Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Koettakaa nyt vaan ottaa vastaan asiallinen kritiikki potilailtanne, ja heidän kertomansa siitä, mitä ovat hoidossanne tunteneet ja kokeneet. Valituslomake on  byrokratian ehdoilla rakennettu vaikuttamisväylä, jonka teho muutoksen aikaansaamisessa järjestelmään tai edes anteeksipyynnön tai hyvityksen saamisessa jollekin yksilölle on tunnetusti heikko. Potilaiden valitukset, oli kyseessä mikä terveydenhuollon ala tahansa, menevät yleensä läpihuutona "subjektiivinen kokemus" -selityksen piikkiin. Valitusjärjestelmä on rakennettu terveydenhuollon työntekijöiden suojaamiseksi, sillä se perustuu heidän itse laatimiinsa kertomuksiin, potilaskirjauksiin. He eivät kirjaa töykeyttään, sanavalintojaan eikä useimmiten sitäkään, jos joku tutkimus on tehty vastoin potilaan nimenomaista kieltoa. Ja vaikka kielto kirjattaisiinkin, aina löytyy joku muka-hengenhätä-peruste, jolla se voidaan ohittaa, tai meriselostus, jonka mukaan potilas ei ollut tolkuissaan eli kykenevä sanomaan mielipidettään hoidosta kyseisellä hetkellä. 

Koettakaa nyt vaan kestää, että kun toimitte ihmisenä ihmisten joukossa, siitä seuraa tunteita ja vaikutuksia toisten elämään. Ja keskustelua. Kyllä täällä, ja mediassa ja muuallakin, saa puhua. - terv. Ei itse synnyttänyt, mutta toisen synnyttämä, ja hengessä mukana, koska huonoa kohtelua terveydenhuollossa muualla kokenut.   

Muistakaahan myös se, että virkavalta eli poliisilaitos on olemassa ihmisiä varten, joita kohtaan on toimittu väärin, josta myös rikoslaissa säädetään omin pykälin. Eli siitä lakikirjaa käteen ja lukemaan mikä rikoslain kohdista pätisi parhaiten omaa kokemaa kohtaan. Sittenkun tärppää, niin oman lääninsä poliisilaitokselle virttä veisaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

Hyvänen aika sentään. Olen itsekin lapseton (omasta tahdostani) mutta tuen kyllä tätä kampanjaa ihan täysillä. Ei minulla ole mitään syytä olla uskomatta tässä ketjussa jaettuja kokemuksia. Jos on oikeasti mm. tikattu ilman puudutusta, kyllä se minusta väkivallalta kuulostaa.

Minustakin se kuulostaa väkivallalta ja jopa rikolliselta! Mitäs rikollisuudelle pitää aikuisen sivistysvaltiossa asuvan ihmisen tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Minä olen työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja sairaanhoitajana sisätautiosastolla ja voin kertoa, että synnyttäjät eivät tajuakaan, kuinka heitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä kun ajattelee, että sisätautiosastolla potilaat saattaa pitkäänkin maata omissa pa*skoissaan ja ku*sisissa vaipoissaan.[/quoteErikoinen työmoraali, jos mahtailet sillä, että sis-potilaitapa pidetään vielä huonommin. Varsinkin kun kyse on asiasta, johon sinä sisätaudeilla työskentelevänä pystyisit itse vaikuttamaan.

Siis väitätkö sinä, että minä rivisairaanhoitajana vaikutan siihen, kuinka monta potilasta sisätautiosastolla hoidetaan samaan aikaan tai että minä olisin vastuussa lisätyövoiman palkkaamisesta? Vai oletko sitä mieltä, että jos minulla on työparini kanssa 8h työvuoron aikana 16 huonokuntoista potilasta autettavana, että minun syytäni on, jos potilaat joutuvat odottamaan vaipanvaihtoa märissä vaipoissaan?

Missäköhän itse olet töissä sairaanhoitajana kun selvästikin kuvittelet osastotyöhön olevan leppoisaa oleskelua.

