Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen koronaväsymys
25.11.2020 |
En voi itselleni mitään, en vain jaksa.
En jaksa tätä hössötystä, en jaksa enää suosituksia, en kieltoja, en toisten kyttäämistä.
Ymmärrän, että kyseessä on osalle vaarallinen virus, mutta eipä se tuolla leviäisi jos ihmiset olisi kotona sairaana. No ei ole.
Terveinä liikkuvien elämää rajoitetaan taas uudelleen, kiitos että yrität pysyä järjissäsi, kun olet jo etätöissä koko ajan ja sitten kielletään sosiaaliset harrastuksetkin, ei vaan enää jaksa.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ihan liikaa ikäviä asioita elämässäni, jotka ovat eristäneet minut muista ihmisistä henkisesti ja joskus myös fyysisesti. Niistä olen oppinut, että ainoa keino selvitä on mennä päivä kerrallaan ja suostua odottamaan. Tämä oppi auttaa nyt koronankin aikaan, enkä siksi oikein pääse sisälle mitä sinä nyt murehdit ja pohdit. Suurin syy viruksen leviämiseen on juuri se, mitä itsekin kirjoitat ettei jaksaisi. Ne, jotka eivät suostu jaksamaan myös levittävät ja aiheuttavat tartuntalukujen nousun. Ei uskota suosituksia ja joita on tähän asti hyvin varovaisesti hyssytellen meille viranomaisten taholta neuvottu. Meille on annettu mahdollisuus, jota emme ole osanneet hyödyntää oikein.
Kun yksi mokaa porukassa kärsivät siitä sitten muutkin.Suomi ja puolet maailmaa on tällä hetkellä väsynyt koronaan. Voitko ajatella, miten et ole todellakaan yksin. Ryhdy vaikka SPR:n vekkoystäväksi jollekin, joka on vielä epätoivoisempi kuin sinä koronan vuoksi.
Näinpä. Minä olen menettänyt kaikki läheiseni ja perheenjäseneni traagisesti eli olen joutunut elämään yksin. Lisäksi olen sairastellut vuodesta 2013 erilaisia sairauksia ja joutunut olemaan neljän seinän sisällä äärimmäisen, kidutuksellisen kivun vallassa, ei ole pystynyt liikkumaan ulos tai on ollut infektiovaara(sytostaatit vei valkosolut nollaan). Oli äärimmäisen kurjaa aikaa kun ei tiennyt selviääkö hengissä ja jos selviää niin pystyykö enää ikinä elämään normaalisti tai pystyykö liikkumaan enää. Kaikki tämä käydä läpi yksin, loputtamat yksinäiset päivät maata sängyssä erittäin sairaana. Välillä eristyssellissä sairaalassa. Pelätä koko valveillaoloaikansa tulevaa, kuolemaa, tulevia kivuliaita toimenpiteitä. Monia erilaisia oireita, esim. ei voinut syödä. Se oli karua, karua aikaa.
Siksi en nyt ymmärrä näitä kitisijöitä. Itse olen onnellinen että pystyn nyt liikkumaan ja kävelemään. Harrastuksiin osallistun online ja opiskelen verkossa kaikkea kivaa uutta jotka haluan oppia ennen kuolemaani. Ulkoilu on myös ihanaa ja olen kiitollinen siitä että sitä ei ole tarvinnut rajoittaa suomessa ollenkaan, meillä on täällä ollut niin hyvä tilanne.
t. eka kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähän väsynyt vaikka elän normaalistikkin eristäytynyttä elämää. Väsymys johtuu liiasta pohtimisesta eli olen maailman murehtija muutenkin ja stressaan jo etukäteen asioista joita ei ole edes tapahtunut. Tälläinen stressari olen ollut läpi elämän eli korona ei tuo siihen tavallaan mitään uutta. Stressaan sitä kuinka tauti iskisi läheisiin ja itseeni koska siinä riskirajoilla mennään. Mietin miten tämä kaikki vaikuttaa koko maailmaan; mitä hyötyjä ja haittoja on koronasta on meillä ja maailmalla jne. Kohta vuosi on ollut elämä yhtä koronaa ja eihän tuota mitenkään pääse pakoon kun media ja palstat huutaa asiaa päivästä toiseen.
