Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä sitten vastaa.

- eri -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Olisi aika tärkeää määritellä mikä olisi siinä tapauksessa tuo hyväksytty hoito. Ilman kivunlievitystä tehtävät ikävät toimenpiteet, vai minkälaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Olisi aika tärkeää määritellä mikä olisi siinä tapauksessa tuo hyväksytty hoito. Ilman kivunlievitystä tehtävät ikävät toimenpiteet, vai minkälaiset?

Tietenkin se hoito, joka säästäisi potilasta kaikkein eniten. En ole lääketieteen ammattilainen, joten en osaa sen tarkemmin määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä sitten vastaa.

- eri -

🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Olisi aika tärkeää määritellä mikä olisi siinä tapauksessa tuo hyväksytty hoito. Ilman kivunlievitystä tehtävät ikävät toimenpiteet, vai minkälaiset?

Tietenkin se hoito, joka säästäisi potilasta kaikkein eniten. En ole lääketieteen ammattilainen, joten en osaa sen tarkemmin määritellä.

Konkreettinen esimerkki voisi kyllä selkeyttää muuten sekavaa sepostustasi. Hyvin täällä muut kykenee antamaan esimerkkejä. Ei tarvitse ammattilainen edes olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Sama vika :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Sinä taidat olla aika hermostunut. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Olisi aika tärkeää määritellä mikä olisi siinä tapauksessa tuo hyväksytty hoito. Ilman kivunlievitystä tehtävät ikävät toimenpiteet, vai minkälaiset?

Tietenkin se hoito, joka säästäisi potilasta kaikkein eniten. En ole lääketieteen ammattilainen, joten en osaa sen tarkemmin määritellä.

Konkreettinen esimerkki voisi kyllä selkeyttää muuten sekavaa sepostustasi. Hyvin täällä muut kykenee antamaan esimerkkejä. Ei tarvitse ammattilainen edes olla.

Konkreettinen esimerkkini on hoito, joka säästäisi potilasta kaikkein eniten, mutta lääketieteellisen kokonaisarvion kannalta tuottaisi myös varmimmin toivotun lopputuloksen: potilaan/potilaiden henkiin jäämisen. Sen parempaan esimerkkiin en pysty, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Sinä taidat olla aika hermostunut. :D

Vaiko oikeassa 👀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Sinä taidat olla aika hermostunut. :D

Vaiko oikeassa 👀

Voimme sopia niin, jos se sinun mieltäsi lämmittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Sehän on tosi hienoa! Voiko sinun empatialla ostaa vaippoja? Kipulääkkeitä? Terapiatunteja?

Tarkoittaako sinun empatiasi jotain käytännössä vai mainitsetko sen vain jotta saat jotain leyhypisteitä täällä palstalla ihmisiltä joita et edes tunne? Jos jälkimmäistä niin stfu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Joo joku rajaus viestin perään mihin asioihin saa vedota kysyjän mielestä ois selkeämpi! Ei anna itsestään laiskaa kuvaa 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Sinä taidat olla aika hermostunut. :D

Minut se saa ainakin voimaan pahoin kun joku ihmiskunnan saasta tulee sanomaan, että naisilta pitäisi ottaa pois valta päättää omasta kehostaan.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Sehän on tosi hienoa! Voiko sinun empatialla ostaa vaippoja? Kipulääkkeitä? Terapiatunteja?

Tarkoittaako sinun empatiasi jotain käytännössä vai mainitsetko sen vain jotta saat jotain leyhypisteitä täällä palstalla ihmisiltä joita et edes tunne? Jos jälkimmäistä niin stfu.

Onko käsite sinulle tuttu? Ja mikä oman viestisi motiivi on, näyttää pelleltä ihmisten silmissä joita et tunne? Mission accomplished 👍 pari "leyhypistettä" täältä sulle 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Sehän on tosi hienoa! Voiko sinun empatialla ostaa vaippoja? Kipulääkkeitä? Terapiatunteja?

Tarkoittaako sinun empatiasi jotain käytännössä vai mainitsetko sen vain jotta saat jotain leyhypisteitä täällä palstalla ihmisiltä joita et edes tunne? Jos jälkimmäistä niin stfu.