Mitäpä jos se tikkaus tarvii tehdä nopeasti jotta ei vuoda liikaa? Vartin odotus voi olla jo liikaa jossain tapauksessa? Ei siis että vuotaisi solkenaan, silloinhan pitäisi lähteä hätäleikkaukseen, mutta kuitenkin niin nopeaan että ei voida jäädä odottamaan anestesiologia humauttelemaan?

Vaikea kysymys, en kannata tikkausta ilman puudutusta. Tuli vaan mieleen tälääinen senaario.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Aloituskommentissa ei haukuttu ketään. Kritisoitiin korkeintaan. Tarkkuutta kansa, tarkkuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

"Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. ---- Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä?"

Siis hei, minä olen lapseton nainen, tuen tätä kampanjaa koska tunnen myötätuntoa ja haluan naisille (kuten ihmisille yleensäkin) oikeudenmukaisuutta, ja tässä, ihan ekaa kertaa elämässäni, kuulen suoraan synnyttäneeltä naiselta, että hän pitää minua itsekkäänä! Ja tuntee - huh - todellakin? jopa raivoa meitä lapsettomia naisia kohtaan...! Hui, onko tämä ihan todellista? Pitääkö minun pelätä kadulla? Kivitetäänkö kohta?

No, leikki sikseen. Mutta ilmeisesti tuon kirjoittaja oli ihan tosissaan. Olen yllättynyt. Minusta kun ei ole mitenkään itsekästä tehdä henkilökohtainen valinta siitä hankkiiko lapsia vai ei. Eikä varsinkaan ole itsekästä vaatia asiallista kohtelua terveydenhuollossa. Kenen tahansa pitäisi ymmärtää, oli sitten itse synnyttänyt tai ei, kuinka haavoittuvassa asemassa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin synnyttävä nainen on. Lapsetonkin nainen on ollut gynekologisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, ja voi jo sen perusteella sanoa tämän kampanjankin aiheesta jotain. 

Keskustelussa on tuotu esiin näkökohtia niistä pohjasyistä, miksi aihe on niin latautunut. Varmasti on paljon, mitä ei tiedosteta. Raskaana oleminen tosiaankin kertoo seksin harrastamisesta, vielä hiljattain synnillisenä pidetyistä nautinnosta. Myös kahden ihmisen ainutlaatuisesta läheisyydestä, joka sulkee muut sillä hetkellä ulkopuolelle. Nämä asiat herättävät helposti kateutta. Kyky lisääntyä, saada omat geeninsä jatkumaan, on jo evoluutiossa tullut meille psykologisesti tärkeäksi. Todistettu kyky antaa raskaana olevalle naiselle ikään kuin biologisen "voiman kehän", jonka tiedostavat ehkä häntä itseään selvemmin kaikki muut ympärillä olevat. - Ja, raskaana oleva nainen, synnyttäjä, on myös äiti. Äitihän on jokaisen ihmisen tärkein ihminen, oikeastaan koko maailma, ensimmäisten elinvuosien ajan (toki isäkin nykyään onneksi läheinen). Äidillä on lapseen käytännössä rajaton valta. Äitisuhde voi olla paitsi ihana, myös vaikea ja ristiriitainen. Kaikki äidit eivät kykene huomioimaan lapsensa tarpeita, ja äiti voi kokea myös vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan. Nämä kielteiset tunteet, ja äidin suunnaton valta lapseensa (sille vallalle ei äiti itse voi mitään) ovat yhteiskunnassamme tabu. Ne ovat uskoakseni osallisia siinä vahvassa ja tunnepitoisessa reaktiossa, jonka synnyttävien naisten perustellut vaatimukset kunnioittavasta kohtelusta ja itsemääräämisestä muissa herättävät. 

 

Luulen, että kommentin kirjoittaja itsekin vähän leikitteli ajatuksella siitä, miksi lapsettomat naiset toisinaan kuulevat olevansa itsekkäitä. Ehkä huono asiayhteys, mutta on tämä keskustelu aikaisemminkin rönsyillyt. :) En minä ainakaan lapsettomana ala kaduilla pelkäämään, eihän kukaan tiedä, onko minulla lapsia vai ei.

