, kun minulla on jonninjoutavia tapaamisia.
Mielenterveyteni on romahtanut ihan totaalisesti. Nukun todella pitkiä unia, en jaksaisi laittaa ruokaa tai tehdä mitään. Tekemättömät työt ahdistaa, tehdyissäkin tuntuu olevan vielä hiomista. Tuntuu etten vaan osaa, epäilen itseäni kamalasti, vaikka saan ihan hyvää palautettakin. Tuskin muilla menee niiin paljon paremmin, mutta se on tämä yksinäisyys ja tyhjiö.
Olen muutenkin todella yksinäinen, nyt koronan aikana en ole tavannut kirjaimellisesti ketään muita kuin mieheni. Työrutiinit, töihin meneminen, työmatkat ovat olleet sitä kivaa sisältöä elämään, sosiaalisetkin tarpeet ovat tyydyttyneet. Olen saanut omaa aikaa työmatkoilla, nyt tämä yksiössä asuminen alkaa ottaa parisuhteenkin päälle ja riitaa tuntuu olevan aivan kamalasti, kun olemme kirjaimellisesti koko ajan samassa tilassa ja yritämme vielä tehdä töitäkin. Kaipaan yksinäisyyttä työmatkoilla ja kodin ulkopuolella liikkuessa.
Voithan sä mennä jonnekin muualle kuin töihin. Siis työpäiväsi jälkeen ja viikonloppuisin. Mä olen tehnyt etätöitä jo monta vuotta ja ymmärrän hyvin, että tulee mökkihöperöksi, jos ei käy yhtään missään. Hyppäät auton rattiin ja ajelet jonnekin, käyt vaikka kahvilassa tai jotain. Tai menet bussila tai millä nyt haluatkin mennä. Mene vaikka tekemään ostokset jostain kauempana olevasta kauppakeskuksesta kuin yleensä. Mä kävin eilen hakemassa noutoruokaa läheisestä ravintolasta. Mukavaa istua itsekseen, juoda odotellessa yksi olut, katsella muita ihmisiä ja surffailla kännykällä netissä. Etätyössä työmatkat ja työkaverit jäävät pois, mutta kannattaa keksiä jotain niiden tilalle.
Jep, kontaktejahan sitä kannattikin mennä hakemaan kauppakeskuksiin ja busseihin. Koen olevani onnekas ja äärimmäisen etuoikeutettu, että ei tarvitse mennä töihin tai julkisiin keräämään kontakteja ja saan olla näin eristyksissä eikä "tarvitse" altistaa itseä millekään. Meiltä on kohtuullisen pitkä matka julkisilla lähimpään kauppakeskittymään ja se onkin sitten sen kokoinen, että en sinne haluaisi enää mennä. Kävelyillä käyn joskus, mutta senkin huomaa että kunto on laskenut tosi paljon, kun arjen kävelyä ei tule.
En koe kaipaavani erityisesti mitään kahviloissa hengaamista, olen jopa iloinen ettei ihmispaljouteen tarvitse mennä, vaan sitä rutiinia ja rytmitystä jonka töissä käyminen tuo.
Minä kaipaan kotona tapahtuvia ihmiskontakteja. Niistä on pulaa ilman koronaakin ja koronan aikana ne ovat vähentyneet vielä 80 %. Jatkuva yksinolo ei sovi läheskään jokaiselle, etenkin kun se ei tapahdu omasta toiveesta.
Miksi? Eivätkö he halua tulla sun luoksesi vai etkö sinä halua heitä enää käymään? Voisiko jotain tehdä toisin, jotta tapaamiset kotonakin onnistuisivat?
Ihmiset ovat poteroituneet omien perhekuntiensa pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon etätyörutiinin noudattaminen normaalina voi vaikeutua, jos mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella.
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.
Kun sitä voimaa ei ole, sitä ei vaan ole.
Eli voimaa on vain silloin, jos vaihtoehtona on potkut töistä?