Haluan pysyä kuitenkin ajan hermolla enkä painaa päätä pensaaseen. Eli olen väsynyt stressaamisesta ja jostakin pelon tunteesta. Pelko kohdistuu siihen miten keho taudin kestää, tai miten läheisten keho sen kestää. Sairastan hyvin harvoin joten sitä aina miettii että kestääkö keho tämänkin hyvällä vastustuskyvyllä jne.
Mielestäni esim. pelon tunne on ihan normaalia ihmisellä jollei se saa ihan ylivaltaa elämästä. Mutta ilman pelon tunnetta ihmislaji ei olisi edes kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Se on alkukantainen tunne.
Jaksamista toivon kaikille meille!
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Miksi tätä verrataan koko ajan sotaan? Ei tämä ole sota. Minua ei haittaa nuo rajoitukset, en vaan jaksa ihmisten negatiivisuutta. Kytätään toisia, vaaditaan suurempia rajoituksia, haukutaan päättäjiä ja muita ihmisiä. Sodassa olisi yhteishenkeä. Tässä on ihan päin vastaiset tunnelmat. Nämä muiden mollaajat ei ainakaan mitään sotaa voittaisi.
Kuka sua kyttää ja missä? Ja miksi olet sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat negatiivisia? Suorittelen sua olemaan kiinnittämättä huomiota tuntemattomiin ihmisiin. Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole huomannut mitään kyttäämistä. Tosin mä en kyttääkään, kyttääkö joku mua. Ja valitse seurasi vaikka kahvilaan tms paikkaan niistä kavereistasi, jotka eivät ole negatiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Miksi tätä verrataan koko ajan sotaan? Ei tämä ole sota. Minua ei haittaa nuo rajoitukset, en vaan jaksa ihmisten negatiivisuutta. Kytätään toisia, vaaditaan suurempia rajoituksia, haukutaan päättäjiä ja muita ihmisiä. Sodassa olisi yhteishenkeä. Tässä on ihan päin vastaiset tunnelmat. Nämä muiden mollaajat ei ainakaan mitään sotaa voittaisi.
Kyllä tämä on meidän sukupolven sota. Toivottavasti emme oikeaa sotaa koe. Tämä on pientä siihen verrattuna.
Sota-aikana vasta muita kytätäänkin. Kaikki kun eivät suinkaan ole siinäkään yhteisrintamassa yhteistä vihollista vastaan, vaikka näyt lapsellisesti niin kuvittelevankin. Ja Luuletko ettei sota-aikana haukuta päättäjiä???
Ei tämä ole edes meidän sukupolven juttu, saati sota. Tätä tautia vastaan taistelee lähinnä vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koronan alusta lähtien käytännössä yksin koko ajan, tapaan toisen ihmisen ehkä kerran pari kuukaudessa (ja etätyöpalavereissa, mutta en nyt laske niitä ihmisen tapaamiseksi). Jossain vaiheessa oli ihmissuhde, josta oli vähän enemmän seuraa, mutta se päättyi. Henkireikäni ovat olleet kirjasto, museot, näyttelyt, ulkoilu. Nyt kun ilmeisesti kolme edellistä suljetaan, niin en tiedä miten käy. Olen jo niin masentunut, että eipä kai tästä voi enää pahemmaksikaan mennä
Ei hyvää päivää. Entä jos normaalina koronattomana aikana saisit mojovan vatsataudin tai katkaisisit jalkasi. Monessako museossa ja näyttelyssä kävisit?