Juu, arvasin sen. Mutta silti, leikissä on yleensä totuuden siemen... siksi vähän hämmästyttää. Ja kun hänenkin pääviestinsä, ei niinkään meitä lapsettomia vaan tämän keskustelun päähenkilöitä eli synnyttäjiä kohtaan oli niin hirveän kylmänsävyinen ja katkera. Se minua enemmänkin järkytti.

Kai se kateutta pohjimmiltaan on, että kokee, että jollakulla on varaa johonkin mitä itsellä ei ole jostain syystä ollut. Ei siis koeta, että olisi varaa tai mahdollisuutta vaatia itselleen lasten lisäksi asiallista  kohtelua synnytyssairaalassa...? Tai että, niinhän se perinteinen äidin rooli on ollut, että kun naiselle on niin hieno, upea, ylimaallinen ja myyttinen tehtävä äitinä  siunaantunut, niin se on jotain minkä pitää riittää sellaisenaan, pelkkä myytti siis, eikä saa vaatia yhtään mitään maallista hyvää  sen lisäksi kuten esimerkiksi ehjää ruumista terveydenhuollon toimenpiteiden tavoitteena, kipujen lieventämistä synnyttäjänä. Ikään kuin pitäisi äitiydestä maksaa jollain.  Siinä ei ole mitään järkeä. Vanhaa synnintuntoa vaan. 

Tai sitten niitä jotain syviä, tiedostamattomia, kollektiivisia kokemuksia joita seksiin ja äitiyteen liittyy. Kuitenkin kyse on siitä, että ihminen vain haluaa lapsen - ja olen iloinen että äitini halusi! - ja haluaa puolisonsa kanssa olla onnellinen siitä, ei sen kummempaa, ja sitten yhteiskunta melkeinpä "käy kimppuun" epämääräisillä myyttisillä odotuksilla. Olen nuorilta naisilta, jotka ovat saaneet lapsen, kuullut aika paljon niistä arjen realiteeteista. Esim. kuinka heidän vauvamasujaan kommentoidaan julkisilla paikoilla tunkeilevasti, jne. Kaikenlaista. Minusta vapaaehtoisesti lapsettomana on vain ihanaa olla tekemisissä pienten lasten äitien kanssa ja kuulla heidän lapsistaan ja joskus viettää aikaakin tuttujen lasten kanssa. Enkä tosiaan halua heille mitään pahaa tapahtuvan heidän hankkiessaan lapsia ja käydessään synnyttämässä niitä:) 

Minä en olisi edes osallistunut tähän keskusteluun tämän kommentin verran, mutta sentakia on pakko kommentoida, että hullua ajatella, että valtaosa tämänkin keskustelun ihmisistä on äänestys ikäisiä, täysivaltaisia henkilöitä, jotka päättävät ikävä kyllä myös minun asioistani (äänestämällä vaikutetaan koko kansan asioihin, ei vain omiin, joten sitä kautta myös minun asioihin, jos jollekulle jäi epäselväksi..). On huolestuttavaa miettiä, ovatko he ääntänsä uurnaan pudottaessa täysin tietoisia siitä, mitä ovat tekemässä ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

Ai se olit sinä. No sitten pitää jokaisella muullakin osastolla laittaa potilaat petaamaan omat sänkynsä.

Oman maakunnan sairaalassa ruokatarjottimet tuodaan jokaiselle sängyn luo, kun päivähuoneet on niin pieniä ja niissä on usein potilaita lisäpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa."

Minä tässä (lapseton) kommentoin taas. Mielettömän aggressiivista tekstiä. Kun luen, minua melkein pelottaa. Onkohan kirjoittaja hoitohenkilökunnan edustaja vai potilas? Toivon, että jos edellinen, en koskaan törmää häneen käydessäni jossain gynekologisessa toimenpiteessä. 

Ihan silkkaa raivoa, ja törkeän halventavaa kielenkäyttöä kanssaihmisistä/potilaista. Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään? Mitähän esimies sanoisi? Entä kahvihuoneporukka, allekirjoittaisivatko esim. tuon potilaisiin kohdistuvan kermaperse-nimittelyn? 