Pieniin asioihin hajoaa ihmisten elämä, jos ei näitä rajoituksia jaksa. Miten ihmeessä selvittiin sodasta? Siellä ei kyselty tahdotko nyt lähteä sotaan muutamaksi vuodeksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon etätyörutiinin noudattaminen normaalina voi vaikeutua, jos mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella.
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.
Kun sitä voimaa ei ole, sitä ei vaan ole.
Eli voimaa on vain silloin, jos vaihtoehtona on potkut töistä?
Voimat menee töiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon etätyörutiinin noudattaminen normaalina voi vaikeutua, jos mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella.
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.
Kun sitä voimaa ei ole, sitä ei vaan ole.
Eli voimaa on vain silloin, jos vaihtoehtona on potkut töistä?
Voimat menee töiden hoitamiseen.
Jos saisit luvan mennä työpaikalle etätyön sijasta, silloin työt eivät veisi voimiasi? Vai onko työsi sellaista, johon tarvitsisit paivän aikana usein muiden ihmisten apua/mielipidettä/kannanottoa? Kannattaa ottaa yhteys esimieheen ja kertoa, jos on jotain ongelmaa. Työnantajan tehtävänä on organisoida työt siten, ettei kenenkään työt jää jumittamaan sen vuoksi, että ei olla fyysisesti samassa tilassa. Esim omalla työpaikallani on ohjeistus, että Teamsissa laitettuun viestiin pyritään vastaamaan asap, jotta kenenkään hommat eivät viivästy vastausta odotellessa. Monesti jopa tehostaa työntekoa, koska toinen saattaa olla palaverissa, mutta pystyy silti vastaamaan heti tai lähes heti. Jos oltaisiin toimistolla, pitäisi odottaa, että kollegan palaveri päättyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa tämä paria vuotta pidempään enää kestää jos siis on tulossa sellainen rokote mikä estää viruksen tarttuvuuden eikä sillä ole merkittäviä haittavaikutuksia. Nythän ne rokotteet ovat ilmeisesti olleet sellaisia, että estävät vain oireet joten eipä nekään paljon auta. No, pari vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä eikä noista koronan suojautsoimenpiteistä juurikaan vaivaa ole. Maskit päähän ja turvavälit kuntoon, aina ja kaikkialla. Ei ole vaikeaa jos on normaalilla järjellä varustettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon etätyörutiinin noudattaminen normaalina voi vaikeutua, jos mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella.
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.
Kun sitä voimaa ei ole, sitä ei vaan ole.
Eli voimaa on vain silloin, jos vaihtoehtona on potkut töistä?
Voimat menee töiden hoitamiseen.
Jos saisit luvan mennä työpaikalle etätyön sijasta, silloin työt eivät veisi voimiasi? Vai onko työsi sellaista, johon tarvitsisit paivän aikana usein muiden ihmisten apua/mielipidettä/kannanottoa? Kannattaa ottaa yhteys esimieheen ja kertoa, jos on jotain ongelmaa. Työnantajan tehtävänä on organisoida työt siten, ettei kenenkään työt jää jumittamaan sen vuoksi, että ei olla fyysisesti samassa tilassa. Esim omalla työpaikallani on ohjeistus, että Teamsissa laitettuun viestiin pyritään vastaamaan asap, jotta kenenkään hommat eivät viivästy vastausta odotellessa. Monesti jopa tehostaa työntekoa, koska toinen saattaa olla palaverissa, mutta pystyy silti vastaamaan heti tai lähes heti. Jos oltaisiin toimistolla, pitäisi odottaa, että kollegan palaveri päättyy
Ei vaan tämä koronatilanne verottaa sen verran jaksamista, että kaikki energia menee töiden hoitamiseen, ei ole palautumista eikä ole työkavereitakaan, työskentelen yksin, jo ennen koronaakin, mutta nyt en palaudu normaaliin tapaan vaan olen enemmän ja vähemmän uupunut. Lisäksi sekin kuormittaa, että korona on vaikuttanut vahvasti työmääriin, isoja heiluriliikkeitä molempiin suuntiin. Hetkittäin liikaa töitä ja hetkittäin huoli toimeentulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieniin asioihin hajoaa ihmisten elämä, jos ei näitä rajoituksia jaksa. Miten ihmeessä selvittiin sodasta? Siellä ei kyselty tahdotko nyt lähteä sotaan muutamaksi vuodeksi :(
Silloin kaikki olivat samassa veneessä kaikilla yhtä tiukkaa.
