Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Kristiina xx kirjoitti:

Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.

Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.

Niin, Suomessa ja potilaina ovat tottuneet ihmismäiseen kohteluun ja järkyttyvät kun synnyttäjänä ihmisoikeuksia ei olekaan. Eikä tämäkään saa sinun silmiäsi aukeamaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Sinä kun puhut moraalifilosofiasta ja kuinka se ei aina mene ihmisoikeuksien kanssa yksiin. Miksi sitten olet sitä mieltä, että joissain tilanteissa uskonnollinen vakaumus on hyväksyttävä syy, mutta toisessa välttämättä ei? Tämähän on nimenomaan moraalisfilosofinen kysymys ja mielestäni toisessa tapauksessa voi uskonnollinen vakaumus olla perusteltu syy kieltäytyä, kun taas toisessa tilanteessa ei välttämättä.

Olen koko keskustelun ajan toitottanut, että uskonnollinen vakaumus ei missään tapauksissa saisi olla hyväksyttävä syy. Mutta jos se hyväksytään yhdessä tapauksessa yksilön itsemääräämisoikeuteen vedoten, se pitää johdonmukaisuuden nimissä hyväksyä myös toisessa, vaikkei se minun henkilökohtaista arvomaailmaani miellyttäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Juu et ole ainut 🤣👍 en saa käännettyä mitenkään synnytysväkivaltaa hyväksyttäväksi. Jollakin toki voi painaa enemmän vaakakupissa lapsen oikeudet syntyä keinolla millä hyvänsä, vaikka äiti ei haluaisi, ja vaihtoehtona olisi jokin inhimillisempi tapa/toimenpiteet, inhimillisesti tehtynä. Omasta henk.koht. mielestä nämä on hulluja, eivätkä millään tasolla auta naisten kohtelun parantumista ylipäätään.

Nykyään KÄTILÖINÄ ON JA LÄÄKÄREINÄ YMPÄRILEIKATTUJA Egyptistä eikä Intia , arabia, Somalia , Afrikka woodookulttuurissa puhuta mitään muuta kun otetaan pippelit pois ettei oo tiellä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Juu et ole ainut 🤣👍 en saa käännettyä mitenkään synnytysväkivaltaa hyväksyttäväksi. Jollakin toki voi painaa enemmän vaakakupissa lapsen oikeudet syntyä keinolla millä hyvänsä, vaikka äiti ei haluaisi, ja vaihtoehtona olisi jokin inhimillisempi tapa/toimenpiteet, inhimillisesti tehtynä. Omasta henk.koht. mielestä nämä on hulluja, eivätkä millään tasolla auta naisten kohtelun parantumista ylipäätään.

Jotkut ovat saaneet akateemisen koulutuksen, toiset eivät. Minkäs sille mahtaa.

Moi ap. En tiedä mitä tarkoitat aloituksellasi. Tosin tiedän että vielä jokin aika sitten kukaan ei tehnyt aloitusta oikeudet edellä vaan puhui edes jollain tasolla ns. asiaa.

#puhukaa-asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.

Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.

Katohan kuka on palannut alistamaan suomalaisia synnyttäjiä 😂😂😂

Olen ohis, mutta onko sinulla kommentoija mitään maallista järjen tajua siitä mitä alistaminen tarkoittaa? Kommenttisi on ihan käsittämätön.

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Juu et ole ainut 🤣👍 en saa käännettyä mitenkään synnytysväkivaltaa hyväksyttäväksi. Jollakin toki voi painaa enemmän vaakakupissa lapsen oikeudet syntyä keinolla millä hyvänsä, vaikka äiti ei haluaisi, ja vaihtoehtona olisi jokin inhimillisempi tapa/toimenpiteet, inhimillisesti tehtynä. Omasta henk.koht. mielestä nämä on hulluja, eivätkä millään tasolla auta naisten kohtelun parantumista ylipäätään.

Jotkut ovat saaneet akateemisen koulutuksen, toiset eivät. Minkäs sille mahtaa.

Ai akateeminen koulutus saa ajattelemaan noin, no nythän se on ymmärretävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Eli naisen itsemääräämisoikeus vähenisi raskauden myötä? Mielestäni on täysin 100% oikein että naisella on täsmälleen samat ihmisoikeudet niin synnytyspöydällä kuin vaikkapa 2v aiemmin. Aikuinen ihminen saa päättää ikiomasta kehostaan, oli raskaana tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.

Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.

Katohan kuka on palannut alistamaan suomalaisia synnyttäjiä 😂😂😂

Olen ohis, mutta onko sinulla kommentoija mitään maallista järjen tajua siitä mitä alistaminen tarkoittaa? Kommenttisi on ihan käsittämätön.