Onkohan sairaaloissa paljonkin tuommoisia töissä, jotka täällä paljastavat anonyyminä todellisen luonteensa ja motiivinsa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

"Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. ---- Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä?"

Siis hei, minä olen lapseton nainen, tuen tätä kampanjaa koska tunnen myötätuntoa ja haluan naisille (kuten ihmisille yleensäkin) oikeudenmukaisuutta, ja tässä, ihan ekaa kertaa elämässäni, kuulen suoraan synnyttäneeltä naiselta, että hän pitää minua itsekkäänä! Ja tuntee - huh - todellakin? jopa raivoa meitä lapsettomia naisia kohtaan...! Hui, onko tämä ihan todellista? Pitääkö minun pelätä kadulla? Kivitetäänkö kohta?

No, leikki sikseen. Mutta ilmeisesti tuon kirjoittaja oli ihan tosissaan. Olen yllättynyt. Minusta kun ei ole mitenkään itsekästä tehdä henkilökohtainen valinta siitä hankkiiko lapsia vai ei. Eikä varsinkaan ole itsekästä vaatia asiallista kohtelua terveydenhuollossa. Kenen tahansa pitäisi ymmärtää, oli sitten itse synnyttänyt tai ei, kuinka haavoittuvassa asemassa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin synnyttävä nainen on. Lapsetonkin nainen on ollut gynekologisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, ja voi jo sen perusteella sanoa tämän kampanjankin aiheesta jotain. 

Keskustelussa on tuotu esiin näkökohtia niistä pohjasyistä, miksi aihe on niin latautunut. Varmasti on paljon, mitä ei tiedosteta. Raskaana oleminen tosiaankin kertoo seksin harrastamisesta, vielä hiljattain synnillisenä pidetyistä nautinnosta. Myös kahden ihmisen ainutlaatuisesta läheisyydestä, joka sulkee muut sillä hetkellä ulkopuolelle. Nämä asiat herättävät helposti kateutta. Kyky lisääntyä, saada omat geeninsä jatkumaan, on jo evoluutiossa tullut meille psykologisesti tärkeäksi. Todistettu kyky antaa raskaana olevalle naiselle ikään kuin biologisen "voiman kehän", jonka tiedostavat ehkä häntä itseään selvemmin kaikki muut ympärillä olevat. - Ja, raskaana oleva nainen, synnyttäjä, on myös äiti. Äitihän on jokaisen ihmisen tärkein ihminen, oikeastaan koko maailma, ensimmäisten elinvuosien ajan (toki isäkin nykyään onneksi läheinen). Äidillä on lapseen käytännössä rajaton valta. Äitisuhde voi olla paitsi ihana, myös vaikea ja ristiriitainen. Kaikki äidit eivät kykene huomioimaan lapsensa tarpeita, ja äiti voi kokea myös vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan. Nämä kielteiset tunteet, ja äidin suunnaton valta lapseensa (sille vallalle ei äiti itse voi mitään) ovat yhteiskunnassamme tabu. Ne ovat uskoakseni osallisia siinä vahvassa ja tunnepitoisessa reaktiossa, jonka synnyttävien naisten perustellut vaatimukset kunnioittavasta kohtelusta ja itsemääräämisestä muissa herättävät. 

 

Luulen, että kommentin kirjoittaja itsekin vähän leikitteli ajatuksella siitä, miksi lapsettomat naiset toisinaan kuulevat olevansa itsekkäitä. Ehkä huono asiayhteys, mutta on tämä keskustelu aikaisemminkin rönsyillyt. :) En minä ainakaan lapsettomana ala kaduilla pelkäämään, eihän kukaan tiedä, onko minulla lapsia vai ei.

Juu, arvasin sen. Mutta silti, leikissä on yleensä totuuden siemen... siksi vähän hämmästyttää. Ja kun hänenkin pääviestinsä, ei niinkään meitä lapsettomia vaan tämän keskustelun päähenkilöitä eli synnyttäjiä kohtaan oli niin hirveän kylmänsävyinen ja katkera. Se minua enemmänkin järkytti.