Nyt meillä työttömillä ei ole mitään tulevaisuutta ainakaan vuoteen koska uusia työpaikkoja ei synny ja samaan aikaan erilaisia rajoituksia tehdään työmarkkinoille ja moneen muuhun.
Ymmärrän heitä jotka ovat vakituisessa työssä tai eläkkeellä ettei heillä ole huolen häivää. Minulla on. Työtön N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koronan alusta lähtien käytännössä yksin koko ajan, tapaan toisen ihmisen ehkä kerran pari kuukaudessa (ja etätyöpalavereissa, mutta en nyt laske niitä ihmisen tapaamiseksi). Jossain vaiheessa oli ihmissuhde, josta oli vähän enemmän seuraa, mutta se päättyi. Henkireikäni ovat olleet kirjasto, museot, näyttelyt, ulkoilu. Nyt kun ilmeisesti kolme edellistä suljetaan, niin en tiedä miten käy. Olen jo niin masentunut, että eipä kai tästä voi enää pahemmaksikaan mennä
Siis et kestä paria viikkoa ilman museoita tai kirjastoa??? Jos sulla on rahaa käydä usein museoissa, voit laittaa sen rahan nyt parin kirjan ostamiseen.
Oikeastiko joku uskoo, että parin viikon päästä kaikki taas aukeaa?? Ei varmasti aukea. Nyt on flunssakausi, joten tilanne helpottaa joskus keväällä. Ja ymmärrän hyvin, että jollekin kirjasto on todella tärkeä osa elämää. Kotona pitäisi olla, mutta ei kaikilla ole varaa Bookbeattiin tai vaikka Netflixiin. Mitäs sitten teet? Tuijotat seinää?
Jos tämä oli ihan tosissaan kysytty, niin: kirjastoilla on myös e-kirjapalveluja, etenkin englanninkielisissä on hyvät valikoimat. Ja ohjelmaa tulee ihan perinteisestä telkkaristakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koronan alusta lähtien käytännössä yksin koko ajan, tapaan toisen ihmisen ehkä kerran pari kuukaudessa (ja etätyöpalavereissa, mutta en nyt laske niitä ihmisen tapaamiseksi). Jossain vaiheessa oli ihmissuhde, josta oli vähän enemmän seuraa, mutta se päättyi. Henkireikäni ovat olleet kirjasto, museot, näyttelyt, ulkoilu. Nyt kun ilmeisesti kolme edellistä suljetaan, niin en tiedä miten käy. Olen jo niin masentunut, että eipä kai tästä voi enää pahemmaksikaan mennä
Siis et kestä paria viikkoa ilman museoita tai kirjastoa??? Jos sulla on rahaa käydä usein museoissa, voit laittaa sen rahan nyt parin kirjan ostamiseen.
Oikeastiko joku uskoo, että parin viikon päästä kaikki taas aukeaa?? Ei varmasti aukea. Nyt on flunssakausi, joten tilanne helpottaa joskus keväällä. Ja ymmärrän hyvin, että jollekin kirjasto on todella tärkeä osa elämää. Kotona pitäisi olla, mutta ei kaikilla ole varaa Bookbeattiin tai vaikka Netflixiin. Mitäs sitten teet? Tuijotat seinää?
Mutta varaa on rampata museoissa ja näyttelyissä?
Tässä oli puhe kirjastosta. Ja todella monissa museoissa on ilmaisia tai hyvin edullisia päiviä.
Meillä on menossa todella stressaava elämänvaihe, johon ei voi muuta kuin odottaa. Tämä odottaminen olisi aavistuksen helpompaa, jos voisi vaikka matkata jouluksi Aasiaan, tai voisi edes hyvällä omalla tunnolla olla joulun Lapissa (en ole koskaan käynyt siellä). Nyt ainoa harrastukseni on niin mahdotonta, että sekin on täytynyt lopettaa.