Kyllä täytyy kermaperseisimmänkin aikuisen ihmisen kestää se, että aina ei voi tehdä kaikkea sitä mitä haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Mitenköhän pärjäisit jos vaikkapa sota syttyisi? Tuollaiset hyödyttömät ihmiset voisi laittaa vaikka rintamalle miinoja haravoimaan. On se elämä joillain pienestä kiinni.
Miksi tätä verrataan koko ajan sotaan? Ei tämä ole sota. Minua ei haittaa nuo rajoitukset, en vaan jaksa ihmisten negatiivisuutta. Kytätään toisia, vaaditaan suurempia rajoituksia, haukutaan päättäjiä ja muita ihmisiä. Sodassa olisi yhteishenkeä. Tässä on ihan päin vastaiset tunnelmat. Nämä muiden mollaajat ei ainakaan mitään sotaa voittaisi.
Kyllä tämä on meidän sukupolven sota. Toivottavasti emme oikeaa sotaa koe. Tämä on pientä siihen verrattuna.
Sota-aikana vasta muita kytätäänkin. Kaikki kun eivät suinkaan ole siinäkään yhteisrintamassa yhteistä vihollista vastaan, vaikka näyt lapsellisesti niin kuvittelevankin. Ja Luuletko ettei sota-aikana haukuta päättäjiä???Ei tämä ole edes meidän sukupolven juttu, saati sota. Tätä tautia vastaan taistelee lähinnä vanhukset.
Jaa, niinkö sinusta? En ole vanhus mutta teen osaltani kaikkeni, ettei tämä leviäisi ainakaan minun toimestani. En halua itsekään sairastua vakavasti.
En ymmärrä miksi aina pitää alkaa vähätellä muiden tuntemuksia.
Jos jollain on ollut jo pirun traagista tai yksinäistä, miksi pitää verrata, miksi joku toinen ei saa väsyä tähän kyttäämiseen ja jatkuvaan koronasaasteeseen ja kehotuksiin. Miksi ihmisiä ja heidän tuntemuksia pitää aina verrata tyyliin : olen kokenut pahempaakin.
Olen minäkin kokenut pahempaa, mutta silti olen kyllästynyt tähän. Enkä koe, että se on väärä tunne kun ei vaan jaksa jatkuvaa jauhamista koronasta ja oi tänään jo 20 tartuntaa, ja sitten kaikki kiinni.
Kyllä, olen kyllästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koronan alusta lähtien käytännössä yksin koko ajan, tapaan toisen ihmisen ehkä kerran pari kuukaudessa (ja etätyöpalavereissa, mutta en nyt laske niitä ihmisen tapaamiseksi). Jossain vaiheessa oli ihmissuhde, josta oli vähän enemmän seuraa, mutta se päättyi. Henkireikäni ovat olleet kirjasto, museot, näyttelyt, ulkoilu. Nyt kun ilmeisesti kolme edellistä suljetaan, niin en tiedä miten käy. Olen jo niin masentunut, että eipä kai tästä voi enää pahemmaksikaan mennä
Siis et kestä paria viikkoa ilman museoita tai kirjastoa??? Jos sulla on rahaa käydä usein museoissa, voit laittaa sen rahan nyt parin kirjan ostamiseen.
Yksinäisyys lyhentää elinikää yhtä paljon kuin tupakointi. Yksinäisyys aiheuttaa haitallista hormonieritystä kehoon. Ostaisit sinäkin pari kirjaa ja opettelisit lukemaan. Hän ei käy kirjastossa siksi, että saisi ilmaiseksi kirjan vaan että olisi hetken ihmisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koronan alusta lähtien käytännössä yksin koko ajan, tapaan toisen ihmisen ehkä kerran pari kuukaudessa (ja etätyöpalavereissa, mutta en nyt laske niitä ihmisen tapaamiseksi). Jossain vaiheessa oli ihmissuhde, josta oli vähän enemmän seuraa, mutta se päättyi. Henkireikäni ovat olleet kirjasto, museot, näyttelyt, ulkoilu. Nyt kun ilmeisesti kolme edellistä suljetaan, niin en tiedä miten käy. Olen jo niin masentunut, että eipä kai tästä voi enää pahemmaksikaan mennä
Siis et kestä paria viikkoa ilman museoita tai kirjastoa??? Jos sulla on rahaa käydä usein museoissa, voit laittaa sen rahan nyt parin kirjan ostamiseen.