Kai se kateutta pohjimmiltaan on, että kokee, että jollakulla on varaa johonkin mitä itsellä ei ole jostain syystä ollut. Ei siis koeta, että olisi varaa tai mahdollisuutta vaatia itselleen lasten lisäksi asiallista  kohtelua synnytyssairaalassa...? Tai että, niinhän se perinteinen äidin rooli on ollut, että kun naiselle on niin hieno, upea, ylimaallinen ja myyttinen tehtävä äitinä  siunaantunut, niin se on jotain minkä pitää riittää sellaisenaan, pelkkä myytti siis, eikä saa vaatia yhtään mitään maallista hyvää  sen lisäksi kuten esimerkiksi ehjää ruumista terveydenhuollon toimenpiteiden tavoitteena, kipujen lieventämistä synnyttäjänä. Ikään kuin pitäisi äitiydestä maksaa jollain.  Siinä ei ole mitään järkeä. Vanhaa synnintuntoa vaan. 

Tai sitten niitä jotain syviä, tiedostamattomia, kollektiivisia kokemuksia joita seksiin ja äitiyteen liittyy. Kuitenkin kyse on siitä, että ihminen vain haluaa lapsen - ja olen iloinen että äitini halusi! - ja haluaa puolisonsa kanssa olla onnellinen siitä, ei sen kummempaa, ja sitten yhteiskunta melkeinpä "käy kimppuun" epämääräisillä myyttisillä odotuksilla. Olen nuorilta naisilta, jotka ovat saaneet lapsen, kuullut aika paljon niistä arjen realiteeteista. Esim. kuinka heidän vauvamasujaan kommentoidaan julkisilla paikoilla tunkeilevasti, jne. Kaikenlaista. Minusta vapaaehtoisesti lapsettomana on vain ihanaa olla tekemisissä pienten lasten äitien kanssa ja kuulla heidän lapsistaan ja joskus viettää aikaakin tuttujen lasten kanssa. Enkä tosiaan halua heille mitään pahaa tapahtuvan heidän hankkiessaan lapsia ja käydessään synnyttämässä niitä:) 

Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet vaatia asiallista kohtelua, eihän siitä voi siksi kenellekään kateus muodostua. Enemmänkin keskustelua lukiessa tuntuu, että ihmiset katkeroituvat täällä heille, jotka muistuttavat, että oikeutta kannattaa jälkikäteen hakea, jos niitä on loukattu. Onko siinäkin pohjimmiltaan kysymys siitä, että ollaan kateellisia heille, jotka ovat jaksaneet hakea oikeutta tuskasta huolimatta, kun itse ei olla syystä tai toisesta jaksettu niin tehdä. Kaikilla on oikeus vaatia hyvää kohtelua, jos sitä ei jostain syystä saa, kaikilla on edelleen oikeus hakea oikeutta oikeuksien toteutumattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Jos ei valitus tuota tulosta, niin tuskin tuottaa tulosta tämä mammapalstalla kokemuksien keräilykään. Jos ei ihmisen väärin toimimiseen puututa ja koeta vakavana, niin keinot on pienellä ihmisellä hyvin vähäiset. Ehkä se pitää vaan synnyttää kotona palkkaamiensa kätilöiden kanssa, jos ei kerta kaikkisesti saa hyvää asianmukaista palvelua sairaalassa. Jos ei sairaalanjohto tee väkivaltaisesti käyttäytyneille henkilöille mitään vaan he saavat jatkaa työssään, niin ei siinä synnytyväkivalta-kampanjat paljoa paina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Koettakaa nyt vaan ottaa vastaan asiallinen kritiikki potilailtanne, ja heidän kertomansa siitä, mitä ovat hoidossanne tunteneet ja kokeneet. Valituslomake on  byrokratian ehdoilla rakennettu vaikuttamisväylä, jonka teho muutoksen aikaansaamisessa järjestelmään tai edes anteeksipyynnön tai hyvityksen saamisessa jollekin yksilölle on tunnetusti heikko. Potilaiden valitukset, oli kyseessä mikä terveydenhuollon ala tahansa, menevät yleensä läpihuutona "subjektiivinen kokemus" -selityksen piikkiin. Valitusjärjestelmä on rakennettu terveydenhuollon työntekijöiden suojaamiseksi, sillä se perustuu heidän itse laatimiinsa kertomuksiin, potilaskirjauksiin. He eivät kirjaa töykeyttään, sanavalintojaan eikä useimmiten sitäkään, jos joku tutkimus on tehty vastoin potilaan nimenomaista kieltoa. Ja vaikka kielto kirjattaisiinkin, aina löytyy joku muka-hengenhätä-peruste, jolla se voidaan ohittaa, tai meriselostus, jonka mukaan potilas ei ollut tolkuissaan eli kykenevä sanomaan mielipidettään hoidosta kyseisellä hetkellä. 