Vihaan käyttää maskia, ja maskilliset ihmiset ihan normaaleissa paikoissa alkaa ahdistaa henkisesti. Monen kurjan vuoden jälkeen iski tämä meidän henkilökohtainen kriisi, jota nyt kuorruttaa sitten maailmanlaajuinen pandemia. Kyllä minua väsyttää, enkä ymmärrä, miksi ei saisi? Miksi ei saisi sanoa että tämä ei ole kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tämä paria vuotta pidempään enää kestää jos siis on tulossa sellainen rokote mikä estää viruksen tarttuvuuden eikä sillä ole merkittäviä haittavaikutuksia. Nythän ne rokotteet ovat ilmeisesti olleet sellaisia, että estävät vain oireet joten eipä nekään paljon auta. No, pari vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä eikä noista koronan suojautsoimenpiteistä juurikaan vaivaa ole. Maskit päähän ja turvavälit kuntoon, aina ja kaikkialla. Ei ole vaikeaa jos on normaalilla järjellä varustettu.
Työttömänä.
Olen sitten jo 60v ja pois työelämästä 4v
Lupaatko että sitten pääsen töihin 40h / viikko ja vähintään 12€/h. Tekee 1920€ kuukaudessa josta 30% veroa sis tel+ttv koska iäkkäällä enemmän joten käteen n.1400.
Ettei vaan olisi se 8€ tunti. Miten sitten tuun toimeen. Toivotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tämä paria vuotta pidempään enää kestää jos siis on tulossa sellainen rokote mikä estää viruksen tarttuvuuden eikä sillä ole merkittäviä haittavaikutuksia. Nythän ne rokotteet ovat ilmeisesti olleet sellaisia, että estävät vain oireet joten eipä nekään paljon auta. No, pari vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä eikä noista koronan suojautsoimenpiteistä juurikaan vaivaa ole. Maskit päähän ja turvavälit kuntoon, aina ja kaikkialla. Ei ole vaikeaa jos on normaalilla järjellä varustettu.
Työttömänä.
Olen sitten jo 60v ja pois työelämästä 4vLupaatko että sitten pääsen töihin 40h / viikko ja vähintään 12€/h. Tekee 1920€ kuukaudessa josta 30% veroa sis tel+ttv koska iäkkäällä enemmän joten käteen n.1400.
Ettei vaan olisi se 8€ tunti. Miten sitten tuun toimeen. Toivotonta.
Haluan nuoremman polven edustajana muistuttaa, että se tulee sitten eläkkeenä takaisin. Teillä on siksi korkeammat eläkemaksut, ettei teidän eläkettänne leikattu samalla tavalla kuin meidän 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa syntyneiden. Nuoret sitten ovat syntyneetkin suoraan eri todellisuuteen.
Myös viranomaisten viestinnässä olisi toivomisen varaa:
" Spolander huomauttaa, että helpotusta on näköpiirissä ensi vuoden kuluessa, kun rokotteita saadaan käyttöön. Siihen asti vaaditaan kaikilta vastuullisuutta.
– Minusta olisi sääli, jos tässä nyt viime metreillä talven aikana tapahtuisi repsahdus, osastopäällikkö Mikko Spolander sanoo."
Tämäkin viesti on sekava. Kun Spolander puhuu rokotteiden saamisesta käyttöön ensi vuoden aikana, hän ei anna mitään arviota siitä, milloin niitä saadaan käyttöön. Eikä anna kukaan muukaan. Kuitenkin Spolander puhuu "viime metreistä", jolla normaalisti ymmärretään muutamaa metriä tai muutamia päiviä. Tämä on väärin tilanteessa, jossa rajoituksia saattaa olla vähintään ensi kesään saakka.