Onko käsite sinulle tuttu? Ja mikä oman viestisi motiivi on, näyttää pelleltä ihmisten silmissä joita et tunne? Mission accomplished 👍 pari "leyhypistettä" täältä sulle 😂

Käsite on minulle todella tuttu. Sanon "voi ei sinua rassukkaa" tekemättä mitään konkreettista kyseisen rassukan eteen, ja saan itselleni tunteen siitä ja muiden aplodit että olen ihan hvetin hyvä ihminen. Vaikka en tehnyt mitään konkreettista tuon ihmisen eteen. Patsastelin vain muiden edessä tämän itse asiassa kärsivän kustannuksella.

Olkaa ihmiset rehellisiä. Useimpien teistä empatia on tällä tasolla. Luultavasti onnittelette samanmielisten tuttavienne kanssa toisianne siitä että olette näin "hyviä" ja "empaattisia" ihmisiä.

Oikea empatia sitten toisaalta. Ne ihmiset eivät hengaa palstalla. He tekevät jotain toisten hyväksi eivätkä kerjää täällä pisteitä itselleen. He auttavat ihan auttamisen vuoksi eivätkä kehuskele sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Sehän on tosi hienoa! Voiko sinun empatialla ostaa vaippoja? Kipulääkkeitä? Terapiatunteja?

Tarkoittaako sinun empatiasi jotain käytännössä vai mainitsetko sen vain jotta saat jotain leyhypisteitä täällä palstalla ihmisiltä joita et edes tunne? Jos jälkimmäistä niin stfu.

Kipulääkkeiden sijaan miettisin ihan muuta lääkitystä. Terapia kuulostaa jo suunnitelmalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Sehän on tosi hienoa! Voiko sinun empatialla ostaa vaippoja? Kipulääkkeitä? Terapiatunteja?

Tarkoittaako sinun empatiasi jotain käytännössä vai mainitsetko sen vain jotta saat jotain leyhypisteitä täällä palstalla ihmisiltä joita et edes tunne? Jos jälkimmäistä niin stfu.

Kipulääkkeiden sijaan miettisin ihan muuta lääkitystä. Terapia kuulostaa jo suunnitelmalta

Vastaa kysymykseen sen sijaan että kiillotat sädekehääsi. Voiko ihmisten julkisella säälimisellä ja ns. "empaattisilla" kommenteilla itse asiassa ostaa mitään palveluita, maksaa vuokraa, maksaa terapiaa, ostaa vaatteita kaupassa, saada uusia kavereita? Mitä sillä sinun empatiallasi saa? Ihan oikeasti? Jos sillä ei ole mitään käytännön arvoa autettavalle, miksi oikein esittelet sitä julkisesti? Itsesi takia toki. Mutta miten se auttaa alkuperäistä empatiaa tarvitsevaa kohdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.

Ja olet tullut sitten hakemaan jotain itsellesi "älyllistä" keskustelua sivustolta vauva.fi. Suollat järkyttävät määrät paskaa ja luettelet mihin kukanenkin saa vedota ja mihin ei, mikä sinulle kelpaa perusteluksi ja mikä ei. Taidat olla aika yksinäinen.

Itselleni on aivan sama mikä moraalikäsityksesi on, olen vain todella onnessani tämänhetkisestä laista tuon asian suhteen, jotteivat naiset joudu kärsimään enemmän kuin tarvitsee ja saavat olla oman kehonsa haltijoita vuonna 2020.

Sinä taidat olla aika hermostunut. :D

Minut se saa ainakin voimaan pahoin kun joku ihmiskunnan saasta tulee sanomaan, että naisilta pitäisi ottaa pois valta päättää omasta kehostaan.. 

Sepä ikävää.

Toiv nämä naiset, jotka tällaista ovat kokeneet, eivät ole jääneet hiljaa asioista kunnes #metoo on tullut vastaan, vaan ovat kannelleet potilasasiamiehelle: ei-adekvaatti kivunlievitys synnytyksessä ja tikkien laitossa täytyy tutkia hoitovirheen varalta. Monia muitakin mahd hoitovirheitä tullut näissä tapauksissa vastaan. Ja sitten nämä lievemmät asiattomuudet, niistä tulisi saada ainakin huomautuksen. Että kantelemaan vaan, leidit!