Koettakaa nyt vaan kestää, että kun toimitte ihmisenä ihmisten joukossa, siitä seuraa tunteita ja vaikutuksia toisten elämään. Ja keskustelua. Kyllä täällä, ja mediassa ja muuallakin, saa puhua. - terv. Ei itse synnyttänyt, mutta toisen synnyttämä, ja hengessä mukana, koska huonoa kohtelua terveydenhuollossa muualla kokenut.   

Muistakaahan myös se, että virkavalta eli poliisilaitos on olemassa ihmisiä varten, joita kohtaan on toimittu väärin, josta myös rikoslaissa säädetään omin pykälin. Eli siitä lakikirjaa käteen ja lukemaan mikä rikoslain kohdista pätisi parhaiten omaa kokemaa kohtaan. Sittenkun tärppää, niin oman lääninsä poliisilaitokselle virttä veisaamaan.

Eipä taida olla tällaiset virkamies- ja hallinnolliset asiat poliisiasioita, eipälen minä. Se valitus on tehtävä sitä sairaalan virallista reittiä. 

Herättävätköhän synnyttävän miehen oikeudet samalla tavalla raivoa, kuin synnyttävän naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"

Minä tässä (lapseton) kommentoin taas. Mielettömän aggressiivista tekstiä. Kun luen, minua melkein pelottaa. Onkohan kirjoittaja hoitohenkilökunnan edustaja vai potilas? Toivon, että jos edellinen, en koskaan törmää häneen käydessäni jossain gynekologisessa toimenpiteessä. 

Ihan silkkaa raivoa, ja törkeän halventavaa kielenkäyttöä kanssaihmisistä/potilaista. Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään? Mitähän esimies sanoisi? Entä kahvihuoneporukka, allekirjoittaisivatko esim. tuon potilaisiin kohdistuvan kermaperse-nimittelyn? 

Onkohan sairaaloissa paljonkin tuommoisia töissä, jotka täällä paljastavat anonyyminä todellisen luonteensa ja motiivinsa? 

Edelleenkään hoitajat eivät ole tarjoilijoita, niillä on ihan muuta hommaa kuin kantaa evästä niille, jotka pystyvät itsekin sen päivähuoneesta hakemaan.

Että ihan hotellitason palvelut pitäisi olla, hohhoijaa.

Joku valitti tuolla aikaisemmin, että oli ollut huono sänky. Ihan tiedoksi, sänky on makuasia, yksi tykkää kovasta ja toinen pehmeästä sängystä.

Vai pitäisikö jokaiselle potilaalle hommata omat sängyt, esitietolomakkeeseen rasti ruutuun että haluaako Hästensin pehmeän vai vyöhykkeisen sängyn.

Pitäytkää nyt hyvänen aika edes todellisissa ongelmissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Jos ei valitus tuota tulosta, niin tuskin tuottaa tulosta tämä mammapalstalla kokemuksien keräilykään. Jos ei ihmisen väärin toimimiseen puututa ja koeta vakavana, niin keinot on pienellä ihmisellä hyvin vähäiset. Ehkä se pitää vaan synnyttää kotona palkkaamiensa kätilöiden kanssa, jos ei kerta kaikkisesti saa hyvää asianmukaista palvelua sairaalassa. Jos ei sairaalanjohto tee väkivaltaisesti käyttäytyneille henkilöille mitään vaan he saavat jatkaa työssään, niin ei siinä synnytyväkivalta-kampanjat paljoa paina.