Alistaminen on valta-aseman mielivaltaista käyttöä toisen oikeuksista välittämättä. Kuvaa täydellisesti sitä asennetta jota tuo kätilökristiina on täällä levittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Olen aiemmin työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja olen huomannut, että ulkomaalaiset synnyttäjät, kuten venäläiset ja virolaiset naiset, ovat paljon iloisempia ja kiitollisempia saamaansa hoitoon verrattuna suomalaisiin synnyttäjiin,vaikka he ihan varmasti saavat täysin samanlaista kohtelua kuin kantasuomalaiset synnyttäjät. Suomalaiset synnyttäjät taasen tyypillisesti odottavat saavansa palvelua sairaalassa ja ovat ehkä ylimielisiä hoitajia kohtaan.

Esimerkiksi venäläiset usein tuovat henkilökunnalle suklaata ja joskus jopa kalliita täytekakkuja kiitokseksi saamastaan hoidosta. Ehkä heillä on vähän enemmän perspektiiviä jos he ovat aiemmin synnyttäneet kotimaassaan niin osaavat paremmin vertailla.

Katohan kuka on palannut alistamaan suomalaisia synnyttäjiä 😂😂😂

Olen ohis, mutta onko sinulla kommentoija mitään maallista järjen tajua siitä mitä alistaminen tarkoittaa? Kommenttisi on ihan käsittämätön.

Nyt kyllä tartuit erittäin merkitykselliseen asiaan 👍

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan omiaan vieraannuttamaan kaikki normaalit ihmiset synnyttäviä naisia kohtaan... huh. Kuka teidätkin kaikki ottaa vastaan noine asenteinenne. Olette suunnilleen naissukupuolen vastine jollekin vanhan ajan sikapomolle sikari poskessa.

Itse synnyttämättömänä ainakin minut saa tuntemaan pelkästään empatiaa. Mutta olenkin siihen kykenevä noin muutoinkin elämässäni 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Ei anna, koska laki sen kieltää. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa äidin ja/tai lapsen henki on vaarassa, mutta äiti kieltäytyy kaikista hoitotoimenpiteistä, olisi mielestäni parempi, että laki sallisi potilaan hoitamisen, vaikka potilas kokisi sen henkiseksi väkivallaksi.

Hyi mikä ajattelutapa 😳 noh meitä on moneen junaan, eihän tätä kampanjaa ois edes muuten käynnistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se että ihmisellä on oltava aina ihmisoikeudet, mutta ammatinvalintakysymys on ihan valinta? Ketään ei Suomessa lääkäriksi pakoteta, ei vaikka olisit lääkäriksi valmistunut, sinua ei voida sellaisiin töihin pakottaa vaan voit ottaa loparit ja opiskella uuden ammatin. Raskaana olevan naisen on siitä synnytettävä ja hänellä on ihmisoikeudet myös raskaana ollessaan. Ihan alusta loppuun saakka.

Onko sinulle jotenkin vieras käsite se, että ihmisoikeudet ovat ihmisten keksimiä ja säätämiä, niitä voidaan muokata tai mitätöidä pahimmassa tapauksessa kokonaan? Ihan käytännössä joku valtio voi niistä sanoutua irti, eivätkä kaikki maailman valtiot olekaan tainneet niitä vielä tähänkään päivään mennessä ratifioida (?).

Minä olen toki ihan oikeasti ihmisoikeuksien kannalla. Mutta johdonmukaisuuden nimissä olen sitä mieltä, että jos yhdellä on oikeus kieltäytyä asiasta kuin asiasta uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten, myös toisella pitää olla se sama oikeus. Tai sitten molemmilta pitää tämä oikeus evätä: tässä tapauksessa potilaan oikeus kieltäytyä lääkärin välttämättömäksi arvioimasta toimenpiteestä taikauskoisuutensa tähden.

Ketäänhän ei Suomessa myöskään äidiksi pakoteta. Siis jos oma uskonnollinen vakaumus olisi potilaan mielestä hengenhädänkin sattuessa tärkeämpi arvo kuin lääketieteellisesti katsottuna paras mahdollinen hoito, raskautumisen voisi aina jättää tekemättä. Mikäli tahdon vastainen hoito siis säädettäisiin juridisesti mahdolliseksi synnytyksessä.

Pointtini: olen ihmisoikeuksien kannalla, mutta laki ei ole johdonmukainen eikä kiinni tässä ajassa.

Joten ihmisoikeuksista ei tarvitse välittää sillä ne voi jopa kumota?

Nämä uskonnollisesta syystä jostain synnytystoimenpiteestä kieltäytyneet äidit, jotka menettivät sen vuoksi lapsensa, on varmaan aika harvassa? Siinähän ei syy olisi hoitajien edes. En ole ainakaan tällaisia kokemuksia täältä lukenut. Sen sijaan niitä jotka haluavat kieltäytyä turhista, väkivaltaisista, kunnioittavammillakin tavoilla tehtävistä toimenpiteistä löytyy vissiin aika monta.