Oikeastiko joku uskoo, että parin viikon päästä kaikki taas aukeaa?? Ei varmasti aukea. Nyt on flunssakausi, joten tilanne helpottaa joskus keväällä. Ja ymmärrän hyvin, että jollekin kirjasto on todella tärkeä osa elämää. Kotona pitäisi olla, mutta ei kaikilla ole varaa Bookbeattiin tai vaikka Netflixiin. Mitäs sitten teet? Tuijotat seinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aina pitää alkaa vähätellä muiden tuntemuksia.
Jos jollain on ollut jo pirun traagista tai yksinäistä, miksi pitää verrata, miksi joku toinen ei saa väsyä tähän kyttäämiseen ja jatkuvaan koronasaasteeseen ja kehotuksiin. Miksi ihmisiä ja heidän tuntemuksia pitää aina verrata tyyliin : olen kokenut pahempaakin.
Olen minäkin kokenut pahempaa, mutta silti olen kyllästynyt tähän. Enkä koe, että se on väärä tunne kun ei vaan jaksa jatkuvaa jauhamista koronasta ja oi tänään jo 20 tartuntaa, ja sitten kaikki kiinni.
Kyllä, olen kyllästynyt.
Nyt olisi sinunkin syytä keskittyä vähän enemmän hyviin kuin huonoihin asioihin. Suosituksia voi noudattaa, vaikka ei eristäytyisikään neljän seinän sisälle kotiinsa. On myös täysin oma valinta, seuraako uutisia vai ei. Kaupassa käydessäänkin voi kääntää katseensa toiseen suuntaan, kun menee iltapäivälehtien lööppien ohi. Jos siis ei halua nähdä päivän tartuntalukuja.
Mä sairastuin monta vuotta sitten vakavasti. Kun aloin toipua sairaudestani, en halunnut nähdä enkä kuulla mitään ikäviä asioita. Valitsin tarkkaan, mitä katsoin telkkarista. En ole koskaan ollut kiinnostunut hömppäsarjoista tai romanttisista elokuvista, mutta silloin katsoin mieluummin niitä kuin uutisia maailman tapahtumista. Pidin yhteyttä vain sellaisiin ihmisiin, jotka olivat iloisia ja hauskoja. En sellaisiin, jotka olisivat kaataneet omat huolensa mun niskaani tai jotka olisivat halunneet puhua kanssani mun huolistani Kuuntelein paljon mieluummin kaverini kissanpennun edesottamuksista kui jonkun toisen parisuhdeongelmista. Kotiinikin hankin silloin kaikenlaista kaunista astioista lähtien. Myös vaatekaappini meni aika uusiksi. Ulkoilemaan en päässyt, koska liikuin rollaattorin avulla, mutta netistä tilasin ja Posti toi kotiovelle. Pointtini siis on, että joskus on ihan hyvä pitää taukoa kaikesta negatiivisesta ja keskittyä vain positiivisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koronan alusta lähtien käytännössä yksin koko ajan, tapaan toisen ihmisen ehkä kerran pari kuukaudessa (ja etätyöpalavereissa, mutta en nyt laske niitä ihmisen tapaamiseksi). Jossain vaiheessa oli ihmissuhde, josta oli vähän enemmän seuraa, mutta se päättyi. Henkireikäni ovat olleet kirjasto, museot, näyttelyt, ulkoilu. Nyt kun ilmeisesti kolme edellistä suljetaan, niin en tiedä miten käy. Olen jo niin masentunut, että eipä kai tästä voi enää pahemmaksikaan mennä
Siis et kestä paria viikkoa ilman museoita tai kirjastoa??? Jos sulla on rahaa käydä usein museoissa, voit laittaa sen rahan nyt parin kirjan ostamiseen.