Juuri tämä tilanteen epävarmuus tekee varmasti monille sen kestämisestä vaikeaa. Vaikka näitä uusia ja jo sangen kovia rajoituksia kestettäisiin esimerkiksi neljä viikkoa, niin mikään ei takaa, että ne poistuisivat, vaan ne voivat viekä kiristyäkin.
Ja kaikille niille, jotka tällä palstalla mollaavat ihmisiä, joille korona-aika on vaikeaa: Me emme ole kaikki samanlaisia selviytyjiä, vaan osa on muita heikompia. Se ei tee heistä huonoja ihmisiä.
Ärsyttää kaikki maskeja päähän tässäkin keskustelussa käskevät ihmiset. Maski on yleisesti suositus, ei pakollinen.
On muutenkin kiistanalaista, että onlo niistä hyötyä vai ei.
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Käsittämättömän tyhmä kommentti. Ilman ihmisiä on jotka kyseenalaistavat vallitsevan asiain tilan, sinäkin asuisit tyytyväisenä luolassasi luita järsien. Minullakin on ollut elämässä paljon vaikeuksia ja olen ap:n tavoin totaalisen kyllästynyt koronasta vouhkaamiseen. Se johtuu siitä että toimenpiteisiin verrattuna riskit ovat suhteettoman pienet.
On pelottavaa huomata, että tämä maa on täynnä arkoja kontrollifriikkejä, jotka ovat valmiit laittamaan muut "kuriin" ilmeisesti vaikka väkivalloin, jos heidän oikeana pitämiään asioita ei noudateta niin hyvin kuin he haluavat. Säälittävää.
Ja kyllä, noudatan kyllästymisestä huolimatta silti järkeviä ja kohtuuden rajoissa olevia toimenpiteitä. Rajoitusten pitkäaikaiset seuraukset tulevat kuitenkin pitkässä juoksussa olemaan paljon vakavammat kuin koronan aiheuttamat tuhot. Mutta tätä ei haluta nähdä, eikä siitä saa puhua. Kotiväkivalta on lisääntynyt valtavasti, ihmiset tulevat menettämään työpaikkojaan ja talous (eli me ihmiset) kokee ennennäkemättömän romahduksen jos tällä mallilla jatketaan.
Mutta ei se mitään, maskia päähän vaan ja lenkkipoluille heristelemään sormea maskittomille. Sädekehä kiiltää ja se on tärkeintä. Ei pelota niin paljoa, kun kuvittelee että kaikki järjestyy jos tekee kaiken oikein ja noudattaa ohjeita...
Tsemppiä ketjun aloittelijalle. Minusta ihmisen pitää saada avautua, jos ahdistaa. Jos sisältö ei miellytä niin ketjun voi ohittaa. Jos pää hajoaa, niin edes sen kirjoittaminen helpottaa. Muiltahan se ei ole pois, eikä aloittajaa helpota vaikka vertauskohteena olisi sota tai muiden vastoinkäymiset. Tunne on aina henkilökohtainen, eikä korona-ahdistukseen ole aina niitä työkaluja. Jos kirjoittaminen ja asiallinen keskustelu helpottaa, niin miksi emme sitä tekisi. Patoutuneita tunnnetiloja on hyvä purkaa.
Itse luen mielelläni asiallisia aloituksia. Pilkkaketjuja en edes avaa. Enkä ymmärrä miksi pitää vinoilla jos jotakuta ahdistaa. Tuleeko hyvä mieli siitä että saa ilkeillä anonyymisti?
Toki, mutta ei kukaan muukaan voi niitä rutiineja luoda ja noudattaa toisen puolesta. Ja nimenomaan silloin, kun mielenterveys ja jaksaminen on koetuksella, rutiinit olisivat tärkeitä ja myös tehdä jotain sellaista, mikä lisää jaksamista. Jos ennen etätyötä jaksamista on lisännyt bussipysäkille kävely ja bussimatka töihin, ihan oikeasti kannattaa suhtautua puolen tunnin aamukävelyyn samalla tavalla kuin suhtautuisi työmatkaan. Tekee siitä itselleen "pakon", vaikka sen tekemättä jättämisestä ei saakaan potkuja eikä edes pomon haukkuja.