Täytyy välittää, vaikka ne voi kumota.

Tarkoitin vain, että "se on ihmisoikeus" on minun mielestäni huono moraalifilosofinen argumentti sen takia, koska ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa, sen hetkistä historiallista tilannetta, sen hetkistä kulttuuri-ilmastoa ym.

Siis se, mitä ihmisoikeuksien julistukseen on tällä hetkellä kirjattu, ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi moraalisesti oikein. Sadan tai vaikkapa jo viiden vuoden kuluttua ihmisoikeuksien julistus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, millainen se nyt on, eikä silloinkaan kukaan voi väittää, että jokin asia olisi ehdottomasti moraalisesti oikein sen vuoksi, että se on ihmisoikeus. Tai voi tietysti, mutta vähänkään abstraktimpaan ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtää, että se on perusteetonta.

Nyt on kyllä levinnyt käsiin jollain. Henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus siis vain "heijastelevat aikaansa", joten niihin äiti saa vedota? Ja nämä oikeudet saa kyseenalaistaa? Puhut kai yhä abortista lääkärin uskonnollisen vakaumuksen suhteen? Vai onko synnytysväkivalta jossain tilanteessa mielestäsi moraalisesti oikein?

Lääkärihän joutuu tekemään abortin vasten uskonnollista vakaumustaan, hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita meneekö alalle jossa sen tietää joutuvansa tekemään. Salliiko hänen uskontonsa edes kyseisessä tehtävässä toimimisen, tuskin. Joo, nainen saa päättää itse yleensä raskautuuko, mutta naisella on myös oikeus lähteä synnyttämään, kaikissa tilanteissa, ilman pelkoa siitä että joutuu väkivallan uhriksi.

En tiedä mistä tämä uskonto-verta jehova äideille- keskustelu on alkanut, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan nainen/mies saa itsemääräämisoikeuden vuoksi kieltäytyä toimenpiteestä ja kantaa siitä seuraukset, mikäli ei suostu vaihtoehtoisiin hoitoihin. En tiedä itse tapausta jossa synnyttävä äiti olisi näin tehnyt ja aiheuttanut sillä lapsen menehtymisen, mikäli olisi tietenkin kamalaa. Se silti on hänen oikeutensa päättää omasta kehostaan. Tämäkö on se dilemma josta sinä keskustelet ketjussa synnytysväkivalta ?

Myönnän että ajattelusi on tietyllä tavalla erittäin abstraktia, enkä usko että olen ainoa joka sitä mieltä on.. :DD

Kyllä heijastelevat. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Hammurabin laki, Raamattu, sh......aria-laki jne. Tiesithän, että joissain kulttuureissa ne ovat edelleenkin lain tai ainakiin lakiin rinnastettavassa asemassa ja menevät ihmisoikeuksien julistuksen edelle? Minä tietenkin kannatan ihmisoikeuksien julistuksen noudattamista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole mikään mystisesti ihmisten käsiin valmiina tupsahtanut teksti, joka osoittaisi meille absoluuttisesti toden ja parhaan moraalikäsityksen.

Mutta ei, en ole väittänyt, ettei äiti saisi vedota itsemääräämisoikeuteensa siksi, että ihmisoikeudet heijastelevat omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Olen sanonut, että ihmisoikeuksiin vetoaminen aihetta koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa on laiskaa argumentointia.

Viestini koskevat siis esimerkiksi sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa henkilö kieltäytyy kaikista mahdollisista hoitotoimenpiteistä uskonnolliseen vakaumukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa vedoten.

Aa äiti on siis vain laiska vedotessaan niihin. Tämä sinun kehittelemä keskustelu joka käsittelee ihan eri aihetta kuin synnytysväkivalta, voisi sopia jonnekin muualle. Tuollaista tilannetta voi miettiä kun sellainen tulee, täällä ei ole tullut. Täälä on kokemuksia kaltoinkohtelusta synnytyksen aikana. Se että lapsi kuolee kun äiti ei suostu toimenpiteisiin, varmaan jossain päin maailmaa joskus käy, mutta tähän aiheeseen todella kaukaa haettua.

Älä pliis laita sanoja suuhun. Ne ihmiset tällä palstalla, jotka ovat niihin minulle vastatessaan vedonneet, ovat olleet laiskoja argumentoinnissaan ja vaikuttaneet täysin kykenemättömiltä abstraktiin ajatteluun, jossa ihmisen säätämä laki voi joissain tilanteissa olla moraalisesti pitämätön.