No ihan varmasti yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta tuottaa paremmin tulosta, kuin täysin hiljaa oleminen. En nyt väitä että tämä mammapalsta nimenomaan on sellainen väylä, mutta miksi ihmeessä siitä ei saisi täälläkin keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"

Minä tässä (lapseton) kommentoin taas. Mielettömän aggressiivista tekstiä. Kun luen, minua melkein pelottaa. Onkohan kirjoittaja hoitohenkilökunnan edustaja vai potilas? Toivon, että jos edellinen, en koskaan törmää häneen käydessäni jossain gynekologisessa toimenpiteessä. 

Ihan silkkaa raivoa, ja törkeän halventavaa kielenkäyttöä kanssaihmisistä/potilaista. Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään? Mitähän esimies sanoisi? Entä kahvihuoneporukka, allekirjoittaisivatko esim. tuon potilaisiin kohdistuvan kermaperse-nimittelyn? 

Onkohan sairaaloissa paljonkin tuommoisia töissä, jotka täällä paljastavat anonyyminä todellisen luonteensa ja motiivinsa? 

Edelleenkään hoitajat eivät ole tarjoilijoita, niillä on ihan muuta hommaa kuin kantaa evästä niille, jotka pystyvät itsekin sen päivähuoneesta hakemaan.

Että ihan hotellitason palvelut pitäisi olla, hohhoijaa.

Joku valitti tuolla aikaisemmin, että oli ollut huono sänky. Ihan tiedoksi, sänky on makuasia, yksi tykkää kovasta ja toinen pehmeästä sängystä.

Vai pitäisikö jokaiselle potilaalle hommata omat sängyt, esitietolomakkeeseen rasti ruutuun että haluaako Hästensin pehmeän vai vyöhykkeisen sängyn.

Pitäytkää nyt hyvänen aika edes todellisissa ongelmissa!

Edelleen, kohdellaanko muitakin potilaita samalla tavalla? Sitä paitsi kaikki äidit EIVÄT pysty sitä ruokaa itse hakemaan ja tiedätkö mitä sitten tapahtuu? Jäävät helposti ruuatta, sitäkin on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"

Minä tässä (lapseton) kommentoin taas. Mielettömän aggressiivista tekstiä. Kun luen, minua melkein pelottaa. Onkohan kirjoittaja hoitohenkilökunnan edustaja vai potilas? Toivon, että jos edellinen, en koskaan törmää häneen käydessäni jossain gynekologisessa toimenpiteessä. 

Ihan silkkaa raivoa, ja törkeän halventavaa kielenkäyttöä kanssaihmisistä/potilaista. Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään? Mitähän esimies sanoisi? Entä kahvihuoneporukka, allekirjoittaisivatko esim. tuon potilaisiin kohdistuvan kermaperse-nimittelyn? 

Onkohan sairaaloissa paljonkin tuommoisia töissä, jotka täällä paljastavat anonyyminä todellisen luonteensa ja motiivinsa? 

Edelleenkään hoitajat eivät ole tarjoilijoita, niillä on ihan muuta hommaa kuin kantaa evästä niille, jotka pystyvät itsekin sen päivähuoneesta hakemaan.

Että ihan hotellitason palvelut pitäisi olla, hohhoijaa.

Joku valitti tuolla aikaisemmin, että oli ollut huono sänky. Ihan tiedoksi, sänky on makuasia, yksi tykkää kovasta ja toinen pehmeästä sängystä.

Vai pitäisikö jokaiselle potilaalle hommata omat sängyt, esitietolomakkeeseen rasti ruutuun että haluaako Hästensin pehmeän vai vyöhykkeisen sängyn.

Pitäytkää nyt hyvänen aika edes todellisissa ongelmissa!

Aina sairaalassa ollessani ruoka on tuotu minulle huoneeseen asti, vaikka olin ihan kävelykykyinen. Laitosapulaiset toivat ruuan. Nämä asiat varmaankin riippuvat ihan paikkakunnasta tai yksiköstä sekä sen yksikön toimintakulttuurista. Sekä kiireen määrästä.