Ihan mielelläni lahjoitan tämän masennuksen sulle, niin voit kokeilla miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs me, joilla ei ole ystäviä ja joiden sosiaalinen vuorovaikutus on tapahtunut siellä töissä tai tapahtumissa, ja nyt ei oikein viitsi tai voi tehdä mitään sellaista. Että kyllä kutsuisin muutaman ihmisen kotiin mutta kukaan ei ehdi tai heitä ei kiinnosta seurani. Olen yrittänyt, ja niin on myös avopuoliso. Olen vaan kotona ja avopuoliso on kotona. Ulkonakaan kylmällä jaksa yli montaa tuntia päivässä olla.
Teillä kyllästyneillä tuntuu olevan hyvää aikaa palstailla. Milloin ehtisitte niihin huvituksiin? Klo 23?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko saa ihmiset aggressiivisiksi. Ja pelkoa on helppo herättää.
Minua ei sinänsä haittaa kotona olo, mutta sen "sivutuotteet" kyllä. Kotona on ahdistavaa tehdä hommia, kun tuntuu ettei saa mitään aikaan. Työpäivän aloittaminen tuntuu raskaalta, enkä meinaa jaksaa. Lykkään hommia viimeiseen saakka. En saa mitään tukea työporukasta, tähän asti meillä ei ole ollut edes mitään tapaamisia. Tuntuu, etten osaa mitään, en pärjää, ja muut tekevät hyvää työtä. Nyt pomo sitten innostui, että joka päivä on oltava tapaamista ja palaveria. En osaa olla luontevasti kamerassa, netti pätkii, kaikki puhuvat päällekkäin enkä saa suunvuoroa, netin pätkimisen takia muut eivät kuule minua. Tapaamisistakin on tullut todella uuvuttavia, koska niissä ei päästä puusta pitkään ja ne ovat paljon hankalampia kuin kasvokkain kommunikoiminen. Asumme väliaikaisesti yksiössä (koronan takia muuttokin viivästyi paljon) ja miehen on oltava silloin hiljaa omista töistään, kun minulla on jonninjoutavia tapaamisia.
Mielenterveyteni on romahtanut ihan totaalisesti. Nukun todella pitkiä unia, en jaksaisi laittaa ruokaa tai tehdä mitään. Tekemättömät työt ahdistaa, tehdyissäkin tuntuu olevan vielä hiomista. Tuntuu etten vaan osaa, epäilen itseäni kamalasti, vaikka saan ihan hyvää palautettakin. Tuskin muilla menee niiin paljon paremmin, mutta se on tämä yksinäisyys ja tyhjiö.
Olen muutenkin todella yksinäinen, nyt koronan aikana en ole tavannut kirjaimellisesti ketään muita kuin mieheni. Työrutiinit, töihin meneminen, työmatkat ovat olleet sitä kivaa sisältöä elämään, sosiaalisetkin tarpeet ovat tyydyttyneet. Olen saanut omaa aikaa työmatkoilla, nyt tämä yksiössä asuminen alkaa ottaa parisuhteenkin päälle ja riitaa tuntuu olevan aivan kamalasti, kun olemme kirjaimellisesti koko ajan samassa tilassa ja yritämme vielä tehdä töitäkin. Kaipaan yksinäisyyttä työmatkoilla ja kodin ulkopuolella liikkuessa.
Eniten turhauttaa taas kaivautua poteroon vain jotta saadaan luvut hetkellisesti alas. Kun rajoitukset puretaan, luvut nousevat. Loputon suo.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11663823
Lue tuosta perustelut miksi pitää jaksaa.
