Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
on syy siihen miksi synnytyspelkoiset ohjataan PSYKIATRISEN sairaanhoitajan juttusille.
😂 mitä vittua. Ai on luonnotonta pelätä synnytystä ja sillon on jotenkin päästään vialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.
Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.
Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.
Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.
Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.
Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.
Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.
Synnytysväkivalta ja synnyttäjän kokeman tuskan vähättely liittynee samaan aihe piiriin, kuin se, että siat ja naudat kastroidaan ilman kivunlievitystä, koska ”eihän se satu oikeasti”. Tai se, että karjalle/hevosille tehdään valtavat polttomerkit ilman kivunlievitystä, kun ”eläimet eivät tunne kipua niin kuin ihmiset.
Nämä ovat tietysti täyttä puppua, totta kai se sattuu todella paljon kun kivekset leikataan irti tai ihoa poltetaan tulikuumalla raudalla.
Siinä mielessä liittyvät samaan aiheeseen, koska naisetkin ovat ennen olleet omaisuutta niin kuin eläimet.Eli tämä synnyttäjän vähättely on jäänne muinaisista ajoista ja syytä muuttaa. Samoin kuin eläinten kivun vähättely. Suomen pitäisi kuitenkin olla sivistysvaltio eikä mikään barbaarien maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).
Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.
Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.
Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.
Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?
Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.
Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.
Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.
Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.
Tarkoittaa kai jos tämä jehova olisi raskaana, niin vahingoittaisi vauvaa, mikä ei kyllä olisi sitten lääkärin vika. En tiedä miten liittyy synnytysväkivaltaan tämä, en ole seurannut kauan aihetta. Kinkkinen tilanne muuten.
Ihmetyttää kyllä raivo äitejä kohtaan jotka toivoisi samaa kohtelua kun muut normaalisti. Mistä kumpuaa?
Kateus muiden rohkeudesta tuoda asiat päivänvaloon, katkeruus omista kokemuksista, naisten alistaminen, ehkä omat äitiongelmat? Mitä näitä nyt on. Pitänyt kai kärjistää tilanteita kun ei ole enää keksinyt uusia tapoja haukkua oikeutta vaativia äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).
Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.
Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.
Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.
Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?
Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.
Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.
Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.
Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).
Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.
Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.
Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.
Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?
Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.
Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.
Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.
Puhutko nyt yhä näistä "lukuisista" naisista joiden lapset ovat kuolleet kun ovat kieltäytyneet hoidosta uskollisiin syihin vedoten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on oikeus olla harrastamatta seksiä, ei lopettaa jo alkanutta uutta ihmiselämää.
SEKSIN HARRASTAMINEN EI OLE MIKÄÄN IHMISOIKEUS!!
Naisella on oikeus harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa, kenen kanssa haluaa ja milloin haluaa. Ja myös lopettaa siitä (toivottavasti) vahingossa alkanut elämä, koska kyseessä on hänen kehonsa, ei sinun tai kenekään muun.
Olet ilmeisesti sitä mieltä että vahingossa raskaaksi tulleet pitäisi raahata väkisin tehtävään aborttiin? En voi sanoa kuin että sairasta.
Tää ☝️ ja tämähän miehiä vituttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.
Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.
Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.
Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.
Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.
Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.
Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.
Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.
Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.
Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.
Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.
Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.
Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.
Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.
Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.
Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).
Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.
Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.
Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.
Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?
Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.
Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.
Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.
Sinä kun puhut moraalifilosofiasta ja kuinka se ei aina mene ihmisoikeuksien kanssa yksiin. Miksi sitten olet sitä mieltä, että joissain tilanteissa uskonnollinen vakaumus on hyväksyttävä syy, mutta toisessa välttämättä ei? Tämähän on nimenomaan moraalisfilosofinen kysymys ja mielestäni toisessa tapauksessa voi uskonnollinen vakaumus olla perusteltu syy kieltäytyä, kun taas toisessa tilanteessa ei välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).
Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.
Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.
Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.
Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?
Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.
Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.
Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.
Sinä kun puhut moraalifilosofiasta ja kuinka se ei aina mene ihmisoikeuksien kanssa yksiin. Miksi sitten olet sitä mieltä, että joissain tilanteissa uskonnollinen vakaumus on hyväksyttävä syy, mutta toisessa välttämättä ei? Tämähän on nimenomaan moraalisfilosofinen kysymys ja mielestäni toisessa tapauksessa voi uskonnollinen vakaumus olla perusteltu syy kieltäytyä, kun taas toisessa tilanteessa ei välttämättä.
Siis miksi olet sitä mieltä, että uskonnollisen vakaumuksen pitäisi olla saman arvoinen kaikissa tilanteissa.
On ihan älytön ajatus, että jo valmiiksi ylikuormitetussa terveydenhuollossa alettaisiin tehdä väkisin verensiirtoja potilaille, jotka kieltäytyvät niistä vakaumukseensa vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on oikeus olla harrastamatta seksiä, ei lopettaa jo alkanutta uutta ihmiselämää.
SEKSIN HARRASTAMINEN EI OLE MIKÄÄN IHMISOIKEUS!!
Naisella on oikeus harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa, kenen kanssa haluaa ja milloin haluaa. Ja myös lopettaa siitä (toivottavasti) vahingossa alkanut elämä, koska kyseessä on hänen kehonsa, ei sinun tai kenekään muun.
Olet ilmeisesti sitä mieltä että vahingossa raskaaksi tulleet pitäisi raahata väkisin tehtävään aborttiin? En voi sanoa kuin että sairasta.
Minä taas ymmärsin tuon viestin siten, että kirjoittajan mielestä naisella ei tulisi olla oikeutta aborttiin. Ja jostain syystä hän tuo tämän mielipiteensä synnytysväkivaltakeskusteluun, tosin en kyllä ymmärrä, miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.
Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.
Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.
Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.
Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.
Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.
Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.
Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.
Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.
Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?
Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.
Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.
Kristiina xx kirjoitti:
Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.
Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.
Katohan kuka on palannut alistamaan suomalaisia synnyttäjiä 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.
Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.
Katohan kuka on palannut alistamaan suomalaisia synnyttäjiä 😂😂😂
Eivätkä edes suklaata tuo, kamalaa 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".
Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.
Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).
Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.
Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.
Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.
Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?
Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.
Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.
Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.
Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?
Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.
En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?
Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD
Ei luoja.