Ai niin, eihän tämä voi pitää paikkaansa koska valtamedia, lampaat jne. Oispa d-vitamiinia.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä haittaa kotona olo, mutta sen "sivutuotteet" kyllä. Kotona on ahdistavaa tehdä hommia, kun tuntuu ettei saa mitään aikaan. Työpäivän aloittaminen tuntuu raskaalta, enkä meinaa jaksaa. Lykkään hommia viimeiseen saakka. En saa mitään tukea työporukasta, tähän asti meillä ei ole ollut edes mitään tapaamisia. Tuntuu, etten osaa mitään, en pärjää, ja muut tekevät hyvää työtä. Nyt pomo sitten innostui, että joka päivä on oltava tapaamista ja palaveria. En osaa olla luontevasti kamerassa, netti pätkii, kaikki puhuvat päällekkäin enkä saa suunvuoroa, netin pätkimisen takia muut eivät kuule minua. Tapaamisistakin on tullut todella uuvuttavia, koska niissä ei päästä puusta pitkään ja ne ovat paljon hankalampia kuin kasvokkain kommunikoiminen. Asumme väliaikaisesti yksiössä (koronan takia muuttokin viivästyi paljon) ja miehen on oltava silloin hiljaa omista töistään, kun minulla on jonninjoutavia tapaamisia.
Mielenterveyteni on romahtanut ihan totaalisesti. Nukun todella pitkiä unia, en jaksaisi laittaa ruokaa tai tehdä mitään. Tekemättömät työt ahdistaa, tehdyissäkin tuntuu olevan vielä hiomista. Tuntuu etten vaan osaa, epäilen itseäni kamalasti, vaikka saan ihan hyvää palautettakin. Tuskin muilla menee niiin paljon paremmin, mutta se on tämä yksinäisyys ja tyhjiö.
Olen muutenkin todella yksinäinen, nyt koronan aikana en ole tavannut kirjaimellisesti ketään muita kuin mieheni. Työrutiinit, töihin meneminen, työmatkat ovat olleet sitä kivaa sisältöä elämään, sosiaalisetkin tarpeet ovat tyydyttyneet. Olen saanut omaa aikaa työmatkoilla, nyt tämä yksiössä asuminen alkaa ottaa parisuhteenkin päälle ja riitaa tuntuu olevan aivan kamalasti, kun olemme kirjaimellisesti koko ajan samassa tilassa ja yritämme vielä tehdä töitäkin. Kaipaan yksinäisyyttä työmatkoilla ja kodin ulkopuolella liikkuessa.
Voithan sä mennä jonnekin muualle kuin töihin. Siis työpäiväsi jälkeen ja viikonloppuisin. Mä olen tehnyt etätöitä jo monta vuotta ja ymmärrän hyvin, että tulee mökkihöperöksi, jos ei käy yhtään missään. Hyppäät auton rattiin ja ajelet jonnekin, käyt vaikka kahvilassa tai jotain. Tai menet bussila tai millä nyt haluatkin mennä. Mene vaikka tekemään ostokset jostain kauempana olevasta kauppakeskuksesta kuin yleensä. Mä kävin eilen hakemassa noutoruokaa läheisestä ravintolasta. Mukavaa istua itsekseen, juoda odotellessa yksi olut, katsella muita ihmisiä ja surffailla kännykällä netissä. Etätyössä työmatkat ja työkaverit jäävät pois, mutta kannattaa keksiä jotain niiden tilalle.
Onhan tässä asioita, jotka vähän ihmetyttävät
Yksi asia on maskiraivo. Itse välttelen kauppakeskuksia, yritän käydä ruokakaupassa ruuhka-ajan ulkopuolella (ja ostaa monen päivän ostokset kerralla), en käy ravintoloissa enkä baareissa, en käynyt edes kesällä missään lomamatkalla vaan pysyttelin kotona.
Miksi tähän toimintaan ei panosteta sen sijaan, että tuijotetaan siellä kauppakeskuksessa ruuhka-aikaan tiukasti, monellako on maski ja monellako ei.